Juhlapuhe Kansainvälisen naistenpäivän aattoillassa Lapuan kr. opistolla 7.3.2007
Arvoisat naiset!
Hyvää naistenpäivän aattoa ja lämpimät kiitokset mahdollisuudesta saada puhua teille tänään!
Otsikkoni on "Euro, naiset ja talouspolitiikka", joka on erittäin kiinnostava juuri nyt ja juuri naisten kannalta! Perustelen tätä sillä, että naiset ovat mitä suurimmassa määrin avainasemassa kun Suomen ja Euroopan tulevaisuuden haasteisiin vastataan! Ja vaalithan on yksi tilaisuus tuoda äänensä esille!
Olen jäsennellyt puheenvuoroni seuraavasti:
Puhun ensin EU:sta ja sen haasteista sekä euron merkityksestä Suomen ja EU:n sisämarkkinoiden kannalta.
Lissabonin strategia, josta myös puhun, ei toteudu ilman naisten panosta. Puheenvuoroni keskeinen sanoma onkin, että Eurooppa ja eurooppalainen elämänmuoto, hyvinvointi ja solidaarisuus – ja sen säilyttämiseksi tarvittava elinkeinoelämän kilpailukyky ja riittävä taloudellinen kasvu ovat aivan keskeisesti naisten varassa. Ikääntyvässä Euroopassa, jos missä on vihdoinkin – yli 2000 vuoden jälkeen otettava vaarin varhaisen eurooppalaisen, filosofi Platonin havainnosta, että "mikään valtio ei ole hyvä, jos puolet sen lahjakkuudesta jätetään käyttämättä".
Toiseksi tarkastelen lähemmin naisten roolia väestöltään vanhenevan Suomen ja Euroopan taloudessa – sekä työllisyyden ja tuottavuuden kasvattamisessa että yrittäjätoiminnassa, uusien aineettomien palvelualan työpaikkojen luomisessa.
Lopuksi talouspolitiikan linjauksista, erityisesti hyvinvointivaltion rahoittamisesta.
***
Euro ja EU:n sisämarkkinat
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Euroopan integraatioprojektin käynnistäneestä Rooman sopimuksen solmimisesta. Me suomalaiset, jotka saatoimme liittyä mukaan tähän projektiin vasta 45 vuotta tätä myöhemmin, kylmän sodan päättymisen jälkeen, emme aina muistakaan, että EU:n integraatio rauhan ja hyvinvoinnin takaamiseksi Eurooppaan on koko ajan mennyt eteenpäin – välillä hitaammin, välillä nopeammin. Viimeisen runsaan viidentoista vuoden aikana eteneminen on ollut huimaa – EU:n sisämarkkinat vuonna 1992, yhteinen raha ja rahapolitiikka vuonna 1999, laajeneminen 2004 ja jälleen tämän vuoden alussa Bulgarian ja Romanian liittyessä jäseniksi. Tällä hetkellä EU:hun kuuluu 27 valtiota, joiden alueella asuu 490 miljoonaa ihmistä. Myös euroalue laajeni vuoden vaihteessa, kun Slovenia otti käyttöön euron. Euroalueeseen, jonka rahapolitiikasta vastaa EKP ja Eurojärjestelmä – EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit – kuuluu nyt 13 valtiota. Suomi on yli 12 jäsenyysvuotensa ai-kana löytänyt paikkansa EU:ssa sekä itse hyötymällä jäsenyydestä, mutta samalla myös toimimalla rakentavasti EU:n yhteisten tavoitteiden edistämiseksi.
