EKP:n pääjohtajan alustuspuheenvuoro

 Hyvät kuulijat

 

Varapuheenjohtaja ja minä toivotamme teidät tervetulleiksi tähän lehdistötilaisuuteen. Kerromme nyt EKP:n neuvoston tämänpäiväisen kokouksen tuloksista. Kokoukseen osallistui myös Euroopan komission varapuheenjohtaja Olli Rehn.

 

Tavanomaisen taloudellisen ja rahatalouden analyysin perusteella EKP:n neuvosto päätti pitää EKP:n ohjauskorot ennallaan. Energian hinnan kalleuden ja joissakin euroalueen maissa toteutettujen välillisten verojen korotusten takia YKHI-inflaatio on ollut tavanomaista nopeampaa jo jonkin aikaa. Aivan viime aikoina se on odotetusti hidastunut, ja sen arvioidaan alittavan 2 % vuonna 2013. Rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä inflaatio pysynee hintavakauden määritelmän mukaisena. Rahan määrän trendikasvu on edelleen vaimeaa. Euroalueen inflaatio-odotukset pysyvät edelleen tiukasti EKP:n tavoitteen mukaisina, eli että inflaatio on keskipitkällä aikavälillä alle 2 %, mutta lähellä sitä. Euroalueen talouden odotetaan pysyvän heikkona myös ensi vuonna. Erityisesti tarpeelliset taseiden korjausliikkeet niin rahoitusalalla kuin muuallakin taloudessa sekä sitkeänä jatkuva epävarmuus painavat vastakin talouskasvua. Myöhemmin vuonna 2013 talouskasvun voidaan odottaa elpyvän, kun maailmanlaajuinen kysyntä vahvistuu ja kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka sekä huomattavasti paraneva rahoitusmarkkinoiden luottamus alkavat vaikuttaa taloudessa. Luottamuksen ylläpitämiseksi on välttämätöntä, että hallitukset korjaavat edelleen sekä finanssipoliittisia että rakenteellisia tasapainottomuuksia ja jatkavat rahoitussektorin rakenneuudistuksia.

 

EKP:n neuvosto päätti tänään myös, että perusrahoitusoperaatiot toteutetaan edelleen kiinteäkorkoisina huutokauppoina, joissa tehdyt tarjoukset hyväksytään täysimääräisesti. Näin toimitaan niin kauan kuin on tarpeen mutta vähintään vuoden 2013 kuudennen pitoajanjakson loppuun eli 9.7.2013 saakka. Tätä menettelytapaa sovelletaan myös maturiteetiltaan poikkeuksellisiin yhden pitoajanjakson pituisiin eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin, joiden toteuttamista jatketaan niin kauan kuin on tarpeen ja vähintään vuoden 2013 toisen neljänneksen loppuun. Poikkeavamaturiteettisten operaatioiden kiinteänä korkona käytetään perusrahoitusoperaatioiden korkoa. Kesäkuuhun 2013 asti suoritettavien kolmen kuukauden pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden kiinteänä korkona tullaan käyttämään vastaavien pitempiaikaisten perusrahoitusoperaatioiden keskimääräistä minimitarjouskorkoa operaation ajalta.

 

Seuraavaksi tästä arviosta yksityiskohtaisemmin alkaen taloudellisesta analyysista. Vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä euroalueen BKT:n määrä supistui 0,1 %. Vuoden toisella neljänneksellä se oli supistunut 0,2 %. Käytettävissä olevat tilastotiedot ja kyselytutkimukset viittaavat siihen, että talouskasvu pysyy heikkona vuoden viimeisellä neljänneksellä, joskin viime aikoina jotkin indikaattorit ovat vakiintuneet alhaisille tasoille ja rahoitusmarkkinoiden luottamus on parantunut edelleen. Lyhyemmällä aikavälillä kasvun odotetaan jatkuvan hitaana vuoden 2013 puolelle, mikä kuvastaa niitä epäsuotuisia vaikutuksia, joita kuluttajien ja sijoittajien  heikolla luottamuksella on kotimaiseen kulutukseen, sekä vaimeaa ulkomaista kysyntää. Asteittaisen elpymisen voidaan odottaa alkavan myöhemmin vuonna 2013, kun kasvua tukeva EKP:n rahapolitiikka sekä huomattavasti paraneva rahoitusmarkkinoiden luottamus alkavat vaikuttaa kotimaiseen yksityiseen kulutukseen ja ulkomaisen kysynnän vahvistumisen voi odottaa tukevan viennin kasvua.

