Pankinjohtaja Sinikka Salon puhe Kankaanpään Yrittäjänaiset Ry:n ja Sampo Pankki Oyj Kankaanpään konttorin Naisyrittäjien Illassa 15.2.2007 Kankaanpäässä
TALOUDEN NÄKYMÄT – MILLÄ SUOMI PÄRJÄÄ?
Hyvät kuulijat!
Maailmantalous on kehittynyt viime vuosina sangen suotuisasti. Viime vuonna maailman kokonaistuotanto kasvoi noin viisi prosenttia, eikä kasvu ennusteiden mukaan hiljene merkittävästi tänäkään vuonna. Vaikka kasvu on nopeaa osaksi suhdannesyistä, kysymys ei ole pelkästään hetkellisestä noususuhdanteesta. Maailman kokonaistuotannon kasvutrendi on ollut nopeutumassa 1970-luvusta saakka ja tällä hetkellä sen arvellaan olevan noin neljä prosenttia vuodessa.
Maailmantalouden pitkään jatkuneen nopean kasvun taustalla on paljolti kaksi tekijää. Sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa on otettu viime vuosina runsaasti käyttöön uutta tuotantoteknologiaa. Tämä on tehostanut tuotantotapoja ja luonut kokonaan uusia tuotteita. Samalla uuden teknologian käyttöönotto on vähentänyt olennaisesti maantieteellisen ja kulttuurillisen etäisyyden merkitystä maiden ja kansojen keskinäisessä kanssakäymisessä. Erikoisen selvästi etäisyyksien kutistuminen näkyy tiedon tai informaation tuottamisessa ja siirtämisessä, ja tietoliikenne muodostaakin uuden teknologian dynaamisen ytimen. Vaikutteet ja tiedot leviävät yhä nopeammin kaikkialle ja saavuttavat yhä suuremman osan maailman ihmisistä.
Toinen maailmantalouden nopean kasvun merkittävä perussyy on talouspolitiikan suunnanmuutos useissa aikaisemmin sulkeutunutta politiikkaa harjoittaneissa maissa. Maat ovat luopuneet sisäänpäin kääntyneistä kasvustrategioistaan ja avautuneet enenevästi kansainväliselle kaupalle ja keskinäiselle kanssakäymiselle. Avautuminen ei koske pelkästään teollisuustuotteiden kansainvälistä kauppaa. Myös muiden hyödykkeiden sekä pääoman, teknologian ja työpaikkojen liikkuvuus on kasvanut maailmanlaajuisesti. Maailmankauppa onkin kasvanut määrältään vielä BKT:ta nopeammin, viime vuosina 5-10 prosentin vuosivauhtia.
Tuotantoteknologian kehitys ja talouspolitiikan muutos eivät ole toisistaan riippumattomia ilmiöitä. Tietojen kulun esteiden vähentyminen uuden teknologian ansiosta on vaikuttanut merkittävästi talouksien ja yhteiskuntien avautumiseen ja demokratisoitumiseen niin Keski- ja Itä-Euroopassa kuin muuallakin. Tekniikan kehitys ei siis ole johtanut "isonveljen" kontrolloimaan yhteiskuntaan niin kuin George Orwell aikoinaan pelkäsi, vaan päinvastoin: käyttäytymisen ja tiedonvälityksen keskitetty kontrolli näyttää tulleen entistä vaikeammaksi.
Teknisen kehityksen ja talouksien avautumisen myötä yritysten maantieteellinen sijainnin merkitys on vähentynyt ja vähenee edelleen, ja maailmankaupan vapautuessa suuren maakoon yrityksille antama kotimarkkinahyöty pienenee. Pienelle ja sijainniltaan syrjäiselle Suomelle nämä muutokset tuntuisivat avaavan uusia mahdollisuuksia. Suomella onkin mielestäni hyvät edellytykset pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Yksi syy optimismiini on se, että olemme pärjänneet hyvin jo aikaisemminkin, mistä kokonaistuotannon ja hyvinvoinnin ennennäkemättömän suotuisa kehitys viimeisen sadan tai sadanviidenkymmenen vuoden aikana on selkeä osoitus. Edellytyksenä on kuitenkin se, että onnistumme jatkossakin hyödyntämään kansainvälistä vaihdantaa täysimittaisesti ja erikoistumaan siihen, missä olemme muita parempia.
