Pankinjohtaja Sinikka Salon puhe Satakunnan naisverkoston yrittäjäillassa
Puheet ja haastattelut
Puhe
tiistai 4.11.2003, 0.00
Arvoisat seminaarin osanottajat!
Nyt on kulunut melkein viisi vuotta siitä, kun Suomi ja 10 muuta EU:n jäsenvaltiota ottivat käyttöön euron ja alkoivat harjoittaa yhteistä rahapolitiikkaa - ja konkreettisestikin euro on ollut kukkaroissamme jo lähes kaksi vuotta. Viisi vuotta on sen verran pitkä aika, että jonkinlainen kuva yhteisen rahan ja rahapolitiikan vaikutuksista alkaa jo hahmottua, vaikka luotettavia vaikutusarvioita voidaan tehdä vasta paljon pitemmän ajan kuluttua.
Yhteisen rahan käyttöönotto oli suuri muutos, jonka vaikutukset tuntuvat laajalti ja pitkään yhteiskunnan eri alueilla. Aikomukseni on tässä esityksessä keskittyä kahteen keskeiseen alueeseen, nimittäin rahapolitiikkaan ja rahoitusmarkkinoihin.
Aluksi esittelen lyhyesti Euroopan keskuspankin rahapolitiikan puitteita ja arvioin rahapolitiikan merkitystä myös Suomen kansantalouden näkökulmasta. Perusteemani on se, että Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ja keskuspankin luoma vakauden ilmapiiri laajemminkin ovat luoneet suotuiset puitteet euroalueen ja myös Suomen yritystoiminnan ja talouden kehitykselle.
Rahoitusmarkkinoilla euron käyttöönotto on selvästi kiihdyttänyt aitojen, koko Euroopan laajuisten rahoitusmarkkinoiden muodostumista. Rahoitusmarkkinoiden muutokset tapahtuvat yleensä vähitellen eivätkä voi olla samalla tavalla jyrkkiä kuin yhteisen rahan käyttöönotto ja siirtyminen yhteiseen rahapolitiikkaan. Uskon kuitenkin, että ajan oloon rahoitusmarkkinoiden muutokset ovat merkittäviä ja tulevat vaikuttamaan suuresti Euroopan maiden talouskehitykseen. Rahoitusmarkkinoiden osalta haluan korostaa laajojen ja hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden merkitystä talouden kehitykseen myönteisesti vaikuttavana tekijänä.
***
Näkyvin ja välitön vaikutus rahaliittoon liittymisestä oli euromaiden keskinäisten valuuttakurssivaihtelujen häviäminen. Tällä tavoin euron käyttöönotto kytki Suomen ja muun euroalueen markkinat entistä tiiviimmin toisiinsa. Valuuttakurssiriskien häviäminen ja valuutanvaihtokulujen jääminen pois on hyödyttänyt kuluttajaa ja parantanut varsinkin pienten yritysten kansainvälistymismahdollisuuksia. Pienten yritysten on ymmärrettävistä syistä suuria vaikeampaa toimia useissa valuutoissa ja suojautua valuuttakurssiriskeiltä. Lisäksi suurena valuuttana euro ei ole samanlainen helppo kohde spekulatiivisille valuuttahyökkäyksille kuin monet sen edeltäjävaluutat, ja tässä mielessä se myös tarjoaa hyvän suojan euroalueen asukkaille valuuttamarkkinoiden keinottelupaineilta. Dollarin laajat vaihtelut ovat tietenkin tosiasia myös rahaliiton oloissa, eikä niitä ole voitu Euroopan sisäisin järjestelyin voittaa.
Vaikka euron käyttöönotto on vähentänyt suomalaisten yritysten valuuttakurssiriskejä, tämä vaikutus on luonnollisesti ollut suurempi niille Keski-Euroopan maille, joissa ulkomaankauppa ja etenkin vienti on pääasiassa suuntautunut euroalueen sisälle. Sen sijaan esimerkiksi Suomen viennistä vain noin kolmannes suuntautuu euroalueelle, joten ulkomaankauppamme rakenteen takia euron valuuttakurssien vaihtelut vaikuttavat Suomen talouteen enemmän kuin euroalueeseen keskimäärin. Suomalaiselta kannalta nykyinen tilanne tietenkin rohkaisee kehittämään euroalueen sisäistä kauppaa sen muututtua joka suhteessa kotimarkkinatoiminnaksi. Isot kotimarkkinat puolestaan ovat hyvä pohja ponnistettaessa nopeimmin kasvaville kehittyville markkinoille, esimerkiksi Aasiassa.
