Pankinjohtaja Sinikka Salon puhe: Euro, rahoitusmarkkinat ja yritykset

Puheet ja haastattelut Puhe lauantai 11.9.2004, 0.00
Puhe Vaasan yrittäjät ry:n 65-vuotisjuhlassa 11.9.2004

Pankinjohtaja
Sinikka Salo
Suomen Pankki

Arvoisat juhlavieraat!

Vaasalla on yrittäjyyden vaalimisessa pitkät perinteet. Minulle on suuri kunnia ja ilo olla täällä teitä onnittelemassa. Omatkin juureni ovat pohjalaisessa yrittäjyydessä − ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä kun isoisäni perusti kaupan Kortesjärven Purmojärvelle.

Yleinen käsitys on, että yrittäjyyttä on Pohjanmaalla enemmän kuin missään muussa Suomen maakunnassa. Vaasan ja muiden kaupunkien tapulioikeuksilla saattoi olla Pohjanmaan yrittäjyyden viriämiseen merkittävä vaikutus. Lisäksi lienee niin, että pohjalainen luonteenlaatu pohjalaisten "hulluus" − sopii hyvin yrittämiseen. Yrittämisessähän on otettava riskejä.

Pohjanmaalla on erityisen paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tällä perusteella on joskus väitetty, että pohjalainen luonteenlaatu sopii vain pienten ja keskisuurten yritysten johtajille. Pohjalaisten menestys myös suurten yritysten johdossa on kuitenkin osoittanut tämän väitteen paikkansapitämättömäksi. Hyviä yrittäjiä ja yritysjohtajia syntyy tietenkin paljon muuallakin kuin Pohjanmaalla. Jostakin syystä heitä tuntuu syntyvän Pohjanmaalla enemmän kuin muualla.

Yrittäjyyden kova ydin – menestyvältä yrittäjältä vaadittava persoonallisuus – on uskoakseni pysynyt jokseenkin samanlaisena kautta aikojen. Vuodesta toiseen yrittäjiksi näyttää hakeutuvan luonteeltaan jokseenkin samankaltaisia henkilöitä.

Yritysten toimintaympäristö, siis yrittämisen puitteet, on sitä vastoin muuttunut valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Erityisen voimakkaasti yritysten toimintaympäristöä on muokannut talouselämän kansainvälinen integraatiokehitys. Tämä on edennyt sekä maailmanlaajuisesti että alueellisesti. Markkinoiden avauduttua yhä harvempi yrittäjä voi toivoa menestyvänsä tullimuurien tai tuonnin rajoitusten turvin. Vastaavasti markkinoiden pienuus yhä harvemmin estää yrittäjää laajentamasta yrityksensä toimintaa. Markkinoiden maailmanlaajuisen avautumisen myötä yrittämisen haasteet ja mahdollisuudet näyttävät siis molemmat kasvaneen.

Tässä yhteydessä on ehkä syytä mainita, että globalisaatio on tietenkin paljon laajempi ilmiö kuin tavaroiden ja palvelusten ulkomaankaupan lisääntyminen ja laajentuminen sekä tämän mukanaan tuomat työpaikkojen muutokset, joita käsite Kiina-ilmiö ihmisten mielissä nykyisin kuvaa. Ihmisten kanssakäyminen yli valtioiden ja maanosien rajojen on lisääntynyt muissakin suhteissa kuin tavaroiden ja palvelusten kaupassa. Tästä näkökulmasta on mielestäni hyvin perusteltua puhua 1960-luvulla kuuluisan mediatutkijan Marshall McLuhanin tapaan maailmankylästä, jonka asukkaita me kaikki olemme. Voidaan ehkä sanoa, että teknologian kehityksen ja yhteyksien avautumisen myötä Vaasa on muuttunut kaukaisesta rannikkokaupungista osaksi suurta maailmankylää.

