Johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkaraisen alustus, Kaupan liitto 25.1.2011

 

Pentti Hakkarainen, johtokunnan varapuheenjohtaja

Esitelmärunko, jota esitelmä noudattelee soveltuvin osin.

 

Hyvät Kaupan liiton hallituksen jäsenet, kiitän ensimmäiseksi kutsusta lounaallenne ja mahdollisuudesta pitää esitelmä ajankohtaisista rahoitusmarkkinoiden asioista.

Sain toiveen, että alustaisin rahoitusmarkkinoiden tulevaisuuden näkymistä ja euron kohtalosta. Käytän esitelmöitsijän vapautta ja katan aluetta laajemmin. Olen jäsentänyt esitelmäni neljään jaksoon; uudet Basel -säännökset pankeille, uusi Euroopan rahoitusvalvontakehikko, Euroopan unionin talouskriisin ratkaisumekanismit ja lopuksi yleisemmin talousnäkymät.

Aloitan Basel säännöstön uudistamisesta.

 

Kansainvälistä rahoitussääntelyä ja -valvontaa on alettu rahoi¬tuskriisin opetusten pohjalta kiristää voimakkaasti. Toistaiseksi tärkein uudistuskokonaisuus, ns. Basel III, parantaa pankkien riskinsietoky¬kyä sekä instituutiokohtaisia että mak¬rotaloudellisia sokkeja vastaan. 

Basel -säännöstön uudistus vaikuttaa keskeisemmin kolmella alueella; pankkien vakavaraisuuteen laskettavan oman pääoman määrää ja laatua parannetaan, niiden rahoitusasemaa vahvistetaan sekä niille asetetaan ehdoton velkaantumiskatto. Vaikka uudistuksista aiheutuu pankkitoiminnalle kustannuksia, ne ovat taloutemme näkökulmasta Suomen etujen mukaisia. 

Pankkien luotettava toiminta on välttämätöntä niin kuluttajille kuin yrityksille. Lisäksi se on tärkeää koko kan¬santaloudelle.  Rahoitusjärjestel¬män tulee moitteettomasti hoitaa perustehtävänsä, kuten rahoituksen ja maksujen häiriöttömän välityksen, rahoituksen luotettavan hinnoit¬telun ja riskien tehokkaan jakamisen. Hyvin toimivassa järjestelmässä raha ohjautuu kannattaviin hankkeisiin ja varmistaa näin kansantalouden hyvinvointia. Ei riitä, että järjestelmä toimii vain hyvinä aikoina. Rahoitusmarkkinoiden toimijoi¬den riskinkantokyvyn ja yleisön luotta¬muksen on oltava riittävät kestääkseen suuriakin häiriöitä.

Suomen Pankki huolehtii osaltaan rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja vakaudesta. Se julkaisi vastikään raportin Suomen rahoitus¬järjestelmän vakautta koskien.  Raportin mukaan vuonna 2011 vakautta uhkaavat erityisesti seuraavat riskit:

1) Velkakriisin pahentuminen lamauttaa kansainväliset rahoitusmark¬kinat, mikä vaikeuttaa myös suomalais¬ten toimijoiden rahoitusta ja varainhan¬kintaa.

2) Velkakriisi pysäyttää maailman¬talouden elpymisen, mikä jarruttaa kulutusta, investointeja ja vientikysyn¬tää sekä heikentää rahoitusyritysten toi¬mintaympäristöä.

3) Suomalaisten kotitalouksien vel¬kaantumisen jatkuva kasvu tekee koti¬taloudet entistä haavoittuvammiksi korkojen nousua ja negatiivisia talous¬yllätyksiä vastaan.

Hyvät kuulijat, te ehkä mietitte, pitääkö kansainvälisillä markkinoilla tapahtuvista asioista täällä rajojemme sisällä huolehtia. Varsinkin kun edellä mainitun raportin mainitsemista uhkista kaksi ensimmäistä ovat Suomen ulkopuolella tapahtuvia. Ja jos pitää, niin kysymys on, mitä niille voidaan tehdä. Vastaus saadaan havainnollisesti tarkastelemalla taloutemme kehitystä viime vuosina.  

Vuoden 2008 aikana kärjistynyt kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisi osoitti hyvin, miten voimakkaasti muualla tapahtuvat häiriöt vaikuttavat meillekin. Kansantuotteemme romahti kahdeksan prosenttia pitkälti muualla syntyneiden häiriöiden vaikutuksesta. On siis etumme saada kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden sääntelyä ja valvontaa paremmaksi.

