Pankinjohtaja Pentti Hakkarainen
TALOUS 2008 -seminaari
Finlandia-talo 25.10.2007
Arvoisa ministeri, hyvät naiset ja herrat
On ilo osallistua Talousseminaariin, jolla on pitkät perinteet ja vakiintunut suosio talous- ja rahoitusalan seminaarien ehdottomana huipputapahtumana. Olen osallistunut lähes jokaiseen järjestettyyn.
Kiinnostukseni seminaarin antiin on muuttuneiden työtehtävieni johdosta vaihdellut; alkuun suuryrityksen rahoitus, sitten pankkipalvelujen kilpailukyky ja nyt viranomaisnäkökulmasta rahoitusmarkkinoiden tehokas ja luotettava toiminta. Talouselämän järjestämät Talousseminaarit ovat erinomaisesti kattaneet nämä alueet. Näin käy varmasti tälläkin kertaa.
Otsikkoni on "Globaalit näkymät vuonna 2008". Käytän otsikon antamaa vapautta tuomalla esiin sellaisia keskeisiä talouden näkymiä, joita pidän olennaisina.
Jokaisen yksittäisen maan talouskehitys on nykyään hyvin tiivisti kytkeytynyt toisten maiden talouksiin. Vaikutuskanavina toimivat esimerkiksi kauppavirrat, investoinnit, pääomien liikkuminen, työvoiman liikkuminen sekä rahoitusmarkkinat. Esimerkiksi maailman rahamarkkinat ovat tiiviissä yhteydessä päivittäisessä keskinäisessä toiminnassaan. Rahoitus- ja sijoitustoiminta on ylikansallista, riskejä siirretään markkinoilta ja osapuolilta toisille, hinnat ja ehdot samanlaistuvat tehokkaan välitystoiminnan johdosta äärimmäisen nopeasti.
Maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla liikkuvien arvojen massiivisuutta kuvaa hyvin esimerkiksi johdannaiskauppojen määrä. Niitä käytetään välitystoiminnassa yhä keskeisimmin rahoituksellisten riskien siirtoon. Johdannaiskauppojen arvo yhden päivän aikana on yhteensä yli 3 100 miljardia dollaria eli noin 50-kertainen Suomen valtion koko vuoden budjettiin verrattuna. Suomessa toimivat pankit osallistuvat näille kansainvälisille johdannaismarkkinoille noin 10 miljardin dollarin arvosta päivässä.
Talouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitys kulkevat käsi kädessä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että hyvin toimivat rahoitusmarkkinat kykenevät puskuroimaan muun talouden häiriöitä. Mitä pidemmälle kehittyneet rahoitusmarkkinat ovat, sitä paremmin ne vahvistavat talouden hyvää toimivuutta ja kasvupotentiaalia. Toisaalta kehittyneilläkin rahoitusmarkkinoilla voi esiintyä liiallisesta riskinotosta aiheutuvia ylilyöntejä, kuten nyt on käynyt Yhdysvaltojen luottomarkkinoilla. Tällaisten kuplien purkautuessa rahoitusmarkkinoiden normaali toiminta häiriintyy, joskus jopa niin pahasti, että muutoin myönteinen talouskehitys vaarantuu. Näissä tunnelmissa me tänään kokoonnumme. Onko syytä huoleen?
Käsittelen aluksi talousnäkymiä. Sen jälkeen kuvaan myönteistä kehitystä mahdollisesti vaarantavia uhkia tai riskipolkuja. Vastaan lisäksi muutamaan keskeiseen kysymykseen:
- Miten häiriöt ovat näkyneet ja mihin ne vaikuttavat?
- Ennakoivatko rahoitusmarkkinat nyt talouskasvua vai taantumaa?
- Onko häiriöistä opittu?
Kansainvälisen talouden näkymät myönteiset
Kuvio 3: Maailmantalouden kasvun rakenne
Maailmatalouden näkymät ovat yhä myönteiset;
- Aasiassa ja useissa kehittyvissä kansantalouksissa on edelleen voimakasta talouskasvua ja myös näkymät lähivuosille ovat hyvät,
- Yhdysvalloissa nähtiin talouskasvun hidastuminen jo viime vuoden puolella, rahoitusmarkkinoiden levottomuus voi voimistua uudelleen ja heikentää talouskehitystä, jopa suistaa maan taantumaan,
- Euroopassa kasvu on tasaantumassa, vaikka ainakin tänä vuonna maailmantalous vetää vielä voimakkaana ja
- Suomessa kuluvan vuoden BKT-kasvuluvut ovat ennakoituakin parempia, yli 4 prosenttia, mutta kasvun ennakoidaan hidastuvan ensi vuonna noin 3 prosenttiin ja sitä seuraavana noin 2,5 prosenttiin.
