Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankki
Artikkeli ajatushautomo Magman ja Förlagetin julkaisemassa ”Demokratian kohtalo” -kokoomateoksessa.
Talous ja teknologia murroksessa.
Miten estää syrjäytyminen?
Työttömyyden ongelma on monen ihmisen kokema. Varsinkin pitkittyessään sen seuraukset ovat yksilölle raskaita. Se voi myös johtaa syrjäytymiseen. Työttömyydellä on lisäksi suuri vaikutus yhteiskunnan toimintaan ja kansantalouteen. Julkisten menojen rahoittaminen edellyttää riittävää työllisyyttä. Liian alhainen työllisyysaste uhkaa siksi hyvinvointivaltion perustaa. Kun ihmisen oma taloudellinen asema on heikko ja hän pettyy odotuksissaan tulevasta, kokeeko hän olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen? Mitkä ovat seuraukset yhteisten arvojen ja käyttäytymistapojen sekä edustuksellisen demokratian kannalta?
Teknologia, globalisaatio ja tuloerot
Kolme toisiinsa liittyvää pitkäaikaista taloudellista trendiä voi liittää työelämästä ulkopuolelle jäämisen ja syrjäytymisen riskeihin: teknologinen kehitys, globalisaatio ja tuloerojen kasvu.
Teknologiset edistysaskeleet ovat taloudellisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Innovaatioiden ja niiden kaupallisen hyödyntämisen ansiosta ihmisen tekemä työ tuottaa aiempaa enemmän. Teknologisen kehityksen myötä työolot ovat muuttuneet aiempaa miellyttävämmiksi ja työn tekeminen aiempaa turvallisemmaksi. Samalla työelämän ulkopuolinen aika on voinut muuttua aiempaa enemmän todelliseksi vapaa-ajaksi.
Taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi teknologinen kehitys tuo mukanaan myös jatkuvia muutoksia ja sopeutumistarpeita. Työelämässä innovaatiot luovat uusia tehtäviä ja tekevät vanhoja tarpeettomiksi. Eri ihmisryhmien suhteellinen taloudellinen asema ja mahdollisuudet muuttuvat. Viime vuosikymmenten aikana teknologinen kehitys näyttää lisänneen erityisesti koulutettujen asiantuntijoiden tarvetta.
Globalisaatio on yhdessä teknologisen kehityksen kanssa kiihdyttänyt talouden muutosta etenkin 1990-luvulta lähtien. Kiina ja muut maat varsinkin Aasiassa ja itäisessä Keski-Euroopassa ovat yhä laajemmin osallistuneet kansainväliseen tavaroiden, palveluiden, ihmisten ja rahoituksen liikkeeseen. YK:n asettama vuosituhattavoite äärimmäisen köyhyyden puolittamisesta saavutettiin viisi vuotta etuajassa. Yli miljardi ihmistä on vuoden 1990 jälkeen noussut äärimmäisen köyhyysrajan alapuolelta.1
Globalisaatio on hyödyttänyt myös kehittyneiden talouksien asukkaita. Monien tavaroiden hinnat ovat laskeneet jyrkästi paitsi teknologisen kehityksen, myös globalisaation myötä.
Samalla työtehtäviä on siirtynyt nouseviin talouksiin. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet kehittyneissä talouksissa. Globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä myös monet palveluammattien työtehtävät ovat supistuneet.
Tämän seurauksena moni aiemmin turvallinen ja kohtalaisen hyvin palkattu työ on tullut uhanalaiseksi tai kadonnut. Työpaikat ovat vähentyneet eniten keskituloisissa ammateissa. Työmarkkinat ovat jakautuneet.
Samaan aikaan kun tuloerot ovat maailmanlaajuisesti supistuneet YK:ssa yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisesti, monien kehittyneiden maiden sisäiset tuloerot ovat lisääntyneet. Tämä on merkinnyt käännettä 1950- ja 1960-luvuilla tapahtuneen tuloerojen supistumisen jälkeen.
Tuloerojen kasvun taustalla ovat yhtäältä teknologiseen kehitykseen ja globalisaatioon liittyvät trendit. Toisaalta eräissä maissa on tehty myös verotukseen ja tulonsiirtojärjestelmiin tuloeroja lisääviä muutoksia.