Toinen rahaliiton välitön vaikutus (euroalueen sisäisten valuuttakurssivaihtelujen loppumisen lisäksi siis) oli euroalueen maiden korkokehityksen yhtenäistyminen. Lyhyimpien korkojen kehityksen määräävät käytännössä Euroopan keskuspankin ohjauskorot, erityisesti perusrahoitusoperaatioiden korko. Perusrahoitusoperaatioiden maturiteetilla, joka on nykyisin 2 viikkoa mutta ensi vuonna viikko, korko määräytyy jokseenkin suoraan rahapoliittisin päätöksin. Nämä korot ovat tietenkin täsmälleen samat koko euroalueella. Muiden korkojen kehitystä keskuspankki ei pysty kontrolloimaan yhtä tarkasti, mutta yhtä kaikki rahapoliittisilla päätöksillä on niihin merkittävä vaikutus odotusten kautta.
Rahapolitiikan ohjauskoroista päättää Euroopan Keskuspankin neuvosto. Sen muodostavat nykyisin kahdentoista euroalueeseen osallistuvan jäsenmaan kansallisten keskuspankkien pääjohtajat sekä kuusi Frankfurtissa vakituisesti töissä olevaa Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsentä.
EKP: n rahapolitiikan ensisijaiseksi tehtäväksi on perustamissopimuksessa asetettu hintavakauden ylläpitäminen euroalueella. Perustamissopimuksessa ei sanota tarkemmin, mitä hintojen vakaus tarkoittaa. EKP:n neuvosto on määritellyt hintavakauden tarkoittavan sitä, että kuluttajahintojen nousuvauhti on keskipitkällä aikavälillä alle kahden prosentin. Tämä määritelmä sulkee hintavakauden ulkopuolelle yhtä lailla nopean inflaation kuin hintojen alenemisen (deflaation). Määritelmää pidettiin markkinoilla aika ajoin liian epämääräisenä, koska ei ollut selvästi sanottu, mihin tähdätään nollainflaation ja kahden prosentin väliin jäävässä vyöhykkeessä. Hiljattain Euroopan keskuspankki täsmensi, että se pyrkii pitämään kuluttajahintojen nousun kahden prosentin tuntumassa. Tämä tavoite siis toimii nyt rahapolitiikan mitoituksen ohjenuorana.
Inflaatiokehitystä ei voida ohjata tarkasti rahapolitiikan keinoin siten, että hinnat nousisivat jatkuvasti samalla vakioisella kasvuvauhdilla. Erilaisten hintapaineiden takia kuluttajahinnat nousevat välillä tavoitetta nopeammin ja välillä tavoitetta hitaammin. Kun hintojen vakauden säilymiseen luotetaan, keskuspankin ei välttämättä tarvitse kiristää rahapolitiikkaa eli korottaa ohjauskorkoja, vaikka inflaatio kohoaa joidenkin ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta tavoitteen yläpuolelle. Jos taasen tämä luottamus puuttuu, keskuspankilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin pyrkiä katkaisemaan inflaatiokierre mahdollisimman alkuunsa ja kiristää rahapolitiikkaa. Taloudellinen toimeliaisuus on yleensä vilkkaampaa alhaisten kuin korkeiden korkojen oloissa. Siksi rahapolitiikan uskottavuus on tärkeä talouden kasvua tukeva voimavara.
Ensimmäisten viiden vuotensa aikana Euroopan keskuspankin rahapolitiikan voidaan katsoa onnistuneen paremmin kuin tuskin kukaan osasi etukäteen odottaa tai edes toivoa. Alun vaikeista oloista huolimatta – viittaan tässä erityisesti voimakkaaseen kansainväliseen noususuhdanteeseen sekä öljyn ja muiden tuontihyödykkeiden kallistumiseen - Euroopan keskuspankki on onnistunut säilyttämään hintojen vakauden euroalueella eikä sen ole edes tarvinnut turvautua kovaotteiseen rahapolitiikkaan. Toisin sanoen Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on ollut uskottavaa. Rahapolitiikan uskottavuus näkyy selvästi euroalueen koroissa, jotka ovat viime vuosina olleet kaikissa maturiteeteissa matalammat kuin pitkiin aikoihin. Oikeastaan historiassa on mentävä kultakannan vuosiin saakka ennen kuin tavataan yhtä matalia korkoja kuin viime vuosina. Korkotaso on alhainen osaksi siksi, että inflaatio on alhainen, mutta se on alhainen myös reaalisesti, siis inflaation huomioon ottaen.