Haluan muistuttaa, että EU on Suomelle sekä taloudellisesti että poliittisesti keskeinen väline, kun osallistumme globaaliin integraatioon. Voi sanoa, että EU on monissa asioissa ikään kuin astinlauta, jolla Suomi nousee globaalille näyttämölle. Myös poliittisesti ja psykologisesti olemme hyötyneet: Olemme tavallaan siirtyneet Euroopan ulkokehältä sen sisärenkaaseen. Pienenä maana hyödymme eurooppalaisesta yhteistyöstä paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin unionin suuret jäsenmaat, jotka toisaalta uskoakseni tarvitsevat EU:ta kyllä enemmän kuin usein myöntävätkään.
Meneillään olevat globalisaatioprosessit monessa suhteessa vielä lisäävät eurooppalaisen yhteistyön arvoa. Mainitsen tässä muutamia mielestäni keskeisimpiä esimerkkejä.
Ilmeisin esimerkki siitä, miten EU auttaa suomalaisia globaalilla tasolla on EU:n kauppapoliittinen voima. Kun suomalainen elinkeinoelämä tähtää aidosti maailmanlaajuisille markkinoille, on elintärkeää, että suomalaisia tuotteita ei syrjitä, vaan ne pääsevät niin sanotusti samalle lähtöviivalle kilpailevien maiden tuotteiden kanssa. EU:n yhteinen kauppapolitiikka työskentelee pitääkseen markkinat avoimena myös suomalaiselle elinkeinoelämälle koko sillä voimalla, mikä EU:lla suurena kauppamahtina maailmassa on. Jonkinlainen paradoksi on, että mitä enemmän Suomen vienti suuntautuu EU:n ulkopuolelle, sitä keskeisemmäksi EU:n yhteinen kauppapolitiikka ja siten EU:n komission toiminta kannaltamme muodostuu.
Toinen ja suomalaiselle elinkeinoelämälle yhtä tärkeä eurooppalaisen yhteistyön muoto on EU:n sisämarkkinat, jotka perustettiin vuonna 1992. Tällöinhän tuli voimaan se yleisperiaate, että tuotetta, joka on markkinoilla yhdessä maassa, ei saa syrjiä muissakaan jäsenmaissa. Varsinkin PK-yritysten kasvumahdollisuuksien kannalta on aivan valtava saavutus, kun näin luotiin nyt yli 490 miljoonan asukkaan yhtenäinen kotimarkkina-alue, jolla kaikkinainen syrjintä on määrätietoisesti koetettu lopettaa ja on luotu "tasainen pelikenttä". Tällä on suuri merkitys yritysten globaalin menestyksen kannalta, sillä tutkimukset osoittavat, että riittävän laajat kotimarkkinat ovat keskeinen menestystekijä, kun kasvavat yritykset pyrkivät lyömään itsensä läpi laajemmilla kansainvälisillä markkinoilla.
On totta, että täysin yhtenäisten sisämarkkinoiden tavoitteeseen pääsemisessä on vielä tehtävää, mm. palvelujen kaupan, eurooppalaisen patenttijärjestelmän ja maksujärjestelmien yhtenäistämisen alueilla, mutta jo tähänastisetkin saavutukset ovat suorastaan hämmästyttäviä, kun ajattelee kaikkia niitä poliittisia esteitä, mitä kilpailun avaamisella aina on.
Kolmas eurooppalaisen integraation muoto, joka tukee suomalaisten toimintaa globaalilla tasolla, on yhteinen valuutta, euro. Ennen rahaliiton perustamista monet Euroopan maat, myös Suomi, kärsivät kroonisesta rahataloudellisesta epävakaudesta. Valuuttakurssiepävarmuus ja sitkeitten inflaatio-odotusten takia korkeat korot heikensivät näiden maiden elinkeinoelämän menestystä ja kansainvälistymistä. Maastrichtin sopimuksella luotu rahapoliittinen järjestelmä, joka koostuu yhteisestä rahasta ja sitä hallinnoivasta itsenäisestä ja uskottavasta keskuspankkijärjestelmästä, on onnistunut rakentamaan koko euroalueelle historiallisesti poikkeuksellisen rahataloudellisen vakauden. Suomessa tämä näkyy muun muassa ennennäkemättömän matalana ja vakaana korkotasona ja lainapääoman saatavuuden helpottumisena. Tämä on globaalistikin katsoen merkittävä kilpailutekijä.
