Johtokunnan jäsen Olli Rehn
Suomen Pankki
Puhe Kivennavan maaseutu- ja metsäiltamissa
Juankoski 4.8.2017
Arvoisa iltamaväki,
hyvät naiset ja miehet,
Lämmin kiitos, että olemme saaneet kutsun tänne Juankosken (vaimoni Merja pyysi sanomaan juuri näin) Kivennavalle ja tähän jo täysi-ikäiseksi ehtineeseen tapahtumaan. Maaseutu- ja metsäiltamathan järjestetään nyt jo 18. kerran.
Tämän tilan eli nykyisen maatilamatkailuyrityksen Kivennavan historia peilaa omalla tavallaan myös 100-vuotiaan Suomen historiaa. Kivennavan nykyisen omistajan Martti Kähösen vanhemmat Aino ja Armas Kähönen saapuivat tänne Koillis-Savoon Karjalan Kivennavalta, Hiirelän kylästä. Sodan myötä he joutuivat jättämään kotinsa Kivennavalla vuonna 1939.
Kivennavalla on toinenkin yhteys tänne Savoon, sillä enimmäkseen juuri savolaisten miesten muodostama JR7 puolusti kesäkuussa 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksessä Kivennavan Siiranmäen ankarissa taisteluissa asemiaan niin, että Panssaridivisioona ehti Kuuterselkään vastaiskuun ja muutoin perääntyvä kenttäarmeijamme kyettiin ryhmittämään uudelleen VKT-linjalle, ja vihollinen saatiin lopulta pysäytettyä Tienhaarassa, Äyräpäässä ja Tali-Ihantalassa. Eversti Adolf Ehrnroothin komentamalle JR7:lle, Savon Prikaatin perinnejoukko-osastolle, lieneekin myönnetty armeijan yksiköistä eniten Mannerheim-ristejä.
Pitkien evakkovuosien jälkeen Kähösten tie kulki juuri tänne Muuruvedelle. Sittemmin Muuruvedestä tuli osa Juankoskea, kun se liitettiin Säyneisen kanssa kolmikunta Juankoskeksi vuonna 1970. Kuluvan vuoden alussa Juankoski liittyi Kuopioon, mutta meidän perheessä tätä totuutta ei tietenkään ole täysin nielty, vaan edelleenkin vaimo laulelee synnyinseuduilleen ajellessaan Juice Leskisen sanoin: ”Juankoski here I come!”.
Kähkösten maatila on myös käynyt läpi suomalaisen maaseudun rakennemuutoksen. Maitotilana aloittanut yritys vaihtoi tuotantosuuntaa lihakarjatilaksi vuonna 1972, kun Martti otti ohjat käsiinsä. Ja vuonna 1988 syntyi Kaijan ja Martin yhteistyönä Gasthouse-tyyppinen maatilamatkailuyritys, joka sai luontevasti suvun historian peruja nimekseen Kivennapa.
Hyvät ystävät,
Ajattelin tänä iltana pohdiskella suomalaisen maaseudun tulevaisuutta, taloutemme kasvun ja työllisyyden näkymiä ja vähän velkaantumistakin.
Maaseudun rakennemuutoksesta puhuttiin jo 70-luvulla ja siitä puhutaan yhä. Tähän on monia syitä. Osin luonnollisia, kuten maatalouden tuottavuuden kasvu. Osin kotikutoisia, kuten kuluttajahintojen jatkuva painaminen alas samalla kun tuotantokustannukset eivät ole laskeneet, mikä näkyy kotimaisen ruuan tuottajien palkkapussissa. Samaan aikaan elintarvikevienti Venäjälle on tukossa ja uudet markkinat Kiinaan ja Japaniin vasta avautumassa.
Ei siis ihme, että kuluvan kesän aikana on käytetty useita painavia puheenvuoroja kotimaisen ruuantuotannon puolesta. Esimerkiksi reilu viikko sitten Savon Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa: Maataloudesta voi tulla vielä kultaa kalliimpaa. Pääkirjoituksessa pohdittiin säidenvaihteluita. Suomessa kuluva kesä kun on tunnetusti ollut kolea ja kostea, kun samaan aikaan muualla Euroopassa on paikoin kärsitty kuumuudesta ja kuivuudesta.
