Pankinjohtaja Sinikka Salon juhlaesitelmä Suomen Keskustanaiset ry:n 30. edustajakokouksen avajaisjuhlassa

Puheet ja haastattelut Puhe lauantai 11.6.2005, 0.00
Nainen talouspoliittisena keskustelijana ja päätöksentekijänä

Arvoisat naiset!

Haluan ensinnäkin ilmaista iloni ja kiittää tästä tilaisuudesta puheenvuoron pitämiseen näin arvovaltaiselle naisjoukolle. Minua pyydetään usein puhumaan naisten asemasta talouselämässä ja talouspolitiikassa. Miksi näin – eiväthän kolleganikaan puhu koskaan eksplisiittisesti miesten asemasta talouselämässä tai talouspolitiikassa? Voitteko kuvitella minun esitykseni otsikkoa käännettynä toiseen sukupuoleen kohdentuvana ”Mies talouspoliittisena keskustelijana ja päätöksentekijänä ”? Ette tietenkään – enkä minäkään. Sellaiselle aiheelle ei löydy kysyntää. Miksi sitten aiheisiin, joissa käsitellään naisten asemaa talouselämässä, löytyy kiinnostusta? Vastaus lienee aika selkeä – siitä puhe, mistä puute: talouselämä ja talouspolitiikka Suomessa, koko Euroopassa ja koko maailmassa on mieskasvoista.

Entä sitten – kysyy joku. Onko sillä väliä? Väitän, että on. Enkä käytä väitteeni tukena argumentteja, jotka vetoaisivat oikeudenmukaisuuteen tai tasa-arvoon – niin tärkeitä kuin nämä argumentit ovatkin. Esityksessäni tulen sen sijaan esittämään – ekonomisti kun olen – taloudellisia argumentteja osoittaakseni että Suomen ja Euroopan hyvinvointi on keskeisesti myös naisten varassa.

Teemani liittyy siten Eurooppa-neuvoston Lissabonissa keväällä 2000 määrittelemään EU:n kehittämisstrategiaan, jotta globaalistuvassa maailmassa voisimme vastata lisääntyvän kilpailun ja tietotekniikan kehityksen haasteisiin ja säilyttää eurooppalaisen yhteiskuntamallimme, jossa kilpailukyvyn ja talouden dynamiikan ohella korostetaan myös sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Siis miten tämä liittyy erityisesti naisiin? Vastaus on selkeä: Talouden kilpailukyvyn parantamiseksi ja sitä kautta hyvinvoinnin lisäämiseksi naiset on saatava lisääntyvästi työelämään. Heidän hyvää koulutustaan ja luovuuttaan ei ole varaa jättää hyödyntämättä millään alueella. Ja heidät on saatava keskustelemaan ja päätöksentekijöiksi – tuomaan esiin ammattitaitonsa ja ideansa kaikilla aloilla. Siinä, miten Suomi rakentaa strategiaansa globaalistuvassa ja integroituvassa maailmassa ei ole varaa jättää kenenkään ideoita ja luovuutta hyödyntämättä.

Olen jäsennellyt puheenvuoroni siten, että pohdiskelen ensiksi hieman tarkemmin taloudellisia argumentteja sille miksi naisia tarvitaan enemmän talouselämässä. Toisena asiana muutama sana EU:sta, otan esille euron ja eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiden integraation tarjoamia mahdollisuuksia erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, joita naisten yritykset tyypillisesti ovat. Lopuksi pohdin niitä edellytyksiä joita minun mielestäni tarvitaan talouselämän muuttamiseksi naiskasvoisemmaksi.

Naiset talouselämässä

Ensinnä siis kysymyksestä miksi naisia tarvitaan lisää talouselämässä?
Taloudellinen kasvu, joka on välttämätön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi syntyy työpanoksesta – työn määrästä – ja tuottavuudesta – siitä kuinka hyvin ja tehokkaasti tuotamme tavaroita tai palveluksia.

Harmaantuvassa Euroopassa työpanoksen kasvu on hiipumassa. Arvioidaan, että EU-maiden kokonaistuotanto kasvaa keskimäärin jopa prosenttiyksikön hitaammin kuin Yhdysvalloissa pelkästään siitä syystä, että työntekijöiden määrä ei vanhalla mantereella kasva kun taas Yhdysvalloissa työntekijöitä tulee lisää mm. siirtolaisina. Tuottavuudessakaan emme ole onnistuneet täysin hyödyntämään mm. tietoteknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

Vaikka Suomessa olemme toistaiseksi pärjänneet ehkä parhaiten EU:ssa ja koko Euroopassa, meilläkään ei ole varaa jäädä itsetyytyväisyyteen. Ongelmamme ovat yleiseurooppalaisia.

