Pääjohtaja Erkki Liikasen puhe Suomen Pankin historiateoksen toisen osan julkistamistilaisuudessa 19.3.2012 Helsingissä

Pääjohtaja Erkki Liikanen
Puhe Suomen Pankin historiateoksen toisen osan julkistamistilaisuudessa
Rahamuseo
19.3.2012 klo 10.30.

 

Presidentti Koivisto, hyvät kuulijat

”Perjantai - aamuna, joulukuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1939, valtiovarainministeri Väinö Tanner astui sisään Suomen Pankin pääovesta Snellmaninaukiolla mennäkseen tapaamaan pankin pääjohtajaa Risto Rytiä. Tannerin vierailun tarkoituksena oli suostutella Ryti eroamaan pankin pääjohtajan toimesta ja ryhtymään pääministeriksi. Tannerin keskustellessa Rytin kanssa paikalle saapui myös tasavallan presidentti Kyösti Kallio, joka oli tullut neuvottelemaan samasta asiasta. Edellisenä päivänä Suomi oli joutunut sotaan Neuvostoliiton kanssa. Neuvostojoukot olivat ylittäneet rajan varhain torstaiaamuna, ja Helsinkiä oli pommitettu.”
 
Näin alkaa tänään julkistettavan Suomen Pankin historian toinen osa; Parlamentin pankki.

Suomen Historian tunnetun vaiheen kuvaus jatkuu:

 

”Risto Ryti piti itseään ensi sijassa pankkimiehenä eikä ollut aluksi halukas ryhtymään pääministeriksi, mutta kun presidentti Kallio jatkoi suostutteluaan vielä perjantai-iltapäivällä, Ryti lopulta suostui. Hänen nopeasti kokoamansa hallitus nimitettiin vielä saman päivän aikana, ja seuraavana päivänä 2.12. se kokoontui ensimmäiseen istuntoonsa. Istunto pidettiin pommitusvaaran vuoksi Suomen Pankin kultaholvissa.”

Hilkka Nieminen oli aloittanut työnsä pankissa Hilkan päivänä 27.11. eli kolme päivää ennen talvisodan syttymistä.

 

Suomen Pankin toimintaan sotavuodet vaikuttivat kaikilla tasoilla. Pankin melkein täydellinen itsenäisyys loppui ja Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön toiminnat sulautettiin käytännössä yhteen. Pidättyvyys luotonannossa valtiolle jouduttiin hylkäämään.  Valuutansäännöstely toi pankille paljon uusia tehtäviä.

 

Myös pankin konttoriverkkoa muutettiin sodan ajaksi. Pankin rintamakonttorit perustettiin hoitamaan muiden muassa sotilaiden päivärahojen maksamista vuosina 1942- 1944.  Hilkka Nieminen palveli myös Suomen Pankin aluekonttoreissa Aunuksessa, Karhumäessä ja Äänisessä. Hilkka Nieminen työskenteli pankissa 37 vuotta ja kuuden pääjohtajan aikana. Tervetuloa Hilkka Nieminen tähän tilaisuuteen.!

 

Rytin sijaiseksi Suomen Pankin pääjohtajan tehtäviä hoitamaan pankkivaltuusto nimitti Rytin läheisen työtoverin johtokunnassa, J. W. Rangellin. Risto Ryti palasi presidentin tehtävistä erottuaan takaisin Suomen Pankin pääjohtajaksi syksyllä 1944.

 

Keväällä 1945 pääministeri Paasikivi oli presidentti Mannerheimin kanssa keskustellessaan pitänyt Rytin ja Rangellin eroa välttämättömänä signaalina liittoutuneille. Toukokuussa pankkivaltuusto kirjoitti kirjeen Rytille, jossa tiedusteltiin, tuleeko hän pyytämään eroa ja milloin eronpyyntö on odotettavissa. Näin käynnistyi prosessi, joka johti Rytin eroon kesäkuun lopussa. Samoin tapahtui Rangellin kohdalla.

 

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti järjestettiin pankkia vastapäätä Säätytalolla. Pankkilaiset seurasivat ikkunasta syytettyjen siirtymistä Risto Rytin johdolla ylös Säätytalon portaita.

 

Maan johtoon haluttiin uusia kasvoja. Sama vaatimus koski Suomen Pankkia. Rytin tilalle pääjohtajaksi tuli Sakari Tuomioja, silloinen valtiovarainministeri. Rangellin tilalle johtokuntaan tuli Urho Kekkonen.

Politiikka ja Suomen Pankki olivat lähellä toisiaan. Johtokunnan jäsenistä Urho Kekkonen oli viidesti pääministerinä. Sakari Tuomiojakin oli kerran pääministerinä. Tuomioja hoiti pääjohtajan toimen ohella parhaimmillaan kahtakin ministerin tehtävää.