Onneksi Suomen rahoitusjärjestelmä kesti hyvin ja kykeni estä¬mään talouden pahan heikentymiskier¬teen syntymisen. Aina kun kritiikki kasvaa pankkien kannattavuutta kohtaan, on hyvä toisaalta muistaa, että suomalaisten rahoitus¬laitosten vahvuus pienentää ongelmia. Tämä on tärkeää, sillä emme todellakaan ole suojassa kansainväli¬sen talouden ja rahoitusjärjestelmän häiriöiltä.

Uuden sääntelyn vaikutuksia kansantalouden kasvuun ja lainanannon hintaan on arvioitu ja tutkittu jo paljon. Kun säännöksiä suunniteltiin, ne olivat myös toimialan kommentoitavana.

Uudet vaatimukset voivat johtaa lainamarginaalien kohoamiseen ja sitä kautta heikentää talouskasvua. Arviot vaihtelevat varsin paljon, mutta viimeisimpien ja perusteellisimpien analyysien mukaan BKT voi laskea keskimäärin 0.2 – 0.4 prosenttiyksikköä.

Kuitenkin on syytä todeta, että kiristyvät vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset vaikuttavat lainakustannuksiin, jos mikään ei muuttuisi, pankkitoiminnassa ei tapahtuisi tehostumista ja tuottavuuden kasvua eikä oman pääoman tuottovaatimus alenisi. Tällöin lainamarginaaleihin kohdistuu arviolta noin 0.25 - 0.50 prosenttiyksikön nousupaine.  Pankkien dynaaminen toiminta ja alan kilpailu varmistanee kuitenkin sen, että kustannus ei ainakaan kokonaan tulle lainanottajien kontolle.

Vaikutusarvioihin tulee suhtautua suurella varauksella. Niiden pohjalla olevat olettamukset voivat muuttua. Myös sellaiset syy-seuraussuhteet, jotka ovat aiemmin toimineet, eivät välttämättä toimi enää samoin.  Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua Suomen Pankin Euro & talous -erikoisnumeroon Rahoitusjärjestelmän vakaudesta 2010, jossa vaikutuksia arvioidaan ja asiaa tarkastellaan.
 

 

Rahoitusvalvonnassa oli kaksi merkittävää puutetta. Yksi oli se, että vaikka yksittäisiä rahalaitoksia valvottiin ja ne noudattivat säännöksiä, koko järjestelmä saattoi kehittyä ”vinoon” lisäten riskiä sekä toimijoille että laajemmin koko finanssialaan. Esimerkki tästä on amerikkalainen asuntorahoitus, joka kriisiytyi ja levisi ympäri maailman aiheuttaen ennakoimattomia tappioita ja vahinkoja.

Toinen perustavaa laatua oleva puute oli valvonnan perustuminen liiallisesti kansalliseen valvontaan. Finanssimarkkinat ovat olleet jo pitkään kansainvälisesti toimivat. Alan yrityksille kansalliset rajat eivät ole enää määrääviä. Toiminta on kotimaisellakin vähittäispankilla aiempaa enemmän riippuvainen kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista ja eri maissa toimivista rahalaitoksista. Kaikesta tästä huolimatta valvonta oli lähes yksinomaan kansallisten valvontaviranomaisten vastuulla.  Tilanne oli huono eikä vain valvonnan vaan myös useassa maassa toimivien pankkien näkökulmasta. Ongelmien syntyessä jouduttiin erilaisiin hätä- ja tilapäisratkaisuihin.

Nämä kaksi merkittävää puutetta korjattiin, kun alkuvuonna saatiin perustettua sekä Euroopan järjestelmäriskineuvosto, englanniksi European Systemic Risk Board (ESRB), että Euroopan Unionin valvontaviranomaiset rahoitus-, vakuutus- ja arvopaperimarkkinoille, englanniksi European Banking Authority (EBA), European Insurance and Occupational Pensions  Authority (EIOPA) ja European Securities and Markets Authority (ESMA).

ESRB:n tehtävänä on seurata markkinoita kokonaisuutena. Se voi tarvittaessa puuttua sellaisiin toimintatapoihin ja vinoumiin, jotka saattavat aiheuttaa suuria kokonaistaloudellisia vahinkoja. Käytännön esimerkkinä on luottomäärien voimakas kasvu, joka voi johtaa kiinteistöjen hintakuplaan. 
 

