Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen, Suomen Pankki
Yritysjohdon ja julkisen sektorin päättäjien seminaari
”Talouskriisistä eteenpäin”, Rauman kauppakamari, Rauma, 19.3.2009
Finanssikriisistä ulos
Hyvät naiset ja herrat,
Viimeaikaisten uutisten keskeltä yritän nähdä ulospääsyn tästä vaikeasta talouden ja rahoitusmarkkinoiden tilanteesta. Käsittelen aluksi muutamalla sanalla sitä, missä vaiheessa finanssikriisiä nyt olemme ja miten tähän on tultu.
(Kalvo 1: Miten finanssikriisistä eteenpäin?)
Rahoitusmarkkinoiden toimivuus vaikuttaa reaalitalouden toimintaan. Vastaavasti on myös toisinpäin; talouden tila ja näkymät vaikuttavat siihen, miten hyvin rahoitusjärjestelmä toimii. Koska ylijohtaja Jukka Pekkarinen pitää esitelmän ”Kansainväliset talousnäkymät ja Suomi”, vältän yleisiä taloutta koskevia asioita ja keskityn finanssimarkkinoihin.
Synkkien talousuutisten keskellä on hyvä muistaa, että meneillään oleva finanssikriisi ei suinkaan ole ensimmäinen, vaan erilaisia kriisejä, romahduksia ja paniikkeja on koettu ennenkin. Lopputuloskin on aina ollut sama – kriisistä on selvitty. Tätä kuvaa hyvin Hyman Minsky kirjassaan Stabilising an unstable economy (1986). Maailmassa on itse asiassa nähty yli sata paikallista pankkikriisiä 70-luvulta lähtien.
Häiriöiden esiinmarssi
(Kalvo 2. Riskilisät pankkien välisillä markkinoilla euroalueella)
Kriisi lähti liikkeelle Yhdysvaltojen subprime-asuntolainamarkkinoilta ja levisi nopeasti muille rahoitusmarkkinoille. Pankkien välisten markkinoiden korkojen kehitys paljastaa kriisin synnyn ajankohdan. Tarkkaan ottaen elokuun 9. päivänä vuonna 2007 yliyön korot nousivat ja euroalueen pankit alkoivat vaatia erityistä riskilisää – marginaalia – keskinäisille vakuudettomille lainoilleen. Pankkien väliset tehokkaat lyhytaikaiset rahamarkkinat ovat perustuneet pääasiassa juuri vakuudettomiin transaktioihin, lainoihin ja talletuksiin. Suomessakin käytössä oleva viitekorko euribor, kuvaa juuri tätä vakuudettomien luottojen markkinan korkoa. Marginaalit vakuudettoman ja vakuudellisen rahoituksen välillä eli ns. riskilisät olivat olleet lähes kaikissa luottoluokissa muutamia prosentin kymmenyksiä ja sadasosia eli lähes olemattomia.
Kriisi paheni viime syksynä, kun Yhdysvalloissa riskilisät pomppasivat jopa 4 prosenttiyksikköön ja Euroopassa yli 2 prosenttiyksikköön. Riskilisät ovat sittemmin toki selvästi kaventuneet, mutta ne ovat edelleen poikkeuksellisia. Häiriö on edelleen aivan rahoitusjärjestelmän ytimessä.
Pankkien liiketoiminta muuttuu
Rahoitusmarkkinoiden häiriöt sysäsivät pankkialan rakennemuutokseen. Yhdysvalloissa toimiala on muuttunut yhtä perusteellisesti kuin Suomen pankkikriisissä 15 vuotta sitten. Keskeiset asuntorahoituslaitokset päätyivät liittovaltion omistukseen ja investointipankkitoiminta erillisenä toimialana on käytännössä lakannut olemasta. Yllättävää on, että useat ykkösluokan pankit ajautuivat suuriin vaikeuksiin.
Meillä Euroopassakin on useita pankkeja tuettu, jopa kansallistettu kokonaan. Edelleen rakennemuutoksia – toimialajärjestelyitä – on lisääntyvästi odotettavissa.
