"ME JÄÄKÄRIT USKOIMME YHÄ"
– mitä merkitsee olla eurooppalainen patriootti, jolla on juuret jääkäripitäjässä?
29.4.2007
Varhaisin muistoni jääkäreistä liittyy jääkäripatsaan paljastustilaisuuteen vuonna 1958. Muistan sen erityisesti siitä, että paljastustilaisuudessa toisena airuena oli serkkuni Erkki Erkinheimo ja toisena airuena hänen morsiamensa ja tuleva vaimonsa Hilkka Mäki-Rintala. Molemmat jääkärisukuisia. Minusta, 10-vuoriaasta tyttösestä, se oli niin romanttista! Luonnollisesti jääkärit ovat jollain lailla kaikkien kortesjärveläisten mielissä. Perheessäni, jossa linkki oli niin läheinen Erkinheimon perheeseen – äitini kaksi sisarta olivat naimisissa värväri Erkki-Nestori Erkinheimon (ent. Fränti) poikien kanssa – tarinoita jääkäreistä ja niiden värväämistapahtumista ja varustamisista kerrottiin kaiken aikaa.
Mutta ehkä minua sittenkin jääkäreistä parhaiten muistuttaa heidän tunnuksensa, joka on Kauko Räsäsen veistämässä patsaassa: "Me jääkärit uskoimme yhä". Sitä olen monesti siteerannut ja itsekseni muistellut, kun on elämän varrella täytynyt viedä eteenpäin asioita ja tehtäviä, jotka ovat tuntuneet vaikeilta tai jopa mahdottomilta.
***
Minulta on pyydetty tervehdys tähän tilaisuuteen. Kun pohdiskelin mitä sanoa, väistämättä tulee pohdiskelleeksi jääkärien toimintaa elähdyttänyttä isänmaallisuutta ja sitä, mikä on isänmaallisuuden sisältö ja merkitys nykypäivänä.
Isänmaallisuus arvona on varmaankin muuttumaton, nyt kuten silloinkin, se tarkoittaa epäitsekästä vastuun ottamista oman maan vapaudesta ja onnesta.
Vaikka arvot ovat pysyvät, olosuhteet muuttuvat. Jääkärit joutuivat olemaan isänmaallisia henkensä uhalla. Me yhdentyneessä Euroopassa, rauhan ja vakauden oloissa voimme olla patriootteja paljon pienemmällä riskillä kuin jääkärien aikaan. Siitä voimme olla kiitollisia aikaisempien sukupolvien patriooteille, jääkäreille ja muillekin.
Tässä seminaarissa on luontevaa muistaa, että tämän vuoden maaliskuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Euroopan integraatioprojektin käynnistäneestä Rooman sopimuksen solmimisesta. Sodanjälkeisessä rikkinäisessä Euroopassa unionin tuolloiset perustajat osoittivat hekin sinnikkyyttä ja uskoa mahdottomaan. liittämällä toisiinsa vasta keskenään sotineiden Saksan ja Ranskan taloudet he halusivat rakentaa Euroopasta rauhan ja vaurauden maanosan.
Me suomalaiset saatoimme liittyä mukaan eurooppalaiseen yhdentymisprojektiin vasta 45 vuotta tätä myöhemmin, kylmän sodan päättymisen jälkeen. Tämä mahdollisuus on yksi Suomen vapauden merkki.
Koska olemme olleet mukana niin vähän aikaa, unohdamme helposti, että EU:n integraatio rauhan ja hyvinvoinnin takaamiseksi Eurooppaan on koko ajan mennyt eteenpäin – välillä hitaammin, välillä nopeammin. EU ei ole pelkkä taloudellinen projekti. se on myös oikeusvaltion ja rauhan projekti. Kannattaa aina muistaa, että vielä 1970-luvulla monessa Välimeren maassa olivat vallalla sotilasdiktatuurit. Nyt kukaan ei ajattelekaan sellaista, niin hyvin nämä maat ovat etabloituneet demokraattiseen oikeusvaltiojärjestelmään.
