Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkaraisen juhlapuhe Savon Yrittäjien maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa Kiuruvedellä 21.11.2015
Puheen runko
Puheen tiivistelmä
Pentti Hakkarainen muistutti puheessaan, että yksi suurimmista huolenaiheista nykyään on investointien vähäisyys, ja että olisi hyvin tärkeätä saada investointitoimintaan vauhtia, myös maakunnissa.
Hakkarainen korosti, että tähän pyrittäessä yhteistyöverkostojen rakentaminen myös paikallisesti ja alueellisesti on tärkeää. Yhteistyötä on tehtävä yritysten kesken, kuntien kesken ja elinkeinoelämän ja kuntapäättäjien välillä. Hän huomautti, että kunta on monessa tapauksessa liian pieni yksikkö – yhteistyö nyt olemassa ja kehittymässä olevien aluetason toimijoiden kanssa viimeistään nyt on välttämätöntä
Hakkarainen korosti, että vaimeassakin taloustilanteessa yrittämiselle on tilaa. Erityisesti matalien korkojen etua on mahdollista hyödyntää investointeihin. Pankkisääntelyn kiristymisestä huolimatta yrityslainan hinta on historiallisen edullinen. Yritysten rahoitusolojen ylläpitämiseksi riittävän kilpailun turvaaminen on kuitenkin välttämätöntä.
Hakkarainen näki yhtenä nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun myönteisenä puolena sen, että yrittäjien arvostus on todella korkealla kaikkialla maassa ja erityisesti suurimpien kasvukeskusten ulkopuolella.
****
Yrittäjyyden edellytyksistä ja merkityksestä tämän päivän Suomessa
Arvoisat kuulijat,
Suomen yhteiskunta ja talouselämä ovat parhaillaan läpikäymässä yhtä sen historian suurista murroskausista. Monet taloutemme aiemmista moottoreista ovat menettäneet tehoaan ja kasvun uusia lähteitä joko vasta etsitään tai niitä ei ole saatu täyteen käyttöön.
Suomi on hakemassa uusia askelmerkkejä ja uutta ponnistusvoimaa tulevaisuuteen. Tämä tapahtuu haastavissa olosuhteissa. Maailmantaloudessa kilpailu kiristyy ja kasvunäkymät ovat epävarmat. Teknologinen muutos – digitalisaatio - avaa uusia mahdollisuuksia, mutta niiden löytäminen ei ole helppo tehtävä. Varmaan on vain, että digitalisaation maailmassa monen toimialan nykyiset liiketoimintamallit haastetaan.
Suomen lähtökohdat ovat sekä hyvät että huonot. Maamme kilpailukyky on moneen kertaan todettu hyväksi osaamistason ja julkishallinnon avoimuuden kannalta. Toisaalta meitä vaivaa liian korkeaksi karannut kustannustaso ja heikko väestökehitys vanhusväestön osuuden nopeasti kasvaessa. Julkisen sektorin kustannusrasitus – joka vaikuttaa myös yritystoiminnan kasvuedellytyksiin – on korkea.
Tällaisessa murrosvaiheessa yhteiskunnan toimintatavat ja ajatustottumukset punnitaan uudelleen. Se, mikä on uutta luovaa ja kestävää, erottuu siitä, mikä on jäänyt ajastaan jälkeen. Kuka tämän arvioinnin suorittaa? Hyvät kuulijat, erittäin suurelta osalta sitä teette juuri te, yrittäjät.
Yksi käsillä olevan murroksen aineksista on se, että yritystoiminnan ja yrittäjyyden merkitys maan tulevaisuudelle tunnustetaan yhteiskunnan joka taholla yhä paremmin. Yhä selvemmin ymmärretään se, että Suomen kansantalouden elinvoiman on perustuttava vireään ja kannattavaan yritystoimintaan.
Yhteiskunnan ja talouspolitiikan tehtävänä on luoda edellytyksiä, mutta käynnissä oleva iso muutos, jossa Suomi hakee uuden menestymisen sisältöjä, tapahtuu olennaisilta osin yrityksissä.
Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten merkitys tässä on keskeinen. Ne työllistävät enemmän kuin suuryhtiöt: kaksi kolmasosaa yritysten työpaikoista on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet enimmäkseen niissä. Niiden rooli varsinkin pienempien maakuntien ja erityisesti pienempinen asutuskeskusten elinkelpoisuuden säilyttäjinä ja elinvoiman edelleen kehittäjinä on korvaamaton.
En tässä aseta suuryhtiöitä ja pienempiä yrityksiä vastakkain. Suuret yhtiöt ovat taloutemme selkäranka ja kansainvälistymisen tärkein väylä. Ne tuovat ympärilleen laajasti elinkeinotoimintaa alihankkijoineen ja palveluketjuineen. Mutta nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa työllisyys on tärkeä kysymys, on tärkeää huolehtia yrittäjyyden edellytyksistä erityisesti pienen ja keskisuuren yritystoiminnan osalta.
