Pankinjohtaja Sinikka Salon EKP:n kuoron konsertin yhteydessä pitämä läksiäispuhe, Ritarihuoneella Helsingissä

Hyvät naiset ja herrat!

Kun ajattelen menneitä 41 ½ vuottani työelämässä, päällimmäisenä on että olen ollut monella lailla onnekas. Minusta on ollut joka aamu mukava mennä töihin.

Olen ollut onnekas siksi, että löysin mielenkiintoisen ammatin, että minusta tuli ekonomisti. Kansantaloustiede tarjoaa hyvät työkalut analysoida yhteiskuntaa ja vallankäyttöä – ja halutessa pyrkiä niihin vaikuttamaan. Ammatinvalinta ei ollut minulle mitenkään selvä tai helppo eikä tietoinen – ei todellakaan. Menin opiskelemaan matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa, koska pääsin matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan pyrkimättä. En kuitenkaan halunnut opettajaksi, joka olisi ollut todennäköinen matematiikan opintojeni päätepiste. Aloin siis miettiä muuta orientaatiota. Tilastotiede – vaikka matematiikkaa sekin – tarjosi muita näkymiä. Siirryin opiskelemaan sitä pääaineena, ja tuolloin jouduin vaihtamaan tiedekuntaa. En sitten oikein kehdannut valmistua valtiotieteellisestä tiedekunnasta ilman ”oikeita” tämän tiedekunnan aineita. Niinpä valitsin kansantaloustieteen, josta sitten innostuinkin ja aikanaan − jo ollessani työelämässä − suoritin siitä jatko-opinnot ja vihdoin väittelin. Puhutaan paljon nopeiden valmistusaikojen tärkeydestä – ja toki syystä. Haluan tällä kertomuksellani kuitenkin myös tuoda ilmi sympatiani niitä nuoria opiskelijoita kohtaan, jotka eivät oikein tiedä mitä opiskella ja ”huuhailevat” yliopistossa akateemisesta vapaudesta nauttien – kuuluin itse niihin.

Ammatinvalinnastani lähtien työurani on siis ollut varsin sattumanvaraista − ja pääsääntöisesti onnekasta. Päädyin siis monen mutkan jälkeen ekonomistiksi, ensin tutkijaksi ETLAan, sittemmin virkamieheksi Suomen Pankkiin. Sattuman kautta olin myös hoitamassa apulaisprofessuuria yliopistolla. Sen sijaan Frankfurtiin – Euroopan rahapoliittiseen instituuttiin, EMIin, josta sittemmin tuli Euroopan keskuspankki – menin jo tietoisemman pyrkimisen kautta. Kun lapset olivat varttuneet, ajattelin toteuttaa haaveeni kansainvälisistä työtehtävistä. Onnekas tässäkin tietenkin olin: pääsin mukaan keskeiseen eurooppalaiseen projektiin ja löysin missioni, Euroopan ja euron.

Lopun te tiedättekin: vuoden 2000 syksyllä Suomen Pankin johtokunnan jäsenen virkaa täytettäessä satuin olemaan oikea henkilö oikeassa paikassa ja 15.10. tulee täyteen kaksi kautta – 10 vuotta − Suomen Pankin johtokunnassa.

Kun minut nimitettiin Suomen Pankin johtokuntaan – ulkopuolelta tavanomaisten piirien – olin innoissani tästä hienosta mahdollisuudesta. Tehtävä on avartanut monella tavoin ajatteluani. Olen viihtynyt erinomaisesti saadessani olla mukana vaikuttamassa vuosisadan projektissa, Euroopan integraatiossa ja yhteisen rahan vakiinnuttamisessa Eurooppaan. Olen pyrkinyt käyttämään kaikki johtokunnan jäsenen aseman suomat mahdollisuudet edistääkseni Suomen Pankin päämääriä ja missioitani, työllä ja sisulla − Labore et Constantia.

Minusta on ollut hienoa havaita, että Suomen Pankki on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa yhteiskunnassa euroon liittymisen jälkeen. Vähättelevät puheet ovat loppuneet ja ymmärrys sille, että Suomen Pankki muuttuneissa oloissa on luotettava ja riippumaton asiantuntijaorganisaatio: Suomen rahaviranomainen ja Eurojärjestelmän aktiivinen ja rakentava jäsen – kuten strategiaamme on kirjoitettu. Suomen Pankki ei luonnollisestikaan ole enää sellainen vallankäyttäjä, joksi se muodostui sodanjälkeisenä säätelyaikana. Mutta kukapa sellaista valtaa haikaileekaan.

Suomen Pankki on moderni, tärkeä eurooppalainen toimija, jonka tehtävä on edistää yhteisen rahapolitiikan harjoittamista ja rahaliiton edellytyksiä Suomessa. Suomen Pankki on vakauden rakentaja.

Suomen Pankki varoittaa inflaatioriskeistä. Se analysoi − puolueettomana asiantuntijana − millaisia toimia Suomen taloudessa vaaditaan talouspolitiikassa ja elinkeinoelämän eri lohkoilla − työmarkkinapolitiikassa ja yritysten hinnoittelukäytännöissä − jotta hintavakaus ja hintakilpailukyky säilyisivät.

Euroalueen keskuspankkien mandaattiin kuuluu keskeisesti muistuttaa talous- ja rahaliiton tärkeän osan, vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen tarpeellisuudesta. Vastikään koettujen kriisien jälkeen julkisen sektorin rahoitusasema on koko Euroopassa huonontunut dramaattisesti. On tärkeää päästä takaisin kestävälle uralle, jossa velkaantuminen saadaan mahdollisimman pian hallintaan. Näissä oloissa Suomen Pankin kriittinen rooli hallituksen talousarvioiden kestävyysarvioinneissa edelleen korostuu.