Tuotannon kasvuun kuuluu erottamattomana osana tuotantorakenteen muutos. Teollistumisen yhteydessä työvoima siirtyi maataloudesta teollisuuteen. Nyt Suomessa ja muissa pitkälle kehittyneissä maissa on meneillään uusi rakennemuutos, jossa tuotannontekijät siirtyvät teollisuustuotteiden valmistuksesta korkean tuottavuuden palveluihin. Alhaisen tuottavuuden teollisuustyöpaikat ja enenevästi myös palvelut siirtyvät maihin, joissa kustannustaso on alhainen ja jotka ovat vasta aloittamassa omaa teollistumistaan. Kiina-ilmiö koskettaa kaikkia toimialoja eivätkä siltä ole suojassa korkeankaan teknologian alat. Kuten edellä jo totesin, tiedot ja vaikutteet leviävät yhä nopeammin ja yhä laajemmalta, ja uuden teknologian yksi erityispiirre onkin se, että sitä on suhteellisen helppo siirtää myös kehittymässä oleviin maihin.
* * *
Globalisaatiokehitykseen näyttää kuuluvan oleellisena täydentävänä osana alueellinen integroituminen. Vaikka Euroopan unionin alkujuureksi voidaan hyvin nähdä sodan jälkeinen pyrkimys varmistaa rauhan säilyminen Euroopassa, EU on ajan myötä kehittynyt yhä selvemmin Euroopan maiden vastaukseksi globalisaation haasteisiin. Koko historiansa ajan EU:n integraatio on – ajoittaisista vaikeuksista huolimatta – sekä syventynyt että laajentunut ja tämä kehitys jatkuu edelleen.
Voidaan mielestäni sanoa, että globaalistuvassa ja epävarmassa maailmantaloudessa euroalue ja muutkin EU:n maat ovat nyt taloudellisesti vahvempia kuin ennen talous- ja rahaliittoa. Talous- ja rahaliitto on osoittautunut merkittäväksi taloudellisen kehityksen vakauttajaksi. Hyötyjinä ovat olleet varsinkin ne euroalueen maat, joiden rahapolitiikka ennen rahaliittoa kärsi heikosta uskottavuudesta. Suomessakaan ei ole vuosikymmeniin saatu nauttia niin tasapainoisista rahoitusmarkkinoista kuin viime vuosina. Näin on käynyt mittavista ulkoisista häiriöistä huolimatta. Irakin sodan tai öljyn hinnan jyrkän nousun kaltaisten häiriöiden seuraukset eurooppalaisilla rahamarkkinoilla olisivat saattaneet olla erillisten valuuttojen oloissa varsin turbulentteja. Nyt tilanne rahamarkkinoilla on pysynyt koko ajan hyvin hallinnassa.
Tämä ei suinkaan merkitse, etteikö Euroopassa pitäisi tehdä uudistuksia. EU-maiden johtajat sopivat vuonna 2000 talousuudistusten strategiasta, ns. Lissabonin strategiasta. Tätä strategiaa uudistettiin ja terävöitettiin toissa vuonna mm. siten, että uudistusten omistajuus – siis vastuu niiden suunnittelusta ja toteuttamisesta lankeaa entistä selvemmin jäsenmaille. Lissabonin strategian mukaan Euroopasta tulisi tulla tämän vuosikymmenen aikana maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Samalla kun strategialla tavoitellaan dynaamista, tiedon ja teknologian hyödyntämiseen perustuvaa taloutta, rakennemuutos tahdotaan yhdistää eurooppalaiseen, sosiaalista yhteenkuuluvuutta painottavaan yhteiskuntamalliin. Sekä talouden dynamiikan että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta keskeiseksi nähdään työllisyyden parantaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen.