Talouskasvu on maantieteellisesti poikkeuksellisen laaja-alaista. Kasvua on niin teollistuneissa kuin kehittyvissä talouksissa, jopa vähiten kehittyneissä maissakin mm. Afrikassa. Nopeinta se on Aasian kehittyvissä talouksissa. Yksin Kiina vastaa maailmantalouden BKT:n kasvusta jo noin kolmanneksen. Maan osuus koko maailman kansantuotteesta oli hintatasokorjattuna viime vuonna noin 16 %. Yhdysvaltojen, Euroopan ja Japanin kasvuluvut ovat selvästi muuta maailmantaloutta matalammat, mutta niiden paino maailmantaloudessa on edelleen suuri, lähes puolet (44 %). Kuluva vuosi jää taloushistoriaan aikana, jolloin Kiinan kontribuutio maailmantalouden kasvuun ohitti ensimmäistä kertaa Yhdysvallat, myös ilman ostovoimakorjausta.
Useat talouskasvun riskit ennallaan
Kuvio 4: Talouskasvun uhkia
Erityispiirteitä nykyisessä talouskasvussa ovat maantieteellinen laajuus ja nopeus, kansantalouksien uusi rahoitustasapaino ja ennennäkemättömän suuret kansainväliset kauppavirrat. Näihin globaalin talouden erityispiirteisiin kohdistuu uhkia, jotka voivat taittaa maailmantalouden kasvun.
Riskeistä neljä on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa.
- Nykyiset suuret vaihtotaseyli- ja alijäämät voivat osoittautua kestämättömiksi, jolloin alkaa näiden äkillinen purkautuminen,
- yhä laajenevan maailmankaupan aiheuttamat sopeutumispaineet voivat käynnistää kauppasodan, ja protektionismin laajeneminen taittaisi maailmantalouden kasvun,
- jotkin suuret kansantaloudet voivat ylikuumentua, mikä johtaisi kasvun taittumiseen niissä,
- energian ja raaka-aineiden hintojen nousu vielä nykyisestäänkin saattaisi jarruttaa talouskasvua sekä vanhoissa teollisuusmaissa että kehittyvissä talouksissa.
Kaksi uutta, viime kuukausina voimistunutta uhkaa on tullut talouspolitiikan tutkaruudulle:
- riski kansainvälisestä hintaryöpsähdyksestä ja
- rahoitusmarkkinoiden häiriöiden vaikutus talouksien vakaudelle ja kasvulle.
Vaihtotaseiden äkillinen sopeutuminen
Kuvio 5: Vaihtotaseet maailmantaloudessa
Maailmantaloudessa kansantalouksien rahoitus on aivan uudessa tilanteessa. Aiemmin köyhinä tai kehitysmaina pidetyt maat rahoittavat vauraita kansantalouksia. Kiina, Aasian monet muut maat sekä Venäjä ja muut öljyntuottajamaat rahoittavat lähinnä Yhdysvaltoja. Rahoitusylijäämät ovat peräisin kovasta vientivetoisesta talouskasvusta ja myös nopeasti kohonneista öljytuloista. Ne ohjautuvat teollistuneiden maiden rahoitusmarkkinoille sijoituksina, minkä vuoksi niiden ei ole ollut vaikeaa rahoittaa suuriakaan vaihtotasealijäämiä. Tämän seurauksena maailmantalouden rahoitustasapaino on tänään herkempi sekä korko- ja valuuttakurssimuutoksille että öljynhinnalle kuin koskaan.
Maailmantalouden voikin sysätä kriisiin näiden rahoitusyli- ja alijäämien hallitsematon tai äkillinen purkautuminen. Erityisen ongelmallinen tilanne syntyisi ensin Yhdysvalloissa, jossa kulutuskysyntä vähenisi ja säästämisaste nousisi. Kehitys heijastuisi maailmantalouteen erityisesti heikentyvän dollarin vuoksi, joka analyytikkojen mielestä on luonnollinen osa vaihtotaseen pakkosopeutumista.
