Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen
Suomen Pankki
Puhe Iisalmen Lions-klubien yhteisessä 170-vuotisjuhlassa.
Iisalmi 28.1.2017
Hyvät leijonat, hyvät ystävät, naiset ja herrat!
Minulle on mieluisa tehtävä saada tervehtiä Iisalmen Lions-klubeja niiden juhliessa merkkivuosiaan. Yhteensä 170 vuotta aktiivista toimintaa neljän klubin osalle jaettuna on merkittävä saavutus, jota kannattaakin juhlia.
Hieno yhteensattuma on sekin, että Lions-liikkeen perustaminen osuu samalle vuodelle kuin Suomen itsenäisyyden alku. Sekä leijona-aate että Suomi itsenäisenä valtiona syntyivät siis ensimmäisen maailmansodan aikaisten mullistusten seurauksena. Molemmilla on 100-vuotisjuhlavuosi!
Lions-liikkeen kansainvälistyminen tapahtui vähitellen, vuosikymmenien kuluessa. Suomeen Lions Clubeja alettiin perustaa 1950-luvulla, Iisalmeenkin. Tämä oli silloin osa sodan jälkeisen Suomen uudenlaista liittymistä länsimaiseen kansainväliseen yhteisöön ja sen mukaiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Kansalaisyhteiskunnan idea on, että ihmiset eivät kytkeydy toisiinsa pelkästään taloudellisin sitein tai pelkästään julkisen vallan kohteina ja käyttäjinä. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset kantavat vapaasti vastuutaan yhteisöstä, sen vapaina jäseninä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Toimiva kansalaisyhteiskunta on länsimaisen elämänmuodon ydintä.
Nykyisin on muotia käyttää ilmaisua ”antaa takaisin” tai ”give back”, niin kuin usein sanotaan. Tällä viitataan siihen, että ihmiset, jotka ymmärtävät, että heidän menestyksensä on ollut mahdollista vain ympärillä olevan yhteiskunnan ansiosta, haluavat osaltaan tukea tämän yhteisön säilymistä ja kehitystä. Yritystasolla puhutaan yhteiskuntavastuusta, Corporate Citizenship.
Leijona-aate on tämän hengen aidoimpia ilmenemismuotoja, kuten liikkeen tunnuslauseesta ”me palvelemme” - ”we serve” käy ilmi. Sitä toteutetaan myös käytännössä.
Toimivan kansalaisyhteiskunnan arvo aletaan nykyään ymmärtää yhä selvemmin. Harvardin yliopiston professori Robert Putnam on tullut kuuluisaksi teoksillaan, joissa hän puhuu ”sosiaalisesta pääomasta” ja sen merkityksestä demokratian, taloudellisen kasvun ja monen muunkin ihmisten hyvinvointiin vahvasti vaikuttavan asian kannalta.
Mitä sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan? Sosiaalinen pääoma on se näkymätön liima, joka pitää yhteiskunnan koossa. Sosiaalinen pääoma koostuu luottamuksesta ja sen luomista vuorovaikutuksen ja ymmärryksen verkostoista.
Putnamin kuuluisin kirja on nimeltään ”Bowling alone”, yksinäinen keilaaja. Siinä Putnam on huolestunut siitä, että sosiaalisen verkostojen rapistuminen eli kansalaisyhteiskunnan heikkeneminen on johtamassa demokratian kriisiin. Paikallisella tasolla tämä rapistuminen voisi muuttaa kylät ja kaupungit huonommin toimiviksi ja vähemmän kotoisiksi paikoiksi asua ja tehdä työtä.
Kirjan nimi viittaa keilaporukoihin, jotka symbolisoivat Putnamin kotimaassa Amerikassa niitä aktiviteetteja, jotka vuosikymmenten ajan pitivät sikäläiset paikalliset ja työyhteisöt koossa. Kehitykseen tuli erityispiirre. Keilaajien määrä kasvoi, mutta keilaklubien määrä väheni. Vapaa-aika kehityksessä privatisoitui. Ihmisiä yhdistävä toiminta väheni. Se on vahinko. Kukapa haluaa käydä yksin keilaamassa?
Talouden puolella vahva sosiaalinen pääoma on tärkeä voimavara. Se auttaa yhteisöjä selviytymään paremmin kohtaamistaan haasteista kuten vaikeista taloudellisista ajoista ja rakennemuutoksista. Toisaalta vaikeat murrosajat koettelevat sosiaalista pääomaa ja vaativat huomiota sen ylläpitämiseen ja rakentamiseen.
Taloudesta puheen ollen Suomessa on viime kuukausina keskusteltu paljon talouden elpymisestä. Ilmassa on helpotuksen tuntua. Suomen talouden pitkä taantuma päättyi viime vuonna, ja talous kasvoi jälleen hieman.