Merkillepantavaa muuten on, että juuri näillä alueilla, joissa EU-integraatiosta saatu hyöty on ollut suurin, keskeinen politiikan muotoilun rooli on unionitason toimielimillä: komissio vastaa yhteisestä kauppapolitiikasta ja sisämarkkinoista, ja EKP yhdessä kansallisten keskuspankkien kanssa yhteisestä rahapolitiikasta. EU:n integraation suurin voima onkin ilmeisesti juuri sen ylikansallisissa instituutioissa, ja niihin perustuvat sen suurimmat menestykset. Kuten Jean Monnet sanoi: ”Ilman ihmisiä mikään ei ole mahdollista, ilman instituutioita, mikään ei ole pysyvää."
Mutta instituutioita ei ole ilman sitä poliittista tahtoa, joka perustaa ne ja antaa niille niiden tarvitseman legitiimisyyden. Henkilökohtaisesti uskon, että nimenomaan EU:n yhteisten instituutioiden vah-vistaminen on tehokkain tie Euroopan taloudelliseen ja muuhunkin edistykseen.
***
Mutta palataan euroon, sillä jos integraatioprosessissa yleisemmällä tasolla on menossa jonkinlainen välivaihe, euro ja EKP:n yhteinen rahapolitiikka säilyy luotettavana ja työ mm. rahoitusmarkkinoiden integroimiseksi jatkuu. Nämä kysymykset ovat erityisen tärkeitä myös naisten kannalta.
Yhteinen rahamme euro ja eurooppalaisen yrittäjyyden toimintaympäristö kytkeytyvät erittäin tiiviisti yhteen. Yhteinen raha on osa EU:n yhteismarkkinaohjelmaa, jonka pyrkimyksenä on rakentaa Eurooppaan laajat kotimarkkinat, jotka antaisivat yrittämiselle parhaat mahdolliset edellytykset. Avoimilla ja laajoilla yhteismarkkinoilla innovaatioiden tekeminen ja tuotteistaminen on kannattavampaa kuin mitä se olisi suppeilla ja syrjivillä kansallisilla markkinoilla. Ajatus laajoista yhteismarkkinoista on koko EU:n ydin ja samalla – kuten edellä totesin – unionin suurin saavutus yritystoiminnan kannalta. Keskeinen merkitys tässä on yhteisellä rahalla, jonka käyttöönoton seurauksena aikaisemmin merkittävät valuuttakurssiriskit poistuivat ja valuutanvaihtokulut jäivät pois euroalueen sisäisissä taloustoimissa. Näin luotiin pohja todellisten yhteismarkkinoiden toiminnalle. EU:n komissiohan ajoi rahaliittohan-ketta määrätietoisesti eteenpäin tunnuksen "yhdet markkinat yksi raha" alla. Mutta työtä on edelleen tehtävä - yhteismarkkinat eivät vielä toimi täydellisinä. Vielä emme saa hyödynnettyä kaikkia niitä potentiaalisia hyötyjä, joita EU:n laajuiset, hyvin toimivat kotimarkkinat tarjoavat etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, joita naisten yritykset tyypillisesti ovat.
Kuten edellä totesin, euron käyttöönotto rauhoitti tuntuvasti Euroopan rahaoloja. Tällä vakaudella on jo ollut oma myönteinen vaikutuksensa Euroopan rahoitusmarkkinoiden yhdentymiseen. Yhteisen valuutan myötä olemme lähempänä tavoitetta, että yritysten ja sijoittajien, myös kuluttajien käytössä olisivat Euroopan laajuiset rahoitusmarkkinat, jotka takaisivat kansalaisille ja yrityksille laajimmat palvelut kilpailukykyisimpiin hintoihin, ja joilla laskuttamisen ja maksuliikenteen hoidon kannalta ei pitäisi olla merkitystä, asioidaanko euroalueen eri maiden välillä vai yhden maan sisällä. Näiden tavoitteiden merkitys mm. yritystoiminnan edellytysten kannalta on ilmeinen, mutta nämä tavoitteet eivät ole vielä täysin toteutuneet.
