Pääjohtaja Erkki Liikanen
EU-vaalit 2009: Pallo pelissä -kampanjan avajaistilaisuus
Helsinki 20.4.2009

 

Miten rahoituskriisi iski?

  • Vuodet 2004–2007 olivat maailmantaloudessa vahvan kasvun aikaa. Myös monien kehitysmaiden talouskehitys vauhdittui. Saharan eteläpuolinen Afrikka ja latinalainen Amerikka kasvoivat voimakkaasti; peräti 6 % vuodessa. Ne kuroivat jopa kiinni eroa teollisuusvaltioihin. Nopeimmat kasvun maat olivat kuitenkin kehittyvät taloudet. Kasvua kiihdytti rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen. Korot ja riskilisät olivat alhaalla ja luotonannon kasvu oli voimakasta.
  • Elokuussa 2007 rahoitusmarkkinat alkoivat yskiä. Yhdysvaltain subprime-markkinat laukaisivat kriisin. Modernit rahoitustuotteet osoittautuivat hyvin riskialttiiksi. Kun asuntojen hinnat alkoivat laskea, subprime-lainapapereita sisältävät tuotteet myrkyttyivät. Epäluottamus levisi nopeasti, rahoitushanat alkoivat kuivua.
  • Kansainväliset pankit alkoivat tehdä suuria tappioita. Tappiot taas söivät niiden kykyä antaa lainaa. Taseita piti pienentää: Joko antolainausta oli supistettava tai sijoituksia myytävä Käytännössä tehtiin molempia. Mutta kun kurssit olivat pudonneet, sijoitusten myynnistä tuli lisätappioita. Antolainausta alettiin kiristää. Ensin mahdollisimman kaukaa kotimarkkinoita; kehitysmaat ja kehittyvät taloudet näkivät kansainvälisten luottohanojen menevän kiinni.
  • Epäluottamus levisi maailmantalouteen. Viimeinen isku oli suuren investointipankin konkurssi lokakuussa USA:ssa; sen jälkeen investoinnit hidastuivat ja maailmankauppa pysähtyi. Tämä vuonna maailman talous supistuu jonkin verran ja maailmankauppa jopa tuntuvasti.
  • Ennen maailmantalouden käännettä öljyn ja ruoan hintojen nousu olivat heikentäneet niitä kehitysmaita, jotka eivät olleet näiden tuotteiden viejiä. Nyt niiden asemaa heikentää rahoituksen supistuminen ja ulkoisten investointien pysähtyminen ja ulkomailla työskentelevien nopeasti pienenevät rahalähetykset.

Mikä on ollut politiikkavastaus rahoituskriisiin?

  • G-20 -kokous Lontoossa oli tärkeä virstanpylväs. Selvästi parempi kuin useat G-7 -kokoukset, mutta tietenkin YK:n ja Bretton Woods -instituutioissa kaikkien maiden pitää päästä antamaan oma käsityksensä ja panoksensa kriisin ratkaisuun.
  • Tärkeä saavutus: Markkinoiden ja valvonnan; markkinoiden ja valtion välistä työnjakoa on määritelty uudelleen.
  • Ensinnäkin, kaikki rahoitusinstituutiot tulevat valvonnan piiriin. Nyt monet pankkien ulkopuoliset rahoituslaitokset – kuten hedge fundit – ovat säätelyn ulkopuolella. Kaikki sellaiset rahoitusinstituutiot, jotka ovat systeemisesti merkittäviä, ja joiden toiminta tai kaatuminen voi aiheuttaa suurta taloudellista vahinkoa yhteiskunnassa, tulevat asianmukaisen sääntelyn piiriin.
  • Toiseksi, sääntelyn piiriin tulevat myös luottoluokituslaitokset, joiden epäonnistuminen on vauhdittanut rahoitusjärjestelmän ylivelkaantumista.
  • Kolmanneksi, myös hillittömään luotonannon lisäämiseen kannustaneet palkintajärjestelmät tulevat siirtymään historiaan. Bonuksia ei voida jakaa vain siitä, että laina on allekirjoitettu, se pitää myös maksaa.
  • Neljänneksi rahoituslaitosten pääomavaatimuksia tullaan myös muuttamaan niin, etteivät ne lisää suhdannevaihteluita.
  • Viidenneksi veroparatiiseihin puututaan yhteisin kansainvälisin toimin. Kaikkien tulee hyväksyä YK:n malliverokonventio. OECD on julkistanut niiden maiden nimet, jotka tätä vaatimusta eivät ole täyttäneet.