Kysymys kuuluukin, pystymmekö turvaamaan ruokaomavaraisuutemme? Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan ruokaa ei ehkä pystytä tuomaan muualta Suomeen 10–30 vuoden päästä, kun kuivuusongelma pahenee esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Kalle Hoppula arvioi, että jos kotimainen ruuantuotanto ajettaisiin alas, voi eteen tulla isoja ongelmia jo 10 vuoden päästä. ”Meidän on varauduttava siihen, että ruokaa ei yksinkertaisesti saa mistään. Tulevaisuudessa Suomi ei ole maa, joka ostaa muualta ruokaa, vaan olemme maa, joka myy ruokaa muualle”, sanoo Hoppula. – Varmasti muitakin näkemyksiä esiintyy, mutta kyllä näitä kysymyksiä on vakavasti pohdittava sekä ilmastonmuutoksen että kansallisen huoltovarmuutemme näkökulmasta.
Ruoka on maailmalla valtava bisnes. Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO on arvioinut, että ruuan kysyntä kasvaa jopa 60–70 prosenttia v. 2050 mennessä. Syinä ovat väestönkasvu, kaupungistuminen, vaurastuminen ja ruokailutottumusten muutokset kehitysmaissa.
Tämä on Suomelle iso mahdollisuus, koska meillä on erinomaiset olosuhteet tuottaa puhtaita ja ekologisesti kestävällä tavalla tehtyjä elintarvikkeita. Mutta kuluttajat ovat vaativia ja haluavat tietoa elintarvikkeiden alkuperästä, tuotantomenetelmistä, ympäristövastuusta ja koko laatuketjusta pellolta kuluttajan ruokapöytään. Ekologisesti tuotettu ruoka on selkeä myyntivaltti.
Tulevaisuudessa maaseudulla toimii myös yhä useammin monialayrittäjiä, jotka yhdistävät maaseudun perinteisiä elinkeinoja hajautetun energiantuotannon ja biomassojen jalostuksen synnyttämiin liiketoimintoihin.
Vaikeista ajoista huolimatta maaseutu on pystynyt uudistumaan. Uudet sukupolvet tuovat ja luovat tiloilla uutta virtaa. Tätä uuden luomisen tahtoa on syytä aktiivisesti kannustaa. Se on sellaista realistista ympäristö- ja yrittäjähenkisyyttä, jonka varassa eheää Suomea on hyvä rakentaa.
* * *
Mikä sitten on Suomen kansantalouden tila kesällä 2017?
Lyhyesti: Suomen talous on kääntynyt kasvuun ja työllisyys kohenee, mutta tekemistä yhä riittää.
Suomen taloudessa on tapahtunut painopisteen muutos: kotimaisen kysynnän ja rakennusinvestointien ohella vienti ja tuotannolliset investoinnit ovat lähteneet kasvuun. Suomen kasvuvauhti on tällä hetkellä euroalueen nopeimpien joukossa. Noususuhdanne Suomessa alkoi kuitenkin myöhään – kiinni kurottavaa riittää.
Kiky-sopimuksesta on kesän mittaan puhuttu paljon. Kun taannoin vastasin kiky-neuvotteluista hallituksen puolelta, olen nyt – vuosi sopimuksen solmimisen jälkeen – yrittänyt tehdä välitilinpäätöstä sen vaikutuksista.
Ymmärrän, että palkankorotusten nollalinja ja eräistä etuuksista tinkiminen on koskenut moniin ihmisiin, kuten lomarahoista luopuminen julkisella sektorilla. Toisaalta veronkevennykset ovat kompensoineet tätä menetystä ja pitäneet yllä kotimaista kysyntää, mikä on ollut järkevää talouspolitiikkaa.
Tärkeintä on kuitenkin se, että työllisyys kohenee kiky-sopimuksen ansiosta mm. VM:n ekonomistien arvioiden mukaan noin 35.000 työllisen verran, kun kiky-sopimuksen avulla suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukykyä ollaan nyt palauttamassa kilpailijamaiden tasolle. Se merkitsee työtä suomalaisille. Työ puolestaan on parasta sosiaaliturvaa ja syrjäytymisen ehkäisyä.