Alhaiseen korkotasoon on useita syitä. Haluaisin nostaa tässä niistä esille kaksi. Lainsäädännöllä tukevasti varmistettu keskuspankin itsenäinen asema, rahapolitiikalle määritelty selkeä tavoite ja rahapolitiikan huolellinen etukäteisvalmistelu olivat ehkä tärkeimmät tekijät, joiden ansiosta Euroopan keskuspankki pystyi hankkimaan rahapoliittisen uskottavuuden uudeksi keskuspankiksi ennätyksellisen nopeasti.
Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta päätetään koko euroalueen taloustilanteen perusteella. Minkään yksittäisen maan mahdollisesti poikkeavaan suhdannekehitykseen ei voida (eikä pitäisikään) kiinnittää kovin paljon huomiota koroista päätettäessä. Itsestään selvää on myös se, että euroalueen kansallisilla keskuspankeilla ei ole minkäänlaisia keinoja harjoittaa kansallista rahapolitiikkaa, ei edes aivan vähäisessä mittakaavassa. Hintavakauden ja hintakilpailukyvyn säilyminen – siis suhteessa muuhun euroalueeseen – on nyt euroalueen kaikissa ja aivan erityisesti pienissä jäsenmaissa kuten Suomessa selkeästi finanssi- ja työmarkkinapolitiikan vastuulla. Ja jos talouspolitiikan näillä lohkoilla tehdään virheitä, niitä ei voida enää tulevaisuudessa paikata jälkikäteen rahapolitiikan keinoin samalla tavoin kun useasti aikaisemmin.
Ekonomistit ovat keskustelleet paljon siitä, mitä haittoja ja hyötyjä liittyy yhtäältä suureen ja toisaalta pieneen valuutta-alueeseen. Tästä keskustelusta voidaan vetää eri suuntaisia päätelmiä. Kokemukset Euroopasta ja muualta näyttävät kuitenkin viittaavan siihen, että suuren valuutta-alueen ja vakaan rahapolitiikan luoma vakauden ilmapiiri tarjoaa kansalaisten ja yritysten suurelle enemmistölle pitemmän päälle paremmat lähtökohdat kuin pienen yksittäisen kansantalouden spekulaatiopaineissa helposti tempoilevaksi muodostuva itsenäinen rahapolitiikka.
Erityisesti uskoisin, että suuren valuutta-alueen vakaat rahaolot ovat etu pienille ja keskisuurille yrityksille. Pienen tai keskisuuren yrityksen kehitys nimittäin kulkee yleensä vain harvoin täysin yksi yhteen koko kansantalouden kehityksen kanssa. Siksi rahapolitiikan keinoin säädetyt korkojen muutokset eivät välttämättä sovi sille erityisen hyvin, vaikka ne olisi mitoitettu koko kansantalouden näkökulmasta täysin oikein. Kun korkojen vaihtelut saattavat vaikeuttaa korkokulujen arviointia ja aiheuttaa muitakin vaikeuksia yrittäjille, aktiivisesta korkopolitiikasta saattaa olla pienten yritysten kehitykselle enemmän häiriötä kuin tukea. Suuren valuutta-alueen talouskehitys on vakaampaa kuin osa-alueiden talouskehitys, koska keskimääräistä kehitystä arvioitaessa osa-alueiden eri suuntaiset kehitykset jossain määrin kumoavat toisensa. Tästä syystä suuren valuutta-alueen rahapolitiikka on yleensä vakaampaa kuin pienen valuutta-alueen.