Protektionismin vaara
Kuvio 6: Tilauskirjat ovat vahvoja
Maailmankauppa on taloushistorian vilkkainta. Sen kasvu on yllättänyt ennustajat jo useana vuonna peräkkäin. Syynä on kehittyvien talouksien voimakas investointitahti. Teollistuneille maille tämä tarkoittaa vahvaa vientikysyntää ja näkyy erityisesti pääomahyödykkeiden maailmankaupassa. Yritysten tilauskirjat ovat poikkeuksellisen paksuja, mikä on omiaan vahvistamaan näiden yritysten kannattavuutta. Suomessa erityisesti metallien jalostus- ja kone- ja metallituoteteollisuus ovat olleet hurjassa vedossa.
Yksi esimerkki vahvasta investointibuumista on maailman suurimman kuulalaakerivalmistajan, ruotsalaisen SKF:n toissaviikkoinen ilmoitus, jonka mukaan pula teräksestä ja komponenteista heikentää sen kannattavuutta. Tavaraa haetaan mistä sitä saadaan ja tavara liikkuu maiden ja maanosien välillä vilkkaasti. Tästä esimerkkinä ovat myös rahtihinnat (ns. rahtien päivävuokrat), jotka ovat viimeisen vuoden aikana nousseet liki kolminkertaisiksi. Mainio ääriesimerkki tavaravirroista on, että Suomen sementtipulaa helpotetaan tuomalla Kiinasta valmiita klinkkereitä, jotka murskataan täällä sementin raaka-aineeksi.
Kovassa globaalissa kilpailussa väijyy protektionismin vaara. Tuotantoa siirtyy paikkoihin, joiden kilpailuetuna ovat runsas työvoima, suuret raaka-ainevarannot tai isot markkinat. Kehittyneillä talouksilla on houkutus suojata omaa teollista tuotantoaan ja kilpailuasemaansa protektionismilla. Kilpailu estyy, jonka johdosta tuottavuuden kasvu tyrehtyy. Kilpailun hintakehitystä hillitsevä vaikutus poistuu. Vakavin vaara on suistuminen maailmanlaajuiseen lamaan. Eniten kärsisivät pitkälle erikoistuneet ja voimakkaasti kasvavista markkinoista riippuvaiset taloudet kuten Suomi.
Protektionismi on nostanut päätään erityisesti Yhdysvalloissa kuluvana vuonna. Vuoden alussa valtaan tullut uusi kongressi ei ole hyväksynyt yhtäkään virkakoneiston neuvottelemaa vapaakauppasopimusta. Samalla se on hyväksynyt lainsäädäntöä, joka mahdollistaa kovemmat otteet mm. Kiinaa vastaan. Tästä kehityksestä huolestuneena yli 1000 yhdysvaltalaista huippuekonomistia – mukana useita taloustieteen nobelisteja – allekirjoitti elokuussa vetoomuksen protektionistisia toimenpiteitä vastaan. Presidentti Bush on viimeaikaisissa puheissaan korostanut ennätykselliselle tasolle nousseen viennin merkitystä Yhdysvaltain talouskasvulle ja muistuttanut, että miljoonat työpaikat ovat riippuvaisia viennistä.
Ylikuumentumisen riski
Kuvio 7: Kiinan tuonti lisännyt Aasian sisäistä kauppaa
Maailmanlaajuisissa kauppavirroissa on myös tapahtunut suuri muutos. Aiemmin monet kehittyvät maat olivat halpatuottajia teollistuneille maille. Aasian sisäinen kauppa on lisääntynyt merkittävästi. Samalla sen riippuvuus Yhdysvalloista on viime vuosina vähentynyt, vaikka Kiina onkin noussut Yhdysvaltojen toiseksi suurimmaksi kauppakumppaniksi. Kiinan suurin vientikohde on kuitenkin nyt Euroopan Unioni, jonne vienti on kasvanut tänä vuonna peräti 37 prosentin vauhtia. Vaikka Yhdysvaltojen talous kääntyisi laskuun, maailmantalouden veturi Aasia voi pitää yllä edelleen voimakasta kehitystä. Euroopalle ja Suomelle tämä on tärkeää.
