Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
OP Ryhmän Tutkimussäätiön teemapäivä 28.1.2021
Esityskalvot (pdf)
Yhteinen rahapolitiikka ja Suomen talouden uudistaminen
Arvoisat kuulijat,
Kiitos mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro tässä OP Ryhmän Tutkimussäätiön tilaisuudessa. Etenkin näissä poikkeusoloissa arvostan sitä, että voin alustaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikasta ja Suomen talouden uudistustarpeista näin vaikutusvaltaisille toimijoille.
KALVO 2 EKP:n elvyttävä rahapolitiikka nojaa kolmeen tekijään
Aloitan yleiskuvalla. EKP:n elvyttävä rahapolitiikka nojaa nyt kolmeen tekijään. Ensinnäkin terveys määrittää yhä taloutta ja ennemmin tai myöhemmin rokotusten myötä talouskehitys paranee, vaikkakin hitaammin kuin välillä eräät ehtivät ounastelemaan. Rakennamme siltaa yli vaikeimman ajan – vastaranta on näkyvissä.
Toiseksi nyt on keskeistä ylläpitää suotuisia rahoitusoloja. Tämä tukee yritysten ja kotitalouksien luotonsaantia, investointeja ja kulutusta.
Kolmanneksi jäsenvaltiot ja EU tukevat taloutta finanssipolitiikalla. Raha- ja finanssipolitiikka toimivat nyt samaan suuntaan. Lisäksi EU:n elpymisrahasto tukee talouksien uudistamista lähivuosina.
KALVO 3 Inflaatiokehitys 2015-23
Viime maaliskuussa koronapandemia iski talouteen, kiristi rahoitusoloja ja aiheutti uuden finanssikriisin vaaran. Se myös heikensi inflaationäkymiä entisestään, kuten kuvasta näkyy niin ”virallisen” inflaation kuin pohjainflaationkin osalta. EKP voimisti rahapolitiikan elvyttävää vaikutusta. Sen tueksi luotiin uusi instrumentti, pandemiaan liittyvä osto-ohjelma eli PEPP. Tavoitteemme on pitää rahoitusolot suotuisina.
KALVO 3 EKP:n neuvoston päätökset 10.12.2020
EKP:n neuvosto on tukenut pankkijärjestelmän likviditeettiä ja varainhankintaa myös suoraan ja erittäin edullisin ehdoin. Pidempiaikaisten rahoitusoperaatioiden sarjaa eli TLTRO-III:a on päätetty jatkaa vuoden 2022 syksyyn asti. Näin varmistetaan, että pankit pystyvät lainaamaan rahaa edelleen yrityksille ja kotitalouksille suotuisin ehdoin.
KALVO 4 Mitä EKP:n strategia-arviossa tarkastellaan?
Rahapolitiikassa eivät tärkeitä ole ainoastaan nykyiset toimenpiteet, vaan myös odotukset tulevista toimista. EKP:n rahapolitiikan strategiarevisio on käynnissä ja se valmistuu tämän vuoden puolivälissä. Siinä tarkastellaan kriittisesti ja uudelleen hintavakauden ja inflaatiotavoitteen määritelmää. Lisäksi arvioidaan rahapolitiikan välineitä, vaikutuksia ja viestintää.
Talouden toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto uudisti strategiaansa edellisen kerran vuonna 2003. Inflaatiota painavat alaspäin sellaiset pitkän aikavälin megatrendit kuin väestön ikääntyminen, tuottavuuden kasvun hidastuminen sekä yritysten ja kotitalouksien lisääntynyt säästäminen. Lisäksi yksi keskeinen piirre nykymaailmassa on, että vaikka taloudessa olisi hyvin vähän työttömyyttä, inflaatiopaineet eivät kasva samassa määrin kuin aiemmin.
Lisäksi ns. luonnollinen korkotaso on laskenut olennaisesti sitten vuosituhannen vaihteen. Tämä ”luomukorko” viittaa sellaiseen korkotasoon, jolla kansantalouden kapasiteetti on täyskäytössä, talous on tasapainossa ja inflaatio tavoitteessaan.
Luomukoron laskun seurauksena nolla- tai miinuskorkojen luomaan lattiaan törmätään useammin kuin ennen, minkä vuoksi korkojen laskuvaraa on vähemmän. Tämä vie rahapolitiikalta tehoa suhdanteiden tasoittamisessa ja toisaalta lisää deflaation vaaraa. Tosin rahapolitiikan ns. epätavanomaisilla toimilla tämän rajoitteen merkitystä on voitu lieventää, ja näistä toimista on tullut tavanomaisia ja osa rahapolitiikan työkalupakkia.
