Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Tervehdyspuheenvuoro Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaarissa
Helsinki Congress Paasitorni, Helsinki, 4.6.2019
tervehdyspuheenvuoro Teollisuusliiton valtuuston juhlaseminaarissa
Arvoisat Teollisuusliiton valtuuston jäsenet, hyvät naiset ja miehet,
Lämmin kiitos kutsusta tähän kunniakkaan Teollisuusliiton 100-vuotisjuhlaan. Kiitän myös mahdollisuudesta esittää valtiovallan tai pikemminkin ”parlamentin pankin” eli Eduskunnan valvoman Suomen Pankin kunnioittavan tervehdyksen juhlivan liiton jäsenistölle.
Suomi on noussut sadassa vuodessa melkoisen köyhästä ja syrjäisestä maasta yhdeksi maailman vauraimmista ja tasa-arvoisimmista yhteiskunnista, joidenkin selvitysten mukaan myös onnellisimmista, mitä sillä sitten itse kukin tarkoittaakin. Teollisuusliiton rautakourat ja muut edeltäjät ovat olleet keskeisesti tekemässä tätä Suomen menestystarinaa. Ammattiliiton tehtävä on jäsentensä etujen ajaminen, mutta niinkin merkittävä liitto kuin Teollisuusliitto on aina myös merkittävä kansallinen tekijä koko kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta. Sekin käy hyvin ilmi tohtori Eino Ketolan kirjoittamasta, ansiokkaasta liiton historiateoksesta.
Osaltani havaitsin tämän konkreettisesti kilpailukykysopimuksen neuvotteluissa. Tiedän hyvin, miten vaikea ratkaisu oli palkansaajaliikkeelle, myös teille. Tämän päivän valossa se oli kuitenkin onnistunut: Suomen nousu nollakasvusta kahden-kolmen prosentin talouskasvuun viime vuosina on seurausta kolmesta tekijästä eli maailmantalouden vedosta, Euroopan keskuspankin elvyttävästä rahapolitiikasta sekä suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn korjaamisesta sopimusyhteiskunnan periaatteita noudattaen.
Muistan hyvin oman ensikosketukseni liittonne jäseniin. Se tapahtui 1970-luvulla Mikkelin Autotarvikkeen korjaamolla, jonka sähkö- ja diesel- ja muut autonasentajat olivat pääosin Metalliliiton jäseniä. Pienyrityksessä työt tehtiin ja asiat hoidettiin mutkattomasti ja samalta silmien tasalta. Yrittäjän poikana opin arvostamaan työtovereitani, osaavia työntekijöitä, ja sisäistin sen, että motivoitunut henkilöstö todellakin on yrityksen tärkein voimavara. Samaa reilun pelin henkiä on yritetty johdonmukaisesti soveltaa myös pienyritystä isommissa neuvotteluympyröissä.
Koska Teollisuusliitto on niin tärkeä toimija koko kansantalouden kannalta, sillä on merkitystä, miten te näette tulevat haasteet. Onko julkinen talous kestävällä pohjalla? Miten pidetään huolta kasvavasta vanhusten joukosta? Miten varmistetaan, että nuoret eivät syrjäydy työelämän ulkopuolelle? Kuinka selätetään ilmastonmuutos? Isoja ja vaikeita kysymyksiä – ja sellaisia, joihin te voitte vaikuttaa.
Lähiaikojen päätöksenteon kannalta tärkeä kysymys on, millaista talouskehitystä tullaan näkemään tänä ja ensi vuonna. Viimeisen vuoden–puolentoista aikana maailmantalouden kasvu on vaimentunut. Kansainvälisen kaupan ja teollisuustuotannon kasvu on ollut kehittyneissä maissa jotakuinkin pysähdyksissä viime vuoden lopulta lähtien.
Näkymiä varjostaa epävarmuus tulevasta. Kuinka vakavaksi Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasota – vai pitäisikö sanoa taloudellinen ja teknologinen valtakamppailu – lopulta laajenee, ja kuinka suuri on riski sen leviämisestä Eurooppaan? Jatkaako Kiinan talouskasvu hidastumistaan? Mitä tapahtuu Britannian EU-erolle? Nämä kysymykset vaikuttavat nyt monen kansainvälisillä markkinoilla toimivan yrityksen päätöksiin investoinneista ja työpaikoista. Jos tulevaisuus on hyvin epävarma, yritykset voivat lykätä investointeja ja työllistämispäätöksiä.
Myös Suomessa kehitys on nyt heikompaa kuin vuosi–pari sitten. BKT:n kasvu kyllä jatkuu yhä, mutta vaimenee, samoin viennin ja teollisuuden. Pian aloittava uusi hallitus ei siten ole saamassa yksioikoisen auvoisaa lähtötilannetta talouden suhteen. Näin siitä huolimatta, että tilanne on toki monessa suhteessa parempi kuin vielä muutama vuosi sitten.
Kannan huolta siitä, että tuottavuuskasvu on Suomessa ollut heikkoa jo vuosikymmenen ajan. Tuottavuuden kasvuun kun lopulta perustuu myös yritysten palkanmaksuvara. Siksikin tarvitaan investointeja koulutukseen ja tutkimukseen. Toisaalta julkista taloutta on yhä tarve vahvistaa. Varautuminen kannattaa etenkin silloin, kun talous ei ole taantumassa. Näin saadaan pelivaraa niitä tilanteita varten, kun tarvitaan elvytystä.
Työllisyysasteen nostaminen pohjoismaiselle tasolle, vähintään 75 prosenttiin, on pian syntyvän uuden hallituksen ohjelman ytimessä. Myös julkisen talouden kannalta on olennaista, kuinka suuri osa työikäisistä on töissä. Mikään yksittäinen uudistus tuskin nostaa ratkaisevasti työllisyysastetta. Ilman päätöksiä useiden uudistusten muodostamasta kokonaisuudesta on 75 prosentin työllisyysaste vaikea saavuttaa.
