Pankinjohtaja Sinikka Salon puheenvuoro Eurooppalaisen kulttuurisäätiön Suomen osaston järjestämässä seminaarissa “Euroopankieli englanti – yhdentäjä vai yhdenmukaistava?"

Tal och intervjuer Tal onsdag 11.5.2005, kl. 0.00
Englanti – välttämätön, mutta ei riittävä 
Hyvät kuulijat!

Näkökulmani seminaarimme aiheeseen on talouden näkökulma ja siinäkin tarkastelen asiaa ensisijaisesti EU-tason politiikkaa harjoittavan instituution virkamiehen näkökulmasta.

* * *

Talouspoliittista ja yhteiskunnallistakin keskustelua käydään maassamme pitkälti kahden megatrendin ympärillä: globalisaation ja EU:n integraation.

Kun keskustellaan Suomen talouden ja koko yhteiskunnan tulevaisuuden visiosta ja strategiasta, ei voida ohittaa sen paremmin globalisaatiota kuin eurooppalaistakaan integraatiota. Nämä kaksi rinnakkaista integraatioprosessia liittyvät Suomen kannalta kiinteästi toisiinsa. Itse asiassa EU on Suomelle sekä taloudellisesti että poliittisesti keskeinen väline ja viitekehiko, kun osallistumme globaaliin integraatioon. Paitsi että EU on meille tärkeä asia jo sinänsä – olemmehan eurooppalainen kansakunta ja suuri osa lainsäädäntöämme on jo EU:n tasoista – voi sanoa, että EU on monissa asioissa ikään kuin astinlauta, jolla Suomi nousee globaalille näyttämölle. Olemme pieni eurooppalainen talous ja sellaisena hyödymme eurooppalaisesta yhteistyöstä paljon, todennäköisesti jopa enemmän kuin unionin suuret jäsenmaat, jotka toisaalta uskoakseni tarvitsevat EU:ta kyllä enemmän kuin usein myöntävätkään.

Me olemme siis mukana sekä globalisaatioprosesseissa että EU:n integraatiossa, ja meidän on osallistuttava näihin keskusteluihin sekä eurooppalaisella että kansainvälisemmällä tasolla. Kielikysymystä ajatellen tämä merkitsee sitä, että tarvitsemme välttämättä globalisaation kielen tai kielten osaamista, mutta tarvitsemme myös EU:n kielten osaamista – sillä kuten sanoin EU on meidän astinlautamme, se keino, joka auttaa meitä selviytymään globaalistuvassa maailmassa. Seuraavassa argumentoin miksi. Huomautan myös, että en puheenvuorossani ota kantaa kotimaisten kieltemme asemaan.

* * *

Englantia on välttämättä osattava …

Ainakin tällä erää näyttää varsin selvältä, että englanti on globalisaation kommunikaatiokieli ja se on saanut tämän aseman myös EU:ssa. Maailma näyttäisi nyt saaneen englannista eräänlaisen ”esperanton” – välittävän kielen, vehicle language – kuten englannin asema osuvasti määritellään esimerkiksi Euroopan keskuspankissa. Kaikki EU:n viralliset kielet, ml. suomi, ovat myös EKP:n virallisia kieliä, mutta englannin asema on keskeinen arkikielenä – välittävänä kielenä. EKP:ssa on siis mahdollista työskennellä osaamatta muita kieliä, jos ajatellaan asiaa vain teknisesti. (Virallisen kielen asema merkitsee mm. että vuosikertomus ja tärkeimmät muut dokumentit käännetään kaikille virallisille kielille.) EU-tason muissa elimissä ja instituutioissa – esimerkiksi komissiossa – asia ei ole aivan näin yksinkertainen, vaan välittäjäkielen asema on myös ainakin ranskalla, mutta sielläkin luonnollisesti on osattava englantia.

Minusta onkin aika selvää, että englanti on kielitaitovalikoimaamme ajatellen välttämätön kieli – puhutaanpa talouden, tieteen ja tekniikan, politiikan, kulttuurin tai matkailun termein. Maailmankylässä, jossa elämme, ja jossa vuorovaikutus yhä enemmän tapahtuu mm. internettiä hyväksikäyttäem, kyläläisten on osattava englantia. Tämä pätee myös EU:ta ajatellen. Englanti kuuluu siis välttämättä kielitaitoomme – ja voi sanoa, että englannin osaaminen on tärkeä asia kaikille kansalaisillemme.

… mutta englanti ei ole riittävä.

Kysymys: Onko englanti riittävä? Mielestäni ei ollenkaan. Mielestäni pieni, kaupankäynnistä elävä kansakunta tarvitsee monien kielten osaamista. On selvää, että meillä pitää olla paljon nykyistä enemmän esimerkiksi naapurimaamme Venäjän kielen osaajia. Tarvitaan mm. kasvavien Aasian maiden – Kiinan – kielen ja kulttuurin tuntijoita jo ihan siitä syystä, että englanniksi voi kyllä ostaa, mutta myyminen vaatii asiakkaiden ajattelutavan ymmärtämistä, johon kieli on avain.