Euron käyttöönoton jälkeen tietty osa euroalueen rahoitusmarkkinoista integroitui erittäin nopeasti lähes täysin; esimerkiksi pankkien väliset vakuudettomat lyhyen rahan markkinat toimivat nykyisin kitkatta ja yhtenäisesti koko euroalueella. Edistystä on tapahtunut muillakin markkinalohkoilla.
Saavutetuista edistysaskeleista huolimatta euroalueen rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin edelleen monessa suhteessa lohkoutuneet. Yhdentymiskehityksen tiellä ovat erilaiset lainsäädäntöön liittyvät erot sekä valvontajärjestelmien ja hallinnollisten lupamenettelyjen erot. Rahoitusmarkkinoiden perusrakenteet kuten arvopapereiden selvityskeskukset toimivat myös eri maissa eri tavoin, eikä niitä ole helppo yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi. Osa yhteisten markkinoiden esteistä on luonteeltaan sellaisia, että ne pohjimmiltaan perustuvat olemassa olevien olojen lyhytnäköiseen puolustamiseen.
Markkinoiden yhdentymistä jarruttavista eri kitkatekijöistä huolimatta olen optimistinen EU:n rahoi-tusmarkkinoiden yhdentymiskehityksen suhteen. Edut aidosti yhtenäisistä Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista yksinkertaisesti ovat liian suuret, jotta voisimme jättää ne hyödyntämättä. Rahoitusmarkkinoiden kehittämistyö ja säätelyn yhtenäistäminen onkin EU:n talouspoliittisessa yhteistyössä keskeisellä sijalla. Myös Eurojärjestelmä – ja Suomen Pankki sen osana – on mukana tässä kehittämistyössä, etenkin maksujärjestelmien yhdentämisen osalta.
Keskeisenä, ajankohtaisena hankkeena mainittakoon tavoite toteuttaa vuoteen 2010 mennessä täysin yhtenäinen eurooppalainen maksualue (Single Euro payments area, SEPA) nykyisen pirstoutuneen maksujärjestelmärakenteen sijaan. Sillä, että maksusuoritukset kulkevat vaivattomasti ja kohtuuhintaisesti yli rajojen, on suuri merkitys etenkin PK-yrityksille, mutta myös kotitalouksille. Esimerkiksi matkailun alueella toimivat yritykset ovat pieniä, mutta monilla niistä on markkinointikontakteja laajalti Manner-Euroopassa. Hinnan noteeraaminen kotoisessa eurovaluutassa koko laajalla alueella on tehostanut toimintaa olennaisesti ja kynnys tulla Suomeen on madaltunut. Mm. Lapin matkailumarkkinat ovat jo integroituneet osaksi laajempia, Euroopan sisämarkkinoita, euroalueen markkinoita. Asiakkaan kannalta maiden väliset raja-aidat madaltuvat edelleen, kun maksuliike rajan yli helpottuu. Maksuliikenteen helpottuminen luonnollisesti helpottaa myös esimerkiksi lapualaisen kotitalouden vuokranmaksua loma-asunnostaan Espanjan aurinkorannikolla tai rahalähetystä Saksassa opiskelevalle pojalle tai tyttärelle.