Hyvät kuulijat,
Mainitsin puheenvuoroni alussa kilpailukykysopimuksen. Sitä tarvittiin siksi, että Suomen kustannuskilpailukyky oli heikentynyt tuntuvasti. Osin tästä syytä Suomessa oli lyhyessä ajassa menetetty melkein 100 000 teollisuuden työpaikkaa. Kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen johtui monesta tekijästä, kuten teollisuutemme takaiskut maailmanmarkkinoilla ja palkkojen nousun hidastuminen Suomen ulkopuolella.
Kustannuskilpailukyvyn heikkenemisen taustalla tuolloin oli myös palkkakehitys Suomessa, ja erityisesti epäonnisesti ajoittunut työehtosopimuskierros runsaat 10 vuotta sitten. Silloin sovittiin toimialakohtaisesti työehdoista kahdeksi vuodeksi eteenpäin – juuri ennen kuin kansainvälinen finanssikriisi iski.
Työkustannukset nousivat teollisuudessa. Samaan aikaan teollisuuden kustannuksia kasvatti myös työkustannusten nousu kotimarkkinatoimialoilla. Suomessa toimivat tehdasteollisuuden yritykset ostavat tuotantopanoksia kotimaasta laajasti eri aloilta, mm. tukkukaupan, liikenteen, varastoinnin, liikkeenjohdon, tietojenkäsittelyn ja markkinoinnin palveluita. Palkkojen nousu kotimarkkinatoimialoilla merkitsee tyypillisesti niiden myymien tuotteiden hintojen kallistumista. Vaikutus, joka kotimarkkinatoimialojen kustannuskehityksellä on teollisuuden kustannuksiin, voi helposti jäädä huomaamatta.
Tämä vaikutus on kuitenkin mittaluokaltaan merkittävä. Suomen Pankissa laaditun tuoreen laskelman mukaan palkkojen nousu yhdellä prosentilla tehdasteollisuuden ulkopuolella tuottaa tehdasteollisuudelle suunnilleen yhtä suuren lisäkustannuksen kuin tehdasteollisuuden omien palkkojen nousu samaisella yhdellä prosentilla.[1]
Kun kerran eri sopimusalat ovat näin riippuvaisia toisistaan, on selvää, että koordinaatiolla – tai sen puuttumisella – on suuri merkitys suomalaisessa palkanmuodostuksessa. Kilpailukykysopimus ja palkkamaltti sitä ennen ja sen jälkeen ovat merkittävästi kohentaneet kustannuskilpailukykyä. Myönteisen työllisyyskehityksen edellytykset ovat parantuneet. Voi kysyä, miten tämä olisi onnistunut ilman koordinaatiota. Tässä Suomen ratkaisut ovat – myös myönteisiltä vaikutuksiltaan – linjassa kansainvälisten työmarkkinatutkimusten tulosten kanssa.[2]
Viime neuvottelukierroksella puhuttiin paljon ”Ruotsin mallista” ja viriteltiin sen pohjalta ”Suomen mallia”. Mielestäni ei ole väärin sanoa, että tuolloin Suomen malli syntyi kyllä käytännössä, vaikka ei ehkä ennalta teoriassa. Asiat vain lutviutuivat siihen suuntaan prosessiin kuluessa, liike vei eteenpäin. Näin syntynyttä hyvää käytäntöä ei kannata jatkossa hukata.
Tulevaisuudessakin tarvitaan koordinaatiota. Suomi on rahaliiton pieni jäsenmaa. Yhteisvaluutta euro tuo Suomen talouteen vakautta mm. korkotason suhteen. Toisaalta se merkitsee sitä, että valuuttakurssia muuttamalla ei jatkossakaan kyetä korjaamaan tilannetta, jos Suomen kustannuskilpailukyky syystä tai toisesta heikkenee. Jos näin pääsee käymään, ulkomaisen kilpailun suoraan kohtaava teollisuus on se osa taloutta, joka ensimmäisenä kärsii. Siksi on perusteltua, että teollisuuden työehtosopimukset asettavat kustannuskehitykselle raamin, jota muiden kotimaisten alojen ei normaalisti ole syytä ylittää.
Hyvät kuulijat,
Teollisuusliitolla on suuri merkitys suomalaisessa palkanmuodostuksessa myös tulevaisuudessa. Vastuun kantaminen ei ole aina helppoa, mikä on viime vuosina jälleen nähty. Koordinaation tarve korostaa vastuun kantamisen merkitystä, ja jonkun se on tehtävä, jotta talous voi kasvaa kestävästi, palkansaajien reaalitulot kehittyä suotuisasti ja työllisyyden edellytykset vahvistua. Nämä lienevät yhteisiä tavoitteitamme.
Näillä sanoilla toivotan kunniakkaan historian omaavalle 100-vuotiaalle Teollisuusliitolle lisää menestyksen vuosia, sekä omien jäsentensä etujen ajamisessa että suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä!
[1] Aino Silvo: Palkkojen nousun vaikutus tuotannon kokonaiskustannuksiin eri toimialoilla. Eurojatalous.fi 17.5.2019
[2] Koordinaation vaikuttavuudesta, ks. OECD Employment Outlook 2017, luku 4 ”Collective bargaining in a changing world of work”, OECD Employment Outlook 2018, luku 3 ”The role of collective bargaining systems for good labour market performance”. Koordinaation eduista ja haitoista talouden suhdannevaihteluissa, ks. Petteri Juvonen: Essays on labour market institutions and macroeconomic dynamics, University of Jyväskylä, 2019.