Puuttuvien investointien ongelma
Yksi suurimmista huolenaiheista ja talouden ongelmien osoittimista nykyään on investointien vähäisyys. Tämä ei ole viime vuosina ollut vain suomalainen ongelma, vaan siitä ovat finanssikriisin jälkimainingeissa kärsineet monet muutkin maat, ei vähiten Euroopassa. EU-maissa kokonaisuutena ottaen on kuitenkin nähtävissä selviä merkkejä paremmasta, ja yksityiset tuotannolliset investoinnit ovat olleet kasvussa jo jonkin aikaa. Valitettavasti Suomi on ainakin tähän asti muodostunut poikkeukseksi.
Suomessa tuotannolliset investoinnit ovat viime aikoina olleet historiallisen matalalla tasolla. Jos investointeja tarkastellaan suhteessa kokonaistuotannon arvoon, ne ovat jo pitkään olleet meillä selvästi vähäisemmät kuin useimmissa kilpailijamaissamme.
Voi kysyä, menikö Suomessa takavuosina liian hyvin, kun saatiin paistatella Nokian kaltaisten menestystarinoiden loisteessa. Opittiinko lepäämään menestyksen laakereilla ja sen takia kohdattiin valmistautumattomana ne haasteet, jotka talouttamme nyt vaivaavat.
Olisi hyvin tärkeätä saada investointitoimintaan vauhtia, ja myös muualla maassa kuin vain muutamissa kasvukeskuksissa, yhteiskunnallisen kehityksen tasapainoisuuden vuoksi. Tästä riippuu moni asia: lähinnä päättäjien mielessä ovat tietysti työpaikat ja verotulot, mutta taustalla on vielä isompia asioita: yhteiskunnallisen kehityksen tasapainoisuus ja suomalaisen yhteiskunnan kyky tarjota nuorilleen myönteiset tulevaisuuden näkymät.
Työllisyystilanne tulevaisuudessa ratkaisee, muuttuvatko kansantalouden nykyiset vaikeudet yhteiskunnalliseksi kriisiksi. Työllisyyden ja työpaikkojen kehitys riippuu ratkaisevasti juuri investoinneista.
Osittain investointitoiminnan vähäisyys viime vuosina voidaan tietysti selittää yleisillä tekijöillä, kuten talouskasvun vaimeudella ja kysynnän heikkoudella. Mutta tämä selitys ei ole yksi riittävä. Suomen Pankin hiljattain ilmestyneessä selvityksessä todettiin, että investointikehitys meillä on ollut jopa vielä huonompaa kuin talouskasvun perusteella voisi päätellä.
Johtopäätös tästä on, että investointitoiminnan vaimeus ei ole vain seurausta Suomen kansantalouden muista vaikeuksista, vaan yksi talouden heikon kehityksen syistä. Jos talouteen halutaan saada vauhtia, ja tasapainoinen, kestävä talouskasvu jälleen käyntiin, pitää katsoa investointitoiminnan edellytyksiä ja korjata siellä näkyviä ongelmia.
Yksi tärkeä tekijä laimean investointitoiminnan taustalla on, että kotimaisen tuotannon kannattavuus on heikentynyt siitä, mitä se oli vielä 2000-luvun alun hyvän kasvun vuosina. On selvää, että tämän näkyy myös investointihalukkuudessa. Toinen tärkeä investointeja vähentävä tekijä on pitkän aikavälin kasvunäkymien heikkeneminen väestörakenteen historiallisen käänteen vuoksi. Työikäisen työvoiman määrä on jo kääntynyt laskuun, ja ennusteissa aleneminen jatkuu. Nähtäväksi, jää, miten viime kuukausina kasvanut maahanmuutto tulee asiaan vaikuttamaan. Parhaassa tapauksessa, jos asiat onnistutaan hoitamaan hyvin, maahanmuutto antaa talouskasvulle uusia mahdollisuuksia. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että Suomi näyttäytyy supistuvien markkinoiden maana, mikä ei ole investointien kannalta mikään houkutin.
Yhteistyön merkitys
Tilastojen valossa työllisyyden ja investointien ongelmat ovat kerrannaisia täällä Savossa ja kaikkialla muuallakin väestökehitykseltään taantuvilla alueilla. Onneksi keskiarvot eivät kerro koko kuvaa: On olemassa myös loistavia esimerkkejä paikkakunnista, jotka ovat onnistuneet luomaan positiivisen kierteen yritystoiminnan kannattavuuden, hyvien työpaikkojen syntymisen ja kuntapäättäjien toteuttamien uudistusten välillä.
