Mihin pääomamarkkinamme ovat menossa?

Esityksen kuviot (pdf)

Hyvät kuulijat, kiitän järjestäjää mahdollisuudesta jakaa ajatuksiani pääomamarkkinoiden tilanteesta, näkymistä sekä mahdollisista kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista. En ota kantaa kurssitasoihin tai tuottoihin ja vältän toistamasta niitä ajatuksia, joita jo tehdyissä arvopaperimarkkinoiden kehittämisselvityksissä – kuten mainioissa Pörssisäätiön raporteissa vuodelta 2009 ja viime keväältä – on esitetty.

Esitelmässäni teen ehdotuksia ja kysymyksiä pääomamarkkinoiden kehittämisestä yhdistellen kokemuksiani pääomia hankkivan yrityksen, raha- ja pääomamarkkinapalveluita tarjoavan pankin ja nyt markkinoita yleisesti valvovan ja seuraavan viranomaisen näkökulmasta.

Pääomamarkkinoidemme merkitys huomattava

Yhteiskunnan ja kasvavan kansantalouden peruspilareita ovat hyvin toimivat rahoitusmarkkinat, joilla tehokkaan ja vakavaraisen pankkijärjestelmän ohella on luotettava maksuliiketoiminta ja tehokkaasti pääomia kohdentavat raha- ja pääomamarkkinat.

Vakavarainen pankkijärjestelmä sekä toimivat pääomamarkkinat ja markkinapaikka tukevat yritysten toimintaedellytyksiä ja yksityisten henkilöiden talouden hoidon mahdollisuuksia. Nämä parantavat talouden kilpailukykyä. Yritysten näkökulmasta ne antavat mahdollisuudet sekä osake- että vieraan pääoman eli velkarahoituksen hankintaan. Pääomamarkkinat kohdentavat sijoituspääomat kannattaviin investointeihin. Pörssi toimii myös tärkeänä talouden suorituskyvyn ja kasvuodotusten mittarina.

Suomen pääomamarkkinat eivät ole pienet suhteessa maan kokoon. Osakemarkkinoidemme koko suhteessa talouden kokonaistuotantoon (BKT) on suurempi kuin Japanissa ja lähes Ruotsin ja Yhdysvaltojen tasoa. Tämä johtunee siitä, että Suomessa on väestömme kokoon nähden poikkeuksellisen monta suurta yritystä, jotka ovat toimialoillaan johtavia - kansainvälisestikin tarkastellen – ja ovat Helsingin pörssiin listattuja. Myös institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkelaitokset, ovat kansainvälisessä vertailussa mittavia.

(Kuva 1)

Pääomamarkkinoiden kehittämiseen myös ensisijaismarkkinat

Usein keskustellaan pääomamarkkinoista kokonaisuutena. Niitä kehitettäessä on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että markkinat koostuvat sekä ensisijaismarkkinoista että jälkimarkkinoista.

Ensisijaismarkkinoiden tehtävänä on hankkia ja allokoida pääomia investointikohteisiin. Markkinat ovat arvopaperien liikkeeseen laskijoiden näkökulmasta tärkeät. Kehittämistoimet suunnataan asioihin, joilla julkiselle markkinapaikalle tuloa voidaan helpottaa ja kannustaa.

Jälkimarkkinoilla käydään kauppaa arvopapereilla. Ne ovat tärkeät erityisesti sijoittajan näkökulmasta. Kehittämistoimet liittyvät tällä alueella vaihdannan lisäämiseen esimerkiksi kaupankäynnin kustannuksia alentaen, sijoittajainformaatioon parantamiseen ja sijoittajasuojaan.

Pääomamarkkinoiden kehittämisessä ei tule keskittyä vain osakesäästämisen tai sijoitustoiminnan kannustamiseen eli keskittyä lähinnä jälkimarkkinoille. On tärkeää tarkastella myös ensisijaismarkkinoiden kehittämistarpeita. Molemmat ymmärrettävästi vaikuttavat toisiaan vahvistaen parhaassa tapauksessa, mutta myös pahimmillaan toisiaan heikentäen jos jommankumman toimintaan liittyy heikkouksia.

