Pääjohtaja Erkki Liikasen puhe "Suomen talouden haasteista" Nordean Palkansaajaseminaarissa Porissa
Tal och intervjuer
Tal
tisdag 18.10.2005, kl. 0.00
Ensin kasvusta:
Hyvinvoinnin mittaaminen on haastava tehtävä. Yleisesti hyväksyttynä elintason mittarina pidetään kuitenkin reaalista kansantuloa henkeä kohden.
Kansantulo henkeä kohden ei yksin riitä, tärkeitä ovat myös turvallisuus, terveys, hyvä elinympäristö, lähtökohtien tasavertaisuus jne. Mutta valitettavan usein alhainen kansantulo merkitsee myös suuria vaikeuksia myös näiden muiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Talouden kasvua taas kuvaa reaalitulojen muutos henkeä kohden. Kasvu on taas tärkeää, koska silloin voidaan paremmin säilyttää työpaikat ja luoda uusia, yhteisten palvelujen kehittämiseen syntyy varoja ja yritykset ja yhteiskunta voivat investoida parempaan ympäristöön.
Sinänsä kasvu ei ole kovin vanha ilmiö. Teolliseen vallankumoukseen saakka kasvua ei tapahtunut lainkaan. 1870-luvulla alkanut kasvu jatkui voimakkaana 1. maailmansotaan saakka. Sotien välistä aikaa varjosti suuri lama. Jälleen toisesta maailmansodasta öljykriiseihin kasvu oli hyvin voimakasta kaikkialla teollisuusvaltioissa. Sen jälkeen se hidastui, mutta historiallisesti se oli edelleen merkittävää.
Mistä kasvu syntyy? Kasvua syntyy työvoimapanoksen ja tuottavuuden kasvusta.
Suomessa työvoimapanos kasvoi voimakkaasti suurten ikäluokkien ja naisten tullessa laajasti työmarkkinoille. Nyt olemme lähestymässä tilannetta, jossa suuret ikäluokat alkavat siirtyä eläkkeelle.Jos tuota päivää voidaan siirtää eläkeuudistuksen myötä, se pitää osaltaan kasvua yllä ja auttaa erityisesti rahoittamaan eläke- ja terveyskustannuksia.
Kun työvoiman kasvu joka tapauksessa hidastuu, voidaan kasvua saada aikaan vain työn tuottavuutta lisäämällä. Ja se tarkoittaa, että työn tuotos henkeä kohden lisääntyy. Monet sanovat, että tuottavuus merkitsee aina hiostamista. Ihan niin asia ei ole. Tuottavuutta voidaan nostaa myös investoimalla uusiin koneisiin ja laitteisiin ja koulutukseen.
Ja viime kädessä tärkeää on kokonaisuustuottavuus, joka kertoo siitä "reseptistä", miten työvoimaa ja pääomaa käytetään. Ei elintaso siitä nouse, että keitetään lisää samaa soppaa, vaan että keksitään parempia "reseptejä". Samalla tavoin kokonaistuottavuus nousee siitä, että löydetään älykkäämpiä, miksei viisaampiakin tapoja organisoida työ, usein uutta teknologiaa hyväksikäyttämällä.
Pitkällä aikavälillä hyvinvointi on kasvanut ensi sijassa juuri tuottavuuden kasvun kautta. Palkansaajat tuntevat hyvin sen, että reaaliansiot voivat kasvaa keskimäärin enintään tuottavuuden kasvun verran.
Jos näin on, miten voidaan tuottavuuden kasvua lisätä?
1. Tarvitaan investointeja, ennen kaikkea koneisiin, laitteisiin, uuteen tekniikkaan. Investointien kautta työn tuotos henkeä kohden voi kasvaa. Siksi onkin tavattoman tärkeää, että Suomessa investoinnit koneisiin ja laitteisiin saadaan kasvamaan.
Rakennusinvestoinnit ovat kehittyneet tyydyttävästi. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen Suomessa investoidaan kansainvälisesti paljon, mutta uusiin koneisiin ja laitteisiin vähän.
2. Tarvitaan investointeja koulutukseen. Mitä osaavampi työvoima, sitä parempi tuottavuus, jos työ oikein järjestetään. Suomessa peruskoulu on saanut paljon mainetta maailmalla. Hyvä niin. Hieno järjestelmä. Mutta meillä on paljon haasteita kaikilla koulutusasteilla tämän jälkeen.
3. Tarvitaan kilpailulle avoin ympäristö. Pitää saada kokonaistuottavuus, "resepti" kasvamaan. Uusi tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa tiedon edullisen käsittelyn kautta suuria säästöjä. Mutta kokemus osoittaa, että yritykset tekevät sellaisia muutoksia vain kilpailutilanteessa. Paine organisoida työ älykkäämmin kasvaa, jos uhkana on jäädä kilpailijoiden jalkoihin. Kilpailu on tärkeä kannustin. Investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan ja henkilökunnan koulutukseen ovat välttämättömiä, mutta vasta kilpailu on pakottanut työn uudelleenorganisointiin.
