Pääjohtaja Erkki Liikanen
Savon Sanomat 100 vuotta
Kuopio 12.10.2007
Arvoisa juhlayleisö!
Hyvät naiset ja miehet! Hyvät ystävät!
Ei ole juuri maita, joissa sanomalehdistöllä on niin tärkeä asema kuin Suomessa. Sanomalehtiä luetaan meillä paljon. Sen lisäksi monet niistä kansainvälisessä vertailussa luettaisiin laatulehtiin.
Erityisen vahva asema on maakuntien ykköslehdillä. Ne ovat olleet tärkeässä asemassa maakuntien identiteetin nostajina ja maakuntien kehittäjinä. Vahvaa maakuntakeskusta ei ole ilman vahvaa maakuntalehteä. Mitä avoimimpia lehdet ovat taas olleet erilaisille mielipiteille, sitä arvokkaampi niiden panos on ollut maakuntien kokoajina.
Haluankin onnitella 100 vuotta täyttävää Savon Sanomia, se on ollut ja on suomalaisen sanomalehdistön parhaimmistoa. Sen on ollut myös monien maakunnan hankkeiden taustavoima, joukkojen kokoaja ja viestin välittäjä
Mutta eivät nämä vuodet ole olleet silkkaa myötämäkeä. Pysyäkseen vahvana, on lehden täytynyt pitää talous kunnossa, itse lehti laadukkaana ja kyetä samalla investoimaan viimeiseen teknologiaan, jotta se pysyisi kehityksen kärjessä.
Juuri sanomalehtien tuotantoprosessi on käynyt läpi suuren mullistuksen. Kun Savon Sanomat täytti 60 vuotta, siis vain 40 vuotta sitten, lehden valmistus oli toisesta maailmasta.
Kuopion Palloseuran ja mikkeliläisjoukkueiden yhteenotot olivat tuolloin kuumia uutisia. Kun nuori avustaja Mikkelissä oli saanut jutun valmiiksi, soitti hän sen puhelimella Kuopioon, jossa Jarmo Karjalainen tai jopa Reino Myöhänen kirjoitti sen sanelusta uudelleen. Sen jälkeen hän vei tekstin latojalle, joka teki sen kolmanteen kertaan.
Tänään tieto- ja viestintätekniikan maailmassa avustaja kirjoittaa jutun tietokoneellaan; se on lehdessä hetkessä. Alkuperäistä tekstiä voidaan muokata, mutta ei kirjoiteta uudelleen, se siirtyy sähköiseen taittopöytään ja siitä suoraan painokoneisiin. Teknologia on mahdollistanut sen, että yksi tekee sen, mihin ennen tarvittiin kolme. Tämä on tuottavuuden kasvua.
Hyvinvoinnin kasvun perusta onkin juuri tuottavuuden kasvussa. Suomi ja Savo olivat tämän lehden perustamisen aikaan Euroopan alikehittyneintä seutua. Ensin sähköä käyttävillä koneilla ja laitteilla alettiin puun ja metallinjalostuksessa korvata lihas- ja höyryvoimaakin. Myöhemmin tuotantoprosesseja ja -tapoja ryhdyttiin muuttamaan tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksikäyttämällä.
Tämä on merkinnyt tuottavuuden voimakasta kasvua 100 vuoden ajan ja sen vuoksi elintaso henkeä kohden on tänään 14-kertainen, vaikka työpäivä on lyhentynyt. Mutta haasteet eivät hellitä: Suomi kohtaa ikääntymisen nopeasti ja muita jyrkemmin. Työvoima alkaa supistua jo kolmen vuoden kuluttua. Sen jälkeen kaikki kasvu perustuu tuottavuuteen. Me tarvitsemme investointeja uuteen tekniikkaan, uusiin tuotanto- ja organisaatiotapoihin ja koulutukseen. Juuri niin kuin on tehty sanomalehdissä.