Suomen Pankin toiminnassa keskeinen ulottuvuus on myös rahoitusmarkkinoiden eurooppalainen integraatio, jonka edistäminen − takapakkia koetussa kriisissä ottaneenakin − kuuluu kansallisten keskuspankkien agendalle. Rahoitusmarkkinoiden integraatio − ml. Euroopan laajuiset yhteiset maksu- ja selvitysjärjestelmät, useissa maissa toimivien luottolaitosten EU-tasoinen valvonta jne. – on välttämätöntä edistettäessä sisämarkkinoiden toimintaa ja sitä kautta Euroopan talouskasvua ja hyvinvointia, ja on Suomen edun mukaisia. Suomen Pankin tulee näissäkin kysymyksissä korostaa pitkäjänteisyyttä, pitemmällä aikavälillä saatavia hyötyjä.

Kaiken kaikkiaan näen Suomen Pankin rahapolitiikan ja rahoitusmarkkinoiden tärkeänä osaamiskeskuksena Suomessa. Tämä asiantuntijuus korostuu erityisesti sitäkin taustaa ajatellen, että pankkisektorimme ollessa suurelta osin ulkomaisten konsernien osia, on uhkana että rahoitusmarkkinoiden osaaminen Suomessa kaventuu. Tämä on omiaan heikentämään suomalaisten kelpoisuutta asiantuntijatoimiin ja virkamiehiksi niille, yhä useammin EU-tason foorumeille, joissa meitä koskevia asioita valmistellaan. Esimerkiksi rahoitusmarkkinoita koskeva lainsäädäntöhän perustuu suurelta osin EU-tason direktiiveihin. Suomen Pankki on perinteisesti ollut kanava, jossa näihin valmistelutehtäviin pätevöidytään – nyt tämä tarve mielestäni korostuu entisestään. Onkin erinomainen asia, että rahoitusalan osaaminen nyt on koottu samaan konserniin – Suomen Pankkiin ja sen kyljessä olevaan Finanssivalvontaan. Pienessä maassa saadaan näin kustannustehokkuutta ja synergiaa.

***

Olen rakastanut näitä töitä ja iloinnut saadessani osaltani vaikuttaa Euroopan vakauteen ja yhdistymiseen, jonka perusta turbulensseista huolimatta kestää. Luotettavuus ja riippumattomuus ovat keskuspankkien elintärkeitä määreitä. Minusta on hienoa, että Eurojärjestelmään ja Suomen Pankkiin liitetään nämä epiteetit.

Toimissani olen omalta osaltani pyrkinyt avoimuuteen, keskusteluun, pohdiskeluun. Olen pyrkinyt ottamaan oppia rohkeilta suunnannäyttäjiltä. Ilman kriittistä keskustelua, ilman herättäviä kysymyksiä asiat eivät edisty hyvin. Laumakäyttäytymisen ja opportunismin vahingollisuudesta meillä on tuoreita esimerkkejä mm. koetun rahoitusmarkkinakriisin tiimoilta. Vaikka pienten yhteiskuntien voimana pidetään yksituumaisuutta ja konsensushakuisuutta, on hyvä muistaa, että kyselemättömyys, suunnitelmien kyseenalaistamattomuus on tuolloin myös erityinen vaara pienissä ympyröissä, joissa asiat helposti henkilöityvät. Tässä meillä on opittavaa nuorilta, mm. kirjailija Sofi Oksaselta. Hänhän on muistuttanut meitä suomalaisia monesti kehottamalla meitä avaamaan suumme.

***

En olisi uskollinen itselleni, ellen muistuttaisi tässä puheessani myös naisista. Olen ollut feministi koko elämäni ja siihen kuuluu tasa-arvoisten mahdollisuuksien antaminen sekä miehille että naisille. Tässä suhteessa yhteiskuntamme ei ole vielä valmis. Kun naisten osuus sodanjälkeisen Suomen hyvinvoinnin rakentamisessa on ollut niin keskeinen, on hämmästyttävää, että naisia esimerkiksi talouselämän johtotehtävissä ja korkeina virkamiehinä on niin vähän. Ekonomistina kysyisinkin, onko meillä varaa jättää hyödyntämättä suomalaisten naisten tunnetusti korkea osaaminen.

***

Hyvät ystävät!

Tuntuu jotenkin erikoiselta viettää läksiäisiään Ritarihuoneella, jonka voi katsoa edustavan mennyttä, sääty-yhteiskunnan maailmaa. Syy tilaisuuden pitopaikkaan on luonnollisesti se että tämä talo sopii hyvin konsertillemme. Tähän tarkoitukseen Suomen Pankin tilat ovat epäsopivat.

Mutta kun tarkemmin ajattelee, ehkä tämä tila sittenkin sopii työurani päättymisen kehyksiin. Se että vietän läksiäisjuhlaani Ritarihuoneella, symboloi sitä tasa-arvoista Suomea, jossa haluamme elää. Olen maalaistyttö, tavallisista oloista, mutta jolle hyvinvointiyhteiskuntamme on mahdollistanut hyvän koulutuksen ja sitä kautta uran, jota voi juhlistaa aatelisten salissa.

Kaikille teille lämmin kiitos yhteistyöstä – olette tehneet menneistä vuosista erityisen onnekkaita.

Klicka här för att redigera kakainställningar.: