Pääjohtaja Erkki Liikanen
Suomen Pankki
Puhe Jukka Mäkelän Herkkyys ja voima -taidenäyttelyn avajaistilaisuudessa
Taidehalli, Helsinki, 20.8.2015
Kaksi tarinaa taulun hankinnasta
Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat muuttivat paljon Suomea. Niihin kuuluvat katsovat, että ne loivat tärkeän osan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Jotkut nuoremmat ovat taas olleet sitä mieltä, että ne ovat vieneet mahdollisuuksia seuraavilta.
Taiteen piirissä suuret ikäluokat toivat kultaisen sukupolven, joiden töistä olemme saaneet ja saamme nauttia. Tästä asiasta ei ole kiistaa. Yksi kesän merkkitapahtumia on Salon taidemuseossa edelleen avoinna oleva Leena Luostarisen elämäntyötä kuvaava näyttely, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Monet tämän sukupolven taiteilijat elävät täyttä luomiskauttaan. Jukka Mäkelä on heistä yksi huomattavimpia. Tänään olemme Taidehallissa avaamassa hänen uutta näyttelyään.
Jukka Mäkelä on työskennellyt taiteilijana peräti viidellä vuosikymmenellä. Sen aikana maailma ja Suomi ovat muuttuneet. Myös Jukka Mäkelän taiteilijanuraan mahtuu monia vaiheita. Hän teki läpimurtonsa 1970-luvulla. Vuonna 1999 Kiasmassa oli esillä hänen töitään kolmelta vuosikymmeneltä paljon huomiota saaneessa näyttelyssä.
Olin tutustunut Jukka Mäkelään jo paljon ennen tätä Kiasman näyttelyä opettavaisen episodin seurauksena.
Vaimoni veli, Ilmo Issakainen oli vuosien ajan aina toistanut, että suomalaiset päättäjät näyttävät sivistymättömiltä hölmöiltä, kun ne antavat haastatteluja työhuoneissaan. Taustalla on joko sekaisin oleva kirjahylly, jono lahjaksi saatuja viirejä tai vanha taulu, jota henkilö ei tunne. Miksi kukaan ei ole hankkinut modernia taulua seinälleen, joka merkitsee hänelle jotain? Kyllä poikkeaisi joukosta.
Vuoden 1994 syksyllä tämä palautui mieleeni. Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät uusina jäsenmaina Euroopan unioniin. Ensimmäiselle suomalaiselle komissaarille esiteltiin hänen työhuoneensa. Se oli 70 neliömetrin kokoinen tyhjä tila. Sitten kerrottiin, että kalustukseen on budjetti, jolla komissaari voi kalustaa työhuoneensa haluamallaan tavalla. Taide on ostettava omilla varoilla.
Soitin llmolle. Nyt hankitaan ensin taulu ja vasta sitten sisustetaan toimisto. Keskustelun jälkeen päätimme mennä Jukka Mäkelän luo Lallukkaan. Tiesin hänet taiteilijana, mutta Ilmo tunsi hänet henkilökohtaisesti.
Ostin sillä Lallukan käynnillä suuren Jukan Mäkelän maalauksen. Se ripustettiin toimistoon niin, että maalaus täytti pääosan takaseinää. Sen jälkeen sisustusarkkitehti sai tehtäväksi kalustaa muun toimiston.
Maalauksen kuljettaminen toimistoon olikin sitten oma tarinansa. Se oli niin suuri, ettei mahtunut hisseihin eikä kääntymään portaista. Komission päärakennuksen eteen tilattiin lopulta nosturi, joka nosti sen ikkunan kautta sisään. Vieläkin harmittaa, ettei silloin ollut kännykkäkameroita ikuistamassa tapahtumaa.
Jukan tämä 1990-luvun alun hiilityö näkyikin sitten viiden vuoden ajan kaikissa ensimmäisen suomalaisen komissaarin toimistosta otetuissa kuvissa. Tänään se ilahduttaa meitä kotona joka päivä.
Muutamaa vuotta myöhemmin sain myös avata Jukka Mäkelän näyttelyn Antwerpenissa Belgiassa.