Kuten totesin, EU:n Lissabonin strategian keskeisinä tavoitteina onkin tuoda Euroopan talouteen uutta dynaamisuutta ja kilpailukykyä. Keskeistä strategiassa on työhön osallistumisen asteen nostaminen nykyisestä alle 65 prosentista 70 prosenttiin ja noin 21 miljoonan uuden työpaikan luominen vuoteen 2010 mennessä. Suomessa hallituksen tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin ja 100 000 uuden työpaikan luominen.

Nämä tavoitteet eivät ole mahdollisia ilman naisten lisääntyvää panosta. Keski-Euroopassa pyritäänkin ottamaan oppia pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, joka mm. tukee työn ja perheen yhteensovittamista niin että molemmat vanhemmat voivat osallistua ansiotyöhön. Ei ole sattuma, että naisten työhönosallistumisaste on korkealla tasolla juuri Pohjoismaissa, ja alimmillaan maissa, joissa ei esimerkiksi päivähoitopaikkoja ole julkisin varoin järjestetty. Näissä maissa tapahtunut naisten viimeaikainen työhön osallistumisasteen nousu on tapahtunut syntyvyyden laskun kustannuksella. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa syntyvyys on romahtanut. Pohjoismaat selviävät tässäkin parhaimmin. Meillä naisten ei ole tarvinnut tehdä valintaa uran ja perheen välillä – on voinut saada molemmat!

Suomessa keskustellaan paljon hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Vaikka Suomen talous on vakaammalla pohjalla kuin useimmissa muissa EU-maissa, hyvinvointivaltion rahoitus muodostaa haasteen meidänkin talouspolitiikalle väestömme vanhetessa. Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on meilläkin reippaasti yli 40 prosenttia. On muistettava, että mitä korkeampi velka sen suuremmat velanhoitomenot, jotka ovat poissa mm. hyvinvointipalvelujen rahoituksesta.

Varteenotettava, jos ei jopa ainoa tapa turvata hyvinvointijärjestelmämme rahoitus, on hyvinvointivaltion tehokkuuden lisääminen. Hyvinvointivaltion työntekijöinä ja palveluiden käyttäjinä naiset eivät siis saa mennä kyykkyyn, kun kuulevat sanat tehokkuus ja tuottavuus, sillä ne ovat myös heidän etunsa. Neuvoni hyvinvointivaltion puolustajille onkin, että julkisen sektorin tuottavuutta pitää lisätä – mikä ei tarkoita sitä, että tuloksia revitään julkisella sektorilla työskentelevien naisten selkänahasta, vaan tuloksia saadaan organisoimalla toimintoja uudelleen. Pohjoismainen hyvinvointivaltio tulee kyetä yhdistämään tietoyhteiskuntaan niin, että moderni tietotekniikka yhdessä entistä järkevämpien organisaatiorakenteiden kanssa järkeistävät ja tehostavat toimintoja ja samalla parantavat palvelujen laatua. Eli tehdään oikeita asioita oikeassa paikassa oikea-aikaisesti. Näistä ratkaisuista naisilla on erityisosaamista ja kokemusta, jota olisi hyödynnettävä. Kun järjestelmä toimii tehokkaasti, se on myös työntekijöiden kannalta mielekäs. Tehokkaasti laadukkaita palveluja tuottavasta järjestelmästä meillä on varaa ja halua maksaa sitä pystyssä pitävät verot. Jos hyvinvointivaltio rapistuu eikä palveluja saa tai ne ovat huonolaatuisia, maksuhalu loppuu. Siksi julkisen sektorin työn tehostaminen on myös naisten edun mukaista.

On selvää, että naisten lahjakkuuden täysimääräinen käyttöönotto myös yrittäjyydessä, jota ylipäänsä tulisi elvyttää Euroopassa, on välttämätöntä. Naisyrittäjiä on keskimäärin vain noin 27 prosenttia yrittäjien määrästä EU:ssa. Suomessa suhdeluku on hieman korkeampi, noin kolmannes. Edellä mainitsemiini tavoitteisiin uusien yritysten luomisessa ei ylletä ilman naisia.

Tarvitaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja etenkin palvelusektorilla, jossa naisilla on korkeaa osaamista. Paitsi liike-elämää palvelevassa toiminnassa ja rahoituspalveluissa, mahdollisuuksia nähdään myös perinteisempien palvelujen tuotannossa – esimerkiksi erilaisten hyvinvointipalvelujen IT-sovelluksissa ja myös henkilökohtaisten palvelujen tuottamisessa. Näillä aloilla Suomen talous on selkeästi alikehittynyt. Nyt me olemme kuitenkin ehkä vihdoinkin pääsemässä ”tee se itse”-mentaliteetista ja opimme helpottamaan arkeamme ostamalla esimerkiksi remontti-, pesula-, siivous- yms. palveluja. Henkilökohtaisten palvelujen kysyntää lisää julkisen sektorin palvelujen lisääntynyt ulkoistaminen tilaamalla näitä palveluja yksityisiltä palveluyrityksiltä, sekä vanhenevan väestön yleinen palvelujen kysynnän lisäys. Hyviä mahdollisuuksia omien yrityksien perustamiselle on.

EU / euro, naiset ja rahoitusmarkkinoiden integraatio

Kun tulen keskuspankista, on luontevaa, että tarkastelen mitä mahdollisuuksia euro ja eurooppalaisten rahoitusmarkkinoiuden integraatio tarjoaa naisille. Haluan muistuttaa, että vaikka Ranska ja Hollanti hylkäsivät kansanäänestyksissään EU:n perustuslaillisen sopimuksen ja vaikka poliittiset päättäjät näyttävät olevan hämmennyksissä, meillä on edelleen ne loistavat saavutukset, joita Euroopan taloudellisessa integraatiokehityksessä on saavutettu viimeisen 15 vuoden aikana.

Suomi on ollut EU:n jäsen 10 vuotta. Jäsenyys on ollut menestyksellistä. EU on Suomelle sekä taloudellisesti että poliittisesti keskeinen väline, kun osallistumme globaaliin integraatioon. Voi sanoa, että EU on monissa asioissa ikään kuin astinlauta, jolla Suomi nousee globaalille näyttämölle. Pienenä maana hyödymme eurooppalaisesta yhteistyöstä paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin unionin suuret jäsenmaat, jotka toisaalta uskoakseni tarvitsevat EU:ta kyllä enemmän kuin usein myöntävätkään. Meneillään olevat globalisaatioprosessit monessa suhteessa vielä lisäävät eurooppalaisen yhteistyön arvoa myös yritysmaailman kannalta. Mainitsen tässä muutamia mielestäni keskeisimpiä esimerkkejä tästä.

Ilmeisin esimerkki siitä, miten EU auttaa suomalaisia globaalilla tasolla on EU:n kauppapoliittinen voima. Kun suomalainen elinkeinoelämä tähtää aidosti maailmanlaajuisille markkinoille, on elintärkeää, että suomalaisia tuotteita ei syrjitä, vaan ne pääsevät niin sanotusti samalle lähtöviivalle kilpailevien maiden tuotteiden kanssa. EU:n yhteinen kauppapolitiikka työskentelee pitääkseen markkinat avoimena myös suomalaiselle elinkeinoelämälle koko sillä voimalla, mikä EU:lla suurena kauppamahtina maailmassa on. Jonkinlainen paradoksi on, että mitä enemmän Suomen vienti suuntautuu EU:n ulkopuolelle, sitä keskeisemmäksi EU:n yhteinen kauppapolitiikka ja siten EU:n komission toiminta kannaltamme muodostuu.

Toinen ja suomalaiselle elinkeinoelämälle yhtä tärkeä eurooppalaisen yhteistyön muoto on sisämarkkinat, jotka perustettiin vuonna 1992. Tällöinhän tuli voimaan se yleisperiaate, että tuotetta, joka on markkinoilla yhdessä maassa, ei saa syrjiä muissakaan jäsenmaissa. Varsinkin PK-yritysten kasvumahdollisuuksien kannalta on aivan valtava saavutus, kun näin luotiin nyt yli 450 miljoonan asukkaan yhtenäinen kotimarkkina-alue, jolla kaikkinainen syrjintä on määrätietoisesti koetettu lopettaa ja on luotu "tasainen pelikenttä". Tällä on suuri merkitys yritysten globaalin menestyksen kannalta, sillä tutkimukset osoittavat, että riittävän laajat kotimarkkinat ovat keskeinen menestystekijä, kun kasvavat yritykset pyrkivät lyömään itsensä läpi laajemmilla kansainvälisillä markkinoilla.