Rahoitusmarkkinoiden integraatioon liittyvä työkenttä on laaja ja tarjoaa erinomaisen esimerkin niistä hyödyistä, joita määrätietoisella eurooppalaisella yhteistyöllä voidaan saavuttaa. On tärkeää, että nämä kysymykset säilyvät poliittisella agendalla. Euroopan laajuisten, hyvin toimivien rahoitusmarkkinoi-den muodostumisen puolesta kannattaa ponnistella, sillä kuten edellä olen pyrkinyt selostamaan – hyvin toimivilla rahoitusmarkkinoilla on yrittäjyyteen ja Euroopan koko talouskehitykseen oleellinen, myönteinen vaikutus.
Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on myös keskeisellä sijalla Lissabonin strategiassa, josta – kuten tunnettua – sovittiin keväällä 2000, jolloin Eurooppa-neuvosto – EU-maiden hallitusten päämiehet - määritteli EU:lle kehittämisstrategian 2000-luvun ensi vuosikymmeneksi. Strategian sisältö tiivistettiin tuolloin vaatimukseen, että tämän vuosikymmenen aikana Euroopasta tulisi maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Lissabonin strategia laadittiin, jotta EU voisi vastata globaalin kilpailun ja tietotekniikan kehityksen haasteisiin. Sen toimeenpano on kunkin jäsenmaan vastuulla.
Lissabonin strategia, naiset ja harmaantuva Eurooppa
Lissabonin strategiassa keskeiseksi sekä talouden dynamiikan että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta nähdään työllisyyden parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Lissabonin strategian välitarkistuksessa vuonna 2005 haluttiin entisestään saada uutta vauhtia Euroopan kilpailukykyyn ja kasvuun ja vahvistettiin, että työllisyysasteen nostaminen ja uusien työpaikkojen syntyminen edellyt-tävät myös sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä, työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn edistämistä ja työmarkkinoiden joustavuutta sekä investoimista inhimilliseen pääomaan.
Taloudellinen kasvu, joka on välttämätön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi syntyy työ-panoksesta – työn määrästä ja tuottavuudesta – siitä kuinka hyvin ja tehokkaasti tuotamme tavaroita tai palveluksia.
Harmaantuvassa Euroopassa työpanoksen kasvu on hiipumassa. Arvioidaan, että EU-maiden koko-naistuotanto kasvaa keskimäärin jopa prosenttiyksikön hitaammin kuin Yhdysvalloissa pelkästään siitä syystä, että työntekijöiden määrä ei vanhalla mantereella kasva kun taas Yhdysvalloissa työntekijöitä tulee lisää mm. siirtolaisina. Tuottavuudessakaan emme ole onnistuneet täysin hyödyntämään mm. tietoteknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Toisaalta eläkemenot kasvavat. Tarvitsemme sekä naisten työpanoksen että tuottavuuden selvitäksemme.
Vaikka Suomessa olemme toistaiseksi pärjänneet ehkä parhaiten EU:ssa ja koko Euroopassa, meilläkään ei ole varaa jäädä itsetyytyväisyyteen. Ongelmamme ovat yleiseurooppalaisia.
Lissabonin strategian mukainen työhönosallistumisasteen tavoite on EU:ssa 70 % vuoteen 2010 mennessä, naisten osalta 60 %. Suomen hallitusohjelmassa tavoitellaan osallistumisasteen nostamista 75 prosenttiin. Näissä tavoitteissa on kovasti tekemistä, sillä EU:n työllisyysaste tällä hetkellä on alle 66 %. EU:ssa on parantamisen varaa etenkin naisten osallistumisessa työmarkkinoille. Naisten työllisyysaste on EU-alueella hieman yli 57 %, mutta Suomessa noin 66 %.
Näistäkin luvuista nähdään selvästi naisissa oleva potentiaali, kun pohditaan keinoja työhön osallistumisasteen nostamiseksi. Jotta naiset saataisiin lisääntyvästi työelämään ja pysymään siellä, tarvitaan infrastruktuuri – mm. päivähoitopaikkoja – joka tukee työssäkäynnin ja perheen yhteensovittamista. Näitä palveluja ei kuitenkaan missään ole riittävässä määrin pystytty tuottamaan pelkästään yksityisin varoin, vaan tarvitaan julkista subventiota.
