Pankinjohtaja Sinikka Salon avauspuheenvuoto Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen (BOFIT) järjestämässä Baltia-seminaarissa

Tal och intervjuer Tal måndag 18.11.2002, kl. 0.00
Baltian maat EU:n jäseniksi - haasteita


Arvoisat kuulijat,

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan integraatiokehitys on tiivistynyt entisestään. Yhteisen rahan onnistunut käyttöönotto rahaliittoon liittyneissä kahdessatoista maassa on ehkä tähän asti näkyvin ja konkreettisin osoitus Euroopan integraation etenemisestä, mutta luonnollisesti jo EU:n sisämarkkinoiden luominen – joka tavaroiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden osalta saatiin suurimmaksi osaksi päätökseen jo vuonna 1992 - oli talouselämän kannalta oleellinen askel.

Muutokset ovat olleet suuria, syviä ja meitä oikeaan suuntaan vieviä. Eikä Euroopan historiallinen integraatioprosessi, joka alkoi vuonna 1950, ole nytkään pysähtymässä. EU laajenee ja jäsenvaltioiden yhteistyö syvenee yhtä aikaa. Ensi kuussa Kööpenhaminassa kokoontuva Eurooppa-neuvosto päättää kymmenen uuden jäsenmaan hyväksymisestä Euroopan yhteisöön. Näihin kuuluvat myös eteläiset naapurimme Viro, Liettua ja Latvia.

Laajentuminen merkitsee haasteita sekä EU:lle instituutiona että myös uusille jäsenmaille. EU:n haasteet koskevat ennen kaikkea sen sisäistä päätöksentekoa. Sen on uudistettava päätöksentekoinstituutionsa siten että sen toiminta on tehokasta ja demokraattista myös oloissa, joissa päätöksentekoon osallistuu 25 maata nykyisten 15asemesta. Keskustelut näistä kysymyksistä ovat tunnetusti käynnissä.

Lisähaasteena EU:n toiminnalle on myös se että laajentumisen jälkeen EU:sta tulee paitsi nykyistä suurempi myös useiden vuosien, ehkä vuosikymmentenkin ajaksi nykyistä selkeästi heterogeenisempi. Uusien jäsenmaiden elintaso on selkeästi paljon nykyisten maiden tasoa alhaisempi. Lähivuosien aikana vieläkin tärkeämpi haaste liittyy jäsenmaiden instituutioihin ja lainsäädännön toimeenpanoon. EU:n toiminnan kannalta on tärkeää, että tässä suhteessa myös kaikissa uusissa jäsenmaissa päästään yhteiselle korkealle tasolle.

***

Viron, Latvian, Liettuan ja muiden uusien jäsenmaiden politiikka on jo lähes kymmenen vuoden ajan määrätietoisesti suunniteltu ja mitoitettu täyttämään eurooppalaisten järjestöjen jäsenvaatimukset. Jäsenyysvaatimukset piti täyttää, eivätkä poliittiset muutoksetkaan saaneet johtaa tavoitteista lipsumiseen. Niinpä onkin nähty, ettei hallitusten muuttuminen ole useimmissa hakijamaissa juurikaan tuonut muutoksia käytännön talouspolitiikkaan, lainsäädäntöön tai instituutioiden kehittämiseen. Politiikka on ollut pitkäjänteistä, johdonmukaista ja kokonaisvaltaista. Kansakunnalla on ollut tavoite, jota kohti on pyritty yhteisin voimin. Niin kitkeriä kuin uusien puolueiden ja uusien poliitikkojen suhteet ovat joskus saattaneet ollakin, perusasioista ei ole kiistelty.

Johdonmukainen politiikka on ollut hyvä ympäristö taloudelliselle toiminnalle. Esimerkiksi Virossa yksityistäminen oli niin laajaa ja nopeaa, että yksityistämisvirasto saatettiin tarpeettomana lakkauttaa jo viime vuonna. Taloudellinen toiminta, myös kansainvälinen kauppa ja maksuliikenne, vapautettiin nopeammin ja täydellisemmin kuin lähes missään muussa maassa. Oman rahan käyttöönotto antoi mahdollisuuden rajusti laukanneen inflaation hallintaan. Kiinteän valuuttakurssin järjestelmä ankkuroi talouspolitiikan vakauteen, mitä tasapainoinen budjettipolitiikka puolestaan tuki.

Oman rahan käyttöönotto oli kaikkien kolmen Baltian maan menestystarina. Viron kruunun kurssi on ollut sidottuna kiinteästi jo runsaat kymmenen vuotta, ensin Saksan markkaan, sitten euroon. Latvian latin ja Liettuan litin historia on hieman lyhyempi, mutta yhtä menestyksekäs. Testi uusien valuuttojen vakaudelle oli vuoden 1998 Venäjän kriisi. Valuuttojen vakaus oli hyvä osoitus markkinatoimijoiden maiden valuuttakurssipolitiikkaa ja yleisemminkin talouspolitiikan linjaa kohtaan tuntemasta luottamuksesta.