On totta, että täysin yhtenäisten markkinoiden tavoitteeseen pääsemisessä on vielä tehtävää, mm. palvelujen kaupan, eurooppalaisen patenttijärjestelmän ja maksujärjestelmien yhtenäistämisen alueilla, mutta jo tähänastisetkin saavutukset ovat suorastaan hämmästyttäviä, kun ajattelee kaikkia niitä poliittisia esteitä, mitä kilpailun avaamisella aina on.

Kolmas eurooppalaisen integraation muoto, joka tukee suomalaisten toimintaa globaalilla tasolla, on yhteinen valuutta, euro. Ennen rahaliiton perustamista monet Euroopan maat, myös Suomi, kärsivät kroonisesta rahataloudellisesta epävakaudesta. Valuuttakurssiepävarmuus ja sitkeitten inflaatio-odotusten takia korkeat korot heikensivät näiden maiden elinkeinoelämän menestystä ja kansainvälistymistä. Maastrichtin sopimuksella luotu rahapoliittinen järjestelmä, joka koostuu yhteisestä rahasta ja sitä hallinnoivasta itsenäisestä ja uskottavasta keskuspankkijärjestelmästä, on onnistunut rakentamaan koko euroalueelle historiallisesti poikkeuksellisen rahataloudellisen vakauden. Suomessa tämä näkyy muun muassa ennennäkemättömän matalana ja vakaana korkotasona ja lainapääoman saatavuuden helpottumisena. Tämä on globaalistikin katsoen merkittävä kilpailutekijä.

Merkillepantavaa muuten on, että juuri näillä alueilla, joissa EU-integraatiosta saatu hyöty on ollut suurin, keskeinen politiikan muotoilun rooli on unionitason toimielimillä: komissio vastaa yhteisestä kauppapolitiikasta ja sisämarkkinoista, ja EKP yhdessä kansallisten keskuspankkien kanssa yhteisestä rahapolitiikasta. EU:n integraation suurin voima onkin ilmeisesti juuri sen ylikansallisissa instituutioissa, ja niihin perustuvat sen suurimmat menestykset. Kuten EU:n perustajiin kuulunut Jean Monnet sanoi: ”Ilman ihmisiä mikään ei ole mahdollista, ilman instituutioita, mikään ei ole pysyvää." Mutta instituutioita ei ole ilman sitä poliittista tahtoa, joka perustaa ne ja antaa niille niiden tarvitseman legitiimisyyden. Henkilökohtaisesti uskon, että nimenomaan EU:n yhteisten instituutioiden vahvistaminen on tehokkain tie Euroopan taloudelliseen ja muuhunkin edistykseen.

* * *

Mutta palataan euroon, sillä jos integraatioprosessissa yleisemmällä tasolla tulisikin jonkinlainen välisoitto, euro ja EKP:n yhteinen rahapolitiikka säilyy luotettavana ja työ mm. rahoitusmarkkinoiden integroimiseksi jatkuu. Nämä kysymykset ovat erityisen tärkeitä myös naisten kannalta.

Yhteinen rahamme euro ja eurooppalaisen yrittäjyyden toimintaympäristö kytkeytyvät erittäin tiiviisti yhteen. Yhteinen raha on osa EU:n yhteismarkkinaohjelmaa, jonka pyrkimyksenä on rakentaa Eurooppaan laajat kotimarkkinat, jotka antaisivat yrittämiselle parhaat mahdolliset edellytykset. Avoimilla ja laajoilla yhteismarkkinoilla innovaatioiden tekeminen ja tuotteistaminen on kannattavampaa kuin mitä se olisi suppeilla ja syrjivillä kansallisilla markkinoilla. Ajatus laajoista yhteismarkkinoista on koko EU:n ydin ja samalla – kuten edellä totesin – unionin suurin saavutus yritystoiminnan kannalta. Keskeinen merkitys tässä on yhteisellä rahalla, jonka käyttöönoton seurauksena aikaisemmin merkittävät valuuttakurssiriskit poistuivat ja valuutanvaihtokulut jäivät pois euroalueen sisäisissä taloustoimissa. Näin luotiin pohja todellisten yhteismarkkinoiden toiminnalle. Muistakaamme, että EU:n komissio ajoi rahaliittohanketta määrätietoisesti eteenpäin tunnuksen "yhdet markkinat  yksi raha" alla. Mutta työtä on edelleen tehtävä - yhteismarkkinat eivät vielä toimi täydellisinä. Vielä emme saa hyödynnettyä kaikkia niitä potentiaalisia hyötyjä, joita EU:n laajuiset, hyvin toimivat kotimarkkinat tarjoavat etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, joita naisten yritykset tyypillisesti ovat.