Kotitalouksien kulutuskysyntä on kasvussa, ja samalla myös rakentaminen on kääntynyt selvään kasvuun. Työllisyystilanne on kohentunut jonkin verran. Kasvusta huolimatta vienti ja yritysten tuotannolliset investoinnit ovat edelleen matalalla tasolla.
Suhdannetilanne on nyt parempi kuin moneen vuoteen. Toisaalta, vaikka talouskasvu on käynnistynyt, pitemmän aikavälin näkymät ovat pysyneet vaimeina ja epävarmoina. Paljon riippuu kansainvälisestä taloudesta, josta on viime aikoina saatu positiivisia merkkejä. Toisaalta ei voi unohtaa monia epävarmuustekijöitä. Useat ovat poliittisia.
Suomi on hyvin riippuvainen kansainvälisestä talouskehityksestä, mutta suotuisan kehityksen avaimet lopulta pitkälti omissa käsissämme.
Suomessa tarvitaan nyt sellaisia toimia, joilla parannetaan viennin, investointien ja työllisyyden kestävän kohenemisen edellytyksiä. Tässä on avainasemassa kustannuskilpailukyvyn palauttaminen sekä sellaiset rakenteelliset uudistukset, jotka parantavat talouden kasvumahdollisuuksia.
Isoimpia kysymyksiä tämän hetken kansainvälisessä talouskeskustelussa on huoli siitä, onko taloudellisen kasvun pitkän aikavälin trendi taittunut pysyvästi. Onko finanssikriisin jälkeen kansainvälisessä talouskehityksessä toteutumassa jonkinlainen ”uusi normaali”, johon kuuluu hitaaksi jäävä talouskasvu?
Yksi tärkeä tekijä talouskasvun edellytysten taustalla on väestökehitys. Kehittyneissä talouksissa väestö vanhenee ja kasvumahdollisuudet samalla heikkenevät. Suomessakin työikäisiksi laskettavien eli 15–64 -vuotiaiden lukumäärä on jo kääntynyt laskuun, ja sama tapahtuu pian monessa muussakin maassa. Tästä aiheutuu monia ongelmia.
Pitkällä aikavälillä taloudellisen hyvinvoinnin kehitys ei kuitenkaan ensisijaisesti liity väestökehitykseen vaan sitä enemmän työn tuottavuuteen. Työn tuottavuuden kasvu tarkoittaa sitä, että saman työpanoksen avulla saadaan tuotettua aiempaa enemmän ja aiempaa parempia tavaroita ja palveluita.
Vuosikymmenien ajan työn tuottavuus kasvoi Suomessa keskimäärin yli 3% vuosivauhtia. Suomen nousu köyhyydestä yhdeksi maailman kehittyneimmistä talouksista perustui juuri tähän. Professori Matti Pohjolan laskelmien mukaan 1900-luvun aikana työn tuottavuus nousi Suomessa noin 14-kertaiseksi. Tämän ansiosta elintaso nousi 12-kertaiseksi ja samalla henkeä kohti tehtyjen työtuntien määrä väheni.
Nyt kuitenkin työn tuottavuus on Suomessa polkenut paikallaan jo viimeisten kymmenen vuoden ajan. Jos tämä jatkuu, se merkitsisi sitä, että vuosisadan mittainen nousevan materiaalisen elintason aikakausi olisi päättymässä.
Suomi ei ole tässä yksin. Työn tuottavuuden kasvun hidastuminen on viime vuosina yllättänyt kaikissa kehittyneissä talouksissa. Tuottavuuden tulevaisuuden näkymistä käydään nyt vilkasta keskustelua ekonomistien keskuudessa. Monet näkevät riskinä, että työn tuottavuuden kasvu ei tulevina vuosikymmeninä enää ole yhtä nopeaa kuin menneisyydessä. Juuri tästä johtuvat nykyiset huolet taloudellisen kasvun mahdollisesta taittumisesta.
Tuottavuus ei kuitenkaan ole mikään luonnonilmiö, johon ei voisi vaikuttaa. Sen taustalla on ihmisten oma toiminta. Työn tuottavuuden kasvu perustuu investointeihin, tekniseen kehitykseen ja osaamisen paranemiseen. Se perustuu myös rakennemuutokseen, jossa korkean tuottavuuden työpaikat ovat korvanneet sellaisia, joissa työn tuottavuus on ollut pienempi.
Suomen ilmiömäinen taloudellinen menestys viimeisten runsaan sadan vuoden aikana on perustunut tähän rakennemuutokseen. Siihen on liittynyt yhä syvempi osallistuminen kansainväliseen työnjakoon ja integraatioon, väestön koulutustason valtava paraneminen, uuden teknologian kehittäminen ja käyttö ja yritysten kansainvälistyminen.