***
Siirryn nyt käsittelemään euron käyttöönoton merkitystä Euroopan rahoitusmarkkinoiden kannalta. Sillä, että euron käyttöönotto on rauhoittanut Euroopan rahaoloja, on oma myönteinen vaikutuksensa rahoitusmarkkinoiden kehittymisen kannalta. Paljon tärkeämpi seikka on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meille on euron käyttöönoton myötä avautunut mahdollisuus luoda Euroopan laajuiset, aidosti integroituneet rahoitusmarkkinat.
Sisäisten valuuttakurssiriskien häviäminen, vakaan hintatason uskottavuuden vahvistuminen ja omalta osaltaan myös Euroopan keskuspankkijärjestelmän rakentama yhtenäinen suurten maksujen välitysjärjestelmä TARGET ovat antaneet uuden sysäyksen EU:n rahoitusmarkkinoiden integroitumiselle. Euroalueen ja koko EU:nkin sijoitus- ja arvopaperimarkkinat ovat nyt muuttumassa euron vauhdittamana kansallisista yleiseurooppalaisiksi.
Kehitys on edennyt eri markkinoilla eri tahtiin. Osa euroalueen rahoitusmarkkinoista on jo integroitunut lähes täydellisesti; esimerkiksi pankkien väliset vakuudettomat lyhyen rahan markkinat toimivat nykyisin kitkatta ja yhtenäisesti koko euroalueella. Myös valtionobligaatioiden ja muiden joukkovelkakirjojen markkinat toimivat jo monessa suhteessa yhtenäisesti koko euroalueella. Edistystä on tapahtunut muillakin markkinalohkoilla. Esimerkiksi rahoitusinstrumenttien likvidiys on kasvanut ja valikoima lisääntynyt.
Näistä saavutuksista huolimatta euroalueen rahoitusmarkkinat ovat edelleen monessa suhteessa voimakkaasti lohkoutuneet ja rahoitusmarkkinoiden integroituminen yleiseurooppalaisiksi voidaan katsoa vielä olevan korkeintaan puolitiessä.
Yhdentymiskehityksen tiellä ovat erilaiset lainsäädäntöön (kuten konkurssi- ja verotuslainsäädäntöön) liittyvät erot sekä valvontajärjestelmien ja hallinnollisten lupamenettelyjen erot. Rahoitusmarkkinoiden perusrakenteet kuten arvopapereiden selvityskeskukset toimivat myös eri maissa hieman eri tavoin. Kaikista näistä tekijöistä johtuen rahoituslaitosten ja markkinoiden toiminnan tai vaikkapa vain maksujen suorittaminen maasta toiseen on hankalampaa kuin maan sisällä.
Iso määrä yhteisten markkinoiden esteistä on luonteeltaan sellaisia, että ne perustuvat olemassa olevien olojen hyväksymiseen tai aktiiviseen puolustamiseen. Yksityisten yritysten ja kansallisten viranomaisten olisi kuitenkin syytä hyväksyä se, että kansallisten järjestelmien ja markkinoiden yksisilmäinen puolustaminen estää saamasta täyttä hyötyä Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymisprosessista. Keskittyminen lyhytaikaisiin kustannuksiin ja hyötyihin peittää herkästi alleen saavutettavissa olevat pidemmän ajan hyödyt.
Esimerkkinä epätyydyttävästä tilanteesta voi ottaa esille vähittäispankkimarkkinat ja rajat ylittävän maksuliikenteen, johon jo viittasin. Kansalliset rajat vaikuttavat käytännössä edelleen erittäin paljon rahoituspalvelujen vähittäiskauppaan jopa euroalueen sisällä. Tämä alue on erityisen kiinnostavaa pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kannalta, joille luonteva markkinoiden kasvualue on yhteisen valuutan sisämarkkina-alue, eli euroalue. Luonnollisesti tämä on tärkeää myös meidän tavallisten suomalaisten kannalta: aikaisempaa enemmän lähetämme maksusuorituksia esim. Manner-Euroopassa opiskeleville lapsillemme, loma-asuntomme vuokraisännälle Espanjassa jne. Vastaavasti ulkomaisia pienasiakkaita tavoittelevien yrittäjien kannalta on tärkeää, että laskutukseen liittyvät sisään tulevat maksut sujuvat mahdollisimman edullisesti ja nopeasti.