Entä uudet resurssit?

  • Kansainväliset valuuttarahaston resursseja vahvistetaan. 500 miljardia dollaria ( 370 miljardia euroa) lisätään IMF:n voimavaroihin. Lisäksi 250 miljardia dollarilla vahvistetaan IMF:n SDR-fasiliteettia.
  • Vähintään 100 miljardia dollaria suunnataan multilateraalisten kehityspankkien rahoittamiseen; jotta niiden kykyä lainata myös pienituloisimmille kehitysmaille vahvistetaan.

Uudistuvatko Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut Bretton Woods -instituutiot? 

  • Gordon Brown sanoi Lontoossa: ” Vanhan Washingtonin konsensuksen aika on ohi”.
  • Toki moni asia muuttuu: Juuri mainittu markkinoiden ja sääntelyn uusi tasapaino kuuluu siihen joukkoon. Suuri luottamus siihen, että markkinat ratkaisevat kaikki ongelmat ja korjaavat omat virheensä, on ohi.
  • Silti protektionismin vastustaminen ja maailman kaupan ja ulkomaisten investointien edistäminen ovat yhtä tärkeitä kuin ennenkin.
  • IMF on myös tehnyt suuria muutoksia lainainstrumentteihinsa ja -ehtoihinsa. Jäsenmaat voivat saada entistä suurempia lainoja ja vähemmillä ehdoilla.
  • Lainanannon tavoitteena on edelleen kansantalouden tasapainon turvaaminen, mutta arvovalinnat jäävät maiden sisäiseksi asiaksi.
  • IMF:n asema on sen vuoksi keskeinen, että monet ulkomaiset rahoittajat edellyttävät kriisimaissa IMF:n läsnäoloa.

Miten käy vuosituhattavoitteiden?

  • Kehitysmaiden kasvuvauhti hidastuu ja ongelmat syvenevät. IMF:n arvio; Afrikan kasvu 2008 5%, puolittuu vuonna 2009; 2,5 %.
  • Jäsenmaiden pitää jatkaa tukiponnistuksia, ei heikentää niitä finanssikriisin vuoksi.
  • EU on suuri kehitysavun antaja. Tarvitaan jäsenmaiden ja komission lisääntyvää yhteityötä, jotta tuki olisi mahdollisimman tehokasta.
  • 2005 EU-maat sitoutuivat lisäämään kehitysyhteistyövarat 0.56 %:iin BKT:stä vuoteen 2010 mennessä; suuri haaste.

Tärkeää juuri nyt:

  • On tärkeää tukea rahoituskriisin ratkaisutoimia nyt; mutta yhtä tärkeää on korostaa kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien toteutumista ja demokratian periaatteita.
  • Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen päätöksentekoon kaikkialla antaa päätöksenteolle syvyyttä ja lisää legitimiteettiä, vaikkakaan ei poista vaaleilla valittujen päättäjien omaa vastuuta.
  • Vetoomuksessa puhutaan kehityspolitiikan tavoitteista suhteessa kauppa-, maatalous- ja ulkosuhteiden tavoitteisiin. Nämä eivät välttämättä ole ristiriidassa. Olen esimerkiksi vakuuttunut siitä, että protektionismin vastustaminen on myös kehityspolitiikan etu.
  • Mutta totta kai kehityspolitiikan tavoitteista ei pidä luopua muiden tavoitteiden hyväksi.
  • Punaisen Ristin puheenjohtajana yksi täsmennys: On tärkeä puhua sekä kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta yhtä aikaa. Molemmat ovat tärkeitä, rinnakkaisia tavoitteita. Komissiovuosina siitä tuli paljon kokemusta.