Tässä on tilaus tehokkaalle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiomallille, eli mallille, jolle leimallista on, että julkisesti rahoitetuilla palveluilla tuetaan ansiotyön ja perheen yhteensovittamista ja siten hyödynnetään sekä naisten työpanosta että korkeaa koulutustasoa sekä työllisyyden että tuottavuuden lisäämiseksi. Ei ole sattuma, että naisten työhön osallistumisaste on korkealla tasolla juuri Pohjoismaissa, ja alimmillaan maissa, joissa ei esimerkiksi päivähoitopaikkoja ole julkisin varoin järjestetty. Näissä maissa tapahtunut naisten viimeaikainen työhön osallistumisasteen nousu on tapahtunut syntyvyyden laskun kustannuksella. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa syntyvyys on romahtanut. Pohjoismaat selviävät tässäkin parhaimmin. Meillä naisten ei ole tarvinnut tehdä valintaa ansiotyön ja perheen välillä – on voinut saada molemmat!
Lissabonin strategiassa kiinnitetään myös huomiota yritystoimintaan ja yrittäjyyden tärkeyteen. Edellä mainittu tavoite nostaa osallistumisaste EU:n työmarkkinoilla 70 prosenttiin merkitsisi noin 21 miljoonan uuden työpaikan luomista EU:ssa vuoteen 2010 mennessä. On selvää, että naisten lahjakkuuden täysimääräinen käyttöönotto myös yrittäjyydessä, jota ylipäänsä tulisi elvyttää Euroopassa, on välttämätöntä. Naisyrittäjiä on keskimäärin vain noin 27 prosenttia yrittäjien määrästä EU:ssa. Suomessa suhdeluku on hieman korkeampi, noin kolmannes, mutta meilläkin – jopa Pohjanmaalla – tarvitaan lisää yrityksiä ja naisyrittäjiä.
Millaisia yrityksiä?
Mitä työtä Suomessa tulevaisuudessa tehdään, ja millainen osaaminen antaa suomalaisille parhaat mahdollisuudet toimia tulevaisuuden maailmassa, jota leimaavat yhtäältä globalisaatio ja toisaalta ne rakennemuutokset, joita kärjistyvät ympäristö- ja luonnonvaraongelmat aiheuttavat.
Tulevaisuudessa kovin kilpailu käydään siitä, missä maassa ja millä alueella tehdään korkeata osaamista vaativa työ, se, jossa arvonlisäyksen määrä ja palkanmaksukyky on korkein. Näissä toiminnoissa kestävää kilpailukykyä on nimenomaan sellainen, joka perustuu erinomaisuuteen niin sanotun hiljaisen tiedon alueella. Hiljaisella tiedollahan tarkoitetaan osaamista, jota on vaikea kirjoittaa paperille tai muuten formalisoida, vaikea siirtää organisaatiosta toiseen – osaamista, joka perustuu kokemukseen, kulttuuritaustaan ja arvomaailmaan. Sen suhteellinen arvo kasvaa, kun muut asiat maailmassa muuttuvat yhä liikkuvammiksi ja helpommin saavutettaviksi.
Hiljainen tieto on ainutlaatuista. Se perustuu laajaan kulttuuriseen osaamiseen, ylivoimaisiin vuorovaikutustaitoihin ja -verkostoihin, innovatiivisuutta ja yhteistyötä tukevaan jaettuun arvomaailmaan.