Myös Suomessa tuloerot ovat 1990-luvulta lähtien kasvaneet. Huomattavin kasvu tapahtui 1990-luvun jälkipuoliskolla.
Tuloeroihin ja niiden tasoittamiseen liittyy paljon tärkeitä arvokysymyksiä. Sen ohessa taloustieteen tutkimuksen piirissä on selvitetty tuloerojen lisääntymisen vaikutusta talouskasvuun ja talouden vakauteen. Yhtäältä taloudellisilla kannustimilla on merkitystä työteossa ja yrittämisessä. Ne voivat tukea talouden ja myös tuloerojen kasvua.
Toisaalta taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymisellä voi tutkimuksen mukaan olla myös kielteinen vaikutus talouden tasapainoiseen kehitykseen ja kasvuun. Se voi heikentää talouden kestävyyttä ja pidentää taantumaa.2 Jos eriarvoisuus rajoittaa esimerkiksi pienituloisten perheiden mahdollisuutta hankkia lapsilleen hyvää koulutusta, menetetään merkittävästi lahjakkuuspotentiaalia.
Eriarvoisuuden kehitys vaihtelee maittain. Suomen tapauksessa tuloerot ovat edelleen monia muita kehittyneitä maita vähäisempiä. Lisäksi Suomen koulutus- ja opintotukijärjestelmä tukee pienituloisten perheiden lasten mahdollisuuksia saada korkeatasoista koulutusta.
Suomen menetetyt työpaikat
Vaikka tuloerot ovat Suomessa jääneet moniin maihin verrattuna vähäisiksi, ovat myös täällä työpaikat keskituloisissa ammateissa vähentyneet suhteessa suuri- ja pienituloisiin. Samalla kotitalouksien tulokehitys on ollut heikointa tulojakauman alemmassa keskiosassa.
Keskituloisten työpaikkojen osuuden pienenemisen taustalla lienevät osin samat trendit kuin muissakin kehittyneissä talouksissa: teknologinen kehitys ja globalisaatio. Lisäksi vuoden 2008 jälkeen teollisuuden työpaikat ovat Suomessa vähentyneet poikkeuksellisen jyrkästi. Tämän taustalla ovat kansainvälisen finanssikriisin lisäksi Suomen vientituotannon vastoinkäymiset: matkapuhelintuotannon pudotus, painopaperin kysynnän väheneminen, kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen sekä Venäjän talouden supistuminen.
Pitkälti vientituotannon vastoinkäymisten seurauksena talouskasvu on Suomessa viimeisten muutaman vuoden aikana ollut selvästi heikompaa kuin euroalueella tai kehittyneissä talouksissa keskimäärin. Samalla työllisyyden kehitys on ollut vaimeaa.
Teollisuuden työpaikkojen vähenemisen vaikutuksia voimistaa se, että maa on harvaan asuttu ja välimatkat pitkät. Kun suuri teollisuuslaitos lopettaa toimintansa pienellä paikkakunnalla, työpaikkansa menettävien on vaikea löytää uutta työtä.
Heikko työllisyystilanne vaikuttaa yleensä eniten nuoren mahdollisuuksiin työllistyä. Kun työllisyystilanne on pitkään heikko, kasvaa riski siitä, että aiempaa suurempi osa nuorista jää pitkäaikaisesti työelämän ulkopuolelle. Samalla kasvaa syrjäytymisen ja heikon tulokehityksen riski.
Köyhtyvätkö nuoret?
Nuorten köyhyyttä on monenlaista. Korkeakouluopiskelijoiden kohdalla väliaikainen opintotuella eläminen kompensoituu yleensä myöhemmin keskimääräistä selvästi korkeammilla tuloilla.
Näin ei ole kaikkien kohdalla. Osa nuorista on todellisessa vaarassa syrjäytyä koulutuksesta ja työmarkkinoilta. Tällöin heitä uhkaa jääminen hyvin alhaisten tulojen varaan. Viimeisten 20 vuoden aikana alle 35-vuotiaiden käytettävissä olevien tulojen kasvu on Suomessa jäänyt selvästi jälkeen muiden ikäryhmien tulokehityksestä.3 Nuorimman ikäluokan käytettävissä olevien tulojen hidas kasvu liittyy kiinteästi nuorten työllisyysasteen alenemiseen. Osittain tämä johtuu siitä, että kasvava osuus ikäluokasta on opiskelijoita, mutta vaikka tämä vaikutus jätetään pois, nuorimpien ikäluokkien käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet hitaammin kuin vanhemmilla.
Nuoret ikäluokat kärsivät talouden taantumista enemmän kuin vanhemmat ikäluokat, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa työmarkkinoilla. Taantumat voivat jättää pysyviä jälkiä kotitalouksien elintasoon monen kanavan kautta, mutta keskeisin on työmarkkinatilanne. Lama-aikoina työikään tulevien työllisyys voi jäädä hyvin pitkäksi aikaa muita heikommaksi. Vaikutus ulottuu koko elinkaareen, koska myös eläkekertymät jäävät pienemmiksi.
Lisäksi kotitalouksien varallisuuteen vaikuttaa Suomessa keskeisesti omistusasuminen. Nuorten ikäluokkien keskuudessa omistusasumisen yleisyys on finanssikriisin jälkeen taittunut laskuun. Vuokralla asumisen suosion kasvu saattaa osittain johtua preferenssien muutoksista asumismuotojen välillä. Nuorten työmarkkinatilanteen heikkenemisen vuoksi yhä useammalla nuorella kotitaloudella asumismuodon sanelee kuitenkin taloudellinen pakko. Kun omaan asuntoon ei päästä kiinni, nuorten varallisuus saattaa myös kehittyä aikaisempia sukupolvia heikommin.
Nuorten työllisyys ja koulutus
Jääkö nykyisten nuorten aikuisten tulokehitys pysyvästi muita ikäryhmiä heikommaksi? Tämän kannalta oleellista on, kuinka monet työikään tulleet syrjäytyvät pysyvästi työmarkkinoilta. Esimerkiksi 1990-laman aikana tuolloisten nuorten vuosiluokkien osallistuminen työmarkkinoille jäi pysyvästi alemmalle tasolle kuin ennen lamaa.4 Vasta taakse jääneessä taantumassa huolestuttavaa on sen pitkä kesto ja jo nyt suureksi kasvanut pitkäaikaistyöttömyys. Myös nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut poikkeuksellisen suureksi.
Jos halutaan välttää nuorten heikon työllisyyden muuttuminen pysyväksi ilmiöksi, on syytä kiinnittää erityistä huomiota työllistymisen kynnyksiin eli siihen, miten työmarkkinoilta pudonneet tai sinne vasta ensi kertaa pyrkivät saadaan kiinnittymään työmarkkinoille.
Koulutuksella on entistä suurempi merkitys työmarkkinoilla. Ilman vähintään toisen asteen koulutusta on vaikea pärjätä. Mitä enemmän nuori kouluttautuu, sitä todennäköisemmin hän on turvassa työttömyydeltä ja sitä paremmat valmiudet hänellä on sopeutua työelämän muutoksiin.
Koulutuksen hyödyistä on paljon näyttöä. Vaikka akateeminen työttömyys on yleistynyt, on korkeakoulutettujen työttömyysaste edelleen selvästi matalampi kuin keski- tai perusasteen koulutuksen saaneilla. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste on nyt noin viisi prosenttia, kun keskiasteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste on melkein kymmenen prosenttia ja pelkän peruskoulun varassa olevien noin 15 prosenttia.
Koulutus toimii myös eräänlaisena vakuutuksena, sillä suhdannevaihtelut ja työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset satuttavat eniten niitä, joilla on vähän koulutusta. Lisäksi on havaittu, että korkeasti koulutetut selviävät paremmin elämän erilaisista taloudellisista häiriöistä, kuten työttömyydestä.
Koulutuksella on tutkimuksissa havaittu myös muita myönteisiä vaikutuksia kuin parempi työllisyys ja tulot. Koulutus parantaa terveyttä, pidentää elinikää, lisää työtyytyväisyyttä sekä pienentää työttömyyden ja työkyvyttömyyden riskiä. Koulutuksen hyödyt siirtyvät lisäksi sukupolvelta toiselle, kun vanhempien kohonnut koulutustaso nostaa heidän lastensa todennäköisyyttä menestyä elämän eri osa-alueilla.
