Johtokunnan varapuheenjohtaja
Valtiokonttorin ja Suomen Pankin sijoittajatilaisuus
Suomen Pankin rahamuseo, 8.5.2015
Rahaviranomainen ja valtion kassasta huolehtiva viranomainen
Check against delivery
Jokaisessa maassa tarvitaan organisaatio tai organisaatiot, joiden tehtävänä on hoitaa kansallisvarallisuutta. Suomessa kansallisen rahoitusomaisuuden hoitajia ovat Valtiokonttori ja Suomen Pankki. Molemmilla organisaatioilla on myös muita rooleja.
Suomen Pankilla on kaksi roolia. Se on Suomen rahaviranomainen ja samalla Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja eurojärjestelmän jäsen.
Rahaviranomaisena Suomen Pankki huolehtii rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta, valuuttavarannon hallussapidosta ja hoidosta sekä maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta. Lisäksi Suomen Pankin tehtävänä on huolehtia toimintansa kannalta tarpeellisten tilastojen laatimisesta ja julkaisemisesta.
Rahaviranomaisena Suomen Pankki hoitaa myös osaa kansallisesta rahoitusomaisuudesta. Suomen Pankilla on kohtalaisen kokoinen rahapolitiikasta riippumaton oma rahoitusvarallisuus. Se koostuu kullasta ja ulkomaan valuutoista sekä euromääräisistä sijoituksista. Huhtikuun lopussa tämän potin suuruus oli noin 15 miljardia euroa.1
Eurojärjestelmän jäsenenä Suomen Pankin ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. Pankin on tuettava muidenkin talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista vaarantamatta ensisijaista tavoitetta.
EKP:n neuvoston jäsenenä Suomen Pankin pääjohtaja on mukana päättämässä kaikista neuvoston päätösvaltaan kuuluvista asioista. Niistä keskeisin on rahapolitiikasta päättäminen. Normaalioloissa rahapolitiikka on ensisijaisesti korkopolitiikkaa. Nyt kun rahapoliittiset korot ovat nollassa, joudutaan käyttämään epätavanomaisia keinoja. Viimeisin niistä on laajennettu arvopapereiden osto-ohjelma.
Suomen Pankki osallistuu yhteisen rahapolitiikan toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen Pankki lainaa rahaa Suomessa toimiville vastapuolille ja ottaa niiltä vastaan talletuksia. Suomen Pankki pitää yllä pankkien vähimmäisvarantojärjestelmää, joka tarjoaa pankeille joustavan likviditeettipuskurin.
Maksujärjestelmä on keskeinen osa rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuria. Suomen Pankki pitää huolta siitä, että maksujärjestelmä ydin, reaaliaikainen tukkumaksujärjestelmä toimii kaikissa olosuhteissa. Tukkumaksujärjestelmä takaa maksujen lopullisuuden. Suomen Pankin tukkumaksuvastapuolten tekemät päivittäiset katesiirrot ovat huomattavan suuria, viime aikoina noin 60 miljardia euroa päivässä, mistä summasta kotimaisten toimijoiden keskinäiset maksut kattavat noin 20 miljardia euroa. Valtiokonttori on yksi tukkumaksuasiakkaamme.
Valtiokonttori on Suomen Pankin ohella toinen keskeinen rahan kanssa päivittäin tekemisissä oleva valtiollinen toimija Suomessa. Valtiokonttorin tehtäväalue on laaja. Meitä täällä tänään kiinnostaa Valtiokonttorin rahoitustoimiala, joka vastaa muun muassa valtion lainanotosta sekä velan- ja kassanhallinnasta ja siihen liittyvästä riskienhallinnasta. Tällä alueella Valtiokonttorilla ja Suomen Pankilla on yhteisiä intressejä sekä professionaalisesti että käytännön tasolla.
Valtiokonttori on valtiovarainministeriön alainen keskusvirasto, kun taas Suomen Pankki on tilivelvollinen eduskunnalle.
Tässä yhteydessä on kiinnostavaa luoda silmäys historiaan. Valtiokonttori perustettiin 26. heinäkuuta 1875 annetulla keisarillisella julistuksella valtion rahavarain hoitoa varten. Perustamisesta tulee siis heinäkuussa kuluneeksi 140 vuotta. Onneksi olkoon.
Jokaisessa maassa tarvitaan organisaatio tai organisaatiot, joiden tehtävänä on hoitaa kansallisvarallisuutta. Suomessa kansallisen rahoitusomaisuuden hoitajia ovat Valtiokonttori ja Suomen Pankki. Molemmilla organisaatioilla on myös muita rooleja.
Suomen Pankilla on kaksi roolia. Se on Suomen rahaviranomainen ja samalla Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja eurojärjestelmän jäsen.