Tarvetta kehittämiselle aina on, sillä pääomamarkkinoiden on pärjättävä muuttuvissa yhteiskunnan ja talouden oloissa. Muutoksia on menossa erityisesti kansainvälistymisen, markkinoiden integroitumisen ja markkinapaikkojen kilpailun johdosta.

Tiedossa oleva pankki- ja vakuutussektorin sääntelyn kiristyminen muuttaa todennäköisesti rahoituksen lähteiden keskinäistä edullisuutta. On ilmeistä, että markkinaehtoisen rahoituksen ja tehokkaiden markkinapaikkojen merkitys korostuu yritysrahoituksessa.

Kilpailukykyinen markkinapaikka varmistettava

Osakemarkkinoiden trendit ovat huonoon suuntaan, mutta arvopaperimarkkinoittemme tilanne ei ole ollenkaan onneton. Kuolinkelloja ei ole syytä soittaa, vaikka kehityksessä onkin näivettymisen uhkia.

Kauppapaikkojen välinen kilpailu vaihdetuimmista osakkeista on kiristynyt merkittävästi. Kaupankäynnin kustannusten ohella kilpaillaan kaupankäynnin nopeudesta. Helsingin pörssin likvidimpien osakkeiden kaupankäynnistä on siirtynyt hiljalleen lähes kolmannes pörssin ulkopuolisiin monenkeskisiin kauppapaikkoihin (Multilateral Trading Facility eli MTF).

Osakemarkkinoiden viime vuosien alamäki on myös osaltaan vähentänyt Helsingin pörssin euromääräistä vaihtoa, joka on pudonnut puoleen finanssikriisiä edeltäneistä vuosista.

(Kuva 2)

Osakevaihdon rakenne on kuitenkin muuttunut siten, että vaikka arvolla mitattu vaihto on pienentynyt, niin kappalemääräisesti tarkasteltuna volyymit ovat jopa nousseet. Kun otetaan huomioon kaupankäynnin hyvä taso edeltäneisiin vuosikymmeniin verrattuna, ei nykytilannetta kannata voivotella.

(Kuva 3)

Helsingin pörssilista lyhenee hiljalleen, ja ensisijaismarkkinoilta haetun rahan määrä on vähäinen. Tässä suhteessa pörssin tulevaisuuden ennusmerkit näyttävät huonoilta.

(Kuvat 4 ja 5)

Listautumiset Helsingin pörssiin ovat viime vuosina kuivahtaneet lähes kokonaan. Myös yritysten joukkovelkakirjalainat ovat lähinnä ennalta sovittuja ja sijoitettuja velkajärjestelyjä ”private placementteja”, ei suurelle yleisölle suunnattuja sijoituskohteita, jotka tulisivat laajemmin kaupankäynnin kohteeksi. Valtionkin lainat myydään enimmäkseen kansainvälisillä markkinoilla.

Institutionaaliset sijoittajat, kuten sijoitusrahastot tai eläkelaitokset, ovat hajauttaneet sijoituksiaan globaalisti ja suomalaisten yritysten velkarahoitus hankitaan lisääntyvässä määrin kansainvälisistä lähteistä. Kotimaiset piensijoittajat ovat aktiivisia, mutta niiden kysyntä ei yksin riitä pitämään markkinoiden vaihtoa yllä.

Kehityskulussa on uhkia ja toimenpiteittä Suomen markkinapaikka kuihtuu. Talouskasvun ja muutoinkin kehittyvän yhteiskunnan näkökulmasta markkinapaikka tulee säilyttää elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä. Koska kansantalouden koko tai sijaintimme eivät anna luontaista pohjaa kasvulle, tulee markkinapaikan toimintaedellytyksistä erityisesti huolehtia.

Kehittäminen voidaan perustaa sellaisille kilpailueduille, joita markkinapaikalla on. Meillä tällaisia kilpailuetuja on. Suomessa on useilla toimialoilla kansainvälisestikin tarkastellen johtavia yrityksiä ja erityisosaamista. Näiden toimialojen tunteminen ja hyvä analyysi tuo pääomamarkkinoillemme etua, jota voimme enenevästi hyödyntää. Analyytikkojen ammattikunnan laatu on markkinapaikka Helsingin menestykselle yhtä välttämätön edellytys kuin kilpailukykyinen infrastruktuurikin.