Epävarmoissa taloudellisissa ja poliittisissa oloissa on tärkeää vahvistaa niitä tekijöitä, jotka edistävät luottamusta ja visiota. Tässä oikeastaan ei ole muuta keinoa kuin toteuttaa yhteisesti sovittuja strategioita ja ohjelmia määrätietoisesti eteenpäin. Euroopan vaikeudet eivät ole johtuneet siitä, ettei tiedetä mitä talouskasvun nopeuttamiseksi oikeastaan pitäisi tehdä. Tavoitteet on esitetty varsin selkeästi eri tahoilla, kattavimmin juuri Lissabonin strategiassa ja etenkin uusissa, viime vuonna ensimmäistä kertaa laadituissa kansallisissa uudistusohjelmissa. Vaikeutena on ollut kyvyttömyys toteuttaa tavoitteiden saavuttamiseksi välttämättömiä uudistuksia. Lissabonin strategian uudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista oli kohentaa uudistusten toteuttamista. Ehkä viime vuosina tässä on vähitellen alettu saavuttaa ainakin jonkin asteista edistystä, mikä on saattanut näkyä myös EU:n ja euroalueen talouskasvun viimeaikaisena nopeutumisena.
Lissabonin strategiassa on kiinnitetty erityistä huomiota rahoitusmarkkinoiden integraatioon. Rahoitusmarkkinoiden rakenteelliset muutokset tapahtuvat yleensä varsin hitaasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan rahoitusmarkkinoilla on kuitenkin koettu suuria muutoksia. Euron käyttöönotto vuoden 1999 alussa yhtenäisti euroalueen rahamarkkinat ja antoi merkittävän sysäyksen myös rahoitusmarkkinoiden muiden lohkojen integraatiokehitykselle. Euron myötä Euroopalle on ehkä ensimmäisen kerran avautunut mahdollisuus luoda syvät ja lähes koko mantereen kattavat rahoitusmarkkinat.
Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen edistää rahoitusmarkkinoiden kilpailua ja teknistä kehitystä sekä laajentaa ja syventää rahoituksen välitystä. Tätä kautta se tehostaa pääomien käyttöä ja vahvistaa kokonaistuotannon kasvupotentiaalia. Toisaalta tehokkaat ja läpinäkyvät rahoitusmarkkinat tukevat kasvua myös parantamalla pääomien kohdentumista ja alentamalla pääomakustannuksia. Hyvin toimivat rahoitusmarkkinat tehostavat rakennemuutosta kanavoimalla talouden voimavaroja alhaisen tuottavuuden toimialoilta ja yrityksiltä korkean tuottavuuden toimialoille ja yrityksille. Ne myös välittävät rahoitusta yrityksen tuottavuuden kasvun nopeuttamiseen tähtääviin investointeihin. Nämä ovat usein investointeja koneisiin ja laitteisiin, mutta enenevästi tuottavuutta kohotetaan innovaatioilla ja muilla aineettomilla investoinneilla.
Syvien ja hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden luominen euroalueelle on keskeistä pyrittäessä tarjoamaan eurooppalaisille yrityksille mahdollisimman laajat, avoimet ja yhtenäiset kotimarkkinat. On selvää, että ilman yhtenäisiä, rajattomia rahoitusmarkkinoita yhteiset markkinat palveluksille ja tavaroille eivät voi toimia optimaalisesti eivätkä yritykset pääse hyödyntämään innovaatioitaan ja tuotteistamaan niitä parhaalla mahdollisella tavalla. Toisin sanoen koko sisämarkkinoiden idea jää puolitiehen, ellei Eurooppaan saada likvidejä, syviä rahoitusmarkkinoita.
Yksi Euroopassa kehittämistä kaipaava rahoitusmarkkinalohko on riskirahoitusmarkkinat, joilla yksityiset ja institutionaaliset pääomasijoittajat rahoittavat oman pääoman ehdoin muita kuin pörssiyrityksiä. Riskirahoitusmarkkinoiden kehittäminen on tärkeätä erityisesti innovatiivisille PK -yrityksille, ja siten myös uusien työpaikkojen synnylle. Uuden teknologiayrityksen aloittaminen tai merkittävän innovaatiohankeen toteuttaminen vaatii lähes poikkeuksetta ulkoista rahoitusta. Erityisen paljon voitettavaa Euroopan laajuisten riskirahoitusmarkkinoiden kehittämisestä on niillä yhtiöillä, jotka ovat periaatteessa kyllin suuria herättääkseen ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta, mutta kuitenkin sen verran pieniä, että osakkeiden markkinointi ulkomaille on tähän asti ollut niiden toiminnan laajuuteen nähden liian kallista.