Alueiden kannattaa kilpailla ja ne kilpailevatkin yrityksistä ja yrittäjistä. Tämä ei kuitenkaan ole mitään nollasummapeliä. Ei ole olemassa mitään kiinteää investointien ja työpaikkojen määrää, jonka jakamisessa yhden paikkakunnan menestys olisi muilta automaattisesti pois. Menestyvä yritys tai paikkakunta hyödyttää myös naapureitaan.
Nykyaikainen elinkeinoelämä on mielenkiintoinen yhdistelmä kilpailua ja yhteistyötä. Yhteistyö ei tässä tarkoita kilpailun rajoituksia vaan sitä, että teknisten ja tehokkuusvaatimusten vuoksi yritykset erikoistuvat kukin ydinosaamiseensa ja hakeutuvat läheiseen kumppanuuteen toisten yritysten kanssa.
Kaikki tämä tapahtuu globaalilla tasolla, jossa yritykset kilpailevat globaalien markkinoiden ja verkostojen maailmassa. Lopputuote, josta asiakas maksaa, on lähes aina kooste, joka sisältää cocktailin eri tahoilta hankittuja aineksia kuten komponentteja, ohjelmistoja ja palveluita. Sellainen tuote kuin kalakukko, joka on täällä Savossa koottavissa kokonaan paikallisista aineksista, on poikkeustapaus.
Arvoketjun palasia haetaan eri puolilta maailmaa laadun ja hinnan perusteella. Parhaassa tapauksessa voidaan verkostoitumisella ja yhteistyöllä pyrkiä siihen, että tuotantopanokset tulevat läheltä ja että osaamista kehitetään yhdessä.
Tässä maailmassa yhteistyöverkostojen rakentaminen myös paikallisesti ja alueellisesti on tärkeää. Yhteistyötä on tehtävä yritysten kesken, kuntien kesken ja elinkeinoelämän ja kuntapäättäjien välillä.
Toimiva yhteistyö ei toteudu vain passiivisen eteen kaatuvien ongelmien ratkomisen kautta. Kunnissa tarvitaan aloitteellisuutta ja proaktiivisuutta eikä vain muodollista viranhoitoa. Taustalla pitää olla sellainen kehitysvisio, jonka sekä yritykset että kuntapäättäjät voivat jakaa ja jonka pohjalta asioita voidaan viedä eteenpäin.
Kunta on monessa tapauksessa liian pieni yksikkö – yhteistyö aluetason toimijoiden kanssa on välttämätöntä. Suomessahan on eräällä tärkeällä sektorilla jo pitkään valmisteltu muutoksia, jotka vaikuttavat aluerakenteisiin, ja mullistavat sekä päätöksentekoa että palvelutuotannon rakenteita. Tarkoitan tässä tietenkin SOTE-uudistusta.
SOTE-palvelujen tuotannolla on tärkeä yhteys yritystoimintaan, jotka tuottavat näitä palveluja joko suoraan tai toimivat alihankkijoina julkiselle puolelle. Uudistuksen viivästyminen ja sen lopulliseen muotoon liittyvä pitkittynyt epävarmuus ovat ilmeisesti tehneet tulevaisuuden suunnittelun monella taholla vaikeaksi. Toivottavasti tämä epävarmuus nyt pian hälvenee ja tulevaisuutta päästään suunnittelemaan selvemmin sävelin niin julkisten kuin yksityistenkin toimijoiden puolella.
Rahoitustekijöiden merkityksestä
Kun taloutta katsoo Suomen Pankin näkökulmasta, rahoitustekijät korostuvat. Mikä niiden rooli on investointikehityksen vaimeudessa?
Tässä suhteessa kuva on jossain määrin ristiriitainen. Rahoitustekijöistä helpoimmin mitattavissa oleva asia on korkotaso. Se on tunnetusti erittäin alhainen koko euroalueella, ja Suomessa aivan erityisen matala myös muihin euroalueen maihin verrattuna. Pienten yrityslainojen korot ovat liikkuneet 2 prosentin tuntumassa.
Toinen helposti havaittava asia on lainakannan kasvu. Silläkin puolella Suomi poikkeaa muista euromaista. Euroalueella yritysten ottamien lainojen määrä ei viime vuosina ole kasvanut juuri lainkaan tai on jopa supistunut kun velkoja on maksettu pois. Vasta tänä vuonna on nähty käännettä positiiviseen suuntaan. Suomessa tilanne on ollut erilainen. Meillä yritysten ottamien lainojen määrä on useiden vuosien ajan kasvanut melko reipasta vauhtia, varsinkin talouden muuten heikkoon kasvuun verrattuna (yrityslainojen vuosikasvu on liikkunut viiden prosentin tietämillä).