Mutta tuottavuuden kasvuun pitää pystyä kaikkialla, teollisuudessa ja palveluissa, julkisessa ja yksityisessä. Ellei tuottavuuskehitys parane julkisissa palveluissa, ei nykyistä palvelutarjontaa kyetä pitämään yllä. Tuottavuutta on parannettava älykkäämpiä ja luovempia työtapoja kehittämällä. Ei hiostaminen tuo ratkaisua. Ei elintaso siitä nouse, että keitetään lisää samaa soppaa, vaan siitä, että tehdään oikeita asioita ja paremmilla resepteillä.
Tieto- ja viestintätekninen teollisuus ja tieto- ja viestintätekniikan laaja hyväksikäyttö ovat olleet kotimaisen kasvun keskeinen voima viimeisen vuosikymmenen ajan. Työpaikkojen siirtymistä alemman kustannustason maihin esimerkiksi kokoonpanossa ei voi estää, mutta keskittymällä korkean arvonlisäyksen tehtäviin, voimme ylläpitää ja nostaa elintasoamme tulevaisuudessa.
Muutosprosessissa ovat yhteiskunnan turvaverkot tarpeellisia, mutta ne eivät saa lukita ihmisiä eivätkä muutosta, vaan niiden pitää kannustaa hakeutumaan uusiin haasteisiin. Kansainvälisessä kilpailussa meidän on lunastettava paikkamme jokaisena päivänä pysyäksemme kehityksessä mukana ja säilyttääksemme nykyisen elintasomme.
Viime vuonna vietimme kaikkialla Suomessa, mutta varsinkin täällä Kuopiossa J.V. Snellmanin juhlavuotta. Olin täällä laskemassa liikkeelle hänelle omistettua juhlarahaa. Se olikin hyvä tapa kunnioittaa Snellmania, sillä onhan Snellman useimpien suomalaisten mielessä juuri Suomen oman rahan isä.
Kuopio oli paras paikka julkistaa nuorta Snellmania kuvaava juhlaraha, koska merkittä-vimmän panoksensa kansallisena herättäjänä hän teki juuri Kuopion kaudellaan, lehtiensä "Saiman" ja "Litteraturbladetin" toimittajana. Tässä kaupungissa Snellman perusti suomalaisen poliittisen lehdistön. Snellmanin lehdet eivät olleet Suomen ensimmäisiä sanomalehtiä, mutta ne olivat uudella tavalla kunnianhimoisia ja omasta tehtävästään tietoisia kuin aiemmat.
Lehtimies Snellman ei tyytynyt ajanvietteeseen ja pikku-uutisiin, vaan aloitti julkisen yhteiskunnallisen keskustelun Suomessa. Hänen ansiostaan Kuopiota voidaan pitää paitsi suomalaisen journalismin syntypaikkana, myös sellaisen yhteiskunnallisen osallistumisen alkukotina, mitä nykyään sanotaan kansalaisyhteiskunnaksi. Niin kuin Snellmanin aikana myös nykyään demokratia kasvaa pitkälti tehtävästään tietoisen lehdistön tukemana. Lehdistöllä on myös keskeinen rooli alueensa kulttuuripyrintöjen edistäjänä ja muutosvoimana.
On ilo todeta, että Savon Sanomat on pitänyt Snellmanin perintöä hienosti yllä. Olen saanut työskennellä ensin avustajana, mutta sittemmin erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä yhteistyössä kolmen Savon Sanomien päätoimittajan kanssa. Ensin meillä oli pitkä yhteistyö Mauri Auvisen, sitten Reino Myöhäsen ja viimeksi Tapani Lepolan kanssa.
On pakko tunnustaa, että Savon Sanomien tilaajilla ja lukijoilla on ollut hyvä herraonni. Päätoimittajat ovat olleet suvaitsevaisia ja avarakatseisia ihmisiä, jotka eivät ole jääneet omahyväisyytensä tai taustajoukkojensa vangeiksi, kuten joskus käy. He ovat tienneet, että ovet on pidettävä auki kaikkialle, jos halutaan koota maakunnan voimat. He ovat olleet uteliaita ja kiinnostuneita Suomen, Euroopan ja maailman muutoksista ja välittäneet tämän tärkeän asenteen toimittajilleen ja lukijoille.