Yhdysvaltain rahoitusmarkkinat tarjoavat hyvän esimerkin eduista, joita hyvin kehittyneet riskirahoitusmarkkinat tarjoavat yrityksille ja yrittäjyydelle. Yrittäjyyteen perustuvilla yhtiöillä ja näiden toteuttamilla innovaatioilla eli keksintöjen kaupallisella hyödyntämisellä on ollut huomattava vaikutus maan talouden vahvaan kilpailukykyyn ja jatkuvasti nopeaan kasvuun. Ekonomistit, yritysjohtajat ja poliittiset päätöksentekijät ovat nykyisin laajalti yhtä mieltä siitä, että elinvoimainen pääomasijoitustoiminta on maan innovatiivisuuden tärkeimpiä avaintekijöitä. Samalla tavoin uskotaan laajalti, että pääomasijoitustoiminnan heikkous on Euroopan talousdynamiikan heikkouden yksi tärkeä syy. Riskipääoman tarjonta asukasta kohden on ollut Euroopassa karkeasti ottaen vain noin viidennes Yhdysvaltain tasosta. EU ja jäsenvaltiot ovatkin pyrkineet viime aikoina kiinnittämään huomiota pienten ja keskisuurten yritysten riskipääoman saatavuuden turvaamiseen.
Euroopan rahoitusmarkkinoiden kehittäminen edellyttää myös uutta perusrakennetta, kuten rajojen ylitse toimivia maksu- ja selvitysjärjestelmiä. Mainitsisin tässä yhteydessä esimerkkinä SEPA- eli Single European Payment Area -hankkeen. SEPAn tavoitteena on luoda Eurooppaan yhtenäinen maksualue, jossa euromääräisten maksujen maksaminen EU:ssa yli rajojen on yhtä helppoa, varmaa ja nopeaa kuin kansallisten maksujen maksaminen nykyisin. Hanke aloitettiin vuonna 2004 ja se on määrä saada päätökseensä vuonna 2010. Ensimmäiset SEPA -maksuinstrumentit on tarkoitus ottaa käyttöön jo ensi vuonna.
Uusien, koko euroalueen tai jopa koko EU:n kattavien markkinoiden ja järjestelmien rakentaminen vaatii tuntuvia kustannuksia eikä ole muutenkaan helppoa. Monissa tapauksissa törmätään kansallisiin ja institutionaalisiin eturistiriitoihin, joihin ei välttämättä ole tarjolla helppoja, kaikille osapuolille tyydyttäviä ratkaisuvaihtoehtoja. Näin on asianlaita erityisesti niissä tapauksissa, joissa suurtuotannon skaalaedut ovat huomattavat ja "luonnollinen" ratkaisu olisi toimijoiden lukumäärän rajoittuminen yhteen. Eturistiriitojen takia taustalle saattavat jäädä saavutettavissa olevat pidemmän ajan hyödyt, jotka kuitenkin ajan oloon ovat aivan eri kertaluokkaa kuin kustannukset.
* * *
Hyvät kuulijat!
Olen puhunut varsin pitkään Euroopan rahoitusmarkkinoiden kehittämisestä. Erilaisista kipupisteistä huolimatta rahoitusmarkkinoiden integraation edistäminen on korkealla Euroopan eri instituutioiden asialistoilla. Se kuuluu myös Suomen Pankin ja koko eurojärjestelmän – siis Euroopan keskuspankin ja euroalueen kansallisten keskuspankkien tavoitteisiin. Eri puolilla on tehty ja tehdään jatkuvasti runsaasti työtä Euroopan rahoitusmarkkinoiden integroimisen tiellä vielä olevien esteiden purkamiseksi. Tämä työ jää usein kokonaan piiloon julkisuudelta. Näkymättömyydestään huolimatta se on tärkeää. Useiden realistisilta vaikuttavien arvioiden mukaan euroalueen bruttokansantuotetta voitaisiin kasvattaa kymmenessä vuodessa jopa useilla prosenttiyksiköillä – siis jopa prosentin kymmenyksillä vuodessa - jos rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen tiellä vielä olevat esteet saataisiin kokonaan purettua. Uskon, että nämä arviot antavat kohtuullisen hyvän kuvan hyvin toimivien ja syvien rahoitusmarkkinoiden taloudellisesta merkityksestä Euroopassa.