EU:n roolia kommunismin ikeen alta vapautuneiden itäisen Keski-Euroopan maiden vakauden edistäjänä ja turvaajana tuskin voi liikaa korostaa. Viimeisen runsaan viidentoista vuoden aikana integraation eteneminen on ollut huimaa. Tällä hetkellä EU:hun kuuluu 27 valtiota, joiden alueella asuu 490 miljoonaa ihmistä. Myös euroalue laajeni vuoden vaihteessa, kun Slovenia otti käyttöön euron. Haasteet ovat maailmanhistoriallisia ja EU:n instituutiot ovat sittenkin kaiken kaikkiaan toimineet hyvin. Ne ovat palvelleet kokonaisuuden etua, mutta samalla varsinkin pienten jäsenmaiden etuja. Paljolti juuri integraation ansiosta Suomi on paremmassa turvassa ja suomalaiset vapaampia kuin koskaan ennen.
Entä miten isänmaallisuus, joka niin elähdytti jääkäreitä, sopii EU-aikaan? Mitä on suomalaisuus ja patriotismi tänä päivänä? Mikä on sen suhde eurooppalaisuuteen tai maailmankansalaisuuteen? Tiedän, että nämä asiat ovat askarruttaneet etenkin täällä kotiseudullani, jossa isänmaallisuus ja suomalaisuus on aina ollut korostetusti esillä. Eikä ennakkoluuloiltakaan EU:ta kohtaan ole vältytty.
Uskoisin kuitenkin, että 12 EU-jäsenyysvuoden jälkeen myös täällä Etelä-Pohjanmaalla on nähty, että Suomi on löytänyt paikkansa EU:ssa sekä itse hyötymällä jäsenyydestä, mutta samalla myös toimimalla rakentavasti EU:n yhteisten tavoitteiden edistämiseksi.
Paitsi taloudellisesti olemme hyötyneet EU:sta myös poliittisesti ja psykologisesti: Olemme siirtyneet Euroopan ulkokehältä sen sisärenkaaseen. Olemme mukana kaikkialla missä meitä koskevista asioista päätetään – sekä päättämässä että keskustelemassa.
Haluan myös muistuttaa, että EU on Suomelle myös sekä taloudellisesti että poliittisesti keskeinen väline, kun osallistumme globaaliin integraatioon. EU on monissa asioissa ikään kuin astinlauta, jolla Suomi ja suomalaiset yritykset nousevat globaalille näyttämölle.
Vakaan Euroopan kansalaisina meillä on hyvät puitteet myös olla isänmaallisia, suomalaisia ja eurooppalaisia. Eurooppalainen identiteetti, jota tarvitsemme jotta pääsemme eteenpäin EU:ssa ja maailmassa, ei ole ristiriidassa suomalaisuutemme ja isänmaallisuutemme kanssa. Kansallinen identiteetti ja eurooppalainen identiteetti eivät kilpaile keskenään. Tämä johtuu siitä, että eurooppalainen poliittinen ja yhteiskunnallinen näyttämö ja eurooppalaiset instituutiot juuri luovat parhaat edellytykset kunkin maan kansallisen kulttuurin ja kansallisten – jopa maakunnallisten – ominaispiirteiden toteuttamiseen.
Kukoistavat yhteiskunnat ja kulttuurit eivät ole milloinkaan olleet niitä, jotka pyrkivät eristäytymään, vaan päinvastoin: juuri ne yhteiskunnat, jotka ovat parhaiten kyenneet luovaan vuorovaikutukseen kansainvälisessä yhteisössä ja taloudessa, ovat olleet sisällöltään rikkaimpia. Suomalaisen kansallisen identiteetin juuret muodostuvat vastuullisesta osallisuudesta maailmaan omista lähtökohdista käsin ja siltä vahvalta ponnahduslaudalta, joka EU kaikkine foorumeineen ja instituutioineen meille tarjoaa. Siksi meillä suomalaisilla on hyvät lähtökohdat ymmärtää kansallisen identiteetin ja eurooppalaisuuden suhde positiivisella tavalla.
Jos tarkastelemme Suomea tänään, huomaamme, että se vapaus, josta jääkärit haaveilivat, on toteutunut, ehkä paremmin kuin he olisivat osanneet edes toivoa. Ja jos isänmaallisuus on vastuun ottamista oman maan onnellisesta kehityksestä, miten paljon helpompaa meidän on olla isänmaallisia kuin edellisten sukupolvien. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että olemme suomalaisina nyt myös eurooppalaisia.
Voin siis mainiosti olla identiteetiltäni paitsi suomalainen patriootti, samalla ylpeä eurooppalainen ja jääkäripitäjästä kotoisin oleva ja jääkärien lailla tulevaisuuteen uskova optimistisesti katsova eteläpohjalainen.