Lyhennelmä pankinjohtaja Sinikka Salon puheenvuorosta Vihreiden 20-vuotisjuhlaseminaarissa
Helsingissä 28.2.2007
SUOMEN KILPAILUKYKY JA HYVÄT TYÖPAIKAT
Puheenvuorossani pohdin millaista työtä Suomessa tulevaisuudessa tehdään, ja millainen osaaminen antaa suomalaisille parhaat mahdollisuudet toimia tulevaisuuden maailmassa, jota leimaavat yhtäältä globalisaatio ja toisaalta ne rakennemuutokset, joita kärjistyvät ympäristö- ja luonnonvaraongelmat aiheuttavat.
Tarvitaan ”hyviä” työpaikkoja – ”hiljaisen tiedon” työpaikkoja
Vanhoissa teollisuusmaissa, joihin Suomikin kuuluu, kovin kilpailu käydään siitä, missä maassa ja millä alueella tehdään korkeata osaamista vaativa työ, se, jossa arvonlisäyksen määrä ja palkanmaksukyky on korkein. Näissä toiminnoissa kestävää kilpailukykyä on nimenomaan sellainen, joka perustuu erinomaisuuteen niin sanotun hiljaisen tiedon alueella. Hiljaisella tiedollahan tarkoitetaan osaamista, jota on vaikea kirjoittaa paperille tai muuten formalisoida, vaikea siirtää organisaatiosta toiseen – osaamista, joka perustuu kokemukseen, kulttuuritaustaan ja arvomaailmaan. Sen suhteellinen arvo kasvaa, kun muut asiat maailmassa muuttuvat yhä liikkuvammiksi ja helpommin kopioitaviksi. Hiljainen tieto on ainutlaatuista. Siksi organisaatio, yritys tai kokonainen yhteiskunta, jonka kilpailukyky perustuu laajaan kulttuuriseen osaamiseen, ylivoimaisiin vuorovaikutustaitoihin ja -verkostoihin, innovatiivisuutta ja yhteistyötä tukevaan jaettuun arvomaailmaan, on kilpailukykyinen syvemmällä ja kestävämmällä tavalla kuin se, joka voi tarjota pelkän korkeatasoisen teknisen suorituskyvyn.
Suomen ja muidenkin eurooppalaisten talouksien kohtalonkysymys on siinä, miten onnistumme nimenomaan aineettomien palvelusten tuotannossa, viljellen kulttuuripääomaamme ja hyödyntäen tietotekniikkaa sen tehokkaassa tuotteistamisessa.
Miten Suomi säilyy houkuttelevana ”hyviä työpaikkoja” luoville yrityksille?
Korkean lisäarvon työpaikkojen - "hyvien työpaikkojen" syntyminen riippuu aivan keskeisesti siitä, miten houkuttelevaksi Suomi koetaan näitä työpaikkoja luovien yritysten sijaintipaikkana. Paljon on puhuttu teollisuustuotannon kustannuksista ja niiden merkityksestä yritysten sijoittumista määräävänä tekijänä. Vähättelemättä esimerkiksi verotuksen merkitystä, on kuitenkin muistettava, että yritysten sijoittumispäätöksiin ja osaajien maahan houkutteluun vaikuttavat monet muutkin tekijät. Mielestäni näiden tekijöiden merkitys on jäänyt liian vähälle huomiolle.
Korkean arvonlisän toiminnoille on ominaista, että ne kukoistavat toistensa läheisyydessä. Muodostuu osaamiskeskittymiä, metropoleja. Onkin ilmeistä, että vanhoissa teollisuusmaissa kasvavat ja menestyvät sellaiset metropolit, joissa yliopistot ja suuryritysten pääkonttorit, tutkimuslaitokset ja rahoitusmarkkinat toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Fyysisen tuotannon väistyessä kasvualat löytyvät näistä liike-elämää ja aineetonta tuotantoa palvelevista toiminnoista, jotka keskittyvät dynaamisimpiin kasvukeskuksiin. Ja globaalista osaamisesta elävissä metropoleissa tarvitaan lisää myös muita, perinteisempiä palveluja.
Suomen menestyminen muuttuvassa maailmassa siten, että voimme tarjota yhä enemmän hyviä työpaikkoja ja olla jatkossakin taloudellisen rakennemuutoksen eturintamassa vaatii vastaamista ainakin neljään haasteeseen.