EU:n uusien valvontaviranomaisten EBA:n, EIOPA:n ja ESMA:n keskeisin tehtävä on koordinoida kansallisten finanssivalvontojen työtä, edistää valvontakäytäntöjen yhtenäistämistä ja viime kädessä ratkaista sellaisia kiistakysymyksiä, joissa kansalliset valvontaviranomaiset eivät pääse yhteisymmärrykseen. Nämä EU-viranomaiset eivät korvaa kansallisia finanssivalvojia vaan tarvitsevat kansallisten valvojien hyvää työtä, jotta voivat toimia hyvin.

Sitten meneillään olevaan valtioiden velkakriisiin.

 

 

 Useat maat ovat tavalla tai toisella eläneet yli varojensa ja velkaantuneet siten, että niiden velanmaksukykyyn on syntynyt epäilyä. Näin on tapahtunut myös euroalueella. Kuitenkin kriisi on ollut talouden ja rahoitusmarkkinoiden vakauden kriisi, eikä suinkaan yksittäisen valuutan tai valuutta-alueen kriisi.

Euroopassa Kreikan talouskriisi kärjistyi vajaa vuosi sitten keväällä. Tuolloin ei ollut valmista toimintamallia kuinka tilanteeseen puututaan. Alkuun vierastettiin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n osallistumista. Neuvottelujen jälkeen Kreikan pelastuspaketin rakentajia olivat IMF, EU-jäsenmaat ja Euroopan komissio yhteistyössä EKP:n kanssa. Kansainvälisen valuuttarahaston osaaminen ja kokemus rahoituspakettien ja erityisesti niihin liitettävän talousohjelman luomiseksi oli elintärkeää akuutin häiriön ratkaisemiseksi.

Kreikan kriisi johti toukokuussa tarvittaessa yhteensä 750 mrd euron kapasiteetin omaavan tilapäisluonteisen Euroopan rahoitusvakausjärjestelyn luomiseen. Järjestelyyn sisältyy rahoitusosuuksia Euroopan rahoitusvakausvälineeltä (ERVV), Euroopan rahoitusvakausmekanismilta (ERVM) sekä IMF:ltä.

Irlanti joutui ahdinkoon Kreikan jälkeen. Maa tuntui aluksi väistelevän avun pyytämistä. Se joutui kuitenkin ahdingon kasvaessa taipumaan ja pyytämään ulkopuolista apua. Kreikan tapauksesta oppineena tukipaketti saatiin uusien tukimekanismien avulla aikaan varsin nopeasti. Rahoituksen ehtona oleva talousohjelma on tiukka.

IMF ja EU:n komissio valvovat ohjelman noudattamista tarkkaan. Vastuu talouden tasapainottamisesta ja saattamisesta kestävälle uralle on tässä ohjelmassa aina maalla itsellään.

Hyvät naiset ja herrat, julkisuudessa on esitetty uhkakuvia Portugalin ja Espanjan joutumisesta talouskriisiin. Molemmat maat ovat vakuuttaneet tekevänsä tarvittavat toimet, jotteivät ne joudu ulkoisen rahoitusavun varaan. Siinäkin tapauksessa, että nämä maat itse eivät saa talouttaan kuntoon, on Kreikan ja Irlannin tapauksista hyötyä. Toteutetut rahoitusjärjestelyt osaltaan kapseloivat ongelmia ja vähentävät painetta muihin maihin. Lisäksi rahoituspaketit ja toimintamallit ovat testattuja ja yhä valmiimpia.

Hyvä merkki on se, että tilanteen kriisiytyessä EU:ssa on löytynyt päätösvalmiutta ratkaista tilanne. Merkittäviä onnistumisia ovat olleet Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n ja Euroopan rahoitusvakausmekanismin ERVM:n luominen. Vaikka ne ovat tilapäisjärjestelyitä talousongelmiin, antavat ne pohjan järjestää EU:n ja euroalueen pysyvän kriisinhallintamekanismin. 

Euroopan pysyvä kriisinhallintamekanismi on parastaikaa neuvottelupöydällä. Viimeistään maaliskuussa on tarkoitus ottaa asia Eurooppa-neuvoston ratkaistavaksi. Alustavien poliittisten päätösten mukaan pysyvä järjestely on tarkoitus saada voimaan vuoden 2013 kesästä lähtien. Sen tehtävänä ei ole vain kriisien ratkaisu vaan myös niiden ennalta ehkäisy.