Aasian kehittyvien talouksien riski on törmääminen resurssirajoitteisiin ja sitä seuraava talouden ylikuumentuminen ja lopulta talouskasvun taittuminen. Globaalista näkökulmasta tämä olisi todella vakavaa, sillä maailmantalouden dynamo hiipuisi samaan aikaan kuin teollisuusmaiden rahoitusmarkkinat ovat rauhattomat.
Hintaryöpsähdys lähivuosina?
Kuvio 8: Kiinalaisten tuotteiden hinnat nousussa
Raaka-aineiden hinnat ovat kovan kysynnän johdosta nousseet ennätyksellisille tasoille. Kuitenkaan ne eivät ole toistaiseksi heijastuneet lopputuotteiden hintoihin vastaavassa määrin. Nyt yleisen hintakehityksen nopeutumisen uhka on kasvanut. Siksi on paikallaan analysoida tämän riskin ominaisuuksia hiukan enemmän.
Merkittävä hintojen nousua estänyt tekijä on viimeisen noin kymmenen vuoden aikana ollut "kiinailmiö". Kovasta kysynnästä huolimatta kiinalainen teollisuus on kyennyt tuottamaan yhä laadukkaampia hyödykkeitä jopa halpeneviin hintoihin.
Globaalin kilpailun suurimmat hintakehitystä hillitsevät vaikutukset työ- ja hyödykemarkkinoilla voivat olla jo takanapäin. Kiinalaisten tuotteiden hinnat ovat pitkän laskun jälkeen alkaneet nopeasti nousta tämän vuoden aikana, erityisesti Yhdysvalloissa. Raaka-aineiden hinnannousut eivät ole aiemmin päässeet läpi lopputuotteiden hintoihin, mutta nyt tästä on merkkejä. Lisäksi inflaatio on lähtenyt kiihtymään myös itse Kiinassa. Tämä tuo hintapaineita kaikkeen kiinalaiseen hyödyke- ja palvelutuotantoon.
Työllisyys ei kasva maailmantaloudessa yhtä nopeasti kuin viime vuosikymmeninä. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana työvoiman määrä on kaksinkertaistanut koko maailmassa. Tähän on vaikuttanut erityisesti Kiinan ja Intian muuttunut rooli, mutta myös entisten itäblokin maiden tulo markkinatalousmaiksi. Palkkataso nousee näissä maissa työmarkkinoille tulevan väestön kasvun hidastuessa ja toisaalta myös koulutustason noustessa.
Raaka-ainehintojen kehitys epävakaata
Kuvio 9: Raaka-aineiden hintapaineet laaja-alaisia
Hintapaineiden toisena perussyynä on alkutuotteiden ja raaka-aineiden hintojen kohoaminen. Öljytuotteiden hinnat ovat kolminkertaistuneet ja metallien hinnat kaksinkertaistuneet reaalisesti kuluvan vuosikymmenen aikana. Maataloustuotteiden reaalihinnat ovat tällä hetkellä noin kolmanneksen korkeammalla kuin vuonna 2000. Syynä hintojen nousulle on nopeasti kasvanut kysyntä. Merkittävä piirre siinä on myös, että nousu ei näytä keskeisimpien arvioiden mukaan johtuvan alkutuotteiden tai raaka-aineiden pulasta vaan niiden tuotantokapasiteettia ei ole vain ehditty kasvattaa riittävän ripeästi.
Alkutuotteiden ja raaka-aineiden hintojen nousun ennustetaan pitkällä aikavälillä taittuvan, sillä tarjontaa lisätään. Ennusteissa käytettävät mallit eivät kuitenkaan ole niin tarkkoja, että niiden perusteella voidaan arvioida riittävän luotettavasti lähivuosien hintakehitystä. On odotettavissa, että lähiajan energian, perusmetallien ja maataloustuotteiden hintakehitykseen tuovat yllätyksellisen suuria muutoksia pienetkin epävarmuudet toimitusvarmuudessa, koska ylimääräistä kapasiteettia ei ole varalla näitä muutoksia puskuroimaan.
Rahoitusmarkkinahäiriöstä uusi riski
Kuvio 10: Vakuudettoman ja vakuudellisen luoton korkoero euroalueen pankkien välisillä markkinoilla
Maailmantalouden kehityksen uutena riskinä ovat nopeudellaan ja vakavuudellaan rahoitusmarkkinat loppukesästä yllättänyt likviditeettikriisi. Erityisen ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos rahoitusmarkkinoilla epävarmuus pitkittyy tai syvenee uudelleen.