Alueellisessa integraatiokehityksessä eteneminen on ollut nopeinta Euroopassa, jossa yhdentymiskehityksen dynamona on Euroopan Unioni. Euroopan Unionia pidetään usein jäsenvaltioidensa yrityksenä vastata globalisaation haasteisiin, mutta samalla se on myös merkittävä integraatiokehityksen itsenäinen vauhdittaja. EU:n kautta Euroopan mailla on mahdollisuus nousta Yhdysvaltain rinnalle maailmantalouteen vaikuttavaksi poliittiseksi voimaksi. Toisaalta jäsenyys vaikuttaa merkittävästi yhtä lailla valtioiden kuin yksityisten kansalaistenkin elämään ja toimintaedellytyksiin. Suomessa kuten muissakin EU-maissa EU-jäsenyys on vaikuttanut ja vaikuttaa varmasti myös tulevaisuudessa monella tapaa yritysten toimintaedellytyksiin.

Ehkä näkyvin seuraus EU-jäsenyydestä on ollut siirtyminen yhteiseen rahaan, euroon, ja EKP:n harjoittamaan yhteiseen rahapolitiikkaan. Euroon siirtymisestä on kulunut kohta kuusi vuotta ja konkreettisestikin euro on ollut kukkaroissamme jo lähes kolme vuotta. Tämä on sen verran pitkä aika, että jonkinlainen kuva yhteisen rahan ja rahapolitiikan vaikutuksista alkaa jo hahmottua, joskin luotettavia vaikutusarvioita voidaan tehdä vasta paljon pitemmän ajan kuluttua.

Yhteisen rahan käyttöönotto oli suuri muutos, jonka vaikutukset tuntuvat laajalti ja pitkään yhteiskunnan eri alueilla. Aikomukseni on tässä esityksessä keskittyä kahteen keskeiseen alueeseen, nimittäin rahapolitiikkaan ja rahoitusmarkkinoihin.

***

Näkyvin ja välittömin vaikutus rahaliittoon liittymisestä oli euromaiden keskinäisten valuuttakurssivaihtelujen häviäminen. Siirtyminen kansallisista valuutoista ja rahamarkkinoista euroon ja euroalueen rahamarkkinoihin oli epäilemättä suuri muutos kaikissa osallistuvissa maissa. Erityisen suuri muutos oli kuitenkin niissä maissa, joiden rahataloudellisen vakauden perinne oli ollut ennen euron käyttöönottoa heiveröinen ja joissa raha- ja valuuttamarkkinat siten olivat aikaisemmin alttiita kansallisten ja globaalien markkinavoimien ailahteluille.

Valuuttakurssiriskien häviäminen ja valuutanvaihtokulujen jääminen pois on hyödyttänyt kuluttajaa ja auttanut kansainvälistymisessä varsinkin pieniä yrityksiä, joiden on ymmärrettävästi vaikeampaa toimia useissa valuutoissa ja suojautua valuuttakurssiriskeiltä kuin suurten yritysten. Lisäksi suurena valuuttana euro ei ole samanlainen helppo kohde spekulatiivisille valuuttahyökkäyksille kuin monet sen edeltäjävaluutat, ja tässä mielessä se myös tarjoaa hyvän suojan euroalueen asukkaille valuuttamarkkinoiden keinottelupaineilta. Euron kurssin vaihtelut suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja muihin valuuttoihin ovat tietenkin tosiasia myös rahaliiton oloissa.

Vaikka euron käyttöönotto on vähentänyt suomalaisten yritysten valuuttakurssiriskejä, tämä vaikutus on luonnollisesti ollut suurempi niille Keski-Euroopan maille, joissa ulkomaankauppa ja etenkin vienti on pääasiassa suuntautunut euroalueen sisälle. Suomen viennistä noin kolmannes suuntautuu euroalueelle, joten ulkomaankauppamme rakenteen takia euron valuuttakurssien vaihtelut vaikuttavat Suomen talouteen enemmän kuin euroalueeseen keskimäärin. Suomalaiselta kannalta nykyinen tilanne tietenkin rohkaisee kehittämään euroalueen sisäistä kauppaa sen muututtua joka suhteessa kotimarkkinatoiminnaksi. Isot kotimarkkinat puolestaan ovat hyvä pohja ponnistettaessa nopeimmin kasvaville kehittyville markkinoille, esimerkiksi Aasiassa.