Kuten edellä totesin, euron käyttöönotto rauhoitti tuntuvasti Euroopan rahaoloja. Tällä vakaudella on jo ollut oma myönteinen vaikutuksensa Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseen. Yhteisen valuutan myötä olemme lähempänä tavoitetta, että yritysten ja sijoittajien käytössä olisivat Euroopan laajuiset rahoitusmarkkinat, jotka takaisivat kansalaisille ja yrityksille laajimmat palvelut kilpailukykyisimpiin hintoihin, ja joilla laskuttamisen ja maksuliikenteen hoidon kannalta ei pitäisi olla merkitystä, asioidaanko euroalueen eri maiden välillä vai yhden maan sisällä. Näiden tavoitteiden merkitys mm. suomalaisen yritystoiminnan edellytysten kannalta on ilmeinen, mutta nämä tavoitteet eivät ole vielä täysin toteutuneet.

Euron käyttöönoton jälkeen tietty osa euroalueen rahoitusmarkkinoista integroitui erittäin nopeasti lähes täysin; esimerkiksi pankkien väliset vakuudettomat lyhyen rahan markkinat toimivat nykyisin kitkatta ja yhtenäisesti koko euroalueella. Edistystä on tapahtunut muillakin markkinalohkoilla.

Saavutetuista edistysaskeleista huolimatta euroalueen rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin edelleen monessa suhteessa lohkoutuneet. Yhdentymiskehityksen tiellä ovat erilaiset lainsäädäntöön liittyvät erot sekä valvontajärjestelmien ja hallinnollisten lupamenettelyjen erot. Rahoitusmarkkinoiden perusrakenteet kuten arvopapereiden selvityskeskukset toimivat myös eri maissa eri tavoin, eikä niitä ole helppo yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Osa yhteisten markkinoiden esteistä on luonteeltaan sellaisia, että ne pohjimmiltaan perustuvat olemassa olevien olojen lyhytnäköiseen puolustamiseen.

Markkinoiden yhdentymistä jarruttavista eri kitkatekijöistä huolimatta olen optimistinen EU:n rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehityksen suhteen. Edut aidosti yhtenäisistä Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista yksinkertaisesti ovat liian suuret, jotta voisimme jättää ne hyödyntämättä. Rahoitusmarkkinoiden kehittämistyö ja säätelyn yhtenäistäminen onkin EU:n talouspoliittisessa yhteistyössä keskeisellä sijalla lähivuosina. Oleellista on päättymässä olevaan rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmaan (Financial Services Action Plan – FSAP) sisältyvän rahoitusmarkkinalainsäädännön ja valvontakehikon kunnollinen toimeenpano.

Jatkossa tavoitteena on myös toteuttaa vuoteen 2010 mennessä täysin yhtenäinen eurooppalainen maksualue (Single European payments area, SEPA) nykyisen pirstoutuneen maksujärjestelmärakenteen sijaan. Sillä, että maksusuoritukset kulkevat vaivattomasti ja kohtuuhintaisesti yli rajojen, on suuri merkitys esimerkiksi matkailun kannalta. Matkailun alueella toimivat yritykset ovat pieniä, mutta monilla niistä on markkinointikontakteja laajalti Manner-Euroopassa. Esimerkiksi Lapin matkailumarkkinat ovat jo integroituneet osaksi laajempia, Euroopan sisämarkkinoita, euroalueen markkinoita. Asiakkaan kannalta maiden väliset raja-aidat madaltuvat, kun maksuliike rajan yli helpottuu. Hinnan noteeraaminen kotoisessa eurovaluutassa koko laajalla alueella, jossa asuu yli 300 miljoonaa ihmistä, on tehostanut toimintaa olennaisesti ja kynnys tulla Suomeen on madaltunut.