Rahaviranomaisena Suomen Pankki huolehtii rahahuollosta ja setelien liikkeeseen laskemisesta, valuuttavarannon hallussapidosta ja hoidosta sekä maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta. Lisäksi Suomen Pankin tehtävänä on huolehtia toimintansa kannalta tarpeellisten tilastojen laatimisesta ja julkaisemisesta.
Rahaviranomaisena Suomen Pankki hoitaa myös osaa kansallisesta rahoitusomaisuudesta. Suomen Pankilla on kohtalaisen kokoinen rahapolitiikasta riippumaton oma rahoitusvarallisuus. Se koostuu kullasta ja ulkomaan valuutoista sekä euromääräisistä sijoituksista. Huhtikuun lopussa tämän potin suuruus oli noin 15 miljardia euroa.1
Eurojärjestelmän jäsenenä Suomen Pankin ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. Pankin on tuettava muidenkin talouspolitiikan tavoitteiden saavuttamista vaarantamatta ensisijaista tavoitetta.
EKP:n neuvoston jäsenenä Suomen Pankin pääjohtaja on mukana päättämässä kaikista neuvoston päätösvaltaan kuuluvista asioista. Niistä keskeisin on rahapolitiikasta päättäminen. Normaalioloissa rahapolitiikka on ensisijaisesti korkopolitiikkaa. Nyt kun rahapoliittiset korot ovat nollassa, joudutaan käyttämään epätavanomaisia keinoja. Viimeisin niistä on laajennettu arvopapereiden osto-ohjelma.
Suomen Pankki osallistuu yhteisen rahapolitiikan toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen Pankki lainaa rahaa Suomessa toimiville vastapuolille ja ottaa niiltä vastaan talletuksia. Suomen Pankki pitää yllä pankkien vähimmäisvarantojärjestelmää, joka tarjoaa pankeille joustavan likviditeettipuskurin.
Maksujärjestelmä on keskeinen osa rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuria. Suomen Pankki pitää huolta siitä, että maksujärjestelmä ydin, reaaliaikainen tukkumaksujärjestelmä toimii kaikissa olosuhteissa. Tukkumaksujärjestelmä takaa maksujen lopullisuuden. Suomen Pankin tukkumaksuvastapuolten tekemät päivittäiset katesiirrot ovat huomattavan suuria, viime aikoina noin 60 miljardia euroa päivässä, mistä summasta kotimaisten toimijoiden keskinäiset maksut kattavat noin 20 miljardia euroa. Valtiokonttori on yksi tukkumaksuasiakkaamme.
Valtiokonttori on Suomen Pankin ohella toinen keskeinen rahan kanssa päivittäin tekemisissä oleva valtiollinen toimija Suomessa. Valtiokonttorin tehtäväalue on laaja. Meitä täällä tänään kiinnostaa Valtiokonttorin rahoitustoimiala, joka vastaa muun muassa valtion lainanotosta sekä velan- ja kassanhallinnasta ja siihen liittyvästä riskienhallinnasta. Tällä alueella Valtiokonttorilla ja Suomen Pankilla on yhteisiä intressejä sekä professionaalisesti että käytännön tasolla.
Valtiokonttori on valtiovarainministeriön alainen keskusvirasto, kun taas Suomen Pankki on tilivelvollinen eduskunnalle.
Tässä yhteydessä on kiinnostavaa luoda silmäys historiaan. Valtiokonttori perustettiin 26. heinäkuuta 1875 annetulla keisarillisella julistuksella valtion rahavarain hoitoa varten. Perustamisesta tulee siis heinäkuussa kuluneeksi 140 vuotta. Onneksi olkoon.
Ennen heinäkuuta 1875 valtion rahavarain hoitamisesta oli vastannut Suomen Pankki. Keskeinen syy Valtiokonttorin perustamiselle oli se, että Suomen Pankki oli vuonna 1868 siirretty pois senaatin talousosaston valtiovaraintoimituskunnan alaisuudesta valtiopäivien alaisuuteen. Senaatti taas oli keisarin alainen. Katsottiin, että senaatille kuuluvien raha-asioiden hoito täytyy pitää senaatin eikä keisarista riippumattoman valtiopäivälaitoksen valvonnassa.
Monissa maissa keskuspankit hoitavat valtion kassaa ja velanhoitopolitiikkaa (debt management). Keskuspankit toisin sanoen toimivat valtiovallan fiskaalisina agentteina (fiscal agent). Tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Italia ja Tanska. Syyt tällaisiin järjestelyihin ovat pääosin historiallisia, luotiinhan monet keskuspankit alun perin rahoittamaan valtiota.
