Johtokunnan jäsen Olli Rehn
Suomen Pankki
Puheenvuoro paneelikeskustelussa
Euroopan uudistaminen on myös suomalaisten asia
Eurooppa-päivä 9.5.2017
Eero Warosen muistoseminaari
Helsinki
Euroopan uudistaminen on myös suomalaisten asia
Tämänvuotisen Eurooppa-päivän alla monet Euroopan yhdentymisen kannattajat ehtivät huokaista helpotuksesta Ranskan vaalituloksen vuoksi. Emmanuel Macronin vaalivoitto eittämättä antaa Ranskalle ja Euroopalle mahdollisuuden uudistua. Mutta se ei suinkaan takaa, että niin käy. Ellei uudistuksiin kyetä, edessä voi olla hitaan näivettymisen tie, joka seuraavissa vaaleissa avaisi äärioikeistolle väylän voittoon ja valtaan.
Onkin hyvä miettiä, mitä Saksan entinen ulkoministeri ja realovihreä veteraani Joschka Fischer kirjoitti pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Epäonnistunut Eurooppa: "Jos Eurooppaan kohdistuu todellinen eksistenssiuhka, enemmistö tärkeimpien jäsenmaiden väestöstä ei halua luopua hankkeesta eikä niin teekään. Euroopan talous- ja rahaliiton äkillinen loppu voitaneen tästä syystä sulkea pois. Todellinen vaara ei ole sen äkillinen loppu, vaan Eurooppa-ajatuksen perustan, Euroopan kansojen välisen solidaarisuuden, vähittäinen hiipuminen."
Mikä kävisi lääkkeeksi siihen, etteivät Euroopan kansojen välinen yhteishenki ja Euroopan unionin elinvoima tukahtuisi kriisien taakan alle? Euroskeptisyyden juuret ovat syrjäytymisessä, jonka voittamiseksi ainoa toimiva keino on työllisyyden tuntuva koheneminen.
Pitkälti kyse on kyvystä päätöksiin jäsenvaltioissa, joilla on valta ja vastuu talouden kasvun ja työllisyyden kannalta ratkaisevissa uudistuksissa. Tämä koskee myös Ranskaa, samoin Italiaa. Se koskee yhtä hyvin Suomea, joka on kiky-sopimuksella korjaamassa suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä, mikä vahvistaa viennin vetoa ja luo työpaikkoja.
Mutta yhtä lailla kyse on myös siitä, miten hyvin tai huonosti EU toimii. Sen vuoksi kuluvaa vuotta on käytettävä sellaisten uudistusten valmisteluun, jotka auttavat EU:ta suoriutumaan tehtävistään paremmin.
Pakolaiskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kykyä taakan jakamiseen ja ulkorajojen pitävyyden varmistamiseen. Euroopan turvallisuuden eteen tarvitaan parempaa yhteistyötä. Tärkeää on myös euroalueen taloudellisen vakauden edelleen vahvistaminen, viime vuosina jo saavutetusta merkittävästä edistyksestä huolimatta.
EU:n perustajajäsenillä Saksalla ja Ranskalla on tässä työssä erityinen vastuu. Kummallakin on myös omat vahvuutensa. Saksa on Euroopan talousmoottori, Ranska puolestaan merkittävä turvallisuuden tuottaja. Etenkin Saksalle on tärkeää löytää pysyvämpi ratkaisu pakolaiskriisiin, missä se tarvitsee muiden jäsenmaiden apua. Ranskalle – ja koko Euroopalle – on puolestaan tärkeää, miten euroalue toimii ja kykeneekö se luomaan edellytyksiä kestävälle kasvulle ja paremmalle työllisyydelle. Tämän kaltaisista aineksista on mahdollista rakentaa sellainen kokonaisuus, jonka varaan EU:n uudistamisen ohjelma voi muodostua.
Sen tähden Suomessakaan tuskin kannattaa tuudittautua – pelätä tai toivoa, näkökulmasta riippuen – siihen tunnelmaan, että EU polkisi paikallaan, eikä mitään uudistuksia lähivuosina saataisi liikkeelle. Paremminkin voisi olla hyödyllistä ryhtyä valmistautumaan siihen, että EU:n uudistaminen lähtee kuin lähteekin liikkeelle ensi vuonna 2018. Ja on syytä olettaa, että se lähtee liikkeelle syvenevän yhteistyön suuntaan.
Tässä keskustelussa meidän suomalaisten ei kannata ryhtyä siilipuolustukseen tai jäädä sivustakatsojiksi, vaan vaikuttaa osaltamme siihen, millä tavoin Euroopan uudistustyö lähivuosina etenee. Minkälaista euroalueen vakausunionia rakentaisimme? Miten työntekijöiden sosiaaliset oikeudet turvataan "keikkataloudessa"? Miten päästään kestävään energiatalouteen? Miten Euroopan puolustusvalmiuksia kehitetään? Miten turvata ihmisoikeudet ja hallita pakolaisvirta Eurooppaan?
Näitä kysymyksiä sopii etenkin Eurooppa-päivänä pohdiskella. Euroopan asia on myös suomalaisten, ja se tulee aina vain meidänkin eteemme.