Tärkeä EU:n prioriteetti onkin integroidun vähittäismaksujärjestelmän luominen euroalueelle ja koko EU-alueelle. Vaikka erilaista standardointityötä on tehty jo pitkään, käytännössä maksaminen EU-maasta toiseen on ollut paljon hankalampaa, hitaampaa ja kalliimpaa kuin maksaminen yhden maan sisällä, varsinkin kotitalouksien ja pienyritysten maksuissa. Tähän asiaan EU puuttui maksupalvelujen hinnoittelua koskevalla asetuksella, joka 1.7.2003 alkaen on rajoittanut pankkien oikeutta periä rajat ylittävistä tilisiirroista korkeampia palkkioita kuin kotimaisista maksuista. Asetus ei kuitenkaan sellaisenaan yksin riitä ongelmaa korjaamaan, vaan edellyttää toimia talouselämältä.
Positiivisena kehityksenä voikin tuoda esille sen että eurooppalainen pankkisektori on reagoinut em. asetukseen perustamalla European Payments Council- nimisen yhteistyöjärjestön, joka on asettanut tavoitteekseen toteuttaa vision yhtenäisestä eurooppalaisesta maksualueesta. Järjestö ajaa mm. yleiseurooppalaisen maksujen selvityskeskuksen perustamista lähivuosien aikana. Tämä olisi tärkeä virstanpylväs EU:n vähittäismaksujärjestelmien todellisessa yhdentymisessä, joka edellyttää maasta toiseen tehtävien vähittäismaksupalvelujen tuotantokustannusten tuntuvaa alentamista. Toisaalta kilpailuviranomaisten ja keskuspankkien on pidettävä silmällä sitä, että pankkien välinen eurooppalainen yhteistyö ei pääse muodostumaan hintakartelliksi ja markkina-aseman väärinkäytöksi maksupalvelujen hinnoittelussa.
Kaikista markkinoiden yhdentymistä jarruttavista kitkatekijöistä huolimatta olen optimistinen EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehityksen suhteen. Edut Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista yksinkertaisesti ovat liian suuret, jotta voisimme jättää ne hyödyntämättä. Askeleita oikeaan suuntaan otetaan jatkuvasti sekä lainsäädännössä että rahoitussektorin itsensä toimesta, kuten edellä mainitsemani esimerkki integroidun vähittäismaksujärjestelmän kehittämistoimista osoittaa. Toisena positiivisena esimerkkinä, joka koskee rahoituspalvelujen vähittäismarkkinoita, mainittakoon että EU on esimerkiksi ajanut asuntolainojen ja vakuutusten kauppaa rajojen yli – näissä kehittämisehdotukset koskevat ennen muuta kuluttajasuojan toteuttamista.
Yleisesti ottaen rahoitusmarkkinoiden tulevasta yhdentymiskehityksestä voidaan arvioida, että se todennäköisesti etenee asteittain siten että ensiksi kansallisesti toimivat markkinat pyritään kytkemään yhteen yhdeksi hyvin toimivaksi markkinoiden verkostoksi. Lyhyen rahan rahamarkkinoista saadut kokemukset viittaavat siihen, että näin voidaan päästä kokonaisuutena ottaen kohtuullisen hyvin toimiviin rahoitusmarkkinoihin, vaikka itse markkinainstituutiot säilyisivätkin kansallisina.
Hyvin toimivat, aidosti Euroopan laajuiset rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa, kun EU pyrkii rakentamaan taloudellisesti yhtenäisempää ja dynaamisempaa Eurooppaa. Asiantuntija-arvioiden perusteella pelkästään rahoitusmarkkinoiden toimintaa tehostamalla EU-maiden taloudellista kasvua voitaisiin kiihdyttää ½-1 prosentilla vuodessa. Tällaisiin arvioihin liittyvät tulkinnanvaraisuudet ja epävarmuudet ovat varmasti suuria, ja arviot saattavat jossain määrin liioitellakin rahoitusmarkkinoiden merkitystä. Yhtä kaikki rahoitusmarkkinoiden yhdentymisellä tulee olemaan erittäin suuri myönteinen merkitys Euroopan työllisyyden, kilpailukyvyn ja myös Euroopan valtioiden budjettitalouden kannalta.