Suomen osake- ja velkamarkkinoiden tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, että yritykset ja julkinen sektori toimivat arvopaperien liikkeeseen laskijoina kotimaassa. Arvopapereita voi tarjota kansainvälisille markkinoille, mutta myös kotimaisille sijoittajille ja säästäjille. Markkinapaikalle, on se pörssi tai velkakirjojen kauppapaikka tai -tapa, on saatava riittävästi kaupankäyntiä.

Tärkeää on, että kansainvälistä kiinnostusta herättävät suuremmat yritykset saadaan pidettyä kotimaan markkinapaikalla. Tämä on tärkeää paitsi Helsingin markkinapaikan vaihdon ja tulojen kannalta, niin myös sen maineen ja houkuttelevuuden vuoksi.

Kotiinpäinvetoa?

Mikäli nykyinen kehitys jatkuu, on riskinä, että kaupankäynti siirtyy yhä enemmän pois Suomesta. Jos markkinapaikka on ulkomailla, vaikka vain toisessa Pohjoismaassa, kaikkien yritysten - ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten - oman ja vieraan pääoman hankinta vaikeutuu.

Rahoitusolojen tiukentuessa ja markkinoiden ongelmatilanteissa sijoittajien kiinnostus reuna-alueita kohtaan vähenee. Suuria ykkösluokan yrityksiä lukuun ottamatta suomalaisia yrityksiä ei tunneta kansainvälisillä markkinoilla hyvin, jos ollenkaan.

Nostaisinkin esiin sijoitustoimintaan liittyvän kotimaisuuden painottamisen eli home bias -tekijän. Tulisiko suurempien instituutioiden panostaa voimakkaammin kotimaisiin sijoituksiin?

Kuten aiemmin mainitsin, poikkeuksellisissa oloissa ulkomaisen rahoituksen saanti voi vaikeutua ja jopa tyrehtyä kokonaan, kuten kolmisen vuotta sitten käytännössä tapahtui. Tuolloin kävi selväksi, että kotimaisia markkinoita ja sijoittajia tarvitaan finanssimarkkinoiden kansainvälistymisestä huolimatta. Nämä kykenevät helpommin analysoimaan yritysten kannattavuutta ja luottokelpoisuutta. Läheisyys helpottaa tiedonhankintaa ja -käsittelyä.

Suomessa on lukumääräisesti vähän institutionaalisia sijoittajia, joskin nämä harvat ovat taloutemme kokoon nähden todella suuria. Työeläkeyhtiöt, KEVA ja Valtion eläkerahasto edustavat kaikki sijoitustoiminnassaan korkeaa ammattitaitoa ja osaamista. Ne eivät ole vain sijoittajia, vaan antavat lainaa yrityksille eri muodoissa.

Tiedän eläkeyhtiöiden ja -laitosten lisänneen viime vuosina kotimaista painotusta sijoituksissaan. Samoin ne ovat olleet aktiivisia yritystodistusmarkkinoilla. Myös muutoin ne ovat olleet pääomamarkkinoiden kehittämisestä mukana.

Usein esitetään kysymys, voisiko työeläkelaitokset edelleen lisätä osallistumistaan kotimaisiin sijoituskohteisiin. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Sijoitustoiminnassa pyritään hajautuksella pienentämään riskiä tuottoja menettämättä. Mekaanisesti ei kotimaisuuden lisäämistä tai ylipainoa tule toteuttaa. Painotus vain yhteen markkinaan voi lisätä riskiä, eikä tämä ole aina optimaalista sijoittamista tuotto-riski -tarkastelussa, vaikka markkina tunnettaisiinkin hyvin.

On ilmeistä, että työeläkelaitosten, KEVAn ja VER:n nykyistäkin suurempi painotus Suomeen olisi myönteistä pääomamarkkinoiden näkökulmasta. Mutta onko niiden itsensä näkökulmasta kotimaisten sijoitusten lisäämiseen perusteita tai esteitä? Aiemmin mainitsin sijoituskohteiden ja markkinoiden tuntemiseen liittyvän kilpailuedun. Lisäksi niiden liiketoiminta – ja koko eläkejärjestelmän kestokyky – perustuu suomalaisilta yrityksiltä ja muilta työnantajilta saatavaan maksutuloon.