Koulutus on siten tärkein politiikka-alue, kun halutaan ehkäistä nuorten päätymistä työelämän ulkopuolelle ja vähäisille tuloille. On yhteiskunnan kannalta taloudellisesti järkevää kohdistaa voimavaroja nuoriin, myös kouluikäistä nuorempiin. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on kasvava määrä näyttöä siitä, että varhaiskasvatukseen sijoitetulla panostuksella on suuri merkitys.5
Oppivelvollisuusiän pidentäminen saattaisi olla yksi keino pienentää työelämän ulkopuolelle jäämisen riskiä monen nuoren kohdalla. Empiirisen tutkimusnäytön perusteella oppivelvollisuusiän pidentämisellä on positiivisia vaikutuksia paitsi tuloihin, myös esim. rikollisuudelta välttymiseen ja elinikään.6 Lisäksi tutkimusten mukaan tämän lisäkoulutuksen vaikutus on suurin juuri niille nuorille, jotka käyvät koulua enemmän vain sen takia, että oppivelvollisuusikäraja pakottaa heidät sen tekemään. Suomessa viisi prosenttia nuorista ei jatka opintoja oppivelvollisuusiän päättyessä.
Syrjäytymisen uhka
Kun puhutaan syrjäytymisvaarassa olevista nuorista tai nuorista aikuisista, viitataan usein siihen, kuinka suuri osuus ikäluokasta ei ole töissä eikä minkäänlaisessa koulutuksessa (NEET-nuoret, Not in Employment, Education or Training). Juuri sellaisten nuorten ja nuorten aikuisten osuus on kasvanut, mitä voidaan pitää huolestuttavana. Kehitys on ollut Suomessa tässä suhteessa heikompaa kuin monessa muussa maassa. Eniten tämä niin sanottu NEET-osuus on kasvanut 20–24 –vuotiaiden miesten ryhmässä. Uusimmat tiedot kertovat nuorten aikuisten tilanteen hieman kohentuneen vuonna 2016 yleisen työllisyystilanteen parantuessa.
NEET-osuus on selvästi suurin niiden miesten ryhmässä, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Heidän kohdallaan se oli 41 prosenttia vuonna 2013. Pienin osuus on puolestaan ylioppilastutkinnon suorittaneiden ryhmässä, jossa se oli samana vuonna kahdeksan prosenttia. Lisäksi ylioppilastutkinnon suorittanut nuori mies pysyy NEET-tilassa eli työllisyyden ja koulutuksen ulkopuolella sinne jouduttuaan keskimäärin alle puolet siitä ajasta, jonka siellä pysyy vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleva.7
Vaikeimmat haasteet liittyvätkin nuoriin, jotka eivät onnistu perusasteen jälkeisissä opinnoissa. Osa nuorista syrjäytyy työmarkkinoilta toisen asteen tutkinnosta huolimatta. Myös opintojen keskeyttäminen on yleistä. Tuoreen selvityksen mukaan lukion aloittaneista noin 15 prosenttia keskeyttää sen.8 Selvityksessä käytetyn viiden vuoden seurannan lopussa heistä noin puolet oli jättänyt opiskelun ja toinen puoli siirtynyt opiskelemaan toista tutkintoa tai mahdollisesti jo suorittanutkin sellaisen. Vastaavasti ammatillisen perustutkinnon vuonna 2006 aloittaneista noin joka neljäs keskeytti aloittamansa opinnot. Heistä yhdeksän prosenttia siirtyi muihin kuin alun perin aloittamiinsa opintoihin ja 16 prosenttia jätti opinnot kokonaan. Oppisopimuskoulutuksen vuonna 2006 aloittaneista keskeyttäneiden osuus oli 43 prosenttia, ja näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen aloittaneista keskeytti vielä useampi, noin puolet.
Syrjäytyneiden nuorten ongelmia ei siis ratkaista pelkästään lisäämällä toisen asteen opintoja. Koulutusjärjestelmän kehittäminen on keskeinen ratkaisu työmarkkinoiden muutokseen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, mutta se edellyttää ymmärrystä syrjäytymisen mekanismeista lapsuudesta aina varhaiseen aikuisuuteen asti.