Herkkä tilanne ei ole onnistumisista huolimatta ohi. Monien valtioiden talousasema heikentyi taantuman vuoksi vakavasti. Epäluottamus useiden Euroopan maiden velanhoitokykyyn horjuttaa rahoitusmarkkinoita. Vaikka valtiot ja rahoituslaitokset ovat vahvistaneet riskinsietokykyä, erot eri maiden ja pankkiryh¬mien välillä ovat suuria ja epävarmuuksista ei ole irtauduttu.

Ylivelkaantumisen ongelmaa ei poisteta yli yön eikä millään yksittäisellä rahoituspaketilla. Ainoa tie on saada talous pysyvästi kestävälle uralle. Työtä on useamman maan kohdalla vielä useita vuosia. Sitten vasta nähdään onnistuttiinko velkaongelmien ratkaisussa.

 

Lopuksi hyvät naiset ja herrat, olemme juuri saaneet uusia talousennusteita muun muassa IMF:ltä. Niiden perusteella luonnehdin talousnäkymiä.

 

 

 

 

Kansainvälinen talous elpyy ripeää vauhtia, noin viiden prosentin tasolla. Talouskasvu on kuitenkin hyvin eritahtista ja erilaista eri puolilla maailmaa.

Voimakkaasti kasvavat Kiina, Intia ja monet kehittyvät taloudet. Kehittyvät maat eivät kaikki edes joutuneet taantumaan 2008 – 2009. Nekin, jotka talousahdinkoa kokivat, ovat toipuneet kriisistä vauhdilla.

Kehittyneissä talouksissa on maittain huomattavia eroja. Yhdysvallat on lähtenyt ennakoitua voimakkaampaan kasvuun. Viimeisimmät tiedot kulutuskysynnän kasvusta ovat omiaan vahvistamaan käsitystä, että syksyllä kiihtymään lähtenyt kasvu on melko kestävällä pohjalla. Kuitenkin siellä on vielä jäljellä mahdollisia ongelmia asuntomarkkinoilla ja -luototuksessa sekä korkean työttömyyden johdosta.

Euroopassakin kehitys on heterogeenistä. Saksa on selkeästi voimakkaimmin kasvanut talous. Valtioiden velkaongelmat ja julkisten talouksien suuret vajeet painavat tunnelmaa. Monien periferiamaiden talouden tasapainottaminen on omiaan supistamaan taloutta lyhyellä aikavälillä.

Suomen talouden kasvu lähtee yleensä viennistä ja siirtyy kulutukseen ja lopulta investointeihin. Vienti – erityisesti perinteisillä, savupiipputeollisuudeksi manatuilla toimialoilla – on lähtenyt ennakoitua parempaan vetoon. Maailmankaupan ja vientimarkkinoidemme kysynnän kasvu antavat toiveita viennin jatkumisesta ripeänä. 

Kulutuskysyntä on pysynyt varsin vahvana. Kuluttajien luottamusindeksi tukee näkemystä siitä, että se jatkuu myönteisenä. Tuotannolliset investoinnit antavat kuitenkin vielä odotuttaa. Monilla toimialoilla on yhä käyttämätöntä kapasiteettia ja useilla yrityksillä mahdollisuus hyödyntää Suomen ulkopuolella olevia tuotantoyksiköitään lisääntyvään kysyntään.

Suomen suuri haaste on julkisen talouden tasapainon ylläpitämisessä tulevina vuosina. Erityisesti väestön ikääntymisen huomioiva julkisen talouden kestävyysvaje, joka VM:n uusimpien laskelmien mukaan on 5 prosenttia BKT:stä, edellyttää joko valtion tulojen lisäämistä tai menojen vähentämistä. Menojen vähentäminen on tutkimusten mukaan parempi tapa saattaa talous tasapainoon, koska verojen lisäämisen kautta voivat dynaamiset vaikutukset heikentää talouskasvua voimakkaammin. Melkoinen julkisten menojen saneeraus on meilläkin edessä riippumatta siitä, miten kansainväliset suhdanteet meitä heittelevät.

Kiitos. Nyt on tilaisuus esittää kysymyksiä, olkaa hyvä.