Toinen rahaliiton välitön vaikutus (euroalueen sisäisten valuuttakurssivaihtelujen loppumisen lisäksi siis) oli euroalueen maiden korkokehityksen yhtenäistyminen. Lyhyimpien korkojen kehityksen määräävät käytännössä Euroopan keskuspankin ohjauskorot. Nämä korot ovat tietenkin täsmälleen samat koko euroalueella. Muiden korkojen kehitystä keskuspankki ei pysty kontrolloimaan tarkasti, mutta yhtä kaikki rahapoliittisilla päätöksillä on niihin merkittävä vaikutus odotusten kautta.

Eri puolilla, ei vähiten Yhdysvalloissa, tunnettiin ennen rahaliiton toiminnan alkamista suurta epäluuloa Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa kohtaan. Ehkä merkittävin kokemus rahaliiton ensimmäisistä vuosista on se, että nämä epäluulot ovat hälvenneet jokseenkin kokonaan. Viiden tai kuuden ensimmäisen vuotensa aikana Euroopan keskuspankin rahapolitiikan voidaan päinvastoin katsoa onnistuneen paremmin kuin tuskin kukaan osasi etukäteen odottaa tai edes toivoa. Alun vaikeista oloista huolimatta – viittaan tässä erityisesti voimakkaaseen kansainväliseen noususuhdanteeseen sekä öljyn ja muiden tuontihyödykkeiden kallistumiseen − Euroopan keskuspankki on onnistunut säilyttämään hintojen vakauden euroalueella eikä sen ole edes tarvinnut turvautua kovaotteiseen rahapolitiikkaan. Toisin sanoen Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on ollut uskottavaa. Tämä näkyy selvästi euroalueen koroissa, jotka ovat viime vuosina olleet kaikissa maturiteeteissa matalammat kuin pitkiin aikoihin. Oikeastaan historiassa on mentävä kultakannan vuosiin saakka ennen kuin tavataan yhtä matalia korkoja kuin viime vuosina. Korkotaso on alhainen osaksi siksi, että inflaatio on alhainen, mutta se on hyvin alhainen myös reaalisesti, siis inflaation huomioon ottaen. Tämä tarjoaa yritystoiminnalle hyvät lähtökohdat.

Alhaiseen korkotasoon on useita syitä. Haluaisin nostaa tässä niistä esille kaksi. Lainsäädännöllä tukevasti varmistettu keskuspankin itsenäinen asema, rahapolitiikalle määritelty selkeä tavoite ja rahapolitiikan huolellinen etukäteisvalmistelu olivat ehkä tärkeimmät tekijät, joiden ansiosta Euroopan keskuspankki pystyi hankkimaan rahapoliittisen uskottavuuden uudeksi keskuspankiksi ennätyksellisen nopeasti.

Ekonomistit ovat keskustelleet paljon yhtäältä suurten ja toisaalta pienten valuutta-alueiden eduista ja haitoista. Kokemukset Euroopasta ja muualtakin näyttävät viittaavan siihen, että suuren valuutta-alueen ja vakaan rahapolitiikan luoma vakauden ilmapiiri tarjoaa kansalaisten ja yritysten suurelle enemmistölle pitemmän päälle paremmat lähtökohdat kuin pienen kansantalouden markkinapaineissa helposti tempoilevaksi muodostuva rahapolitiikka.