Nuorten luottamus tulevaisuuteen
Tuore Nuorisobarometri kertoo nuorten uskon heikentyneen sen suhteen, että oma ikäluokka saavuttaisi paremman taloudellisen tilanteen kuin vanhemmat ikäluokat. Myös luottamus toisiin ihmisiin sekä Suomen ja maailman tulevaisuuteen on heikentynyt verrattuna aiempaan. Onko nuorten luottamuksen heikkeneminen vääjäämätön seuraus talouskriisistä, vai johtuuko se jostain muusta?
Paljon on puhuttu siitä, että globaalit muutostrendit muokkaavat työmarkkinoita. Tämän on arvioitu luovan epävarmuutta ja lisäävän epätyypillisiä työsuhteita. Työelämä saattaa tässä suhteessa olla tulevaisuudessa muuttumassa merkittävästikin erilaisten keikkatöiden myötä. Tilastotietojen mukaan määräaikaisten työsuhteiden osuus on kuitenkin pienentynyt vuodesta 1997 lähtien.9 Osa-aikatyötä tekevien osuus kasvoi 1990-luvulla, mutta on vuosituhannen vaihteen jälkeen pysynyt ennallaan.
Yllättävää on, että koko työuransa suunnilleen samanlaisessa ammatissa olleiden osuus on pysynyt samalla tasolla vuodesta 1984 ja työsuhteet ovat niiden kestolla mitattuna tulleet pysyvämmiksi. Paljon keskustelua herättävää vuokratyötä tekee noin yksi prosentti palkansaajista.
Nuorten luottamuksen heikkeneminen ei siten välttämättä ole seurausta viime vuosikymmenten trendeistä työmarkkinoiden kehityksessä. Sen sijaan se saattaa osaltaan heijastaa viime vuosien heikkoa työllisyyskehitystä.
Syrjäytymisen seuraukset pahimmillaan karut
Tuleeko aiempaa suurempi osa suomalaisista jäämään työelämän ulkopuolelle? Viime vuosien heikko työllisyyskehitys kasvattaa tällaisen kehityksen riskiä.
Työelämän ulkopuolelle jäämisen uhka kasvattaa riskiä laajemmista ongelmista ja yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä. Yksi mahdollinen merkki tällaisen kehityksen seurauksista nähdään nyt Yhdysvalloissa, jossa vuosituhannen vaihteessa tapahtui käänne valkoihoisten eurooppalaistaustaisten keski-ikäisten kuolleisuusasteessa.10 Sen pitkään jatkunut aleneva trendi kääntyi nousuun. Aiempaa useampi tähän ryhmään kuuluvista siis kuolee jo keski-ikäisenä.
Vaikka vastaavaa käännettä kuolleisuudessa ei näytä tapahtuneen laajasti muissa kehittyneissä talouksissa, voivat Yhdysvaltain kokemukset kertoa jotain myös Suomea koskevista uhista. Yhdysvalloissa tapahtuneessa kuolevuuden nousussa suuri merkitys on ollut alkoholi- ja huumekuolemilla sekä itsemurhilla. Taustalla on yksilötasolla usein erilaisten ongelmien kasautuminen nuorella iällä. Suuri merkitys näyttää olevan sillä, millaiset ovat olleet erityisesti vähäisen koulutuksen saaneiden työllistymisen edellytykset siinä vaiheessa, kun he ovat tulleet työiän kynnykselle.
Kuinka estää syrjäytyminen?
Syrjäytymisen uhan pienentämisessä koulutusjärjestelmän merkitys on keskeinen, kuten edellä on todettu. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen vaiheeseen, jossa opinnoista siirrytään työelämään. OECD:n havaintojen mukaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (NEET) osuus nuorista aikuisista ei ole suuri niissä OECD-maissa, joissa oppisopimuskoulutusjärjestelmä on laajassa käytössä.11
Syrjäytymisen uhkaan vaikuttavat päätökset monilla talouspolitiikan osa-alueilla. Hyvässä tapauksessa talouden instituutiot ovat sellaiset, että ne kannustavat osallistumaan työelämään ja samalla tarjoavat turvaverkon.
