Erkki Liikanen, pääjohtaja, Suomen Pankki
Puhe Tammikuun kihlaus -seminaarissa Jyväskylässä 17.1.2013
KANSANTALOUTEMME MENESTYSTEKIJÄT, UHAT JA MAHDOLLISUUDET
Yhteenveto
Suomen talouden näkymät ovat merkittävästi heikentyneet viime kuukausina. Talouskehitys on jäämässä vielä vaatimattomammaksi kuin keväällä 2012 odotettiin, ja tämä on huonontanut myös julkisen talouden näkymiä. Samalla viennin ja ulkomaankaupan tasapainon näkymät ovat pysyneet heikkoina, ja kilpailukykymme suunta on huononeva.
Suomen kansantalouden ulkoisen tasapainon ja kilpailukyvyn sekä julkisen talouden heikentyminen ovat tärkeitä hälytysmerkkejä Suomen vahvuuksien rapautumisesta. On välttämätöntä jatkaa rakenneuudistuksia, jotka parantavat talouden kasvumahdollisuuksia ja julkisen talouden kestävyyttä. Työmarkkinoihin liittyvillä uudistuksilla on tässä oleellinen merkitys. Lisäksi suomalaisen tuotannon kansainvälinen kilpailukyky on elvytettävä. Tässä palkanmuodostuksen merkitys on suuri.
Suomalaisen tuotannon kansainvälisen kilpailukyvyn elvyttämisessä palkanmuodostuksella on keskeinen merkitys. Avoimen sektorin työllisyyden ja ulkomaankaupan tasapainon kohentaminen edellyttävät, että tilanteen heikentyminen otetaan huomioon tulevissa palkkaratkaisuissa. Myös suljetun sektorin palkkakehitys vaikuttaa suoraan avoimen sektorin käyttämien kotimaisten välituotepanosten hintoihin ja sitä kautta kilpailukykyyn. Siten palkkaratkaisujen merkitys myös suljetulla sektorilla korostuu. Oleellista on, että vientisektori määrittää sen tason, jonka mukaan sopimusratkaisut myös muilla aloilla tehdään.
Julkisen talouden kestävyysongelmaa voitaisiin ratkaisevasti helpottaa työn tarjontaa lisäävillä rakenneuudistuksilla. Jos työllisyysastetta kestävällä tavalla nostavia politiikkatoimia ei toteuteta, Suomen talouden on vaikeaa tai mahdotonta selvitä väestön ikääntymisestä ilman vakavia ongelmia. Keskeisiä ovat työuria pidentävät toimenpiteet. Niitä voidaan toteuttaa viemällä läpi sellaisia rakenneuudistuksia, jotka pidentävät työuria niiden alkupäässä, lisäävät työikäisten työn tarjonnan kannustavuutta tai pidentävät työuraa sen loppupäästä. Taloudessa tarvitaan siis työpanoksen lisäämistä työuran joka vaiheessa. Se tasoittaisi myös hyvinvointivaltion turvaamisesta aiheutuvien kustannusten jakautumista eri ikäryhmien välillä.
Suunnan muuttaminen edellyttää merkittäviä toimenpiteitä usean vuoden ajan. Viime keväänä tehdyt päätökset olivat tärkeitä, mutta uuden taloustiedon perusteella ne ovat osoittautumassa riittämättömiksi. Odottaminen ei tee tarvittavia korjausliikkeitä helpommaksi.