Seuraavassa keskityn kuitenkin tarkastelemaan Euroopassa tarvittavaa kielitaitoa seminaarimme otsikon mukaisesti eli riittääkö englanti Euroopassa? Ja tässäkin yhteydessä olen sitä mieltä, että ei. Seuraavassa argumenttini.

Kuten aluksi totesin, Suomen talouden ja yhteiskunnan tulevaisuuden strategiaa ei voi rakentaa ohittamalla EU. On Suomen edun mukaista osallistua EU:hun ja keskusteluun EU:n tulevaisuudesta täysipainoisesti ja rakentavasti – sisältä käsin. Tämä edellyttää paljon nykyistä syvällisempää manner-Euroopan asioiden seuraamista ja tuntemista, ennen kaikkea Saksan ja Ranskan, EU:n perustajamaiden, asioiden tuntemista. Tässä tarvitaan luonnollisesti keskieurooppalaisten kielten osaamista.

Työskentelin viisi ja puoli vuotta Frankfurtissa, Euroopan keskuspankissa ja sen edeltäjässä Euroopan rahapoliittisessa instituutissa, jossa henkilökunta koostui 15 EU-maan kansalaisista. Työkielenä oli ja on – kuten edellä mainitsin – englanti, ja Euroopan keskuspankissa voi työskennellä ilman, että osaa muita eurooppalaisia kieliä, jos rajoittuu pelkkään alan tekniseen puoleen. Mutta on selvää, että eurooppalaisessa keskuspankkitoiminnassa on erittäin paljon hyötyä siitä, että ymmärtää ja puhuu saksaa ja ranskaa.

Nykyaikainen työnteko on vuorovaikutusta, neuvotteluja, vaikuttamista, vakuuttamista. Ja me ihmiset olemme sellaisia, että henkilökohtaisilla suhteilla on aina merkitystä. Henkilökohtaisten suhteiden luonnissa puolestaan on merkitystä, jos puhuu kollegansa kieltä ja tuntee hänen kotimaansa kulttuuria. Heti kun otetaan vähänkään laveampi perspektiivi asioiden hoitoon, jopa talouden alueella, kun faktojen rinnalle tulee yhteistyökumppanin taustan ja ajatusten ymmärtäminen ja eläytymiskyky, englanti ei yksinään riitä – paitsi tietenkin englantilaisten, irlantilaisten tai pohjois-amerikkalaisten kanssa asioitaessa.

Kaikki syvempi vuorovaikutus ja perehtyminen vaatii kumppanin kielen ja kulttuurin osaamista. Nykyäänhän korostetaan juuri sitä, että hyvä vuorovaikutus lähtee kyvystä ymmärtää toisen osapuolen ajattelutapa. Tämä pätee mitä lähemmäksi mennään poliittista ja yhteiskunnallista toimintaa, yhteisiä tutkimusprojekteja, kulttuuriyhteistyöhön, kaupankäynnistä nyt puhumattakaan.

Talouselämässäkin kulttuurisen osaamisen paino koko ajan nousee, kun kehittyneissä maissa työnteon painopiste siirtyy korkean lisäarvon toimintoihin – kuten suunnitteluun, liikkeenjohtoon, markkinointiin, viestintään ja konsultointiin. Nämä tulevaisuuden alat ovat juuri niitä, joissa teknisen osaamisen rinnalla tarvitaan "hiljaista tietoa", intuitiota ja niin sanottua ihmisten lukutaitoa. Nämä ovat niitä toimintoja, joiden katteita kiina-ilmiö ei syö vaan lisää, jos vain olemme näillä aloilla kilpailukykyisiä.

Kieli ei ole vain mekaanista, välineellistä kääntämistä, vaan kieli on avain, ainoa todellinen avain kulttuurin ymmärtämiseen, ihmisten väliseen ymmärrykseen. Olen sitä mieltä että meidän suomalaisten pitää osata laajassa mitassa ainakin saksaa ja ranskaa, jos mielimme olla vaikuttamassa EU:ssa. Ei jokaisen suomalaisen tarvitse osata näitä kaikkia, mutta yhä useampien olisi niitä hallittava. Näiden kielten avulla on jo parempi toteuttaa eurooppalaisuuttamme ja osallistua tähän yhteiseen integraatioprojektiimme.