Jukka Mäkelän taiteesta puhuttaessa keskustellaan siitä, missä määrin se on luonnonkuvausta ja missä määrin abstraktia. Tämä kysymys taitaa lopulta riippua katsojan silmästä. Kun Brysselissä satoi maaliskuussa, tulivat mieleen Suomen keväisen hanget. Silloin maalaus näytti keväthangelta, jolla oli kuivuneita puunoksia. Kun taas Brysselissä asiat eivät oikein edenneet, näytti se EU:n monimutkaiselta päätöksentekorakenteelta, josta ei ottanut selvää. Mutta koskaan sitä ei väsynyt katsomaan. Taideteos näyttäytyi yhä uudelleen uudessa valossa.
Toinen episodi liittyy Suomen Pankkiin. Suomen Pankilla oli arvokas taidekokoelma, jota kuitenkaan ei koskaan avattu kansalaisten nähtäville. Vajaat kymmenen vuotta sitten kutsuin edesmenneen professori Leena Peltolan keskustelemaan aiheesta. Hän oli ollut Suomen Pankin taideasiantuntija ja tunsi silloisen kokoelman hyvin. Leena Peltola kannusti kovasti siihen, että pankin taideaarteet ja itse historiallinen pankkirakennus tuodaan kansalaisten nähtäväksi.
Meillä oli muiden pohdintojen lisäksi yksi uusi visuaalinen ongelma. Pankin vuonna 1880-luvulla rakennettu päärakennus oli vuonna 2006 restauroitu. Siihen oli asetettu uuden ajanmukaiset tekniikan apuvälineet. Yhden tärkeimmän salin seinällä keskellä törrötti ajan tapaan suuri videotykki.
Se ei todellakaan ollut ilo silmälle historiallisessa pankkirakennuksessa, jonka oli piirtänyt ensimmäisen Suomessa järjestetyn kansainvälisen arkkitehtikilpailun voittanut, Pietarissa syntynyt saksalainen arkkitehti Ludwig Bohnstedt. Monet olivat miettineet ratkaisua tykin piilottamiseksi, mutta ne olivat joko käyttökelvottomia tai kohtuuttoman kalliita.
Leena Peltola esitti toisenlaista ulospääsyä: hankkikaa tykin viereen näyttävä maalaus, joka imee kaiken mielenkiinnon. Tykkiä ei sen jälkeen huomaa kukaan. Mielenkiintoinen idea, totesimme. Pyysimme ehdotusta taiteilijasta. Pari päivää myöhemmin Leena soitti ja kertoi päätyneensä Jukka Mäkelään.
”Hänellä on tilaan sopivia suurikokoisia maalauksia. Pyytäkää häntä niitä esittelemään. ”
Niinpä sitten taiteilija tuli pankkiin. Hän oli ottanut kuvat suurista maalauksistaan ja ne heijastettiin vuorotellen pankin seinälle tykin viereen.
Leena Peltola oli oikeassa. Videotykki katosi silmistä. Jukka Mäkelän maalaus hallitsee nykyisin täysin Suomen Pankin ns. Kultakanta-huoneen takaseinää. Taiteella on monta ulottuvuutta.
Tänään olemme avaamassa Jukka Mäkelän uutta näyttelyä. Se on laaja ja poikkeuksellinen. Siinä on paljon töitä, jotka ovat esillä ensimmäistä kertaa. Hiilitöitä 1990-luvulta, joista puhuin edellä, on näyttelyssä kaksi, mutta kaikki muu on tämän vuosituhannen ja hyvin monet aivan viimeisten aikojen maalauksia.
Näyttely kertoo paljon Jukka Mäkelän luomisvoimasta tänään. Haluan kiittää Jukka Mäkelää näyttelystä, haluan kiittää Pirkko Tuukkasta, jonka koko panoksen vain Jukka tietää, mutta me tiedämme sen olevan korvaamattoman.
Haluan onnitella Taidehallia taiteilijan valinnasta!
Näillä sanoilla avaan Jukka Mäkelän näyttelyn Herkkyys ja voima.