* * *
Suomen selviytymisstrategia - haasteita?
Entä sitten Suomen omat ponnistelut? Meille suomalaisille on aivan ilmeistä, että olemme hyötyneet suuresti globalisaatiosta ja myös EU ja EMU antavat meille vankan pohjan, jolta ponnistaa tulevaisuudessa.
Suomen yhteiskuntamalli voidaan kuvata mallina, jossa maailmanlaajuinen IT-osaaminen yhdistyy tasa-arvoiseen, verkottuneeseen (tehokkaaseen) hyvinvointivaltioon, joka toimii kilpailukykyä vahvistavana tekijänä. Tähän asti se on onnistunut erinomaisesti – monilla mittareilla mitaten. Mutta voiko se kestää globalisoituvassa maailmassa? Arvioni mukaan voi, mutta Suomella on luonnollisesti monia haasteita, joista otan esille kaksi mielestäni keskeisintä:
Ensinnäkin haasteena tietoyhteiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan yhdistäminen tehokkaaksi infrastruktuuriksi. Vaikka tietoyhteiskunnan kehittämistavoitteesta vallitsee laaja yhteisymmärrys, sitä ei ole vielä pantu täytäntöön tarpeeksi. Tietoteknologian soveltaminen laajalti yhteiskunnassa on vielä alkutaipaleella tai puolitiessä. Tavoitteenahan on tietoon pohjautuva tuotantomuoto kaikilla yhteiskunnan ja talouden alueilla – ei pelkästään IT-sektorissa.
Erityinen haaste on hallinnon vanhentuneiden rakenteiden ja tietoyhteiskunnan välisen ristiriidan ratkaiseminen. Vaikka lähtökohtien informaatioteknologian ja hyvinvoinnin asiantuntemuksen yhdistämiseksi pitäisi olla hyvät, ja vaikka informaatioteknologian käyttämisen päämäärät hyvinvointitarkoituksiin koulutuksessa, terveydenhoidossa ja sosiaalisissa palveluissa ovat hyvinkin edistyneitä, niiden toteuttaminen on hidasta raskaiden organisaatioiden takia. Dynaamisuutta, määrätietoisuutta ja sitoutumista tarvitaan.
Tämä on erittäin haasteellista julkiselle sektorille, erityisesti kunnille: Suomalaisen yhteiskunnan menestystä lähivuosikymmeninä voidaankin varsin pitkälle mitata sillä, miten julkinen sektori selviää näistä haasteista, eli kuinka säilyttää suurta kannatusta nauttivan pohjoismainen hyvinvointivaltiomallin periaatteet, kohtuullinen työntekoon kannustava verotus ja talouden hyvä kilpailukyky väestön ikääntyessä.
Tehokas tietoyhteiskunnan ja hyvinvointiyhteiskunnan yhdistävä infrastruktuuri edistää kaikkien resurssien käyttöönottoa, tuo tasavertaisuutta ja turvallisuutta ja lisää sekä yritysten kilpailukykyä että elämän laatua yleensä.