 

Arvio vastaa eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2012 arviota, jonka mukaan euroalueen vuotuinen BKT:n määrän kasvu on –0,6 prosentin ja –0,4 prosentin välillä vuonna 2012 ja –0,9–0,3 % vuonna 2013 sekä 0,2–2,2 % vuonna 2014. Syyskuussa 2012 julkaistuun EKP:n asiantuntijoiden arvioon verrattuna BKT:n kasvun vaihteluvälit vuosiksi 2012 ja 2013 ovat tarkistuksissa alentuneet.

 

Euroalueen talousnäkymiin liittyy EKP:n neuvoston arvion mukaan edelleen odotettua heikomman kehityksen riskejä. Ne liittyvät pääasiassa epävarmuustekijöihin, jotka koskevat euroalueen valtionvelka- ja hallintotapaongelmien ratkaisua, geopoliittisia ongelmia sekä Yhdysvaltojen finanssipoliittisia päätöksiä, jotka saattavat heikentää tunnelmia pidempäänkin kuin tällä hetkellä odotetaan ja viivästyttää edelleen yksityisten investointien, työllisyyden ja kulutuksen elpymistä.

 

Eurostatin alustavan arvion mukaisesti euroalueen YKHI-inflaation vuotuinen muutosvauhti hidastui 2,2 prosenttiin marraskuussa 2012, kun se oli lokakuussa ollut 2,5 % ja kahtena sitä edeltäneenä kuukautena 2,6 %. Öljyn tämänhetkisten futuurihintojen perusteella inflaatiovauhdin odotetaan hidastuvan edelleen alle 2 prosenttiin ensi vuonna. Rahapolitiikan kannalta olennaisella aikavälillä ja tilanteessa, jossa euroalueen kasvu on heikkoa ja pitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat tiukasti ankkuroituneet, hintapaineet pysyvät todennäköisesti vähäisinä.

 

Tämä arvio näkyy myös eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuussa 2012 julkaistavissa euroaluetta koskevissa kokonaistaloudellisissa arvioissa. Niissä euroalueen vuotuisen YKHI-inflaation ennustetaan olevan 2,5 % vuonna 2012, 1,1–2,1 % vuonna 2013 ja 0,6–2,2 % vuonna 2014. Syyskuussa 2012 julkaistuun EKP:n asiantuntijoiden arvioon verrattuna YKHIn vaihteluväli vuodeksi 2013 on tarkistuksissa alentunut.

 

YKHI-inflaationäkymiin liittyvät riskit ovat EKP:n neuvoston arvion mukaan jokseenkin tasapainossa. Arvioitua hitaamman inflaation riskit liittyvät heikompaan talouskasvuun ja arvioitua nopeamman inflaation riskit siihen, että hallinnollisesti säänneltyjä hintoja ja välillisiä veroja korotetaan ja että öljyn hinta nousee odotettua enemmän.

 

Rahatalouden analyysin perusteella rahan määrän trendikasvu on ollut edelleen maltillista, kun otetaan huomioon usean kuukauden aikainen kehitys. Äskettäin M3:n vuotuinen kasvuvauhti nopeutui lokakuussa 3,9 prosenttiin, kun se syyskuussa oli ollut 2,6 %, ja M1:n kasvu nopeutui 6,4 prosenttiin 5,0 prosentista samalla jaksolla. Nämä muutokset johtuvat osittain erityisestä transaktiosta, jonka vuoksi muiden rahoituksenvälittäjien kuin rahalaitosten yön yli  talletukset kasvoivat. Samaan aikaan myös kotitalouksien ja yritysten talletukset kasvoivat lokakuussa. Kaiken kaikkiaan tarvitaan enemmän havaintoja, jotta lyhyen aikavälin vaihtelut ja pitempikestoiset tekijät voidaan erotella toisistaan.