Strategia-arviossa käydään läpi myös digitalisaation, rahoitusvakauden, globalisaation ja ilmastonmuutoksen merkitystä rahapolitiikalle. Keskeinen osa arviota on kansalaisten ja sidosryhmien näkemysten kuunteleminen.
Strategia-arviolla ei ole tarkoitus muuttaa EKP:n pyrkimystä hintavakauteen. Se on ankkuroitu Euroopan unionin perussopimukseen.
Edellisessä strategia-arviossaan vuonna 2003 EKP:n neuvosto piti hintavakauden määritelmän ennallaan alle 2 prosentin hintojen nousuna. Sitä täydennettiin inflaatiotavoitteella, ”lähellä mutta alle 2 prosenttia”, hintavakauden saavuttamiseksi. Nykyisen kaksiosaisen EKP:n määritelmän on havaittu olevan ongelmallinen sen vuoksi, että se sallii periaatteessa inflaation hidastuvan tilapäisesti jopa lähelle nollaa. Sen voi myös tulkita asettavan inflaatiolle katon kahteen prosenttiin.
KALVO 5 Nykymääritelmän ongelma: de facto 2% inflaatiokatto
Varteenotettavin vaihtoehto uudeksi tavoitteeksi on pelkistää kaksiosainen määritelmä yhdeksi, yhtenäiseksi ja selkeäksi inflaatiotavoitteeksi, joka olisi kahden prosentin symmetrinen pistetavoite. Tavoite tulee asettaa keskipitkälle aikavälille, kuten nykyisinkin tehdään, jotta se on riittävän joustava. Rahapolitiikka vaikuttaa talouteen viipeellä, ja inflaatiota heiluttavat tekijät voivat olla tilapäisiä tai pysyvämpiä luonteeltaan.
Rahapolitiikan keskeinen ongelma on luonnollisen koron laskun vuoksi pienentynyt pelivara suhdanteiden tasaamiseen ja taantuman taittamiseen. Uudet rahapolitiikan välineet, vaikka ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi, eivät välttämättä ole normaaliolojen korkopolitiikan veroisia. Sen vuoksi inflaation hidastumiseen tulee reagoida aiempaa nopeammin ja voimakkaammin. Mutta mielestäni tämäkään ei vielä riitä.
Voisimme myös harkita, että strategiamme sallisi inflaation kiihtyvän tilapäisesti tavoitteen yläpuolelle, jos se on aiemmin ollut tavoitteen alapuolella, kuten Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve päätti täystyöllisyyteen vedoten tehdä viime elokuussa julkistamassaan uudessa strategiassa. Näin voisimme parhaiten ankkuroida inflaatio-odotukset tavoitteeseen, saavuttaa vakaan inflaation ja resurssien täyskäytön. Siten meillä olisi parhaat eväät kestävän kasvun ja täystyöllisyyden tavoittelemiseen – ainakin siinä määrin kuin se on rahapolitiikasta kiinni.
Hyvät kuulijat,
Kun rahapolitiikka ja finanssipolitiikka nyt kumpikin tukevat vahvasti kasvua, on tärkeää, että tämä tilaisuus käytetään hyväksi. Suomessa ja muualla Euroopassa on tarve tehdä investointeja ja muita panostuksia talouden uudistamiseen etenkin digitaalisen ja vihreän siirtymän suuntaan.
Kunhan pandemia vähitellen hellittää, Suomella on edessään samat pidemmän sihdin ongelmat kuin aiemminkin, vain entistä vaikeampina. Julkisen talouden kestävyysvaje on syventynyt 5½ prosenttiin BKT:sta. Työllisyysastetta nostavat uudistukset ovat aiempaakin tärkeämpiä.
KALVO 6 Tuottavuuden ja yritysten investointien kehitys
Myöskään työn tuottavuuden ja investointien näkymät eivät ole vahvat. Niiden kehitys oli vaimeaa jo ennen koronakriisiä, ja on yhä.
Otetaan tähän historiallista perspektiiviä. Taloustoimittaja Heikki Välitalo kirjoitti vuonna 1989 pienen mutta merkittävän kirjan nimeltä ”Neljän markan maa”1. Suomi oli tuolloin matkallaan ensimmäisessä luokassa kohti 90-luvun syvää lamaa, pankkikriisiä ja suurtyöttömyyttä.
Välitalo roimi kirjassaan ankarasti kasino- ja rahataloutta, Holkerin hallitusta ja Suomen Pankkia. Vastaavasti hän vaati tuotanto- ja reaalitalouden, tuottavuuden ja vaihtotaseen nostamista niille kuuluvaan arvoonsa. ”Periaatteena oli, että jos rahatalouden tai tuotantoelämän piti olla rempallaan, niin olkoon sitten tuotantokin”, hän kirjoitti.
