Messukeskus 14.11.2006
Matti Louekoski
Mitä pitäisi selvittää
I Ns. TEL-paketti
Tavoitteesta
Eläkelaitoksille uusi vastuuvelkaa tai eläkevastuuta pienentävä tai suurentava erä, osaketuottosidonnainen lisävakuutusvastuu, jolloin 10 prosenttia eläkelaitosten vastuuvelasta tai eläkevastuusta perustuisi eläkelaitosten noteerattujen osakesijoitusten keskituottoon. Siirtyminen tapahtuu asteittain viiden vuoden kuluessa.
Osaketuottosidonnaisen lisävakuutusvastuun nostaessa vastuuvelkaa enemmän kuin 5 prosenttia koko eläkejärjestelmän tasolla siirretään ylimenevä osa kasvattamaan vanhuuseläkkeiden rahastoituja osia.
Toimintapääomaa koskevat säännökset yhdenmukaistuvat töeläkevakuutusyhtiöiden, eläkesäätiöiden ja eläkekassojen kesken. Muutokset yksinkertaistavat mm. toimintapääoman käyttämistä sijoitusriskin puskuroinnissa.
Tarkoituksena on mahdollistaa nykyistä korkeampien tuottojen tavoittelu työeläkesijoittamisessa. Samalla tavoitellaan työeläkemaksujen nousupaineen vähentämistä.
Korkeamman tuoton tavoittelu osakemarkkinoilla merkitsee sijoitusriskin lisäämistä. Riskin torjumiseksi – toimintapääomaa koskevien säännösten ohella lisätään erityisesti työeläkeyhtiöiden toiminnan valvontaa: yhtiöiden omaa hallintoa uudistamalla, yhtiöiden toiminnan avoimuutta lisäämällä (markkinavalvonta) sekä Vakuutusvalvontaviraston toimintaa tehostamalla.
Työeläkevakuutusyhtiön eläkevarojen omistussäännöstöä selkeytetään ja keskinäisen yhtiön osakkaat määritellään laissa.
Uudistamalla vakavaraisuusrajan laskemista ja vastuuvelan kattamista koskevaa säännöstöä erityisellä lailla pyritään mm ottamaan sijoitusriskit aikaisempaa täsmällisemmin huomioon.
Yhteenvetona: lisää sijoitustuottoa osakemarkkinoilta, maksujen kehitysura aikaisemmin ennakoitua alemmaksi ja tasaisemmaksi, yhtiöihin modernimpi ja asiantuntevampi hallinto, lisää varmuutta laitosten itsenäisyydelle, lisää avoimuutta järjestelmän toimintaan ja selkeämmät valvonnan periaatteet.
Mitä tulisi selvittää: uudistuksen toimeenpano edellyttää tiivistä yhteydenpitoa STM:n, VVV:n eläkelaitosten ja ns. parttien kesken. Mitä on ”hyvä työeläketoiminnan tuntemus” käytännön tasolla ja erityisesti valvonnan näkökulmasta. Jos sitä ei ole, miten se kontrolloidusti hankitaan.
Kertauksen vuoksi on hyvä uusien lakien täytäntöönpanon yhteydessä myös palauttaa mieliin järjestelmän luonne ”lakisääteisen eläketurvan toimeenpanijana” – yhtiöiden vastuulla on julkishallinnollinen tehtävä.
II TEL-järjestelmän turvaamat edut
Mitä työeläkejärjestelmä tarjoaa
Suomalaiset odottavat työeläkejärjestelmältään korkeampaa eläketasoa, mihin sen resurssit nykynäkymin riittävät. ETK:n laskelmien mukaan eläketaso tulee olemaan ? prosenttia eläköitymistä edeltäneestä bruttopalkasta.
Kansalaisten odotukset – perustellut tai perusteettomat – ovat huomattavasti korkeammat. Sen vuoksi on viivyttelemättä tehtävä pitkäaikaissuunnitelma, millaiseen eläkkeiden ja kulutuksen tasoon nopeasti vanheneva väestömme on valmistautumassa.
Asiantuntijoiden käsitykset tulevaisuuden kuvasta vaihtelevat rajusti.
Olavi Riihinen,
Jaakko Kiander,
Hannu Uusitalo,
Raimo Sailas,
Sixten Korkman.
Asian harrastajana olen joutunut toimimaan ns. Siva-työryhmän puheenjohtajana, missä ominaisuudessa olen tullut vakuuttuneeksi, että kohtuullisen omarahoitusosuuden säästäminen on mitä järkevin toimenpide tulevien palvelutarpeiden rahoituksen varalle.
Yhteiskunnan kannalta on syytä selvittää, kannattako tätä varautumista tukea veroeduin. Jos Siva-raportti ei kelpaa, pitää tehdä parempi.