Kiky-sopimuksen ansiosta suomalaisen työn hinta alenee lähivuosina selvästi suhteessa kilpailijamaihin. Vuosina 2017–2019 työvoimakustannusten on arvioitu kohoavan Suomessa noin 2 prosenttia, kun ne euroalueella nousevat keskimäärin reilut 6 prosenttia (SP:n ja EKP:n ennusteet, kesäkuu 2017). Tämä on erittäin merkittävä korjausliike. Toisaalta myös kilpailukyvyn heikkeneminen finanssikriisin puhkeamisen aikoihin oli poikkeuksellisen voimakasta. Silloin syntynyttä kuilua ei vielä kiky-sopimuksen avulla saada kurottua umpeen.
Tämän välisaldon valossa kummastelen kiky-sopimuksen vähättelyä nihilismiin taipuvaisen suomalaisen kommentaattorikunnan keskuudessa. Poliittinen muisti on lyhyt, sanotaan, mutta lyhyt näyttää olevan kommentariaatin työmarkkinamuistikin. Kun muistaa tunnelmat työmarkkinoilla syksyllä ja talvella 2015–16, toimintapäivät ja lakonuhat, ei tarvita valtavaa mielikuvitusta näkemään, että ilman kikyä meillä saattaisi nyt esiintyä ”persusta penkkiin” -henkeä ja jonkinasteista hulinanpoikastakin työmarkkinoilla.
Se ei tarkoita, että maailma olisi millään muotoa valmis – eikä edes suomalainen työmarkkinajärjestelmä. Uskon silti enemmän evoluutioon kuin revoluutioon. Liike on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä, kun paikallista sopimista viedään eteenpäin ja neuvottelujärjestelmää uudistetaan.
Syksyllä edessä on liittokierros. Vientisektorin palkanmaksukykyyn nojaavaa Suomen mallia ei syntynyt teoriassa, mutta käytännössä se voidaan yhä tehdä. Neuvottelijat ovatkin paljon vartijoina Suomen kasvun ja työllisyyden kannalta.
* * *
Suomen talouden parantuneen kuvan kääntöpuolella on velkaantuminen. Tämä koskee sekä julkista taloutta että yksityisiä kansalaisia ja kotitalouksia.
Vaikka julkisen velan korkomenot vähenevät yhä suhteessa kansantuotteeseen, valtion ja kuntien jatkuvan alijäämän vuoksi julkisen velan BKT-suhde kasvaa yhä ja on n. 67 % vuonna 2019. Kasvun voimistuminen hidastaa velan kasvua, mutta ei riitä taittamaan sitä lähivuosina. Urakkaa riittää vielä 2020-luvullakin.
Kotitaloudet ovat Suomessa ennätyksellisen velkaantuneita tuloihinsa nähden. Tämä altistaa sekä rahoitusjärjestelmän että talouden riskeille. Kotitalouksien velan ja tulojen suhde on kaksinkertaistunut 20 vuoden takaiseen tilanteeseen nähden. Velkaantuneisuus on selvästi korkeampi kuin ennen 90-luvun lamaa1.
Kotitalouksien liiallinen velkaantuminen on ollut yksi rahoitus- ja talouskriisien keskeisimpiä taustatekijöitä. Siksi on ryhdytty puhumaan makrovakauspolitiikasta, joka on tullut perinteisen rahapolitiikan rinnalle.
Makrovakaustoimilla pyritään hillitsemään ylivelkaantumista. Vuonna 2016 käyttöön otetulla lainakatolla halutaan vahvistaa kotitalouksien puskureita. Finanssivalvonnan päätös nostaa asuntolainojen riskipainoja puolestaan kasvattaa pankkien pääomavaateita ja vahvistaa niiden vakavaraisuutta.
Asuntolainakannan kasvu Suomessa on pysytellyt viime vuosina maltillisena verrattuna vuosituhannen alun kasvuun. Sen sijaan kotitalouksien kulutusluottojen kasvuvauhti on yhä kiihtynyt, kun talouden elpyminen on ylläpitänyt kuluttajien luottamusta. Kotitalouksien kulutusmenot ovat viime vuosina kasvaneet käytettävissä olevia tuloja nopeammin. Kesäkuussa 2017 kannan kasvu oli jo 7,4 %, kun se vuotta aiemmin vastaavaan aikaan oli 4,4 %. Erityisesti vakuudettomat kulutusluotot ovat kasvaneet merkittävästi.