Suuren valuutta-alueen talouskehitys on vakaampaa kuin osa-alueiden talouskehitys, koska keskimääräistä kehitystä arvioitaessa osa-alueiden erisuuntaiset kehitykset jossain määrin kumoavat toisensa. Samasta syystä suuren valuutta-alueen rahapolitiikka on yleensä vakaampaa kuin pienen valuutta-alueen. Vain vakaasti muuttuvilla koroilla on etunsa. Uskon, että suuren valuutta-alueen vakaat rahaolot ovat etu erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Pienten ja keskisuurten yritysten kehitys nimittäin kulkee yleensä vain harvoin täysin yksi yhteen kansantalouden kehityksen kanssa, eivätkä rahapolitiikan keinoin säädetyt korkojen muutokset välttämättä sovi niille erityisen hyvin silloinkaan kun ne on mitoitettu oikein koko kansantalouden näkökulmasta. Kun korkojen vaihtelut saattavat vaikeuttaa tulevien kulujen nykyarvon arviointia ja aiheuttaa yrittäjille myös muita hankaluuksia, aktivistisesta korkopolitiikasta on pienten yritysten kehitykselle yleensä enemmän häiriötä kuin tukea. Suurten yritysten erityistoivomuksia raha- ja talouspoliittisista päätöksistä vastaavat viranomaiset saattavat sitä vastoin pienessä maassa ottaa huomioon ehkä liiankin hyvin. Yhden esimerkin suurten yritysten erityisintressien ehkä liiallisestakin huomioonottamisesta raha- ja talouspolitiikassa tarjoaa Suomen kansantalouden inflaatio- ja devalvaatiokierre – johon oleellisena osana liittyi rahoitusmarkkinoiden laajamittainen säännöstely − sodan jälkeen ja erityisesti 1970- ja 1980-luvuilla.

Rahoitusmarkkinoilla euron käyttöönotto on selvästi kiihdyttänyt aitojen, koko Euroopan laajuisten rahoitusmarkkinoiden muodostumista. Rahoitusmarkkinoiden muutokset tapahtuvat yleensä vähitellen eivätkä juuri voi olla samalla tavalla jyrkkiä yhdessä yössä tapahtuvia muutoksia kuin yhteisen rahan käyttöönotto ja siirtyminen yhteiseen rahapolitiikkaan. Uskon kuitenkin, että ajan oloon rahoitusmarkkinoiden muutokset ovat merkittäviä ja tulevat vaikuttamaan suuresti Euroopan maiden talouskehitykseen. Rahoitusmarkkinoiden muutoksilla on monenlaisia ja monensuuntaisia vaikutuksia, mutta haluan erityisesti korostaa laajojen ja hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden merkitystä talouden kehitykseen myönteisesti vaikuttavana tekijänä.

Sillä, että euron käyttöönotto on rauhoittanut Euroopan rahaoloja, on oma myönteinen vaikutuksensa rahoitusmarkkinoiden kehittymisen kannalta. Paljon tärkeämpi seikka on kuitenkin se, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meille on euron käyttöönoton myötä avautunut mahdollisuus luoda Euroopan laajuiset, aidosti integroituneet rahoitusmarkkinat ja siten myös edesauttaa sisämarkkinoiden toimintaa – sitä että Euroopassa aidosti toimittaisiin kuin kotimarkkina-alueella.

Sisäisten valuuttakurssiriskien häviäminen, vakaan hintatason uskottavuuden vahvistuminen ja omalta osaltaan myös maksujen välitysjärjestelmien kehittyminen – lähinnä keskuspankkien operoima suurten maksujen reaaliaikainen siirtojärjestelmä TARGET − ovat antaneet uuden sysäyksen EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehitykselle.

Osa euroalueen rahoitusmarkkinoista on jo integroitunut lähes täydellisesti; esimerkiksi pankkien väliset vakuudettomat lyhyen rahan markkinat toimivat nykyisin kitkatta ja yhtenäisesti koko euroalueella. Myös valtionobligaatioiden ja muiden joukkovelkakirjojen markkinat toimivat jo monessa suhteessa yhtenäisesti koko euroalueella. Edistystä on tapahtunut muillakin markkinalohkoilla. Esimerkiksi rahoitusinstrumenttien likvidiys on kasvanut ja valikoima lisääntynyt.

Näistä saavutuksista huolimatta euroalueen rahoitusmarkkinat ovat edelleen monessa suhteessa voimakkaasti lohkoutuneet ja rahoitusmarkkinoiden integroituminen yleiseurooppalaisiksi voidaan katsoa vielä olevan korkeintaan puolitiessä. Yhdentymiskehityksen tiellä ovat erilaiset lainsäädäntöön (kuten konkurssi- ja verotuslainsäädäntöön), valvontajärjestelmiin ja hallinnollisiin menettelyihin liittyvät kansalliset erot jäsenmaiden välillä. Rahoitusmarkkinoiden perusrakenteet kuten arvopapereiden selvityskeskukset toimivat myös eri maissa hieman eri tavoin. Kaikista näistä tekijöistä johtuen erilaiset rahoitustoimet − vaikkapa esimerkiksi vain maksujen suorittaminen – ovat hankalampia maasta toiseen kuin maan sisällä.