Rahoitusmarkkinoiden kehittämistyö ja säätelyn yhtenäistäminen onkin EU:n talouspoliittisessa yhteistyössä keskeisellä sijalla lähivuosina. Tämä työkenttä tarjoaa erinomaisen esimerkin niistä hyödyistä, joita eurooppalaisella talouspoliittisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Ilman politiikkayhteistyötä maanosamme talouselämä tuskin pääsee hyötymään yhtenäisistä, avoimista ja turvallisista rahoitusmarkkinoista näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Hyvät kuulijat!
Lissabonissa keväällä 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto määritteli EU:lle kehittämisstrategian 2000-luvun ensi vuosikymmeneksi. Strategian keskeinen tavoite on, että vuosikymmenen aikana Euroopasta tulisi luoda maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Lissabonin tavoite on haastava, eikä ole itsestään selvää, että onnistumme sen saavuttamaan. Olen tässä esityksessäni käsitellyt kahta tavoitteen saavuttamisen kannalta olennaista peruskiveä, nimittäin vakaata rahapolitiikkaa sekä laajoja, hyvin toimivia rahoitusmarkkinoita. Yhteinen rahapolitiikka ja Euroopan keskuspankin rakentama vakauden ilmapiiri ovat luoneet suotuiset puitteet koko euroalueen ja myös Suomen taloudelliselle kehitykselle. Ne ovat myös vauhdittaneet euron käyttöönoton kanssa Euroopan laajuisten, hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden muodostumista. Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on jo osoittanut uskottavuutensa. Tämä peruskivi seisoo siis jo jokseenkin tukevasti paikoillaan. Sen sijaan on tehtävä vielä kovasti työtä, ennen kuin voidaan puhua aidosti Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista. Tämän peruskiven saaminen paikoilleen vaatii siis vielä paljon vaivannäköä. Tämän eteen kannattaa kuitenkin ponnistella, sillä hyvin toimivilla rahoitusmarkkinoilla on talouskehitykseen oleellinen myönteinen vaikutus.
Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä asiana haluan korostaa sitä, että vakaat rahaolot ja hyvin toimivat rahoitusmarkkinat eivät tietenkään yksin riitä ratkaisemaan sellaisia talouden ongelmia, joiden juuret ovat muualla kuin rahataloudessa. Rahatalous voi vain luoda edellytykset sille, että kilpailukyvyn menestyksen todelliset perustekijät – kuten hyvä koulutustaso, innovatiivisuus ja ahkeruus –pääsevät vaikuttamaan. Menestystä voidaan ja tuleekin edistää talouspolitiikan keinoin. Viime kädessä menestys kuitenkin riippuu ratkaisevasti yritysmaailmassa tehtävästä työstä, siellä vaikuttavasta näkemyksestä ja rohkeudesta.
Yhteisen valuutan myötä tapahtunut raja-aitojen madaltuminen euroalueen maiden väliseltä kaupalta merkitsee sekä haastetta että mahdollisuutta. Taloudellinen menestys vaatii kunkin yrityksen ja alueen oman erityisluonteen ja edellytysten oivaltamista ja sen näkemistä myös kansainvälisen asiakkaan näkökulmasta. Kiristyvä kilpailu laajenevilla markkinoilla tuottaa ongelmia niille yrityksille, jotka eivät pysty tarjoamaan muista erottuvaa laatua. Toisaalta markkinoiden avautuminen tuo suuria mahdollisuuksia niille yrityksille, jotka pystyvät ottamaan aloitteen omiin käsiinsä ja löytävät Manner-Euroopasta siellä olevan suuren potentiaalisen kysynnän. Ne haitat, jotka oman valuutan ja omien rahoitusolojen "eksoottisuudesta" ennen aiheutui kansainvälisessä toiminnassa ovat nyt poistuneet, ja kilpailun lähtökohdat siltä osin ovat tasoittuneet, ei vain suuryrityksille vaan aivan ruohonjuuritasolle asti – pienille ja keskisuurille yrittäjille.
Suomi on useissa yhteyksissä todettu kilpailukyvyltään hyväksi maaksi. Taloudellinen integraatio, ja rahaliitto tämän kehityksen osana, on avannut Suomen elinkeinoelämälle yhä laajemman ja tasaisemman pelikentän. Tämän vuoksi uskon, että Suomella on kaikki edellytykset menestyä tulevaisuudessa vähintään yhtä hyvin kuin se on menestynyt aikaisemminkin.