Pankkien omat liiketoimintamallit ovat lisäksi muutoksessa. Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisen nopeasti kehittynyt ja kasvanut "myönnä laina ja siirrä sen luottoriski" -malli ("originate and distribute") sekä tähän olennaisesti perustunut erilaisten velka- ja johdannaisinstrumenttien tehtailu törmäsi betoniseinään. Riski ei hävinnyt siirrolla ja hajauttamisella vaan joutui paikkoihin, joissa sen hallintaan ei ollut kykyä. Malli johti riskien kokonaismäärän hallitsemattomaan lisääntymiseen, kun sitä jäi eri tavoin valvonnan ulkopuolelle.
(Kalvo 3: Pankkitoiminta puristuksessa: ”deleveraging”)
Pankkien taseet ovat puristuksessa. Arvopaperien ja muiden varallisuuserien alaskirjaukset sekä velkaantuneisuuden (leveraging) voimakas purkautuminen (deleveraging) heikentävät pankkien lainanantokykyä.
Finanssihäiriöt heikentävät rahoituksen ehtoja
Maailmantaloudessa oli hidastumisen merkkejä jo ennen rahoitusmarkkinoiden kriisin alkamista. Rahoitusehtojen kiristyminen vaikuttaa kaikkiin talouden toimijoihin. Rahoituksen kallistuminen nostaa investointien tuottovaatimuksia yrityksissä, ja monet aikaisemmin lupaavina pidetyt suunnitelmat näyttävät nyt huonoilta. Toteutetut investoinnit eivät ehkä ole niin kannattavia kuin hankkeeseen ryhdyttäessä laskettiin, koska rahoituskustannukset muodostuvat nyt odotettua pahemmaksi rasitteeksi.
Yritysrahoituksen saatavuus on heikentynyt. Aiempaa suurempia vaikeuksia ilmenee, kun yritysten omat taseet heikkenevät laskusuhdanteessa ja laskevat yritysten luottokelpoisuutta. Pankkien halukkuus rahoittaa investointeja on omiaan vähentymään talousnäkymien heikentyessä. Pahimmassa tapauksessa investointeja joudutaan lykkäämään ja tilauksia perumaan.
Keskuspankit aktiivisia
Julkinen valta on puuttunut poikkeuksellisella voimalla rahoitusmarkkinoiden toimintaan. Viime aikoina on uutisoitu sekä keskuspankkien pumppaavan rahaa markkinoille että eri maiden hallitusten massiivisista elvytyspaketeista.
Keskuspankit ovat olleet liikkeellä tulivoimaisella kalustolla. Toimet ovat olleet määrätietoisia ja kansainvälinen koordinaatio on toiminut hyvin. Jo normaalistikin vilkas vuoropuhelu eri keskuspankkien päätöksentekijöiden välillä on kriisin mittaan vain tiivistynyt.
Ohjauskorkoja on laskettu jopa yhtäaikaisesti, mitä voidaan pitää historiallisena.
(Kalvo 4: Vakuudellisen ja vakuudettoman rahan hinta euroalueen interbank-markkinoilla)
Euroopan keskuspankki on laskenut ohjauskorkoa viidesti viime kuukausina. Yhdysvaltojen keskuspankki FED, Englannin keskuspankki ja Ruotsin Riksbanken ovat laskeneet korkoja tätäkin enemmän. Markkinakorot ovat seuranneet mukana, mikä on luonnollisesti helpottanut velallisten asemaa ja vähentänyt rahoituskustannuksia.
(Kalvo 5: EKP:n likviditeettioperaatiot)
Korkojen laskun lisäksi keskuspankit ovat lisänneet myös rahoituksen tarjontaa ja pidentäneet maturiteettia. Euroopan keskuspankin rahapolitiikan toimeenpanomekanismissa on markkinoiden annettu itse määrittää likviditeetin taso. EKP tarjoaa pankeille lyhtyaikaista luottoa vakuuksia vastaan niin paljon kuin ne tarvitsevat. Pankit ovatkin varautuneet tilanteen pahenemiseen lisäämällä keskuspankkivelkaansa ja tallettamalla varoja yli yön -talletuksina keskuspankkiin. Kun talletuksesta saa yhden prosenttiyksikön matalamman koron kuin mitä rahalaitos maksaa keskuspankista ottamastaan lainasta, on tällainen valmiuskassa kallista ylläpitää.