Talouden toimivuuden kannalta keskeisinä Suomen institutionaalisia vahvuuksina pidetään luotettavaa oikeuslaitosta, tehokasta julkista hallintoa, korruption vähäisyyttä, peruskoulutuksen hyvää tasoa, infrastruktuuria ja naisten laajaa osallistumista työelämään. Myös sosiaalinen pääoma on Suomessa perinteisesti ollut hyvällä tasoilla. Siihen liittyy esimerkiksi talkookulttuuri, jota pidetään erottamattoman osana suomalaisuutta.
Lähtökohtamme muutokseen ovat näin ollen hyvät. Silti käynnissä olevat rakennemuutokset, kuten digitalisaatioon liittyvät teknologiset mullistukset ja väestörakenteen nykyinen muutos sekä maan sisäinen ja kansainvälinen muuttoliike merkitsevät isoja haasteita sekä koko Suomelle, että alueellisille ja paikallisille yhteisöille maan sisällä.
Kysymys ei ole vain sopeutumisesta käynnissä oleviin muutoksiin, vaan myös avautuvien uusien mahdollisuuksien löytämisestä ja kyvystä hyödyntää niitä. Muutoksen näkeminen mahdollisuutena on tärkeää. Joustavuus ja muutos ovat joka tapauksessa avainsanoja nykyisessä taloudellisessa ympäristössä.
Miten kaikista näistä menossa olevista mullistuksista ja joustavuuden vaatimuksista selvitään niin, että toimivan yhteiskunnan keskeinen edellytys, sen sosiaalinen pääoma, säilytetään ja edelleen vahvistetaan? Ellei tässä onnistuta, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa on kasvava määrä turhautumista ja syrjäytymistä. Päädytään yhteiskuntaan, jossa on ryhmiä, jotka eivät tunne olevansa oikein mukana muun yhteiskunnan toiminnassa.
Teknologian kehitykseen ja alueiden kehitykseen liittyvä huoli eriarvoisuuden kasvusta on syytä ottaa vakavasti. Viime vuosikymmeninä teknologian muutos on yhdessä globalisaation kanssa hävittänyt etenkin keskituloisia työpaikkoja teollisuuspaikkakunnilla.
Tätä on pystyttävä käsittelemään tähänastista paremmin. Työpaikkansa menettävien on voitava päivittää osaamistaan. Syrjäytyminen työmarkkinoiden ulkopuolelle ja näköalattomuuden kasvu on estettävä. Se on keskeistä sekä yhteiskuntaa koossa pitävän liiman että talouskasvun edellytysten kannalta.
Teknologian ja siihen liittyvän ”inhimillisen pääoman ”eli osaamisen lisäksi Suomen tuleva menestys riippuu paljon meidän ”sosiaalisen pääomamme” tulevaisuudesta. Siksi rakennemuutoksen käsittely muodostaa ison osan sekä talouspolitiikan, sosiaalipolitiikan että koulutuspolitiikankin nykyisistä haasteista.
Sosiaalinen pääoma on ollut yksi Suomen vahvuuksia. Sitä on jatkossakin vaalittava. Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tunnuslause – ”yhdessä” – nostaa juuri tämän seikan esiin. Vapaa kansalaistoiminta eri muodoissaan on korvaamattoman arvokasta. Lions-aate on esimerkki siitä, mitä kansalaiset voivat tehdä oman paikallisen yhteisönsä ja sitä kautta koko Suomen paremman tulevaisuuden hyväksi. Sen lisäksi, mitä suoranaisia tuloksia eri projekteilla saadaan aikaan, Lions-toiminta luo yhteenkuuluvuutta.
Klubit kokoavat yhteen miehiä ja naisia eri elämänalueilta yhtä aikaa iloisen yhteistoiminnan ja samalla yhteiskunnallisen vastuun merkeissä. Lions-toiminnan arvo sosiaalisen pääoman ilmentäjänä, ylläpitäjänä ja kehittäjänä on vertaansa vailla. Teitä ja monia muita kansalaisjärjestöjä sekä ylipäänsä vapaaehtoista kansalaistoimintaa tarvitaan yhtä paljon kuin aikaisemmin!
Hyvät Leijonat! Onnittelen LC Iisalmea, LC Iisalmi/Porovettä, LC Iisalmi/Koljonvirtaa sekä viimeksi mutta ei vähimmin LC Iisalmi/Yläsavottaria yhteensä 170 vuoden arvokkaasta toiminnasta ja toivotan klubeille menestystä myös jatkossa.