Näillä alueillahan juuri naiset ovat perinteisesti olleet vahvoja. Tarvitaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja etenkin palvelusektorilla – aineettomien tietotekniikkaa hyö-dyntävien palvelusten tuotannossa, liike-elämää palvelevilla aloilla sekä perinteisemmissä palveluissa. Globaalistuvassa ja integroituvassa maailmassa ja Suomessa naisten moniosaaminen ja kulttuuriset taidot ovat tärkeitä. Mm. tarve julkisten palvelujen tehostamiseen, johon liittyy mm. palvelujen ulkoistamista yksityisiltä tuottajilta tilattaviin palveluihin sekä yleensä ikääntyvän väestön lisääntyvä hoivapalvelujen kysyntä tarjoavat työpaikkoja ja myös hyviä mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjiksi.
Talouspolitiikan keskeisenä haasteena hyvinvointipalvelujen rahoittaminen
Entä talouspolitiikan haasteet? Vaikka Suomen talous on vakaammalla pohjalla kuin useimmissa muissa EU-maissa, hyvinvointivaltion rahoitus muodostaa haasteen meidänkin talouspolitiikalle väestömme vanhetessa.
Tarvitaan taloudellista kasvua, mutta pelkästään määrällisen talouskasvun varaan ei voida hyvinvointivaltion rahoittamisessa tuudittautua. Varteenotettava, jollei jopa ainoa tapa turvata hyvinvointijärjestelmämme rahoitus on hyvinvointivaltion tehokkuuden lisäämiseen. Se on erityisen tärkeää paitsi palveluja käyttävien veronmaksajien kannalta myös siellä työskentelevän henkilökunnan (josta pääosa naisia) palkkakehityksen kannalta.
Vaikka Suomesta tietoyhteiskuntana vallitsee laaja yhteisymmärrys, tavoite ei ole vielä toteutunut riittävän laajalti. Tietoteknologian soveltaminen laajalti yhteiskunnassa on vielä alkutaipaleella tai puolitiessä. Tavoitteenahan on tietoon pohjautuva tuotantomuoto kaikilla yhteiskunnan ja talouden alueilla – ei pelkästään IT-sektorissa.
Tuottavuuden lisääminen on erittäin haasteellista erityisesti kuntasektorille, jolla on suuri vastuu palvelutuotannosta. Suomalaisen yhteiskunnan menestystä lähivuosikymmeninä voidaankin varsin pitkälle mitata sillä, miten julkinen sektori selviää näistä haasteista, eli kuinka säilyttää suurta kannatusta nauttivan pohjoismainen hyvinvointivaltiomallin periaatteet, kohtuullinen ja työntekoon kannustava verotus ja talouden hyvä kilpailukyky väestön ikääntyessä. Hyvinvointipalvelujen ja hallinnon tuottavuuden jatkuva parantaminen on tässä aivan avainasemassa, ja tietotekniikka keinoista keskeisimpiä.
Hyvinvointivaltion puolustamiseksi julkisen sektorin tuottavuutta pitää tehostaa enkä nyt tarkoita sitä, että julkisella sektorilla työskentelevien naisten selkänahasta pitäisi repiä vieläkin enemmän. Se ei varmaankaan ole enää mahdollista. Saattaa olla jopa niin, että tässä on menty liian pitkälle. Sen sijaan meidän tulee miettiä, miten pohjoismainen hyvinvointivaltio yhdistetään tietoyhteiskuntaan niin, että tehokkuus kasvaa ja organisaatiot virtaviivaistuvat. Eli tehdään oikeita asioita oikeassa paikassa oikea-aikaisesti. Mm. Sitran selvitykset osoittavat, että aivan varmasti julkisen palvelujen tuottamisessa löytyy aitoa rationalisointia, josta hyötyvät sekä palvelujen tuottajat että palvelujen käyttäjät.
Hyvinvointivaltion työntekijöinä ja palveluiden käyttäjinä naisten tulisikin siirtyä pois siilipuolustuksesta. Naiset eivät saa mennä kyykkyyn, kun kuulevat sanat tehokkuus ja tuottavuus, sillä ne ovat myös heidän etunsa. Neuvoni hyvinvointivaltion puolustajille onkin, että julkisen sektorin tuottavuutta pitää lisätä mikä ei tarkoita sitä, että tuloksia revitään julkisella sektorilla työskentelevien hoitajien, opettajien tai muiden palvelun tuottajien selkänahasta, vaan tuloksia saadaan organisoimalla toimintoja ja hallintoa uudelleen.