Suomalaisen eläkelaitoksen liiketoiminnankaan näkökulmasta sijoitusta Suomeen ja jonnekin muuhun maahan, ei voine pitää samanarvoisina vaikka kyseisen sijoituksen tuotto ja riski olisivatkin täysin samat. Kotimaisella painotuksella varmistettaisiin osaltaan elinkeinoelämän rahoitusmahdollisuuksia, lisättäisiin talouskasvua, parannettaisiin työllisyyttä ja näin lopulta myös vahvistettaisiin maksutuloa. Tällaisen kokonaisnäkemyksen tuominen yhdeksi sijoitustoimintaakin ohjaavaksi kriteeriksi voi antaa hyvän perusteen ohjata varoja kotimaisille pääomamarkkinoille.

Verotuksesta en aio tässä keskustella enempää kuin toteamalla, että sijoittamiseen tai kaupankäyntiin liittyvät verot eivät saa poiketa epäedullisesti muista maista. Ankarammalla verotuksella kaupankäynti siirtyy muualle ja markkinapaikka Helsinki näivettyy. Ulkomaisten toimijoiden osuus pörssin vaihdosta on noin kolme neljäsosaa. Kaupankäynti siirtyy täältä helposti ja nopeasti muualle, jos toimintoja verotetaan meillä muita raskaammin.

Ensisijaismarkkinat pk-yritysten joukkolainoille

Helsingin pörssi on hakenut keinoja helpottaa uusien yritysten listautumista. Ne eivät ole vielä ottaneet tulta. Kasvuyritysten pääomamarkkinoille pääsyn mahdollistamiseen tulee edelleenkin kiinnittää huomiota. Nyt on mielestäni oivallinen tilaisuus laajaan yhteistyöhön kotimaisten pääomamarkkinoiden kehittämiseksi.

Käytettävissä on hyviä arvopaperimarkkinoiden kehittämiseen liittyviä selvityksiä, kuten Pörssisäätiön viime vuosina julkaisemat. Niissä on analysoitu listautumiseen liittyviä esteitä ja mahdollisia kannustimia. Odotan mielenkiinnolla ja luottavaisena ehdotuksia ministeri Häkämiehen hiljakkoin asettama työryhmältä. Toiveena on, että osakemarkkinoiden lisäksi syntyy ehdotuksia esimerkiksi yritysrahoituksen hankinnan vaihtoehtojen laajentamiseksi.

Yritykset tarvitsevat markkinat, joilta ne voivat koosta riippumatta hankkia vieraan pääoman ehtoista rahoitusta nykyistä laajemmin. Yksi mahdollisuus olisi käynnistää pienille ja keskisuurille yrityksille tarkoitetut velkamarkkinat, jotka olisivat Deutsche Börsen ylläpitämän velkakirjamarkkinan kaltaiset.

Saksassa pk-yritysten velkakirjojen kauppapaikka perustettiin viime talvena ja se toimii pörssin ylläpitämässä kaupankäyntijärjestelmässä. Saksassa emissioiden minimikoko on 30 miljoonaa euroa. Meillä alaraja emissioille voisi olla pienempi.

Pk-yritysten velkakirjamarkkinalla tiedonantovelvollisuudet ovat suppeammat kuin pörssilistatuilla joukkovelkakirjalainoilla, samaan tapaan kuin on vaihtoehtoisilla osakemarkkinoilla. Saksassa emissiot hoidetaan listauksia hoitavien yritysten (listing partners) toimesta ja nämä toimivat myös kaupankäynnin välittäjinä. Meillä pankit tai pankkiiriliikkeet voisivat toimia markkinatakaajina osakemarkkinoiden tapaan. Kauppapaikka toimii Saksan valvontaviranomaisen BaFinin valvonnassa ja se saa tätä kautta lisää luotettavuutta.

Kiristyvä sääntely luo tilaisuuden

Kiristyvä pankki- ja vakuutusyhtiösääntely korostaa toimivien pääomamarkkinoiden tarvetta niin pankkien kuin yritystenkin rahoitushuollossa. Uudet säännökset muuttanevat sekä lainanantajien että lainanottajien käyttäytymistä, kuten myös pääomamarkkinoiden toimintaa.