Keskuspankkien riippumattomuutta hallituksista on vahvistettu kaikissa kehittyneissä maissa parin viime vuosikymmenen aikana, mutta se ei ole juurikaan muuttanut keskuspankkien roolia valtion fiskaalisena agenttina. Tärkeää on kuitenkin pitää rahapolitiikka ja valtion raha-asiain hoito tiukasti erillään. Rahapolitiikassa keskuspankki toimii riippumattomasti, mutta fiskaalisena agenttina se toteuttaa valtiovarainministeriön toimeksiantoja.2
Meillä nämä toiminnot ovat olleet erillisiä jo 140 vuotta. Hyvä niin. Suomen Pankissa ei haluta uusia tehtäviä. Suomen Pankissa luotetaan Valtiokonttorin asiantuntemukseen. Asiantuntemuksellaan Valtiokonttori on jo tähän mennessä onnistunut hankkimaan valtiolle säästöjä alentuneiden korkokustannusten muodossa.
Keskuspankin toiminta fiskaalisena agenttina tuo mukanaan teknisiä ongelmia. Kun valtion maksut kulkevat keskuspankissa olevien tilien kautta, pankkijärjestelmän likviditeettiin syntyy suuria vaihteluita sen takia, että valtion maksut ovat suuria ja joskus vaikeasti ennustettavia. Meillä näitä ongelmia ei oman rahan aikana 1990-luvulla ollut.
Keskuspankki tai Valtiokonttori eivät päätä valtionvelan määrästä eikä velkaantumisen vauhdista. Siitä päättävät hallitus ja eduskunta. Velkaantumisen vauhti on tänään niin nopeaa, että se herättää huolta Suomen Pankissa ja, näin olettaisin, myös Valtiokonttorissa. Kansalaisina se herättää huolta meissä kaikissa, onhan kyseessä yhteinen velkamme.
Tällä hetkellä velanhoidossa tai velan saatavuudessa ei ole ongelmia. Niitä voi kuitenkin syntyä, mikäli velkaantumisen trendiä ei muutaman seuraavan vuoden aikana saada käännetyksi.
Euroalueen taloudesta on viime viikkojen aikana tullut paljonkin rohkaisevia uutisia. Kreikkaa lukuun ottamatta myös Euroopan kriisimaat ovat lupaavasti elpymässä. Euroalueen talouskasvu taitaa tällä hetkellä olla nopeinta Espanjassa ja Irlannissa. Suomessa se on euroalueen hitainta.
Myönteisten uutisten takana on monia tekijöitä. Kasvua tukevat sekä euron heikkeneminen että öljyn hinnan lasku. Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, euroalueen finanssipolitiikka on nyt pikemminkin neutraalia kuin kiristävää. EKP:n rahapolitiikka näyttää toimivan odotetulla tavalla. Laajennettu osto-ohjelma on kääntänyt inflaatio-odotukset ylöspäin ja vähentänyt deflaatiopelkoja. Se on myös yksi tekijä euron heikkenemisen taustalla.
Kolikolla on aina toinenkin puolensa. Määrälliseen keventämiseen liittyy, totta kai, myös ei-toivottuja vaikutuksia ja riskejä. Tähän on todettava, että ei-toivotavia vaikutuksia ja riskejä olisi liittynyt myös toiseen vaihtoehtoon, siihen, että ei olisi tehty mitään. Suurin riski olisi ollut ajautuminen deflatoriseen tasapainoon, josta irtautuminen olisi voinut viedä hyvin pitkän ajan. Japani antaa tästä varoittavan esimerkin.3
EKP:n laajennettu osto-ohjelma eli määrällinen keventäminen on tämän aamupäivän teema. Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Tuomas Välimäki kertoo aluksi EKP:n osto-ohjelmista ja niiden toteuttamisesta. Sen jälkeen Valtiokonttorin rahoitustoimialan toimialajohtaja Teppo Koivisto kertoo siitä, miltä osto-ohjelma näyttää valtionobligaatioiden liikkeeseenlaskijan näkökulmasta. Lopuksi Valtiokonttorin apulaisjohtaja Mika Arola esittelee Rahamuseossa vastikään avatun, Suomen valtionvelkaa käsittelevän näyttelyn Yhteinen velkamme.
Monissa maissa keskuspankit hoitavat valtion kassaa ja velanhoitopolitiikkaa (debt management). Keskuspankit toisin sanoen toimivat valtiovallan fiskaalisina agentteina (fiscal agent). Tällaisia maita ovat muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Saksa, Italia ja Tanska. Syyt tällaisiin järjestelyihin ovat pääosin historiallisia, luotiinhan monet keskuspankit alun perin rahoittamaan valtiota.