Myöskään syvällinen perehtyminen Manner-Euroopan ja EU:n asioihin ei käy pelkästään englanninkielisiä lähteitä seuraamalla. Ajatellaanpa esimerkiksi Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa, jonka luonnollisesti tunnen parhaiten. On aivan nurinkurista, että esimerkiksi suomalaiset lehdet valtaosin siteeraavat vain Financial Timesia, Economistia tai Wall Street Journalia kommentoidessaan euroalueen taloutta ja rahapolitiikkaa. Vaikka kyseiset lehdet luonnollisesti ovat erittäin tärkeitä, ne ovat kuitenkin euroalueen, jopa Euroopan ulkopuolisia. On todennäköistä, että niiden heijastama näkökulma poikkeaa alueeseen kuuluvien maiden lehdistön näkökulmasta. Konkreettisena esimerkkinä on kirjoittelu EKP:n rahapolitiikan avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä. Riippumattomilta akateemisilta arvioijilta EKP:n rahapolitiikan avoimuus on saanut runsaasti kiitosta ja toki asiallista kritiikkiäkin. Tätä käsitystä ei kylläkään saa lukemalla esimerkiksi Financial Timesia tai valtaosaa suomalaisia lehtiä, jotka ovat mielestäni perusteettomasti arvostelleet EKP:tä esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki Fediin verrattuna. Olisi välttämätöntä, että myös esimerkiksi Saksan ja Ranskan talouslehdissä esitettyjä arvioita luetaan ja julkaistaan.

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että peräänkuulutan monipuolisen arvioinnin lisäämistä, enkä suinkaan ole esittämässä anglosaksisen lehdistön syrjimistä, ne ovat hienoja lehtiä, mutta kansainvälistyminen ei ole nollasummapeli. Saksan kielellä pääsee kuitenkin syvemmälle Saksan talouden ongelmiin ja siihen kriittiseen keskusteluun, jota saksalaisessa yhteiskunnassa käydään talouden rakenteiden uudistamistarpeista.

Sama pätee vieläkin enemmän kun liikutaan laajemmin yhteiskunnallisella alueella ja politiikassa. Mielestäni suomalaisten pitäisi tutustua nykysaksalaiseen elämänmenoon myös seuraamalla Saksassa käytävää tämän alueen keskustelua. Olen törmännyt Suomessa käsityksiin ja ennakkoluuloihin, joilla ei ole mitään tekemistä sen Saksan kanssa, joka on todellisuutta, eli modernin, demokratiaansa vaalivan, moniarvoisen ja avoimen yhteiskunnan kanssa. Kahdeksankymmenen miljoonan asukkaan Saksassa on mielenkiintoisia ilmiöitä, henkilöitä ja keskusteluja, jotka eivät juuri välity Suomeen ellei osaa saksaa. Myöskään Ranska ei vaikuta niin nationalistiselta ja itsekkäältä kuin Suomen lehtien uutisoinnista voisi päätellä, jos seuraa Ranskan lehdistöä. Ainakin niistä saa vivahteikkaamman, monipuolisemman kuvan ranskalaisten ajatuksista heidän puolustaessaan omista lähtökohdistaan eurooppalaista kulttuuria – siis myös meidän suomalaisten kulttuuria.

Summa summarum

Olen puheenvuorossani pyrkinyt talouden ja EU-tason erään yhteisen politiikka-alueen – rahapolitiikan – virkamiehenä vastaamaan seminaarimme otsikon kysymykseen onko ”Euroopankieli Englanti yhdentäjä vai yhdenmukaistaja?”. Vastaus on mielestäni helppo: englanti on yhdistävä kommunikaatiokieli Euroopassa – vehicle language. Sen vuoksi englanti on välttämätön sekä talouden että EU-tason yhteistyön kieli. Se ei kuitenkaan ole riittävä näissäkään asioissa, sillä lähemmässä vuorovaikutuksessa tarvitsemme myös kulttuurista ymmärtämystä. Kuten edellä pyrin korostamaan, kieli ei ole vain mekaanista toisen aikomusten ymmärtämystä, vaan kieli vie myös kulttuurin ymmärtämiseen, kansalaisten väliseen ymmärrykseen. Eurooppa on monikielinen ja eurooppalainen kulttuuri ei ole monoliittistä vaan monimuotoista. Englannin kieli ei voi välittää tätä monimuotoisuutta vaan siihen tarvitaan manner-eurooppalaisten kielten ja kulttuurien tuntemusta – myös toimittaessa menestyksellisesti talouden alalla ja EU-yhteyksissä.

Mielestäni on selvää, että meidän täytyisi vahvistaa tätä eurooppalaisuuttamme ja se tapahtuu luontevasti vahvistamalla laajalti ainakin EU:ssa ja euroalueella eniten puhuttujen kielten taitojamme – saksan ja myös ranskan taitojamme. Nämä kielet avaavat meille tien yhdentyvään kansalaisten Eurooppaan. Mutta kuten alussa totesin, myös muiden – naapurimaamme Venäjän kielen osalta tarvitsemme laajempaa osaamista. Tässä mielessä kannatankin kovasti hyvin perustellun kielipoliittisen ohjelman laatimista Suomelle – ohjelman, jossa korostettaisiin myös kulttuuristen valmiuksien luomista toimia lähialueillamme ja viiteryhmässämme EU:ssa. Kulttuurinen osaaminen on erittäin tärkeää pienelle pohjoiselle maalle. Suomalaisten on kehitettävä kulttuurisia valmiuksia – opittava elämään ja toimimaan monikulttuurisessa ympäristössä. Täältä Pohjolasta käsin meidän suomalaisten on paitsi osattava käydä kauppaa myös annettava oma panos Euroopan – ja globaalien – ongelmien ratkaisemisessa.