 

Tuomiojan aloittaessa yhteiskuntarauhan turvaaminen oli tärkeä tavoite. Monenlaiset yhteiskunta- ja palkkasopimukset olivat talouspolitiikan pääkysymyksiä.  Kansakunnan muistissa eli pitkään seteleiden leikkaaminen vuonna 1946. Rahapolitiikan kannalta tärkeä käännekohta oli valtion setelirahoituksesta luopuminen Korean suhdanteen jälkeen 1953.

 

Pääjohtajana Tuomiojalla oli tärkeä rooli siinä, että Suomi liittyi Kansainväliseen Valuuttarahastoon vuoden 1948 alussa. Ruotsi liittyi kolme vuotta myöhemmin. Länsi-Saksa liittyi vasta vuonna 1952.  Suomi ehti jäseneksi ennen kuin Valuuttarahaston ja Neuvostoliiton välit katkesivat.

 

Tänään ilmestyvä Suomen Pankin historian 2. osa, Parlamentin Pankki käsittelee Suomen Pankin historiaa talvisodasta aina Euroopan talous- ja rahaliittoon liittymiseen asti. Maailma, Eurooppa ja Suomi kävivät  tänä ajanjaksona läpi valtavan muutoksen. Nyt ilmestyvän historian erityispiirre onkin, että se kuvaa Suomen ja Suomen Pankin muutoksia myös laajemmissa kansainvälisissä ja eurooppalaisissa yhteyksissä.

 

Historian laatijoilla on ollut käytettävissään Suomen Pankin arkistot.  Tämä on merkinnyt sitä, että Suomen ja Suomen Pankin vaikeat ja kipeätkin vaiheet käydään läpi tavalla, jossa on paljon uutta näkökulmaa ja uutta tietoa. Sirpaleita on ollut esillä aiemminkin, mutta usein juonesta on ollut vaikea saada kiinni.

 

Finanssikriisien ymmärtämisessä historialla on tärkeä osuus. Kriiseillä on paljon yhteisiä piirteitä, mutta myös aikaan liittyviä ominaisuuksia. Miksi niistä on niin vähän opittu? Siihen on sanottu olevan kaksi pääsyytä: Tietämättömyys ja ylimielisyys.(ignorance and arrogance). Menneitä kriisejä ei ole huolellisesti analysoitu tai niistä ei ole opittu.  Ja// tai sitten uskotaan, että markkinat ja riskien hallinta ovat muuttuneet niin, etteivät riskit toteudu. Ollaan niin paljon oppineempia tai älykkäämpiä, että riskit osataan tällä kertaa välttää.

 

Suomen Pankin historian tänään ilmestyvä toinen osa lieventää tietämättömyyden ongelmaa. Miksi pankkilainsäädäntö Suomessa oli myöhässä ja silloinkin heikkoa? Miten jotkut pankit saattoivat ottaa niin valtavia riskejä, että ne veivät koko instituution tuhon partaalle tai jopa tuhoon?

 

On sitten jokaisen päätöksentekijäpolven itse arvioitava, kuinka suuri ylimielisyyden riski. Suomea on auttanut pitkän laman kokemus, koska niin monet ovat kantaneet sitä omana pääomanaan. Mutta kun kokemus väistyy, onko mahdollista, että sama toisessa muodossa voi tapahtua uudelleen?

 

Suomen Pankin 200-vuotishistoriaprojekti päättyy tänään julkaistavaan teokseen. Edellinen historia tehtiin 50 vuotta sitten. Tuon suomalaisen taloushistorian klassikon kirjoitti Hugo Pipping.

 

Suomen Pankilla on ollut suuri etu se, että Suomen Pankki 200 vuotta - historian kirjoittajiksi saatiin kaksi eturivin tutkijaa. Dosentti Antti Kuusterä on suomalaisen talous- ja pankkihistorian arvostettu ammattilainen.  Monen muun ansion ohella hän oli ennen tätä projektia jo kirjoittanut sekä osuuspankkitoiminnan ja säästöpankkien historian. Tohtori Juha Tarkka taas on keskuspankkien historian ja nykypäivän rahapolitiikan sekä sen tutkimuksen parhaita tuntijoita Suomessa.

 

Antti Kuusterän ja Juha Tarkan yhteisponnistus on ainakin meille keskuspankissa toimiville tuottanut painavan ja vaikuttavan historiateoksen ja samalla oppikirjan. Se tulee niin lähelle, että lukukokemus on paikoitellen hengästyttävä.

 

Haluan Suomen Pankin puolesta kiittää Antti Kuusterää ja Juha Tarkkaa hienosta työstä. Haluan monien pankin työntekijöiden puolesta kiittää teitä niistä lukuisista keskusteluista, jotka ovat helpottaneet ymmärtämään nykyistä kriisiä historian kokemuksen kautta.

 

Haluan myös kiittää historiatoimikuntaan, jonka puheenjohtajina ovat toimineet ensin pankinjohtaja Sinikka Salo ja sitten pankinjohtaja Seppo Honkapohja.

 

Tervetuloa!