Erityisesti silloin, kun taloudellinen ympäristö muuttuu nopeasti, keskeistä on, miten hyvin instituutiot mahdollistavat talouden sopeutumisen. Työttömyysturvalla, palkanmuodostuksella ja aktiivisella työvoimapolitiikalla on tärkeä rooli. Keskeistä on myös asuntojen tarjonnan riittävyys siellä, missä niitä tarvitaan – erityisesti pitkien etäisyyksien Suomessa.
Rahoitusjärjestelmän vakaa ja häiriötön toiminta tukee talouden sopeutumiskykyä. Kun taloudellinen aktiviteetti kohtaa vastoinkäymisiä joillain aloilla tai alueilla, on tärkeää, että rahoitusjärjestelmä pystyy tehokkaasti välittämään rahoitusta sellaiseen toimintaan, jossa laajeneminen on mahdollista ja joka voi työllistää.
Jotta työllisyystilanteessa ei tapahtuisi työikään tulossa olevia ikäluokkia syrjäyttäviä heikkenemisvaiheita, on kokonaistaloudellisen tasapainon ylläpitämisen merkitys suuri. Kustannuskilpailukyvyn säilyminen on keskeistä Suomen tapaisessa taloudessa. Samoin onnistunut raha- ja finanssipolitiikka tukee työllisyyden suotuisaa kehitystä.
Jotta finanssipolitiikan avulla voidaan tarvittaessa elvyttää suhdanneluonteisesti heikkenevää taloutta, tulee julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden olla turvattu. Silloin, kun finanssipoliittinen elvytys ei ole tarpeen, on syytä varautua tuleviin häiriöihin julkisen talouden tasapainoa vahvistamalla.
1 United Nations: The Millennium Development Goals Report 2015. Raportissa todetaan, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten lukumäärä väheni maailmanlaajuisesti vuosien 1990 ja 2015 välillä 1,9 miljardista 836 miljoonaan eli alle puoleen. Alkuperäinen tavoite oli lukumäärän puolittaminen samalla ajanjaksolla. Äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan elämistä alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä Yhdysvaltain vuoden 1996 hintatasossa.
2 Morelli, Salvatore (2017): Rising Inequality and Economic Stability, s.412-435 teoksessa Boushev ym.: After Piketty, Harvard University Press 2017.
3 Kinnunen, Helvi ja Mäki-Fränti, Petri (2016): Pitkittynyt taantuma heikentää nuorten sukupolvien asemaa Suomessa. www.eurojatalous.fi
4 Grönqvist, Charlotta. ja Kinnunen, Helvi (2009): Taantuman vaikutus työvoima tarjontaan: 1990-luvun kokemuksia. BoF Online 1/2009. Suomen Pankki.
5 Heckman, James, Pinto, Rodrigo ja Savelyev, Peter (2013): Understanding the Mechanisms Through Which an Influential Early Childhood Program Boosted Adult Outcomes. American Economic Review, Vol. 103, 2052–2086.
6 Pekkarinen, Tuomas (2014): Oppivelvollisuuden pidentämisen positiivisista vaikutuksista on vahvaa tutkimusnäyttöä. Akateeminen talousblogi 21.8.2014. http://blog.hse-econ.fi/?p=6218 Viitattu 26.4.2017.
7 Karhunen, Hannu (2017): Nuoret eivät pärjää ilman oikeanlaista koulutusta. Tieto & Trendit 1/2017. Tilastokeskus.
8 Aho, Simo ja Mäkiaho, Ari (2014): Toisen asteen koulutuksen läpäisy ja keskeyttäminen. Raportit ja selvitykset 2014:8. Opetushallitus.
9 Sutela, Hanna ja Lehto, Anna-Maija (2014): Työolojen muutokset 1977–2013. Tilastokeskus.
10 Case, Anne ja Deaton, Angus (2017): Mortality and morbidity in the 21st century. Brookings Papers on Economic Activity, Conference Drafts, March 23–24, 2017.
11 OECD (2016): Society at a Glance 2016: OECD Social Indicators, OECD.