Häiriöistä on yleisesti syytetty Yhdysvalloissa villiksi touhuksi kehittynyttä asuntorahoitusta. On totta, että se laukaisi rahoitusmarkkinoiden häiriön ensin Yhdysvalloissa ja epäluottamus levisi sijoitus- ja lainasalkuissa sekä riskipositioissa myös Eurooppaan. Kuitenkin ongelmat eivät taida rajoittua vain asuntolainoihin vaan rahoitusmarkkinoiden levottomuuden syyt ovat huomattavasti perustavampaa laatua ja laajempia.
Luotonjärjestämisen uusi malli tarkasteluun
Kuvio 11: Subprime-asuntoluotot ja vakuudelliset velkasitoumukset
Asuntolainaongelmat toivat esiin rahoitusmarkkinoiden muita ongelmia ja viime vuosina yhä suositummaksi tulleen toimintamallin heikkouksia. Rahoitusjärjestelmässä, luoton myöntämisessä ja luottoon liittyvien riskien siirroissa, on kehitetty toimintamalleja ja uusia välineitä. Ne ovat tehostaneet rahoitusmarkkinoiden toimivuutta ja lisänneet rahoituksen saatavuutta sekä parantaneet riskien hallintaa. Hyödyllisyydestään huolimatta uudessa toiminnassa kuitenkin mentiin liian monimutkaisiin rakenteisiin ja yhtiörakennelmiin sekä tuotteisiin, joita ei osata hallita.
Riskiä on siirretty kauppaamalla todellisia lainasaamisia ja käyttäen johdannaisia. Kokonaisriskiä lisää jo yksin johdannaisten käytön räjähdysmäinen kasvu. Esimerkiksi luottoriskijohdannaisten määrät ovat kasvaneet muutamasta sadasta miljoonasta dollarista aina 35 000 miljardiin dollariin noin viiden vuoden aikana. Lisäksi riskit on myyty enenevästi viranomaisvalvonnassa olevien pankkien ulkopuolelle. Riski on usein päätynyt myös tahoille, joilla ei ole riittävää riskienhallintaan liittyvää osaamista.
Kyse on lyhyesti siitä, että pankit siirtävät kaikenlaisia lainasaamisiaan eteenpäin. Näin ei tapahtunut vain asuntoluotoissa vaan myös kulutus-, luottokortti- ja yrityslainasaamisissa. Tällaisessa luoton ja rahoitussaamisen välittämisessä eteenpäin kehitys on ollut huimaa. Luottokelpoisuusarvioija Standard & Poor's tilastoi, että vuonna 2000 pankkien taseissa oli yritysluotoista Yhdysvalloissa noin puolet ja tämän vuoden kesäkuussa enää noin 20 prosenttia. Euroopassa vastaavat luvut ovat noin 90 prosenttia vuonna 2000 ja enää alle puolet.
Rahoitusmarkkinoiden ongelmat kiristävät lainojen ehtoja, nostavat lainakorkoa ja heikentävät rahoituksen saatavuutta. Toteutuessaan tällainen kehitys vaikeuttaa yritysten investointeja. Vaikutukset ulottuvat myös vientikysyntään ja yksityiseen kulutukseen. Mitä pidempään ongelmat jatkuvat sitä merkittävämpi - ja samalla myös arvaamattomampi – vaikutus tällä olisi yritysten ja kotitalouksien luottamukseen tulevasta talouskehityksestä.
Mitä osakemarkkinat kertovat?
Kuvio 12: Osakemarkkinoiden epävarmuus
Viime aikoina osakkeiden hinnat ovat olleet vahvassa nousussa. Yritysten tulokset ovat ennätyksellisiä ja paksujen tilauskirjojen, kuten aiemmin oli esillä, perusteella myös tuleville vuosille on edellytykset hyvään kannattavuuteen.
Osakemarkkinoilla ovat rahoitusmarkkinoiden häiriötkin jääneet varsin rajallisiksi. Markkinoiden hinnoittelema epävarmuus, osakkeiden hintojen heilunta, nousi vain hetkellisesti korkealle tasolle. Lisäksi epävarmuuden taso mitattuna optiohinnoista johdetun volatiliteetti-indikaattori VIX:n perusteella jäi viimeaikaisen markkinamyllerryksen aikana huomattavasti alemmaksi kuin esimerkiksi 2001 terroristi-iskun jälkeen.