Huoli kalliiden kulutusluottojen aiheuttamista lieveilmiöistä on aiheellinen, koska kulutusluotot usein käynnistävät maksuhäiriömerkintöjen kierteen. Asiakastiedon mukaan yksityishenkilöille kirjattiin tammi-kesäkuussa 2017 noin 941 000 maksuhäiriömerkintää, joka on yli 100 000 eli 12 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Pienlainamarkkinoiden lainanantoa on pyritty hillitsemään asettamalla lainoille korkokatto, mutta tätä rajoitetta on kierretty2.
Vaikka suurin osa kulutusluotoista otetaan yhä pankeilta, syntyy luottoa tarjoavia kanavia jatkuvasti lisää. Luotonanto on kasvanut sekä verkossa toimivien ulkomaisten luotontarjoajien, pienlainayhtiöiden että uusien vertaislainapalveluiden kautta. Myös pirstaleisen lainsäädännön vuoksi kulutusluottojen seuraaminen on vaikeaa. Luotonannon nopea kasvu ja aggressiivinen mainonta saattavat laajentaa luottojen myöntämisen asiakkaisiin, joiden kyky maksaa takaisin korkeakorkoisia lainoja on heikko.
Tällä hetkellä ei vielä näytä siltä, että kulutusluotoista aiheutuisi rahoitusjärjestelmän vakautta uhkaavaa riskiä. Kotitalouksilta kuitenkin vaaditaan tarkkaavaisuutta oman velkaantumisensa hallinnassa. Kulutusluottokanta ja lainakanavat kehittyvät nopeaa vauhtia, joten on aihetta kysyä: Onko nykyinen tieto kulutusluotoista ja niiden markkinoista riittävä?
Edellä mainituista seikoista johtuen aika vaikuttaisi olevan kypsä positiivisen luottorekisterin luomiseksi Suomeen. Sen avulla velkaantuneisuutta voitaisiin paremmin seurata ja mahdollisiin ylilyönteihin puuttua. Finanssivalvonta ja Suomen Pankki tulevat selvittämään tätä yhteistyössä finanssialan kanssa. Selkein tapa edetä asiassa olisi säätää positiivisesta luottorekisteristä lailla.
Tämän lisäksi on tärkeää huolehtia siitä, että kansalaisten talouslukutaito säilyy riittävällä tasolla, kun digitalisaatio muokkaa rahoitusmarkkinoita. Maksaminen on muuttumassa osin huomaamattomaksi, ostotapahtuman taustalla tapahtuvaksi toimeksi. Vaikka ostosten teon helpottuminen on myönteistä, niin maksamisen häviäminen ostotapahtuman sisään voi hämärtää kuluttajan ymmärrystä budjettirajoitteistaan. Tämä voi vauhdittaa ylivelkaantumista, kun setelien loppuminen lompakosta ei enää toimi fyysisenä budjettirajoitteena.
Näihin maksamisen uusiin haasteisiin pyritään vastaamaan Suomen Pankin vetämässä maksuneuvostossa. Lisäksi teemme yhteistyötä finanssialan kanssa ja osallistumme opettajille suunnattuun talousosaamisen koulutukseen.
Hyvät ystävät,
Kaiken kaikkiaan Suomen talouden yleiset näkymät ovat tällä hetkellä hyvät. Työllisyys on alkanut kohenemaan kasvun myötä, mitä voidaan uudistuksilla tukea. EKP:n kevyt rahapolitiikka osaltaan tukee kasvua ja työllisyyttä.
Mutta ylivelkaantumiseen on löydettävä jarruja. Yksittäisten kansalaisten, etenkin nuorten, liialliseen velkaantumiseen on löydettävä keinoja puuttua ennakoivasti, ettei menetetä isoa osaa kokonaisesta sukupolvesta.
Näillä lievästi vakavillakin sanoilla toivotan teille iloisia iltamia! En silti kannusta iloiseen kulutusjuhlaan, vaan menojen mitoittamiseen tulojen mukaan ja korkeintaan maltilliseen velkaantumiseen. – Hyvää loppukesää kaikille!
* * *
1 Velkaantumisen lukuja: vuonna 1989/ 1990 velka/tulot n. 88 %; vuoden 2000 alussa velka/tulot 64 %; vuoden lopussa 2016 velka/tulot 127 %.
2 Korkokattoa on kierretty mm. tarjoamalla suurempia lainoja ja limiittejä, joita nykyinen korkokatto ei koske.