Esimerkkinä epätyydyttävästä tilanteesta voi ottaa esille vähittäispankkimarkkinat ja rajat ylittävän maksuliikenteen, johon jo viittasin. Kansalliset rajat vaikuttavat käytännössä edelleen erittäin paljon rahoituspalvelujen vähittäiskauppaan jopa euroalueen sisällä. Tämä alue on erityisen kiinnostavaa pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kannalta, joille luonteva markkinoiden kasvualue on yhteisen valuutan sisämarkkina-alue, eli euroalue. Luonnollisesti tämä on tärkeää myös meidän tavallisten suomalaisten kannalta: aikaisempaa enemmän lähetämme maksusuorituksia esim. Manner-Euroopassa opiskeleville lapsillemme, loma-asuntomme vuokraisännälle Espanjassa jne. Vastaavasti ulkomaisia pienasiakkaita tavoittelevien yrittäjien kannalta on tärkeää, että laskutukseen liittyvät sisään tulevat maksut sujuvat mahdollisimman edullisesti ja nopeasti.

Tärkeä EU:n prioriteetti onkin integroidun vähittäismaksujärjestelmän luominen euroalueelle ja koko EU-alueelle. Vaikka erilaista standardointityötä on tehty jo pitkään, käytännössä maksaminen EU-maasta toiseen on ollut paljon hankalampaa, hitaampaa ja kalliimpaa kuin maksaminen yhden maan sisällä, varsinkin kotitalouksien ja pienyritysten maksuissa. Tähän asiaan EU puuttui maksupalvelujen hinnoittelua koskevalla asetuksella, joka 1.7.2003 alkaen on rajoittanut pankkien oikeutta periä rajat ylittävistä tilisiirroista korkeampia palkkioita kuin kotimaisista maksuista. Asetus ei kuitenkaan sellaisenaan yksin riitä ongelmaa korjaamaan, vaan edellyttää toimia rahoitusmarkkinoiden osapuolilta, ennen kaikkea pankeilta.

Positiivisena kehityksenä voikin tuoda esille sen että eurooppalainen pankkisektori on reagoinut em. asetukseen perustamalla European Payments Council- nimisen yhteistyöjärjestön, joka on asettanut tavoitteekseen toteuttaa vision yhtenäisestä eurooppalaisesta maksualueesta. Järjestö ajaa mm. yleiseurooppalaisen maksujen selvityskeskuksen perustamista lähivuosien aikana. Tämä olisi tärkeä virstanpylväs EU:n vähittäismaksujärjestelmien todellisessa yhdentymisessä, joka edellyttää maasta toiseen tehtävien vähittäismaksupalvelujen tuotantokustannusten tuntuvaa alentamista. Toisaalta kilpailuviranomaisten ja keskuspankkien on pidettävä silmällä sitä, että pankkien välinen eurooppalainen yhteistyö ei pääse muodostumaan hintakartelliksi ja markkina-aseman väärinkäytöksi maksupalvelujen hinnoittelussa.

Markkinoiden yhdentymistä jarruttavista erilaisista kitkatekijöistä huolimatta olen optimistinen EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehityksen suhteen. Edut Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista yksinkertaisesti ovat liian suuret, jotta voisimme jättää ne hyödyntämättä. Askeleita oikeaan suuntaan otetaan jatkuvasti sekä lainsäädännössä että rahoitussektorin itsensä toimesta, kuten edellä mainitsemani esimerkki integroidun vähittäismaksujärjestelmän kehittämistoimista osoittaa.