Toisena haasteena otan esille koulutuksen ja monikulttuurisen dialogin oppimisen. Ehkä kaikkein keskeisintä Suomen tulevan pärjäämisen kannalta on koulutus. Suomi on menestynyt hyvin erilaisissa koulutusvertailuissa. Paljon huomiota on esimerkiksi kiinnitetty laajan kansainvälisen PISA-tutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan Suomen peruskoululaiset ovat menestyneet erinomaisesti lukemisessa ja muussakin osaamisessa. Pelkkä välineellinen koulutus ei mielestäni kuitenkaan riitä, vaan mukaan on saatava voimakas sivistyksellinen, humanistinen elementti. Pohjolasta ja Euroopasta käsin suomalaisten on kyettävä selviytymään hyvin erilaisissa kulttuureissa. On paitsi osattava käydä kauppaa myös kyettävä aitoon kulttuurien väliseen dialogiin. Meidän on kehitettävä kulttuurisia valmiuksiamme – opittava elämään ja toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä – opittava myös vastaanottamaan siirtolaisia. Tämä on suuri asennemuutos.
* * *
Entä naiset - naisyrittäjyyden merkitys kansantaloudelle?
Tämän tilaisuuden järjestäjät pyysivät minua myös pohtimaan naisyrittäjyyden merkitystä kansantaloudelle. Mikä on ylipäänsä naisten rooli Suomen ja koko EU:n talouskehityksen kannalta?
Tämän kysymykseen on helppo vastata: aivan ratkaiseva. Taloudellinen kasvu, joka on välttämätön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi syntyy työpanoksesta – työn määrästä ja tuottavuudesta – siitä kuinka hyvin ja tehokkaasti tuotamme tavaroita tai palveluksia.
Harmaantuvassa Euroopassa työpanoksen kasvu on hiipumassa. Arvioidaan, että EU-maiden kokonaistuotanto kasvaa keskimäärin jopa prosenttiyksikön hitaammin kuin Yhdysvalloissa pelkästään siitä syystä, että työntekijöiden määrä ei vanhalla mantereella kasva kun taas Yhdysvalloissa työntekijöitä tulee lisää mm. siirtolaisina. Tuottavuudessakaan emme ole onnistuneet täysin hyödyntämään mm. tietoteknologian tarjoamia mahdollisuuksia.
Vaikka Suomessa olemme toistaiseksi pärjänneet ehkä parhaiten EU:ssa ja koko Euroopassa, meilläkään ei ole varaa jäädä itsetyytyväisyyteen. Edellä puhuin Lissabonin strategiasta ja sen kunnianhimoisista tavoitteista.
On selvää, että ikääntyvässä Euroopassa ei voida saavuttaa taloudellista kasvua, joka tarvitaan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, ellei naisia saada enemmän työelämään ja yrittäjiksi. Keskeinen sanoma onkin, että Eurooppa ja eurooppalainen elämänmuoto, hyvinvointi ja solidaarisuus – ja sen säilyttämiseksi tarvittava kilpailukyky ja riittävä taloudellinen kasvu ovat aivan keskeisesti naisten varassa.
Ikääntyvässä Euroopassa, jos missä on vihdoinkin – yli 2000 vuoden jälkeen otettava vaarin varhaisen eurooppalaisen, filosofi Platonin havainnosta, että mikään valtio ei ole hyvä, jos puolet sen lahjakkuudesta jätetään käyttämättä.
Lissabonin strategian mukainen työhönosallistumisasteen tavoite on 70 % vuoteen 2010 mennessä, naisten osalta tavoite on 60 %. Näitä tavoitteita voi pitää suomalaisesta näkökulmasta vaatimattomina, mutta niissäkin on kovasti tekemistä. Sekä EU:ssa että euroalueella koko työllisyysaste oli vuonna 2005 hieman alle 64 %, naisten työllisyysaste 55 - 56 %.
Näistäkin luvuista nähdään selvästi naisissa oleva potentiaali, kun pohditaan keinoja työhön osallistumisasteen nostamiseksi. Jotta naiset saataisiin lisääntyvästi työelämään ja pysymään siellä, tarvitaan infrastruktuuri – mm. päivähoitopaikkoja ja vanhainkoteja – joka tukee työssäkäynnin ja perheen yhteensovittamista. Näitä palveluja ei kuitenkaan missään ole riittävässä määrin pystytty tuottamaan pelkästään yksityisin varoin, vaan tarvitaan julkista subventiota.