Haaste 1. Helsinkiä on kehitettävä kansainvälisenä metropolina
Suomessa erityisesti Helsingin metropolialueen on tarjottava kilpailukykyinen sijaintipaikka korkean arvonlisän toiminnoille. Kilpailukyvyn vaatimus koskee kaikkia yritysten pääkonttorien sijoittumiseen vaikuttavia tekijöitä, mutta tulevaisuudessa yhä keskeisempään asemaan nousee Helsingin alueen vetovoima asiantuntijoiden työskentely- ja asuinympäristönä. Tällä hetkellä kriittinen kysymys on asuntojen tarjonta. Suomessa ja erityisesti Helsingin seudulla asunnot ovat kansainvälisesti vertaillen pieniä ja asuntomarkkinoiden toiminta heikompaa kuin muissa meihin verrattavissa maissa.
Haaste 2. Suomalaisten humanistista ja kulttuuriosaamista on kehitettävä.
Teknologinen osaaminen ja panostukset siihen ovat luonnollisesti välttämättömiä, mutta ne eivät muodosta riittävää ehtoa menestykseen tulevaisuudessa. Insinööritieteiden rinnalle on korkeammassa opetuksessa nostettava painopisteeksi myös humanistinen ja kulttuuriosaaminen, hyvin laajasti ymmärrettynä. Tarvitsemme kykyä menestyä vuorovaikutuksessa avoimessa, monikulttuurisessa maailmassa. Suomalaisten on myös opittava avaamaan omaa yhteiskuntaansa kansainvälisesti yhä liikkuvammalle työvoimalle.
Haaste 3. EU on nähtävä keskeisenä osana Suomen globalisaatiostrategiaa
Erityisesti Suomelle ja muille pienille jäsenmaille EU on keskeinen astinlauta globaaliin vuorovaikutukseen. Suomalaisten olisi paljon vaikeampi vaikuttaa globaaliin kauppapolitiikkaan, ellemme olisi EU:n jäseniä. Toisaalta juuri EU:n ansiosta suomalaisille kasvuyrityksille on ilman muuta tarjolla laajat kotimarkkinat, joilla niitä ei voida syrjiä. Tämä lisää innovaatiotoiminnan ja tuotekehittelyn kannattavuutta ja näin osaltaan vauhdittaa Suomen talouden positiivista rakennemuutosta. Samat tekijät vaikuttavat muissakin jäsenmaissa, ja näin yhteinen kilpailupolitiikka ja yhteismarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa Euroopan taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa.
Myös rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen merkitys on tässä keskeinen ja siinä ollaan vasta korkeintaan puolitiessä. EU:ssa on nyt panostettava voimakkaasti mm. eurooppalaisen innovaatiorahoituksen kehittämiseen. Tämä on erityisen tärkeää uusien korkean arvonlisän palveluyritysten kehittämisen ja tietotekniikan sovellusten kehittämisen kannalta.
Haaste 4: Hyvinvointiyhteiskunnan ja tietoyhteiskunnan yhdistäminen
Kysymys on siitä, kuinka yhdistää suurta kannatusta nauttiva hyvinvointivaltiomallimme, kohtuullinen ja työntekoon kannustava verotus ja talouden hyvä kilpailukyky väestön ikääntyessä. Hyvinvointipalvelujen ja hallinnon tuottavuuden jatkuva parantaminen on tässä aivan avainasemassa, ja tietotekniikka keinoista keskeisimpiä. Parempi tietoyhteiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan yhdistäminen edistää kaikkien voimavarojen käyttöönottoa, luo turvallisuutta ja lisää sekä yritysten kilpailukykyä että elämän laatua yleensä.
Pyrkimys "parempien työpaikkojen" lisäämiseen on myös sopusoinnussa sosiaalisen ja globaalin vastuun kanssa
Kukoistava ja moderni korkean lisäarvon sektori kasvattaa veropohjaa ja näin auttaa ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan perustaa ja muita perinteisempiä palveluita. Se ei myöskään kilpaile kehitysmaiden kanssa niiden kasvualoista samalla tavoin kuin perinteinen teollisuuspainotteinen strategia. Korkean lisäarvon palvelutuotannon edistäminen on sopusoinnussa sen kanssa että rikkaiden maiden taloudellinen kasvu tulevaisuuden jälkiteollisessa maailmassa suuntautuu enimmäkseen aineettomien hyödykkeiden tuotannon ja kulutuksen lisääntymiseen. Strategia siten tukee kestävää kehitystä, johon Suomenkin on hyvä sopeutua.