Yhteisen valuutan myötä tapahtunut raja-aitojen madaltuminen euroalueen maiden väliseltä kaupalta ja rahoitustoimilta merkitsee sekä haastetta että mahdollisuutta. Taloudellinen menestys vaatii kunkin yrityksen ja alueen oman erityisluonteen ja edellytysten oivaltamista ja sen näkemistä myös kansainvälisen asiakkaan näkökulmasta. Kiristyvä kilpailu laajenevilla markkinoilla tuottaa ongelmia niille yrityksille, jotka eivät pysty tarjoamaan muista erottuvaa laatua. Toisaalta markkinoiden avautuminen tuo suuria mahdollisuuksia niille yrityksille, jotka pystyvät ottamaan aloitteen omiin käsiinsä ja löytävät Manner-Euroopan suuren potentiaalisen kysynnän. Oman valuutan ja omien rahoitusolojen "eksoottisuudesta" kansainvälisessä toiminnassa aiheutuneet haitat ovat nyt poistuneet, ja kilpailun lähtökohdat siltä osin ovat tasoittuneet, ei vain suuryrityksille vaan myös ja jopa ennen kaikkea pienille ja keskisuurille yrittäjille − aivan ruohonjuuritasolle asti.

Hyvin toimivat, aidosti Euroopan laajuiset rahoitusmarkkinat ovat keskeisessä asemassa, kun EU:ssa pyritään rakentamaan taloudellisesti yhtenäisempää ja dynaamisempaa Eurooppaa Lissabonissa keväällä 2000 hyväksytyn ns. Lissabonin strategian mukaisesti. Rahoitusmarkkinoiden kehittämistyö ja säätelyn yhtenäistäminen onkin EU:n talouspoliittisessa yhteistyössä keskeisellä sijalla lähivuosina. Tämä työkenttä tarjoaa erinomaisen esimerkin niistä hyödyistä, joita eurooppalaisella talouspoliittisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Ilman politiikkayhteistyötä maanosamme talouselämä tuskin pääsee hyötymään yhtenäisistä, avoimista ja turvallisista rahoitusmarkkinoista näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Hyvät kuulijat!

Olen tässä esityksessäni käsitellyt yritysten ja koko talouden menestymisen edellytyksiä keskuspankin näkökulmasta, eli vakaata rahapolitiikkaa sekä laajoja, hyvin toimivia rahoitusmarkkinoita. Yhteinen rahapolitiikka ja Euroopan keskuspankin rakentama vakauden ilmapiiri ovat luoneet suotuiset puitteet koko euroalueen ja myös Suomen taloudelliselle kehitykselle. Ne ovat myös euron käyttöönoton kanssa vauhdittaneet Euroopan laajuisten, hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden muodostumista. Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on jo osoittanut uskottavuutensa. Tämä peruskivi seisoo siis jo jokseenkin tukevasti paikoillaan. Sen sijaan on tehtävä vielä kovasti työtä, ennen kuin voidaan puhua aidosti Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista. Tämän peruskiven saaminen paikoilleen vaatii siis vielä paljon vaivannäköä. Tämän eteen kannattaa kuitenkin ponnistella, sillä hyvin toimivilla rahoitusmarkkinoilla on talouskehitykseen oleellinen myönteinen vaikutus.

Vakaat rahaolot ja hyvin toimivat rahoitusmarkkinat eivät tietenkään yksin riitä ratkaisemaan talouden niitä ongelmia, joiden juuret ovat muualla kuin rahataloudessa. Viime kädessä yksittäisen kansantalouden menestys riippuu yksityisten kansalaisten työstä, näkemyksestä ja rohkeudesta. On positiivista, että suomalaisessa yhteiskunnassa yrittäjyyden keskeinen merkitys nähdään nyt paremmin kuin kenties viime vuosikymmeninä. Yrittäjyyttä arvostetaan. Rahatalous tai talouspolitiikan keinot yleisemminkin voivat vain luoda edellytyksiä kilpailukyvyn menestyksen todellisille perustekijöille – niin että innovatiivisuus, yrittäjyys ja ahkeruus pääsevät vaikuttamaan. Näissä perustekijöissä yritykset ja yrittäjät itse ovat tietenkin aivan keskeisessä asemassa.

Toivotan teille, arvoisat juhlivat Vaasan yrittäjät, edelleenkin innovatiivista yrittäjämieltä, jossa tarvitaan ainakin hitunen sitä kuuluisaa "pohjalaista hulluutta".