Keskuspankkien riippumattomuutta hallituksista on vahvistettu kaikissa kehittyneissä maissa parin viime vuosikymmenen aikana, mutta se ei ole juurikaan muuttanut keskuspankkien roolia valtion fiskaalisena agenttina. Tärkeää on kuitenkin pitää rahapolitiikka ja valtion raha-asiain hoito tiukasti erillään. Rahapolitiikassa keskuspankki toimii riippumattomasti, mutta fiskaalisena agenttina se toteuttaa valtiovarainministeriön toimeksiantoja.2
Meillä nämä toiminnot ovat olleet erillisiä jo 140 vuotta. Hyvä niin. Suomen Pankissa ei haluta uusia tehtäviä. Suomen Pankissa luotetaan Valtiokonttorin asiantuntemukseen. Asiantuntemuksellaan Valtiokonttori on jo tähän mennessä onnistunut hankkimaan valtiolle säästöjä alentuneiden korkokustannusten muodossa.
Keskuspankin toiminta fiskaalisena agenttina tuo mukanaan teknisiä ongelmia. Kun valtion maksut kulkevat keskuspankissa olevien tilien kautta, pankkijärjestelmän likviditeettiin syntyy suuria vaihteluita sen takia, että valtion maksut ovat suuria ja joskus vaikeasti ennustettavia. Meillä näitä ongelmia ei oman rahan aikana 1990-luvulla ollut.
Keskuspankki tai Valtiokonttori eivät päätä valtionvelan määrästä eikä velkaantumisen vauhdista. Siitä päättävät hallitus ja eduskunta. Velkaantumisen vauhti on tänään niin nopeaa, että se herättää huolta Suomen Pankissa ja, näin olettaisin, myös Valtiokonttorissa. Kansalaisina se herättää huolta meissä kaikissa, onhan kyseessä yhteinen velkamme.
Tällä hetkellä velanhoidossa tai velan saatavuudessa ei ole ongelmia. Niitä voi kuitenkin syntyä, mikäli velkaantumisen trendiä ei muutaman seuraavan vuoden aikana saada käännetyksi.
Euroalueen taloudesta on viime viikkojen aikana tullut paljonkin rohkaisevia uutisia. Kreikkaa lukuun ottamatta myös Euroopan kriisimaat ovat lupaavasti elpymässä. Euroalueen talouskasvu taitaa tällä hetkellä olla nopeinta Espanjassa ja Irlannissa. Suomessa se on euroalueen hitainta.
Myönteisten uutisten takana on monia tekijöitä. Kasvua tukevat sekä euron heikkeneminen että öljyn hinnan lasku. Toisin kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, euroalueen finanssipolitiikka on nyt pikemminkin neutraalia kuin kiristävää. EKP:n rahapolitiikka näyttää toimivan odotetulla tavalla. Laajennettu osto-ohjelma on kääntänyt inflaatio-odotukset ylöspäin ja vähentänyt deflaatiopelkoja. Se on myös yksi tekijä euron heikkenemisen taustalla.
Kolikolla on aina toinenkin puolensa. Määrälliseen keventämiseen liittyy, totta kai, myös ei-toivottuja vaikutuksia ja riskejä. Tähän on todettava, että ei-toivotavia vaikutuksia ja riskejä olisi liittynyt myös toiseen vaihtoehtoon, siihen, että ei olisi tehty mitään. Suurin riski olisi ollut ajautuminen deflatoriseen tasapainoon, josta irtautuminen olisi voinut viedä hyvin pitkän ajan. Japani antaa tästä varoittavan esimerkin.3
EKP:n laajennettu osto-ohjelma eli määrällinen keventäminen on tämän aamupäivän teema. Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö Tuomas Välimäki kertoo aluksi EKP:n osto-ohjelmista ja niiden toteuttamisesta. Sen jälkeen Valtiokonttorin rahoitustoimialan toimialajohtaja Teppo Koivisto kertoo siitä, miltä osto-ohjelma näyttää valtionobligaatioiden liikkeeseenlaskijan näkökulmasta. Lopuksi Valtiokonttorin apulaisjohtaja Mika Arola esittelee Rahamuseossa vastikään avatun, Suomen valtionvelkaa käsittelevän näyttelyn Yhteinen velkamme.
Olette lämpimästi tervetulleita!
1 Kulta €1,7 mrd., ulkomaanvaluuttamääräiset saamiset (pl. IMF) €5,7 mrd., euromääräiset arvopaperit (pl. rahapolitiikan arvopaperit) €7,5 mrd., yhteensä €14,9 mrd. Lähde: Suomen Pankin tase 30.4.2015.
2 Ks. Mario Pessoa and Mike Williams, Government Cash Management: Relationship between the Treasury and the Central Bank, IMF Fiscal Affairs Department, Technical Notes and Manuals, November 2012.
3 Tomi Kortela on käsitellyt tätä aihetta tuoreessa artikkelissaan Tomi Kortela, ”Onko euroalueella vaarana samanlainen deflaatiokehitys kuin Japanissa?”, Euro&talous 1/2015.