Näillä mittareilla katsoen ongelma ei näyttäisi olevan rahoituksessa. Toisaalta tiedetään, että varsinkin pienempien yritysten suunnalta kuullaan vahva viesti: yritysrahoituksen saatavuus on ongelma. Kun tätä viestiä ei ole syytä epäillä, mistä on kysymys?
Selitys löytyy sieltä, että pankkilainojen muut ehdot kuin korot ovat ilmeisesti Suomessa kiristyneet viime vuosina selvästi. Tämä koskee erityisesti vakuusvaatimuksia, mutta myös lainojen maksuaikoja ja koron päälle tulevia palkkiokuluja.
Yksi näihin yrittäjien rahoitusongelmiin vaikuttava tekijä on se, että pankkien määrä ja läsnäolo on vähentynyt ja sen seurauksena pankkikilpailu on heikentynyt erityisesti maakunnissa ja sitä enemmän, mitä pienemmistä paikkakunnista on kysymys. Näyttää myös siltä, että monet pankit eivät ole erityisen kiinnostuneita yritysten luototuksesta siihen liittyvän työmäärän vuoksi, jota ei ole onnistuttu automatisoimaan niin kuin monet muut pankkitoiminnan prosessit on pystytty.
Joskus kuulee, varsinkin pankkien taholta, syytettävän pankkivalvonnan kiristyneitä pääomavaatimuksia ja muuta sääntelyä yritysten rahoituksen ehtojen kiristymisestä. Asia on otettu keskuspankissakin vakavasti ja pääomavaatimusten kustannusvaikutuksia on selvitetty. Väite vakavaraisvaatimusten kiristymisen lainojen hintaa nostavasta vaikutuksesta ei selvitystemme mukaan pidä paikkaansa missään oleellisessa määrin.
Myönnetään: sääntelyssäkin on kuitenkin omat vinoumansa. Suomen Pankki on eri yhteyksissä todennut, että pankkien vakavaraisuusvaatimuksissa voi olla epäsuhtaa siinä, miten ne kohtelevat asuntoluottoja yhtäältä ja reittaamattomille yrityksille annettavia lainoja toisaalta. Asuntolainoja kohdellaan sääntelyssä huomattavasti lievemmin. Voidaan väittää, että ero yritysluototuksen vahingoksi on liian suuri. Tätä asiaa olemme pyrkineet pitämään esillä myös eurooppalaisilla foorumeilla.
Katsoisin, että keskeinen keino erityisesti maakunnissa toimivien yritysten rahoitusolojen parantamiseksi olisi riittävän kilpailun turvaaminen yritysrahoituksessa. Tähän asiaan olisi kiinnitettävä huomiota.
Kilpailu voi lisääntyä eri tavoin. Keinoja voi löytyä digitalisaation puolelta, jos paikallisen läsnäolon merkitystä yritysten pankkisuhteen kannalta onnistutaan sen avulla vähentämään. On etsittävä keinoja pääomasijoittajien roolin kehittämiseksi kasvuyritysten rahoituksessa. Ja vakuusvaatimuksien hiertäessä voi kohdevakuudellisen rahoituksen lisääntyvä käyttö kone- ja laitetoimittajien tarjoamien leasing-sopimusten muodossa helpottaa tilannetta.
Pitemmällä tähtäyksellä EU:n projekti rahamarkkinaunionin luomiseksi pyrkii rakentamaan edellytyksiä sille, että esim. yritystodistuksista paketoidut sijoitustuotteet (ABS-lainat) yleistyisivät ja sitä kautta yritystodistukset voisivat tulla entistä enemmän rahoituslähteeksi yrityksille ja sijoituskohteeksi kansainvälisille institutionaalisille sijoittajille.
Loppupäätelmiä
Suomen talouspoliittista keskustelua ovat viimeisten noin kahden vuoden aikana hallinneet maamme taloudelliset ongelmat. Keskustelu on ollut ongelmakeskeistä, mikä on varmaankin ollut välttämätön vaihe. Ongelmat on tunnistettava, jotta niihin voidaan puuttua.
Ongelmien perkaaminen ei kuitenkaan saisi tarkoittaa pessimismin lietsomista. Tärkeätä on, että ongelmista puhutaan, mutta samalla on myös nähtävä muutosten tuomat uudet mahdollisuudet ja yksilötason aloitteellisuuden, sanalla sanoen yrittäjyyden, merkitys tulevaisuuden Suomen tekijänä.
Yksi nykyisen keskustelun selvästi näkyviä myönteisiä puolia on, että yrittäjien arvostus on todella korkealla kaikkialla maassa, mutta erityisesti suurimpien kasvukeskusten ulkopuolella. Vallitseva arvostus antaa luottamusta siihen, että yritystoiminnan edellytykset ovat tulevaisuudessakin koko yhteiskunnan prioriteettilistan kärkisijoilla.