Suomen Pankissa on tehty asiasta paljon tutkimustyötä. Sen tuloksena nähdään seuraava tapahtumaketju: Kun kilpailu kiihtyy, ensin yritysten voitot laskevat. Mutta samalla tuotteiden hinnat laskevat, ihmisten ostovoima paranee, he voivat ostaa enemmän, se vahvistaa kysyntää, luo uusia työpaikkoja, johtaa investointeihin ja lopulta kasvuun.
Toiseksi vaihtosuhteesta:
Kaksi tärkeää vientisektoria Suomessa ovat metsä- ja elektroniikkateollisuus. Siellä yritykset ovat maailmankuuluja. Tuottavuus varsinkin elektroniikkateollisuudessa on kasvanut voimakkaasti. Se näkyy kansantalouden luvuissakin. Samalla kilpailu markkinaosuuksista on ollut kovaa. Seurauksena hinnat ovat laskeneet, usein 10–15 % vuodessa. Ja kun yritykset vievät valtaosan tuotannostaan, siirtyy myös etu pääosin ulkomaiselle kuluttajalle. Myös metsätuotteiden vientihinnat ovat laskeneet.
Samalla tuontihinnat ovat keskimäärin nousseet. Mitä tämä tarkoittaa? Tarvitsemme entistä enemmän vientiä saman tuonnin rahoittamiseksi. Tätä on vaihtosuhteen heikkeneminen. Osa Suomen talouden ja myös tuottavuuden kasvusta valuu näin ulkomaille. Kansantuotteemme kasvaa enemmän kuin kansalaisten ostovoima.
Vastaus ei ole, että jätetään vientihinnat laskematta. Silloin vientimarkkinat menevät muille ja vienti tyrehtyy. Hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla kovassa kilpailussa. On kehitettävä enemmän uusia tuotteita, joiden arvoa voidaan nostaa. Se edellyttää tutkimus- ja tuotekehitystä, mutta se edellyttää myös investointeja koneisiin ja laitteisiin.
Jos meidän palvelusektorimme kilpailun kautta parantaa tuottavuuttaan, se myös voi tuoda lisäarvoa vientiin ja vähentää vaihtosuhteen ongelmaa.
Kolmanneksi Suomen talousnäkymistä:
Suomen taloudellinen kehitys on ollut viime vuosina hyvää moniin Euroopan maihin verrattuna. Kuluttajien luottamus omaan talouteen on ollut vahvaa ja se on pitänyt kulutusta korkealla. Tämä on perustunut reaalisen ostovoiman kasvuun ja paranevaan työllisyyskehitykseen. Tähän ovat tuoneet lisänsä myös poikkeuksellisen alhaiset korot ja entistä pidemmät laina-ajat.
Pitkällä aikavälillä meillä on kuitenkin uhkia. Niiden torjumiseksi on kyettävä nostamaan tuottavuutta kaikkialla taloudessa. Haaste koskee paitsi yksityistä myös julkista sektoria. Meillä on entistä osaavampi työvoima. Investoinneilla, uuden tekniikan hyväksikäytöllä ja uusilla tavoilla organisoida työ voidaan tuottavuutta nostaa myös julkisen hallinnon ja palvelujen piirissä.
Samalla meidän pitää saada arvonlisää tuotteisiimme ja palveluihin. Tarvitaan kasvuun pyrkiviä uusia yrityksiä. Tarvitaan tutkimus- ja tuotekehitystä ja tutkimustulosten entistä mielikuvitusrikkaampaa hyväksikäyttöä. Tarvitaan innovaatiota. Ja tietenkin, osaava ja motivoitunut henkilökunta on kaiken menestyksen perusta.
Lopuksi hintanäkymistä:
Suomessa hintojen nousu on ollut hyvin hallinnassa viime vuodet. Toki siihen ovat vaikuttaneet myös alkoholin ja autojen verotuksen muutokset. Mutta kuitenkin.
Viime kuukausina öljytuotteiden hinnat ovat olleet aikaisempaa korkeammalla tasolla. 1970-luvulla öljyn hintojen nousua ryhdyttiin monessa maassa kompensoimaan vero- ja palkkaratkaisuilla. Kompensaation edut valuivat öljyntuottajille. Inflaatio kiihtyi entisestään ja valtiot joutuivat suuriin alijäämiin. Seurauksena talouden kehitys hidastui jyrkästi ja työttömyys kasvoi.
Nyt on tärkeää välttää nuo virheet. Euroopan keskuspankin tehtävänä on turvata hintavakaus. Siksi me joudumme nyt entistä valppaammin seuraamaan hintakehitystä.