Kun järjestelmä toimii tehokkaasti, se on myös työntekijöiden kannalta mielekäs. Tehokkaasti laadukkaita palveluja tuottavasta järjestelmästä meillä on varaa ja halua maksaa sitä pystyssä pitävät verot. Jos hyvinvointivaltio rapistuu eikä palveluja saa tai ne ovat huonolaatuisia, maksuhalu loppuu. Siksi julkisen sektorin työn tehostaminen ja rationalisointi on myös naisten edun mukaista.
Arvoisat naiset!
100 vuotta sitten valitussa ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa oli monia kiinnostavia ja rohkeita naisia. Nämä ensimmäiset esitaistelijat ovat vaikuttaneet siihen, että suomalaiselle naiselle ovat nyt auki – ainakin periaatteessa – kaikki virat. Naiset ovatkin olleet rakentamassa suomalaista hyvinvointia ja merkittävältä osaltaan vaikuttaneet siihen, että Suomi on noussut köyhyydestä erääksi maailman rikkaimmista valtioista. On siis ilo olla suomalainen nainen!
On ilmeistä, että me suomalaiset olemme hyötyneet suuresti globalisaatiosta – ilman osallistumista kansainväliseen työnjakoon Suomen kaltainen, luonnonvaroiltaan köyhä ja periferinen maa ei olisi voinut kehittyä nykyisenlaiseksi, erääksi maailman vauraimmista yhteiskunnista. Tämän osoittaa historia, ja myös nyt meneillään oleva globalisaation "toinen aalto" on ollut Suomelle taloudellisesti tavattoman edullinen.
Tähän asti olemme siis pärjänneet hyvin ja vaikka mennyt menestys ei takaakaan automaattisesti hyvää tulosta myös tulevaisuudessa, olen optimistinen: Teknisen kehityksen ja talouksien avautumisen myötä yritysten maantieteellinen sijainnin merkitys entisestäänkin vähenee ja jos maailmankaupan vapautuminen jatkuu, myös kotimarkkinoiden pienuudesta aiheutuvat haitat pienten maiden elinkeinoelämälle vähenevät.
Mutta haasteisiin pitää myös tarttua, sillä ilman että itse muutumme, ei meillä ole rakentavaa roolia muuttuvassa maailmantaloudessa. Monia tuotteita, joista suomalaiset ovat saaneet toimeentulonsa, siirtyy valmistettaviksi vaurastuvissa kehittyvissä maissa. Samalla myös raaka-aineiden ja energian kallistuminen muuttaa tuotannon ehtoja. Emme voi jäädä paikoillemme.
Suomalaisten on pohjolasta ja Euroopasta käsin kyettävä selviytymään hyvin erilaisissa kulttuureissa. Vaaditaan kykyä aitoon kulttuurien väliseen dialogiin. Suomalaisten on osattava elää ja toimia entistä avoimemmassa, monikulttuurisessa ”maailmankylässä” – ja opittava myös vastaanottamaan yhteiskunnassamme suuresti tarvitsemiamme siirtolaisia. Tämä on suuri asennemuutos meille suomalaisille! Mutta uskon, että etenkin juuri naiset voivat viedä tätä asennemuutosta eteenpäin.
Naisia tarvitaan enemmän vaikuttajina – talouselämässä ja kaikkialla yhteiskunnassa. Onkin sopivaa päättää tämä puheenvuoroni siteeraamalla talousneuvos Hedvig Gebhardia – ensimmäisen eduskunnan kansanedustajaa: "Missä kyvykäs naisehdokas on, siellä jokainen valveutunut nainen äänestää häntä."