Hallitusten massiiviset toimet
(Kalvo 6: Valtion pääomasijoitukset ja takaukset)
Maiden hallitukset ovat toimineet järein ottein kriisivaikutusten lieventämiseksi. Yhdysvalloissa ja Euroopassa pelastusohjelmat ovat ennennäkemättömän suuret ja laajat. Kansantalouden ei pidä antaa ajautua kierteeseen, jossa luottoja ei kannata myöntää lähestyvän laskukauden pelossa ja jossa laskukausi on tulossa siksi, ettei investointeihin ole saatavissa rahoitusta.
(Kalvo 7. Pankkien pääomituksia julkisilla varoilla ja niiden maksimimääriä eräissä maissa)
Juuri tällaisten tilanteiden välttämiseen massiiviset valtiontakaukset ja pääomitukset on tarkoitettu. Sen johdosta näihin liittyvien ehtojen tulee olla sellaiset, että pankit voivat myös niitä käyttää terveen luotonannon ylläpitämiseen.
Suomessa pankkien maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat pysyneet kansainvälisessä vertailussa hyvinä. Silti on haaste varmistaa yritysten kansainvälisten lainamarkkinoiden kuivuminen kotimaisella luotonannolla. Siksi yhteiskunnan intressissä on, että pankit ovat valmiita rahoittamaan yrityksiä varmistaakseen toimintansa myös ennakoimattomissa häiriötilanteissa ja ottamaan vastaan valtion pääomasijoituksia ja takuita. Julkinen tuki on tietysti aina vastikkeellista, mutta ehdot eivät saa olla liian ankaria. Tavoite on rahoitusmarkkinoiden toimivuus.
Pankkijärjestelmässä puututtava rakenteisiin
(Kalvo 8: Pankkien alaskirjauksia ja oman pääoman lisäyksiä 24.2.2009 mennessä)
Rahalaitosten taseissa alaskirjaukset ja pääomatarpeet ovat johtaneet laajoihin omistusjärjestelyihin. Useissa maissa on esille noussut ajatuksia omaisuudenhoitoyhtiöiden eli roskapankkien perustamiseksi ja ohjelmia pankkien ongelmasaamisten ostamiseksi. Rahoitusmarkkinoiden toiminnan varmistamiseen liittyviä, ratkaistavia ongelmia ovat hinnoittelu, kilpailuvaikutukset ja tuen ehdollisuus. Siitä huolimatta, että valtion toimenpiteet on tarpeellista toteuttaa pikaisesti, toimenpiteiden on oltava hyvin harkittuja ja on varmistettava, että luottoriskipäätösten teko säilyy finanssijärjestelmällä itsellään.
Kannattaa pitää mielessä Japanin esimerkki. Maassa ei tehty tarvittavia tervehdyttämistoimia pankkijärjestelmän rakenteiden ja valtion rahoittaman omaisuudenhoitoyhtiön perustamiseksi kuin monen vuoden jälkeen. Se pitkitti kriisiä ja lisäsi kustannuksia koko yhteiskunnalle. Pankkijärjestelmässä on uskallettava tehdä ikäviä toimenpiteitä nopeasti, jotta todellinen toipuminen pääsee käyntiin.
Finanssikriisistä uuteen ympäristöön
Kriisistä ulospääsy ei ole helppoa, sillä tulevaisuuden rakentamista voi hidastaa vaikeiden aikojen tuoreet kokemukset sekä pelko tehdä uusia reippaita toimia, jottei uudelle kriisille kylvettäisi siemeniä.
Kriisiä edeltävään rahoitusmaailmaan ei palata. Poikkeuksellinen rahoituksen paljous perustui suurten tasapainottomuuksien varaan: Aasian ylijäämien, Yhdysvaltojen velkaantumisen ja koko maailman rahoitusjärjestelmän harjoittaman riskien alihinnoittelun varaan.
Julkisen vallan vaikutuksen lisääntyminen pankkitoiminnassa on välttämätöntä vakauden varmistamiseksi. Vaarana voi kuitenkin jatkossa olla kilpailun vääristyminen ja tehottomuus. Kansainvälisessä talouspolitiikassa onkin tällä hetkellä suuri koordinaation tarve, jotteivät kansalliset pelastusohjelmat pirsto jo yhdentyneitä rahoitusmarkkinoita ja protektionismi leviä. Jos kansainväliset rahoitusmarkkinat eivät toimi tyydyttävästi integroituneina, siitä koituu vahinkoa etenkin pienille ja avoimille talouksille kuten Suomelle. Todellinen uhkakuva olisikin kansallisten rahoitusmarkkinoiden paluu.