 

Rahatalouden kehityksestä poiketen muutokset luotonannon kasvussa ovat olleet vähäisiä. Yksityiselle sektorille myönnettyjen lainojen vuotuinen kasvuvauhti (korjattuna lainojen myyntiä ja arvopaperistamista koskevilla tiedoilla) pysyi lokakuussa –0,4 prosentissa eli samana kuin syyskuussa. Tämä johtui pääasiassa yrityksille myönnettyjen lainojen nettolunastusten jatkumisesta, minkä seurauksena näiden lainojen vuotuinen muutosvauhti hidastui –1,5 prosenttiin, kun se syyskuussa oli ollut –1,2 %. Rahalaitosten kotitalouksille myöntämien lainojen vuotuinen kasvuvauhti pysyi lokakuussa ennallaan 0,8 prosentissa. Lainojen kasvun vaimeus johtuu suurelta osin BKT:n heikoista kasvunäkymistä, riskinottohaluttomuuden lisääntymisestä sekä kotitalouksien ja yritysten taseiden korjausliikkeen jatkumisesta. Nämä tekijät vaimentavat luottojen kysyntää. Lisäksi useassa euroalueen maassa pääoman niukkuus, koettu riski ja rahoitusmarkkinoiden segmentoituminen heikentävät edelleen luotonantoa.

 

Jotta voidaan varmistaa rahapolitiikan asianmukainen välittyminen euroalueen maiden yrityssektorien rahoitukseen, pankkien on tärkeätä tarvittaessa vahvistaa taseidensa kestävyyttä edelleen. Pankkien taseiden vahvuus on keskeinen tekijä, joka edistää riittävää luotonantoa taloudessa ja kaikkien rahoituskanavien normalisoitumista. Päättäväiset toimet yhdennetyn rahoituskehikon luomiseksi edistävät tämän tavoitteen saavuttamista. Yhteinen valvontamekanismi yksi sen tärkeimmistä elementeistä. Se on välttämätön edellytys pankkijärjestelmän integraation palauttamiseksi.

 

Kaiken kaikkiaan hintakehityksen pitäisi taloudellisen analyysin perusteella pysyä hintavakauden määritelmän mukaisena keskipitkällä aikavälillä. Taloudellisen analyysin ja rahatalouden analyysin tulosten vertailu vahvistaa tämän käsityksen.

 

Talouspoliittiset lisätoimet ja edistys eurooppalaisen hallintotavan uudistamisessa auttanevat tukemaan rahoitusmarkkinoiden luottamusta ja parantamaan talouskasvun näkymiä. Tässä suhteessa EKP:n neuvosto odottaa innokkaasti tiekarttaa todelliseen talous- ja rahaliittoon, josta päätetään Eurooppa-neuvoston kokouksessa 13.–14.12.2012. Aloitteet, joilla pyritään kiihdyttämään rakenteellisia uudistuksia kilpailukyvyn palauttamiseksi, ovat erityisen tärkeitä euroalueen maiden kasvupotentiaalin virkistämiseksi ja työllisyyden parantamiseksi. Yleensäkin kaikkien euroalueen maiden on varmistettava, että niiden tavara- ja työmarkkinat kykenevät sopeutumiseen, jota niiden sujuva ja tehokas toiminta rahaliitossa edellyttää. Lisäksi jatkuvan julkisen talouden tasapainottamisen odotetaan palauttavan rahoitusasemat vakaalle pohjalle vakaus- ja kasvusopimuksen ja vuoden 2012 EU-ohjausjakson suositusten mukaisesti. Koti- ja ulkomaisten tasapainottomuuksien vähentämisessä sekä kilpailukyvyn parantamisessa on jo saavutettu merkittävää edistystä. Eurooppalaisella, rakenteellisella ja finanssipoliittisella alueella jatkettavien toimenpiteiden voi odottaa vahvistavan toinen toistaan ja antavan markkinoille voimakkaan signaalin.

 

Vastaamme nyt kysymyksiinne.