Rahoitusmarkkinoiden integraatioon liittyvä työkenttä tarjoaa erinomaisen esimerkin niistä hyödyistä, joita määrätietoisella eurooppalaisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa. On tärkeää, että nämä kysymykset säilyvät poliittisella agendalla. Euroopan laajuisten, hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden muodostumisen puolesta kannattaa ponnistella, sillä  kuten edellä olen pyrkinyt selostamaan – hyvin toimivilla rahoitusmarkkinoilla on yrittäjyyteen ja Euroopan koko talouskehitykseen oleellinen, myönteinen vaikutus.

Tällaisilla markkinoilla myös vaurastuvilla naisilla on enemmän mahdollisuuksia. Esimerkiksi Suomessa naisten osuus veronalaisesta varallisuudesta on kasvanut ja oli vuonna 2003 jo yli 40 %, pääomatuloista naisten osuus on noin kolmannes, eli naisilla on myös lisääntyvästi vaikutusvaltaa sijoitustensa kautta.

Naisille puhuessani en malta olla pohdiskelematta, mikseivät naiset käyttäisi tätä omistajan valtaansa myös naiskasvoisemman talouselämän edistämiseksi. Naisethan voisivat esimerkiksi sijoittaa vain sellaisten yritysten osakkeisiin, joiden johtoelimissä on myös naisia. Tällaisen ”painostuskeinonhan” raha tarjoaa. Luin äskettäin erään ruotsalaisen sijoitusrahaston johtajan – mieshenkilön – lausunnon rahastonsa sijoituspolitiikasta: he eivät sijoita yhtiöihin, joiden hallituksissa ei ole yhtään naista. Vaikka naapurimaamme tunnetusti lienee meitä tasa-arvo-myönteisempi, en usko tällaista tapahtuvan vain tasa-arvon vuoksi, vaan koska naiset ovat Ruotsissakin merkittävä ja valistunut sijoittajaryhmä. Tiedän, että meilläkin valistuneet talouselämän johtajat pyrkivät jo tämänkin vuoksi toimimaan naiskasvoisemman talouselämän puolesta.

Arvoisat naiset!

Olen tässä puheenvuorossani pyrkinyt tuomaan esille esimerkkejä niistä talouspoliittisista kysymyksistä, joiden olen arvioinut erityisesti innostavan naisia osallistumaan talouspoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon ja näkemään ne parantuneet mahdollisuudet, joita naisille on tarjolla. Kuten sanoin, ikääntyvässä Euroopassa – Suomi mukaan lukien – naisten panosta ei ole varaa jättää käyttämättä. Tämän tulisi rohkaista naisia aktivoitumaan vielä enemmän.

Naisten hyvä koulutus ja täysipainoinen osallistuminen työelämään, mistä olemme täällä Suomessa saaneet pohjoismainen hyvinvointivaltiomallimme tukemana nauttia, on edellytys myös työelämän tasa-arvoisemmalle kulttuurille ja tukee siten myös tasa-arvoisempaa ja monipuolisempaa johtamis- ja keskustelukulttuuria kaikilla elämän aloilla. Koulutus ja laaja osallistuminen työelämään on mielestäni välttämätön ehto sille että naiset saavat enemmän poliittista ja taloudellista valtaa: Myös päättäjinä ja johtavassa asemassa olevien naisten asema liittyy kaikkien naisten asemaan yhteiskunnassa.

Mutta hyvä koulutus ja korkea työssäkäyntiaste ei ole riittävä ehto, vaikka aiemmin niin ajateltiin. Monet selvitykset viittaavat jopa siihen, että naiset korkeammasta koulutuksestaan huolimatta kokevat työpaikkansa ja uramahdollisuutensa aikaisempaa epätasa-arvoisemmaksi. Tämä ilmenee myös professori Sinikka Vanhalan tutkimuksissa, joissa hän raportoi naisten pettymyksistä uransa ja vaikutusmahdollisuuksiensa suhteen. Hän toteaa: ”Vieläkään ei selvästi nähdä miten vahvasti työelämässä pelataan miesten pelisäännöillä. Mitä ylemmäs mennään, sitä tiukemmin eletään miesten luomassa kulttuurissa". Tämän kulttuurin murtamiseksi – myös talouspolitiikassa – tarvitaan vahvoja ja persoonallisia naisia, jotka panevat paljon peliin kulttuurin muuttamiseksi moniarvoisemmaksi.

Toivotan teille rohkeutta ja intomieltä. Siinä miten Suomi rakentaa strategiansa globaalistuvassa ja integroituvassa maailmassa ei ole varaa jättää naisten ideoita kuulematta ja luovuutta hyödyntämättä.