***

Liittyminen EU:hun ei vielä merkitse välitöntä liittymistä euroalueeseen, vaikka kaikki kymmenen uutta jäsenmaata ovatkin ilmaisseet pyrkimyksensä omaksua euro mahdollisimman nopeasti. Uudet jäsenmaat ovat aluksi ns. derogaatiomaita. Rahaliittoon päästäkseen jäsenmaiden on täytettävä Maastrichtin sopimuksessa rahaliittoon liittymiselle määritellyt ehdot Tuntuu luonnolliselta että maat täyttävät ne eri tahtiin. Joidenkin uusien jäsenmaiden kohdalla kriteereiden saavuttaminen lähivuosina vaikuttaa täysin mahdolliselta, mutta monilla saattaa tulla vaikeuksia kaikkien kriteereiden kanssa. Inflaatiokriteerin ohella etenkin julkisen sektorin pysyvää vakautta koskevan kriteerin täyttämiseen liittyy haasteita, sillä useissa maissa siirtymätalouden rakennemuutoksia ei ole vielä täysin viety loppuun. Myös EU:n jäsenyys itsessään aiheuttaa lisäkustannuksia. Näiden vaikutusten on arvioitu olevan suuruudeltaan jopa noin 5 prosentin luokkaa BKT:een verrattuna vuodesta 2004 eteenpäin. Myös jäsenyyteen Euroopan valuutta- ja rahoitusjärjestelmässä, ns. ERMII:ssa liittyy haasteita, etenkin keskuskurssin kiinnittämisajankohtaan ja myöhemmin euroon siirtymisen ajankohtaan liittyen. Maastrichtin kriteereiden mukaan jäsenmaan tulee osallistua valuuttakurssijärjestelmään kahden vuodan ajan ilman valuutan devalvaatiota tai merkittäviä jännitteitä. Onnistunut kurssin kiinnittäminen edellyttää hakijamailta pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaista politiikkaa.

Mitä tulee ERM-jäsenyyteen, onkin todettava, jäsenmaiden odotetaan osallistuvan järjestelmään. Toisaalta pakkoa osallistua ei ole, eikä jäsenyyden siksi tarvitse välttämättä tapahtua heti EU-jäsenyyden jälkeen. Hakijamaiden on harkittava tarkoin, milloin ne ovat tilanteessa, jossa voivat kiinnittää valuuttakurssinsa ja sitoutua ERM II –jäsenyyden edellyttämään kurinalaiseen talouspolitiikkaan. Toisaalta on muistettava, että ERM II – jäsenyys sinänsä tarjoaa kehikon, joka edistää sekä reaalista että nimellistä konvergenssia, ja ohjaa sekä päätöksentekijöitä että markkinoita tasapainokurssin valinnassa. ERM II voi toimia kehikkona, joka antaa sekä vakautta että joustavuutta (laajat vaihtelurajat), mikä hyödyllistä monille hakijamaille niiden nykyisen (sekä reaalisen että nominaalisen) sopeutumisprosessin vaiheessa. ERM II:n ylikansallisuus ja laaja alueellinen kattavuus - laajentumisen jälkeen – tekevät siitä vähemmän heikon kuin monet muut - yhdenkeskiset - valuuttakurssijärjestelyt globalistuvassa maailmassa.

***

Hyvät kuulijat,

Euroopan integraatio on koko historiansa ajan edennyt – välillä hitaammin – viime vuosina niin suurin harppauksin että niitä oli lähes mahdoton kuvitella etukäteen 10-15 vuotta aikaisemmin. Euro on hyvä esimerkki integraatiokehityksen voimasta. Itämeren maista euro on tällä hetkellä käytössä vain Suomessa ja Saksassa. Kuitenkin Ruotsissa valmistellaan parhaillaan kansanäänestystä euron käyttöönotosta ja myös Tanskassa kansalaismielipide eurosta on varsin myönteinen. Vuoden 2004 huhti- tai toukokuuhun mennessä Baltian naapurimmekin ovat EU:n jäseniä. Niiden pyrkimyksenä on ottaa euro valuutakseen mahdollisimman nopeasti. Näin ollen näyttääkin uskottavalta ja jopa todennäköiseltä, että näköpiirissä olevan ajan kuluessa eurosta tulee lähes kaikkien Itämeren maiden yhteinen raha.

Suomen Pankissa olemme ylpeitä siitä avusta, jota olemme voineet antaa Baltian maiden tutkimuksessa, jota BOFITissa on tehty jo yli kymmenen vuotta. Luonnollisesti Viro, Latvia ja Liettua ovat kuitenkin luoneet omat menestystarinansa itse. Odotamme mielenkiinnolla yhteistyömme jatkumista näiden maiden kanssa pian toteutuvissa uusissa puitteissa, Euroopan Unionin jäseninä. Minulla on ilo avata tämä seminaari, jonka puheenvuorojen uskon olevan mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.