Tässä on tilaus tehokkaalle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiomallille, eli mallille, jolle leimallista on, että julkisesti rahoitetuilla palveluilla tuetaan ansiotyön ja perheen yhteensovittamista. Ei ole sattuma, että naisten työhön osallistumisaste on korkealla tasolla juuri Pohjoismaissa, ja alimmillaan maissa, joissa ei esimerkiksi päivähoitopaikkoja ole julkisin varoin järjestetty. Näissä maissa tapahtunut naisten viimeaikainen työhön osallistumisasteen nousu on tapahtunut syntyvyyden laskun kustannuksella. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa syntyvyys on romahtanut. Pohjoismaat selviävät tässäkin parhaimmin. Meillä naisten ei ole tarvinnut tehdä valintaa uran ja perheen välillä – on voinut saada molemmat!
Edellä mainittu tavoite nostaa osallistumisaste EU:n työmarkkinoilla merkitsisi noin 21 miljoonan uuden työpaikan luomista EU:ssa vuoteen 2010 mennessä. On selvää, että naisten lahjakkuuden täysimääräinen käyttöönotto myös yrittäjyydessä, jota ylipäänsä tulisi elvyttää Euroopassa, on välttämätöntä. Naisyrittäjiä on keskimäärin vain noin 27 prosenttia yrittäjien määrästä EU:ssa. Suomessa suhdeluku on hieman korkeampi, noin kolmannes.
Tarvitaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja etenkin palvelusektorilla, jossa naisilla on korkeaa osaamista sekä perinteisillä aloilla että liike-elämää palvelevilla aloilla. Mm. edellä tarkastelemani tarve julkisten palvelujen tehostamiseen, johon liittyy mm. palvelujen ulkoistamista yksityisiltä tuottajilta tilattaviin palveluihin sekä yleensä ikääntyvän väestön lisääntyvä hoivapalvelujen kysyntä tarjoavat hyviä mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjiksi. Monet esimerkit osoittavat myös, että naisyrittäjät ovat pystyneet rakentamaan menestyviä brändejä sellaisillakin toimialoilla, joita ei ole ollut tapana pitää lupaavina nykypäivän Euroopassa.
* * *
Hyvät kuulijat! Hyvät yrittäjänaiset!
Yhteinen rahapolitiikka ja Euroopan keskuspankin rakentama vakauden ilmapiiri ovat luoneet suotuiset puitteet koko euroalueen yrittäjätoiminnalle. Ne ovat myös vauhdittaneet euron käyttöönoton kanssa Euroopan laajuisten, hyvin toimivien rahoitusmarkkinoiden muodostumista, mutta tällä alueella on vielä tehtävä kovasti työtä ennen kuin voidaan puhua aidosti Euroopan laajuisista rahoitusmarkkinoista. Tämän tavoitteen eteen kannattaa kuitenkin ponnistella, sillä kuten edellä olen pyrkinyt selostamaan hyvin toimivilla rahoitusmarkkinoilla on yrittäjyyteen ja koko talouskehitykseen oleellinen myönteinen vaikutus.
Haluan kuitenkin korostaa, että rahatalous tai talouspolitiikan keinot yleisemminkin voivat vain luoda edellytyksiä menestyksellisen yritystoiminnan todellisille perustekijöille – niin että innovatiivisuus, yrittäjyys ja ahkeruus pääsevät vaikuttamaan. Näissä perustekijöissä yritykset ja yrittäjät itse ovat tietenkin aivan keskeisessä asemassa. Kiristyvä kilpailu laajenevilla markkinoilla tuottaa ongelmia niille yrityksille, jotka eivät pysty tarjoamaan muista erottuvaa laatua. Toisaalta markkinoiden avautuminen tuo suuria mahdollisuuksia niille yrittäjille, jotka pystyvät ottamaan aloitteen omiin käsiinsä ja löytävät euroalueelta ja koko EU:n sisämarkkinoilta siellä olevan suuren potentiaalisen kysynnän.
Arvoisat juhlivat yrittäjänaiset!
Laatua, vuorovaikutustaitoja ja kulttuurien ymmärrystä, innovatiivisuutta ja uskallusta riskinottoon tarvitaan. Tulevaisuus rohkeiden naisten kannalta näyttää siis hyvältä!