Pankkien ja vakuutusyhtiöiden vakavaraisuusmääräysten tiukentumisen odotetaan tuovan mukanaan pitemmän aikavälin hyötyjä. Rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja rahoitussektorin kriisiytymiset harvenevat ja niiden vahingot ovat pienempiä. Uudistuksen hintana on rahalaitosten ja vakuutusyhtiöiden antaman rahoituksen hinnan nousu ja mahdollisesti myös pitkäaikaisten luottojen saatavuuden heikkeneminen, ainakin verrattuna siihen tilanteeseen, joka globaaleilla rahoitusmarkkinoilla vallitsi ennen nykyisen finanssikriisin kärjistymistä vuonna 2008.

Basel III:n johdosta pankkiluottojen marginaalit nousevat elleivät pankit alenna sijoitetun pääoman (ROE) tuottotavoitteitaan. Vakuutusyhtiöiden tulevaan sääntelyyn (solvenssi II) liittyvä riskipainojen käyttöönotto luotoissa ja sijoituksissa nostanee myös yrityslainojen marginaaleja aikaisempaan verrattuna.

Kaikkinensa perinteinen taseesta myönnettävä pankki- tai vakuutusyhtiölaina kallistunee. Siksi tarve hankkia nykyistä suurempi osa rahoituksesta raha- ja pääomamarkkinoilta kasvaa.

Rahoituksellisten olojen heikentyminen

Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten investointien rahoituskanavina toimivat syndikoidut lainamarkkinat ja joukkolainamarkkinat. Normaalioloissa markkinat toimivat liikkeeseen laskijoiden näkökulmasta hyvin, mutta kriisitilanteissa markkinat sulkeutuvat nopeasti.

Suomalaiset yritykset ovat varautuneet kuluneen vuoden aikana kansainvälisen rahoituksen saatavuuden heikkenemiseen varsin hyvin. Ne ovat solmineet tänä vuonna uusia syndikoituja luottosopimuksia lähes 11 mrd. euron arvosta ja sopimuslimiittien määrä nousee noin 35 mrd. euroon. Kotimaassa vastaavien sopimusten limiitit ovat vajaa 5 mrd. euroa. Yritykset käyttivät myös kansainvälisiä joukkolainamarkkinoita alkuvuoden aikana varsin runsaasti.

Kotimaassa yritystodistusmarkkinat toimivat varsin hyvin, mutta yritysten joukkolainamarkkinat ovat suppeammat ja emissioita on harvoin. Yritysten joukkolainojen määrä onkin pienempi kuin liikkeessä olevien yritystodistusten määrä. Erityisesti yritysten pitkäaikaisille kotimaisille joukkolainamarkkinoille tulisi mielestäni saada lisää puhtia.

(Kuva 6)

Palaan vielä home bias -kysymykseen. Onko yhtenä syynä siihen, että Ruotsissa on meitä laajemmat kotimaiset velkakirjamarkkinat se, että vakuutussektorin sijoitusten avointen valuuttapositioiden määrää rajoittavat määräykset ovat hillinneet sijoituksia ulkomaisiin kohteisiin? Meillä vakuutusalan sijoitustoiminnan hajauttaminen kotimaan ulkopuolelle käynnistyi ripeästi euron käyttöönoton jälkeen kun valuuttariski poistui. Vai onko niin, että Ruotsissa sijoitusvalinnoissa läheisyys ja tunnettuus ovat painaneet enemmän kuin Suomessa? Tätä on syytä selvittää enemmän pikaisten johtopäätösten tekemisen sijaan.

Lainsäädäntöhankkeiden vaikutuksia

Arvopaperimarkkinalain ja sitä sivuavien lakien uudistustyö on edennyt ja työssä on pyritty ottamaan huomioon myös Suomen arvopaperimarkkinoiden kilpailukyky markkinarakenteiden muuttuessa sekä sääntelyn ja valvonnan harmonisoituminen.

Eri markkinaosapuolien ponnisteluja tarvitaan vielä esimerkiksi arvopaperien moniportaisen hallinnan kehittelyssä. Nämä ns. hallintarekisteröintiin liittyvät kysymykset tulisi ratkaista siten, että arvopaperimarkkinoidemme kilpailukyky säilytetään ja eri viranomaisten tiedonsaanti turvataan. Näin on tehty muuallakin ja esimerkkejä toimivista ratkaisuista löytyy.