Erityisesti Välitalo arvosteli Suomen vientiteollisuuden kykyä uudistua ja nostaa tuotteidensa jalostusastetta. Siitä myös kirjan nimi: ”Neljän markan maa” viittasi Suomen vientituotteiden kilohintaan, jota hän käytti jalostusasteen mittarina ja vertasi kilohinnan nojalla suomalaistuotteiden arvostusta ruotsalaiseen sokerisuolattuun silliin, saksalaisiin maahamme tuotuihin täytekakunpohjiin ja sveitsiläiseen kissanpissahiekkaan!
Ensituntumalta kilohinta kuulostaa aika krouvilta jalostusasteen mittarilta, ja sitähän se saattaa ollakin. Toisaalta myös pitkän linjan teollisuusjohtaja, vuorineuvos Tauno Matomäki on käyttänyt samansukuista mittaria. Monet muistavat, kun Matomäki totesi 1980-luvulla, että Suomesta ei kannata viedä maailmalle juuri mitään hevosta pienempää.
Onko Suomi yhä – tai taas – neljän markan maa? Onko jalostusasteemme ja tuottavuutemme alkanut palautumaan Nokia-krapulan nyt jo hellitettyä?
Vastaus ei ole suinkaan yksiselitteinen, ja esimerkiksi taloustieteilijät ovat keskenään siitä erimielisiä. Yhdet ovat sitä mieltä, että investointien vaimeus ja tuottavuuden hidas kasvu ovat ilmentymiä Suomen näivettymistaudin jatkumisesta.2 Toiset korostavat, että palvelutuotannon ja -viennin kehitys on ollut suotuisaa koko alkaneen vuosituhannen, joten asiasta ei pidä olla huolissaan, vaan jatkaa panostusta palvelutuotantoon ja -osaamiseen.3
Etsin joululomalla vastausta tähän tärkeään, kiehtovaankin kysymykseen tekemällä laskuharjoituksen Välitalon metodilla, tavoitteena saada tarkempi kuva viennin jalostusasteen kehityksestä viimeisen 30 vuoden aikana. Välitalo tarkasteli vain tavaravientiä, ei palveluvientiä, joka oli tuolloin paljon vähäisempää kuin nykyisin. Laskin Suomen viennin jalostusasteen kahdella tavalla, sekä ilman palveluvientiä että sen kanssa. Tein 2000-luvun laskelman euroissa – muistin virkistämiseksi ja nuoremmille tiedoksi, että yksi euro vastaa noin 5,94 mummon markkaa.4
KALVO 7 Tavaraviennin kilohinta 1988-2019
Suurimmillaan Suomen tavaravienti oli vuonna 2008, ja tuona vuonna tavaraviennin kilohinnaksi muodostui 1,55 euroa eli noin 9,20 markkaa. Kilohinnan perusteella vientimme jalostusaste oli siis tuona huippuvuonna 2008 noin 2,3-kertainen verrattuna vuoteen 1988.
Vuonna 2019 ennen koronakriisiä tavaravienti oli noussut syvimmästä kuopastaan. Nyt vietiin kuitenkin enemmän hevosenkokoisia esineitä tai ainakin painavampaa tavaraa, ja tavaraviennin kilohinnaksi muodostui vain 1,28 euroa eli noin 7,60 markkaa. Näin ollen tavaravientimme kilohinta jäi vuonna 2019 vain alle kaksinkertaiseksi vuoden 1988 tasoon verrattuna.
KALVO 8 Koko viennin kilohinta, ml. palveluvienti
Muuttuuko kuva, jos palveluvienti otetaan huomioon? Palvelujen merkitys on kasvanut ja noussut vuosituhannen vaihteen 15 prosentista noin kolmannekseen eli 33 prosenttiin vuonna 2019. Siinä tapauksessa vuoden 1988 viennin kilohinta oli 5 markkaa, huippuvuonna 2008 noustiin jo 13 markkaan, ja vuonna 2019 oli päädytty 11 markan kilohinnan tasolle.
Mitä tästä laskuharjoituksesta pitäisi päätellä? Ainakin sen, että parhaimmillaan kykenimme kaksinkertaistamaan jalostusasteemme ja tuottavuutemme suhteellisen lyhyessä ajassa, mikä antaa toivoa ja luottamusta siihen, että voimme pärjätä jatkossakin. Mutta myös sen, että viimeinen vuosikymmen on – muutamaa vuotta 2016-2018 lukuun ottamatta – ollut heikoin tuottavuuskehityksen, näivettymistaudin aikaa.
Tuottavuuden kasvun kannalta suuri merkitys on tutkimus- ja kehitystyöllä ja muilla tuotannollisilla investoinneilla. Tuottavuuskasvun vetureita ovat nimenomaan yritykset. Julkinen valta voi kohentaa olosuhteita, joissa syntyy ja hyödynnetään innovaatioita. Tärkeässä roolissa on ihmisten osaaminen, jossa iso merkitys on suomalaisen koulutuksen lisäksi myös sillä, miten yritykset saavat Suomeen ulkomaalaisia osaajia.
Osaamisen kehittämisen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoittamisen osalta ei ole syytä odottaa pikavoittoja. Tutkimustiedon mukaan tällaisten panostusten vaikutus tuottavuuteen tuntuu koko painollaan vasta useiden vuosien päästä. Siksi on tärkeää tehdä ratkaisuja ilman turhia viiveitä.
Myönteistä on, että meillä on merkittäviä kasvualoja taloudessamme. Kun puhutaan Suomen tämän vuosikymmenen kilpailuvalteista, nousevat biotalous ja digiala, ml. ohjelmistotuotanto, selkeästi esiin aloina, joilla on näyttöjä ja lupaava tulevaisuuden näkymä, jos osaamme oikein toimia.
Tuottavuuden näkökulmasta kriittisillä korkean teknologian aloilla terveysteknologia on yksi huonosti tunnettu vahvuusalue. Se on viime vuosina noussut yhdeksi tärkeimmistä elektroniikkateollisuuden viennin romahdusta paikkaavista aloista. Tämä ei olisi onnistunut ilman korkeakoulujen, yritysten ja tutkimuslaitosten sujuvaa yhteistyötä. Terveysteknologian saralla muun muassa Helsingin Meilahden ja Oulun ekosysteemit ovat tärkeitä, samoin Turun biotekniikkakeskittymä.
Paljon äärimmäisen mielenkiintoista teollista kehitystyötä on Suomessa meneillään, ja monet jäivät mainitsematta. Osaamiskeskittymiemme elinvoimaisuus on avainasemassa, kun kuromme kiinni korkean teknologian viennissä tapahtunutta notkahdusta. Pidetään siis niistä hyvää huolta.
KALVO 9 Kahta aikaa päätöksenteossa: korona kuriin ja talous nousuun
Hyvät kuulijat,
Talouspolitiikassa olisi nyt pystyttävä elämään kahta aikaa rinnakkain: korona on saatava kuriin ja talous nousuun. Koronapandemian takia talouspolitiikassa on tarvittu ja tarvitaan yhä nopeita ja voimakkaita toimia, joilla autetaan kotitalouksia ja yrityksiä selviämään pahimman yli. Samaan aikaan katse olisi suunnattava uudistumiskykyyn ja tuottavuuden ja työllisyyden näkymiin sekä julkisen talouden kestävyyden vahvistamiseen.
Eikä ole syytä unohtaa – rokotetta odotellessakaan – että yhä on syytä käyttää kasvomaskia, huolehtia turvaväleistä, pestä käsiä, ja muutenkin noudattaa suosituksia koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Turnauskestävyyttä tarvitaan edelleen. Se on juuri nyt parasta lääkettä paitsi terveyden myös talouden ja työllisyyden kannalta.
Kiitos!
1Heikki Välitalo, Neljän markan maa, 122 s. Art House 1989.
2Ks. esim: Lauri Kajanoja, useita artikkeleita ja blogeja Suomen Pankin Euro ja talous -verkkojulkaisussa, kuten: https://www.eurojatalous.fi/fi/2018/artikkelit/kustannuskilpailukyky-parantunut-kaikkien-keskeisten-mittareiden-mukaan/ ja https://www.eurojatalous.fi/fi/2021/artikkelit/koronakriisi-tuo-riskin-suomen-kustannuskilpailukyvyn-heikkenemisesta/
3Ks. esim. Ilkka Lehtinen, Tavaroista palveluihin – viemme nyt enemmän suomalaista työtä kuin ennen. Blogi. Tilastokeskus. Tavaroista palveluihin – viemme nyt enemmän suomalaista työtä kuin ennen | Tieto&trendit
Matti Pohjola, Teknologia, investoinnit, rakennemuutos ja tuottavuus – Suomi kansainvälisessä vertailussa. TEM:n julkaisuja 5/2020. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162051
4Kirjoittajan oma laskelma Tilastokeskuksen ja Tullin tilastojen nojalla. Laskelma tässä käyvillä hinnoilla. Artikkeli on aiheesta valmisteilla lähdeviitteineen.