Kuvio 13: Osakehintojen muutos toukokuun alusta
Osakemarkkinat ovat selvinneet hämmästyttävän hyvin viime aikojen häiriöistä. Yleisesti kurssit ovat edelleen nousseet tai säilyneet lähes ennallaan mutta toimialoista lähinnä pankkien osakkeet laskeneet. Tosin suurten pankkien osakekurssit palautuivat lähes ennalleen, kun ne julkistivat asuntoluottokriisin aiheuttamia tappioitaan. Se oli reaktio epävarmuuden, ainakin osittaiseen, poistumiseen. Vaarana voi olla, että sijoittajat tulevat liian luottavaisiksi ja ovat välinpitämättömiä muualla rahoitusmarkkinoilla tai koko taloudessa tapahtuvien ongelmien hallittavuuteen.
Usein osakemarkkinoiden sanotaan ennakoivan talouden kehitystä. Osakkeiden arvostuksen ja talouden kasvun välistä suhdetta havainnollistetaan ns. Gordonin kasvumallin avulla. Malli on nimetty kehittäjänsä Myron J. Gordonin mukaan. Jos oletetaan vakaa osingonmaksupolitiikka, mallilla voidaan laskea osakkeiden arvostus osinkojen kasvuvauhdin ja vallitsevan korkotason funktiona. Kääntäen mallia voi hyödyntää arvioitaessa, millaista osinkojen ja siten talouden kasvuvauhtia nykyinen kurssitaso implikoi. Vaikka laskenta on herkkä erilaisille oletuksille, nykyinen kurssitaso implikoi merkittävää talouskasvua lähivuosille.
Lainojen ehdot tiukkenevat
Kuvio 14: Yrityslainojen riskilisät palautumassa
Yritysten rahoituksen hintaa kuvastavat yritysten liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen noteeraukset jälkimarkkinoilla. Yrityksen riskin hinta saadaan joukkovelkakirjan tuoton ja valtion velkapaperien tuoton erotuksena.
Rahamarkkinoiden likviditeettikriisi on aiheuttanut yrityslainojen ehtojen kiristymistä ja korkomarginaalien leventymistä. Taustalla oli sijoittajien riskien välttämishalu, sekä suuntaus yksiselitteisiin ja hallittaviin riskeihin. Erityisen selvänä tämä näkyi valtion velkapapereiden kovana kysyntänä. Yritysriskilisä levisikin voimakkaasti ensin kaikissa luottokelpoisuusluokissa, mutta kaventui osin takaisin.
Sijoittajat ja lainanantajat ovat valmiita rahoittamaan yrityksiä, joiden liiketoiminta ja hankkeet ovat selkeitä. Yritykset saavat rahaa, mutta aiempaa tiukemmin ehdoin ja korkeammin kustannuksin. Tosin riskilisät ovat edelleenkin selvästi pitkän aikavälin marginaaleja kapeampia.
Kuvio 15: Pankkiriskilisä suhteessa valtioriskiin
Rahalaitokset ovat myös itse kokeneet rahoituksensa kallistumisen. Pankkien maksama riskilisä verrattuna valtion velkapapereihin on kasvanut selkeästi yli pitkän aikavälin tason. Riskilisä on leventynyt sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Pankit ovat kärsineet rahoitusmarkkinoiden turbulenssista suhteellisesti enemmän sekä luottoriskilisällä että osakehinnoilla mitaten kuin muut isot yritykset.
Likviditeettikriisin syynä pankkien keskinäinen kilpailukin
Kuvio 16: Vakuudeton ja vakuudellinen korko euroalueen pankkien välisillä markkinoilla
Merkittävin ja täysin uusi ilmiö rahoitusmarkkinoiden turbulenssin aikana on nähty rahamarkkinoilla. Lyhyt raha, sellaisena kuin sitä pankkien välisillä vakuudettomilla depomarkkinoilla kaupataan, on kallistunut ennennäkemättömästi. Pankit ovat olleet haluttomia lainaamaan toisilleen ilman vakuuksia. Kolmen kuukauden rahan hinta pankille nousi hetkessä 0.60 - 0.70 prosenttiyksikköä. Tällainen häiriötila ei ensinnäkään pitänyt edes olla mahdollinen, mutta niin se syntyi ja on myös jatkunut odotettua pidempään.