Hallintarekisteriin siirryttäessä tulee huolehtia myös liikkeeseen laskijoiden, yritysten tiedonsaannista. Niiden sijoittajasuhdetoiminta ja tiedonantovelvollisuudet sijoittajille edellyttävät hyvää järjestelmää osakkaiden tunnistamiseksi ja tuntemiseksi.

Pääomamarkkinoiden ja niiden toimintaan oleellisena osana kuuluvan infrastruktuurin sääntely on laajenemassa kotimaan ohella myös EU:ssa, jossa on meneillään useita sääntelyhankkeita kuten rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin muutokset (MiFID Review), keskusvastapuolia ja OTC- johdannaisia koskeva direktiivi (EMIR) sekä arvopaperikeskuksia koskeva sääntely (LCSD).

Kaupankäynnin jälkeinen arvopaperiprosessi

Arvopaperikeskukset ja keskusvastapuolet ovat systeemisesti merkittäviä infrastruktuuritoimijoita. Tässä yhteydessä esiin nousee kysymys, miten näiden toimijoiden liiketoiminta on Euroopassa keskittymässä ja mikä on suomalaisten toimijoiden asema?

Suomalaisten pankkien, yritysten tai sijoittajien näkökulmasta ei liene yhdentekevää, missä infrastruktuuripalvelut ovat tai mitkä ovat niiden aukioloajat.

Infrastruktuurin integroituminen osaksi laajempaa eurooppalaista kokonaisuutta on toimintojen tehokkuuden näkökulmasta kannatettavaa. Järjestelmien loppukäyttäjille, kuten liikkeeseen laskijoille ja sijoittajille on turvattava pääomamarkkinoiden tärkeät toiminnot ja palvelut. Palveluiden on oltava tehokkuuden lisäksi myös laadultaan, saatavuudeltaan ja hinnaltaan samaa tasoa kuin muualla. Pahin tulema infrastruktuurin integroitumisesta olisi toimintaedellytysten huonontuminen ja omiin markkinoihin vaikuttamisen menettäminen.

Euroopan pääomamarkkinoiden infrastruktuurin kehittämisen yhtenä tavoitteena on luoda yhtenäiset arvopaperimarkkinat, joiden ansiosta saadaan skaalaetuja ja lisätään kilpailua. Osana tähän tavoitteeseen kuuluu Target2-Securities -hanke (T2S).

Target 2 Securities luo Suomen markkinoille mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. T2S:n myötä Suomella on mahdollisuus säilyä osana eurooppalaisia arvopaperimarkkinoita ja tarjota koko Euroopan laajuiset markkinat sijoittajille ja liikkeeseen laskijoille.

T2S voi nostaa kustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta hyödyt saadaan pitemmällä aikavälillä. Kolmenkymmenen erillisen selvitysjärjestelmän yhdistäminen yhdeksi järjestelmäksi tuo koko markkinan näkökulmasta säästöjä, vaikka kaikki eivät välttämättä hyödy muutoksesta.

Lontoon pörssin Post Trade -toimintojen johtaja Kevin Milne arvosteli tämän vuoden syyskuun SIBOSin kokouksessa T2S:stä käytyjä negatiivisia keskusteluja ja viittasi, että samankaltaisia keskusteluja käytiin, kun brittiläinen arvopaperikeskus Crest valmisteli oman järjestelmänsä käynnistämistä epäonnistuneen Taurus –projektin jälkeen. Markkinoilla esitetyistä epäilyistä huolimatta Crestin järjestelmä onnistui hänen mielestä hyvin.

Lopuksi

Yhteenvetona totean, että suomalaiset ja erityisesti kasvuhakuiset yritykset tarvitsevat toimintaansa varten toimivat ja luotettavat raha- ja pääomamarkkinat myös kotimaassaan.

Kehittämiseen löytyy muitakin kuin verotukseen liittyviä keinoja. Niitä etsittäessä on huomioitava sekä ensisijais- että jälkimarkkinat. Kotimaisen omistajuuden kannustaminen ja lisääminen olisi mielestäni yksi tärkeä keino, jonka mahdollista käyttöä tulee harkita. Institutionaalisten sijoittajien kohdalla tämä pitää toteuttaa oikealla tavalla huomioiden näiden liiketoiminnan kokonaisuus; kaikki riskit, kustannukset ja hyödyt.

Nyt on tilaisuus jota ei tule hukata.

​Mihin pääomamarkkinamme ovat menossa?