Digitaalinen keskuspankkiraha (CBDC) on noussut tutkijoiden ja keskuspankkiirien puheisiin viime vuosien aikana. Lyhenne CBDC tulee englannin kielen sanoista Central Bank Digital Currency, suomeksi keskuspankin digitaalinen valuutta. Euroalueella digitaalisesta keskuspankkirahasta käytetään nimeä digitaalinen euro.

Digitaalinen euro olisi keskuspankkirahaa, joka olisi tarjolla yksityisille henkilöille ja yrityksille. Digitaalisessa muodossa olevaa keskuspankkirahaa on olemassa tänäkin päivänä keskuspankkitileillä, mutta nykyään sitä voivat käyttää ainoastaan pankit. Yksittäiset ihmiset tai yritykset eivät tällä hetkellä voi ottaa keskuspankista lainaa tai tallettaa sinne varojaan, mutta pankit voivat.

Digitaalisen keskuspankkirahan on tarkoitus toimia ikään kuin digitaalisena käteisrahana. Se ei korvaisi seteleitä ja kolikoita, vaan toimisi niitä täydentävänä maksuvälineenä. Kansalaisten näkökulmasta digitaalinen euro ei juurikaan eroaisi nykyisistä maksamisen tavoista.

Digitaalisella keskuspankkirahalla ei ole mitään tekemistä virtuaalivaluuttojen kanssa. Kyseessä ei olisi uusi valuutta, vaan euron digitaalinen ilmenemismuoto.

Käteisrahalle on edelleen laajaa kysyntää. Tilastoista päätellen setelit ovat tällä hetkellä jopa entistä halutumpia, mutta päivittäisessä maksamisessa niiden rinnalle on tullut uusia maksamisen muotoja. Maksaminen on siirtynyt pitkälti digitaalisiin välineisiin, joita tarjoavat pääosin luotto- ja maksulaitokset sekä muut kaupallisia palveluja tarjoavat yritykset. Käteisen käytön vähentyminen maksamisessa siirtää siis vähittäismaksamista yhä enemmän kaupallisten toimijoiden hoidettavaksi.

Kun käteisen käyttö on vähentynyt ja uudet maksutavat yleistyneet, keskuspankit ympäri maailman ovat alkaneet pohtia mahdollisuutta digitaalisen keskuspankkirahan liikkeeseen laskemiseen. Keskustelua on osaltaan vauhdittanut myös suurten teknologiayhtiöiden suunnitelmat tarjota uudenlasia maksutapoja.

Sähköisestä maksamisesta ja digitaalisesta rahasta alettiin puhua jo yli 30 vuotta sitten, kun internet yleistyi.  Keskuspankit eivät ole tähän mennessä missään päin maailmaa tarjonneet yleistä digitaalista maksuvälinettä lukuun ottamatta joitakin lyhytaikaisia kokeiluja. Yhdeksi tällaiseksi kokeiluksi voidaan laskea Suomen Pankin 1990-luvulla kehittämä Avant-korttiraha. Avant suunniteltiin maailmaan, jossa käteisen käyttö vähenee ja jossa kauppaa käydään yhä enemmän digitaalisissa ympäristöissä. Avant-korttia pystyi käyttämään puhelinkioskeissa, mutta parhaimmillaan se toimi myös julkisissa liikennevälineissä, kioskeissa, kaupoissa ja jopa verkkokaupoissa. Suomen Pankki myi Avant-liiketoiminnan liikepankeille vuonna 1995, minkä jälkeen se sulautui osaksi pankkien normaalia palvelutarjontaa.

 

;