III Eläkelaitosten keskinäinen kilpailuneutraliteetti
Ns. TEL-paketin ”puuttuva osa” on selvitys eläkelaitosten keskinäisten kilpailuolosuhteiden tasa-arvoistaminen. Kilpailuvääristymistä tehdään parhaillaan selvitystä STM:ssä. Asia on varsin vaikea, kun neutraliteettia tulee hakea hyvin erilaisten periaatteiden pohjalle rakennettujen eläkelaitosten kesken.
Keskeisimpiä riidan aiheita on ollut vakuutuskannan siirron mukana seuraavan toimintapääoman määrä: suosiiko nykyinen lainsäädäntö yhtiöitä ja houkuttaako se säätiöiden purkamiseen. Jos järjestelmän on oltava hajautettu ja kilpailutilanteen aito, mitä lakeja on muutettava. Jos erilaisin toimintaperiaattein toimivia eläkelaitoksia tulee markkinoilla olla, onko mahdollista / tarkoituksenmukaista yrittää yhtenäistää niiden toimintaa.
Miten turvataan kaikkien osapuolten äänen tasapuolinen kuuleminen koko järjestelmää koskevassa päätöksenteossa.
IV Ns. finanssialan valvonnan järjestäminen
Pitkäaikaisen keskustelun kohteena ollut ns. finassivalvonnan uudelleenjärjestely kaipaa selkiyttämistä – ja myös oman selvityksensä.
Selvityksessä on mielestäni otettava huomioon sekä käytännölliset, mm. resursseihin liittyvät että periaatteelliset näkökohdat.
Teknillisesti ottaen Ratan ja VVV:n yhdistäminen tuntuu järkevältä. Perusteluita löytyy toimialaliukumista ja finanssiryhmittymien yhteisistä valvontaintresseistä alkaen.
Kansainvälisesti yhtenäistä ja kestävää ”yleistä kehityslinjaa” ei ole löydettävissä.Viime aikoina keskuspankkien aktiivisuus on lisääntynyt ja valvontatehtäviä on otettu niiden yhteyteen tai suoranaiselle vastuualueelle. (Meillä Rata toimii SP:n yhteydessä päätöksenteossaan itsenäisenä valvontaviranomaisena.)
Periaatteelliselta kannalta yhdistämiseen kuitenkin liittyy monia selvitystä kaipaavia ongelmia.
Niissä tapauksissa, joissa keskuspankki on vastuussa valvonnan resurssoinnista, se myös suoraan vaikuttaa valvonnan toteuttamiseen. Tämä on eräs viimeaikaisista kehityslinjoista.
Jos VVV olisi osa Rataa, SP:lla voisi olla myös vakuutusvalvontatehtävä. Suomessa sosiaalivakuutuksella on poikkeuksellisen suuri paino vakuutus- toiminnassa – ja työeläkevakuutuksella aivan erityinen roolinsa. Se rooli on osa sosiaalisen perusturvan toimeenpanoa – siis poliittinen (hallitukselle kuuluva) tehtävä. Voisiko keskuspankki olla tällaisen toiminnan valvoja?
Puhun ns. finanssivalvonnasta siksi, että pankki-business ja vakuutustoiminta eroavat asiasisältönsä puolesta toisistaan merkittävästi. Esim. työeläkevakuutustoiminnan riski on sekä vakuutusriskiä että sijoitusriskiä. Valvonta ei voi kohdistua pääasiassa sijoitusriskiin, pääasia on eläketurvaan kuuluvien ”lupausten” täyttämisen valvonta. Sijoitusriski on tärkeä, mutta sittenkin toissijainen ja sitä torjutaan ”kollektiivisesti”.
Kollektiivisuus saa lisäulottuvuuden tulossa olevan uudistuksen myötä. Vakuutustoiminnalla on kytkentänsä finanssimarkkinoihin, mutta sitä ei kokonaisuudessaan voi pitää osana finanssitoimialaa.
Entistä laajemmat finanssitavaratalot ovat olleet pontimena valvontojen yhdistämisvaatimuksille. On kuitenkin muistettava, että pankki- ja vakuutustoiminta ovat myös kilpailutilanteessa keskenään. Siksi tarkoituksenmukaisen valvonnan järkevyys voi vaihdella näkökulmasta riippuen. Finanssitavaratalon johdolle saattaa hyvin sopia yhteinen helposti lähestyttävä valvoja. Tavaratalon asiakkaan näkökulma voi olla aivan toinen. Valvovien viranomaisten näkökulma on kolmas. Suomessa jälkimmäistä täydentää sosiaalivakuutuksen suuri osuus ja sen lakisääteiseen sosiaaliturvaan liittyvä sisältö.