Valvonta tiukkenee
(Kalvo 13. Henkilöitä, jotka herättäneet valvonnan lisäämiseen)
Kansainvälisellä tasolla yksi johtopäätös on selvä – finanssimarkkinoilla kaivataan lisää läpinäkyvyyttä ja tehokkaampaa valvontaa ja yhteistyötä.
Rahoitusalan toimijat ja tutkijat ovat esittäneet erilaisia ratkaisuja, miten valvojilla tulisi olla tiukempi ote rahoitustoiminnasta. On ehdotettu, että monimutkaisten finanssi-innovaatioiden kirjo pitäisi supistaa standardoituihin tuotteisiin, joilla kauppaa käytäisiin esimerkiksi pörsseissä. Lisäksi on vaadittu, että rahalaitosten pääomaa ja vaatimuksia pitää kiristää ja erilaiset taseen ulkopuoliset erät ja erillisyhtiöt on huomioitava.
Ehdotukset ovat perusteltuja. On kuitenkin pystyttävä varmistamaan, etteivät ne johda liiallisiin kustannuksiin ja takaperoiseen kehitykseen. Finanssituotteiden standardoiminen ei saa olla liian pitkälle vietyä, jotta innovoinnille ja rahoitusmarkkinoiden tehostamiselle jää tilaa. Toisaalta valvontaa ei kannata kuormittaa sellaisella työllä, joka lisää valvottavien kuluja, mutta ei välttämättä paranna riskien ennaltaehkäisyä.
Läpinäkyvyyden eli tiedonantovelvoitteiden lisääminen lienee tehokkain tapa edistää markkinoiden luottamusta ja samaan aikaan ylläpitää tehokkuutta.
Pääomavaatimuksia, mukaan lukien likviditeettipuskurointia, ei tule kiristää tarpeettomasti, jotta rahoituskustannukset eivät kasva kohtuuttomasti. Taseen ulkopuolisten erien ja erillisyhtiöiden sääntelyssä huomioitava lainkiertämisen mahdollisuudet ja tästä johtuvat kielteiset seuraamukset kaikkeen rahoitustoimintaan.
Rahoituslaitosten kansainvälinen toiminta edellyttää tehostamista valvonnassa. Ylikansallista valvontaa tulee vahvistaa varmistamalla rajat ylittävä toimivalta valvontaviranomaisille. Euroopassa on työn alla muun muassa de Larosiére -työryhmän, eurojärjestelmän ja EU:n komiteoiden toimesta eurooppalaisen valvonnan kehittäminen.
Jo tämän kevään aikana on odotettavissa päätöksiä valvonnan kehittämisen linjauksista. Larosiéren työryhmän raportti valmistui maaliskuussa, G20-maiden toimet on aikataulutettu niin, että päätösesityksiä käsitellään huhtikuussa. Aika on kaikkinensa otollinen valvontarakenteiden parantamiselle.
Lopuksi
Finanssikriisistä tullaan ulos aikanaan. Tänä päivänä on tasapainoiltava välittömästi tehtävien massiivisten toimien ja pitkällä aikavälillä tarvittavien varojen riittävyyden kanssa. Keskuspankkien ja hallitusten toimet puuttua finanssijärjestelmän toimintaan ovat siksi hyvin vaikeita. Virheitä pelastustöissä tapahtuu. Silti niitä on rohkeasti uskallettava viedä eteenpäin, etteivät finanssimarkkinoiden häiriöt iske täydellä voimalla reaalitalouteen. Samalla pitää huolehtia valvonnan ja sääntelyn keinoista, ettei uusia häiriöitä synny. Rahoitusjärjestelmät ovat siirtyneet poikkeuksellisen edullisista ja helpoista ajoista tiukempaan aikaan. Tämä näkyy rahoituksen ehtojen tiukentumisena ja saatavuuden heikentymisenä. Yritysrahoituksessa pitää varautua siihen, että tämä haasteellinen aika voi jatkua pidempään. Tilanne tasapainottuu vasta reaalitalouden toipuessa.
(Lisäkalvot 9, 10, 11 ja 12)