Markkinaraportit ovat perustelleet pankkien välisen rahanhinnoittelun häiriötä luottamuspulalla. Kyse voi olla epätietoisuudesta siitä, mikä on vastapuolen tila, likviditeettiasema ja luottokelpoisuus.
Likviditeettikriisiä voimistaa pankkien keskinäinen kilpailu. Kukin rahoituslaitos on antanut asiakkailleen sitoumuksia tulevien hankkeiden rahoittamisesta. Likviditeettitilanteen kiristyessä pankki haluaa säilyttää oman kykynsä antaa rahoitusta hyvänä. Pankki ei tällöin anna rahoitusta edes lyhytaikaisesti kilpailevalle rahalaitokselle muuten kuin helposti likvidoitavassa muodossa eli vakuudellisena luottona tai ns. repokauppana.
Johtopäätöstä, että likviditeettikriisin syynä on tavanomaiseen pankkien kilpailuun kuuluva käyttäytyminenkin, vahvistaa myös se, että useilla suurilla kansainvälisillä pankeilla on ennätyksellisen suuret käteisvarat. Ne eivät ole kuitenkaan halukkaita lainaamaan varojaan toisilleen, ei edes hyvin vakavaraisille pankeille, vaan varautuvat itse rahoittamaan asiakkaitaan.
Markkinoiden inflaatio-odotus maltillinen
Kuvio 17: Markkinoiden inflaatio-odotukset (2 vuotta)
Rahoitusmarkkinoilta johdetut inflaatio-odotukset ovat edelleen maltillisia, vaikkakin aivan viime kuukausien aikana nousseet. Odotukset ovat pysyneet vakaina. Yleinen luottamus keskuspankkien kykyyn varmistaa rahanarvon säilyminen ja hintavakaus on ilmeisen vahva. Myös lähiajan korko-odotukset ovat maltillistuneet huomattavasti rahoitusmarkkinoiden turbulenssin aikana.
Johtopäätökset
Kuvio 18
Maailmantalous kasvaa voimakkaasti. Tuleva polku on ilmeisesti kuoppaisempi kuin viime aikojen maantieteellisesti laaja, vakaa ja vahva kasvu. Useat talouskasvun uhkat ovat edelleen olemassa ja pikemminkin vahvistuneet, kuten kansainvälisen hintaryöpsähdyksen vaara. Uutena uhkana on rahoitusmarkkinoiden toiminnan häiriintyminen. Ja aina yllätyksetkin ovat mahdollisia.
Rahoitusmarkkinahäiriöt heikentävät nyt talouskasvua, kun viime vuosina juuri suotuisat rahoitusolot ovat keskeisesti vahvistaneet poikkeuksellisen pitkään jatkunutta kansainvälisen talouden korkeasuhdannetta. Talous on hyötynyt elvyttävästä rahapolitiikasta maailmanlaajuisesti ja rahaa on riittänyt sekä investointeihin että kulutukseen. Ylijäämätalouksista raha on liikkunut jouhevasti alijäämätalouksiin.
Vaikka rahoitusmarkkinat normalisoituisivat nopeastikin, jo koettujen häiriöiden vaikutuksen suunta on selvä. Kuinka vahvasti kasvu hidastuu, sitä on vielä liian varhaista sanoa. Lopullisempia johtopäätöksiä voidaan tehdä vasta, kun nyt nähtävän rahoitusmarkkinoiden häiriön kesto ja seuraukset on selvillä nykytilannetta paremmin – antaa siis odottaa ainakin ensi vuoteen!
Varmaa on ainakin:
- Riskien alihinnoittelu on oiennut, mutta ehkä ei riittävästi.
- Riskienhallinta saa ansaitsemansa arvon.
- Monimutkaisten instrumenttien ja toimintamallien sekä vaikeasti hallittavien riskipositioiden suosio on vähentynyt.
- Lähitulevaisuuden talouskehityksessä ja rahoitusmarkkinoilla on varauduttava suuriin heilahteluihin.
Globaalissa taloudessa ulkoiset ehdot ovat kullekin maalle samanlaiset, mutta eroja on maiden kyvyssä vastaanottaa talouden muutoksia. Maalle, joka haluaa menestyä globaalissa taloudessa, on kilpailukyvystä ja joustavuudesta huolehtiminen elintärkeää.