Tieto- ja viestintätekniikka mullistivat lehden valmistuksen jo Mauri Auvisen ja Reino Myöhäsen kaudella. Tapani Lepolan aikana alkoi Internetin vallankumous. Se alkoi muuttaa myös lehtien jakelukanavia. Päätoimittaja Jari Tourusen suuri haaste onkin, kuinka turvata Savon Sanomien asema nyt kun Internet haastaa painetun sanomalehden.
Globalisoitumisen ja tiedon sirpaloitumisen aikana uskon maakunnallisuuden, paikallisuuden ja yhteisöllisyyden arvon kasvavan. Ihmiset haluavat kuulua johonkin, olla jostain kotoisin. Suomessakin kansalaisten identiteetti perustuu suurelta osin ihmisten paikalliseen osallistumiseen oman alueensa talouteen ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Tämä on rikkaus. Se antaa suuren mahdollisuuden maakuntalehdelle. Toisaalta kun tieto sirpaloituu, tarvitaan aina laatutoimittajia, jotka asettavat palaset kokonaisuudeksi ja antavat asioille taustaa ja yhteyksiä. Journalistin tehtävä ei ehkä ole sanoa, mitä ihmisen pitää ajatella, mutta hän voi antaa välineitä maailman ja maan ymmärtämiseen ja siten oman käsityksen muodostamiseen.
Se ei ole aina helppoa. Otetaanpa yksi esimerkki vaikka nykyiseltä toimikentältä. Miten on mahdollista, että amerikkalaisilla markkinoilla heikon luottokelpoisuuden omanneet asuntolainat - subprime-lainat, niin kuin niitä kutsutaan - heiluttelevat raha- ja rahoitusmarkkinoita ympäri maailman? Kuinka kauan nykyinen luottamuskriisi voi jatkua? Jos se pitkittyy, mitkä ovat vaikutukset meidän kansatalouteemme, kotitalouksiin ja yrittäjiin?
Suomen Pankissa ja muualla on paljon asiantuntijoita, jotka ovat panostaneet ongelman analysoimiseksi ja myös sellaisten ratkaisujen aikaan saamiseksi, millä raha- ja rahoitusmarkkinoiden toiminta turvataan. Mutta tämän tiedon analysointiin ja viestin välittämiseen me tarvitsemme ammattitaitoisia toimittajia ja tiedotusvälineitä, joihin kansalaiset luottavat. Rahapolitiikka itsessään on sekä päätöksiä että viestintää.
Hyvä tarina ja hyvä sisältö elää aina. Mutta jokaisen yritysjohtaja- ja toimittajapolven on kamppailtava sellaisten liiketoimintamallien luomiseksi, että lehden tekeminen on kannattavaa liiketoimintaa. Siinä tulee haasteita riittämään emmekä tiedä kaikkia vastauksia tänään.
Haluan lopuksi vielä kiittää Savon Sanomia paljosta, mitä se on vuosien mittaan antanut. Se on aina tarjonnut foorumin, jos on ollut sanottavaa. Mutta se on myös välittänyt maakunnan naisten ja miesten tuntoja päättäjille. Se on tuonut paljon ystäviä lukuisten toimittajien piiristä. Mutta se on ollut myös yksi tärkeä yhteinen side meille monille savolaisille, jotka ovat tavalla tai toisella eläneet sen piirissä.. Nimiä vilisee paljon mielessä. Oli Matti Korhonen. On Jouko Loikkanen ja Juhani Koskinen. On Paavo Lipponen ja Seppo Kääriäinen. On Lasse Lehtinen ja Markku Hyvärinen. Ja kymmeniä, ehkä satoja muita. Ilman Savon Sanomia moni ketju olisi katkennut.