Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Oulun kaupungin seminaari 13.9.2022
Euroopan ja Suomen julkisen talouden tila ja näkymät
Hyvät kuulijat,
Hyvää iltapäivää ja kiitos järjestävälle seuralle Oulun kaupungille mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro tässä seminaarissa, jonka aihepiiri koskettaa aivan keskeisiä julkisen talouden kysymyksiä.
Niin Suomessa kuin täällä Oulussa ja Pohjois-Pohjanmaallakin on koettu monenlaisia talouden myötä- ja vastoinkäymisiä viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Ainakin Suomen toiselta reunalta katsoen näyttää siltä, että Oulun seudulla on hyvällä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä luotu alueen talouteen kestävän kasvun dynamiikkaa, joka perustuu koulutettuun, osaavaan työvoimaan ja ylipäänsä yritysten hyvään toimintaympäristöön. Toisaalta täällä on varmasti myös hyvä ja kokemukseen perustuva ymmärrys niistä haasteista, joita Suomella ja koko Euroopalla on edessä.
[Kalvo 2: Suhdannenäkymä heikentynyt kesän aikana]
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on taittanut talouden lupaavan elpymisen kahden koronan leimaaman vuoden jälkeen. Hyökkäys on paitsi horjuttanut eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen perusteita myös merkittävästi heikentänyt Euroopan talouden kehitystä. Inflaatio on ampaissut poikkeuslukemiin energian hintojen nousun ajamana. Uhkakuvat perustarpeiden hinnoista ja saatavuudesta huolestuttavat ihmisiä ja ovat laajasti heikentäneet kuluttajien luottamusta.
Sodan seurauksena talouskasvu hidastuu nopeasti ja elintaso väistämättä laskee. Euroalueen talous kasvaa selvästi heikommin kuin vielä kesäkuussa arvioitiin. Vahvan alkuvuoden vetämänä kasvu olisi tänä vuonna vielä 3,1 % (vs. kesäkuu 2,8 %), mutta ensi vuonna kasvu jäisi vajaaseen prosenttiin (0,9 % vs. 2,1 %) ja vuonna 2024 vajaaseen kahteen prosenttiin (1,9 % vs. 2,1 %). Ennusteisiin liittyy nyt normaalia enemmän epävarmuutta, mutta suunnan me tiedämme.
[Kalvo 3: Hintojen nousu on nyt poikkeuksellisen nopeaa ]
Euroalueella inflaatio kiihtyi elokuun ennakkotietojen mukaan jo yli yhdeksään prosenttiin (9,1 %). Energia on edelleen inflaation tärkein ajuri, mutta inflaatiopaineet ovat laajentuneet, ja monien tavaroiden ja palvelujen hinnat nousevat nyt vauhdilla.
Energiahintoihin voidaan rahapolitiikalla vaikuttaa vain rajallisesti, mutta rahapolitiikan on reagoitava yleisen hintatason nousun kiihtymiseen. Kun tiedetään energian päärooli inflaation ajurina, on ratkaisujen löytäminen energiakriisiin ratkaisevaa myös rahapolitiikan kannalta.
Komissiolta odotetaan pian konkreettisia ehdotuksia siitä, miten lievittää Venäjän käynnistämän energiasodan vaikutuksia. Miten varmistetaan koko Euroopassa energian saatavuus ja tolkullinen hinta sekä energia- ja sähkömarkkinoiden asianmukainen toiminta? Suomi on ajanut maakaasulle hintakattoa. Olennaista onkin erottaa moninkertaiseksi noussut kaasun hinta sähkömarkkinoiden toiminnasta, etteivät sähkön kuluttajahinnat pääsisi pitkäksi aikaa nousemaan tähtitieteellisin lukemiin.
Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta ilman törmäköitä toimia Euroopan energiakriisi vain syvenee. Keskustelussa on esiintynyt sellaisiakin äänenpainoja, ettei markkinoiden toimintaa pitäisi nyt häiritä poliittisilla interventioilla. Olen vastannut tähän sanomalla, että markkinat on jo sotkettu rankimman luokan interventiolla – sen on tehnyt Venäjä ensin hyökkäämällä häikäilemättömästi Ukrainaan ja sen jälkeen käyttämällä kaasuasetta energiasodan välineenä. Ei pidä olla sinisilmäinen eikä puritaani, sillä poikkeusajat edellyttävät usein poikkeuksellisia ratkaisuja.
[Kalvo 4: Rahapolitiikka on ristipaineessa]
Pidemmälle katsoen palkkainflaation kehitys on avainasemassa. Kun inflaatio iskee lovea lompakkoon bensapumpulla ja ruokakaupassa, on ymmärrettävää, että palkansaajien ostovoiman heikkeneminen kirvoittaa aiempaa suurempia palkankorotusvaatimuksia, itse asiassa ympäri Eurooppaa. Palkkakulut välittyvät kuitenkin takaisin hintoihin, ja riskinä on inflaatiota ruokkiva hintojen ja palkkojen kierre.
Tällaisen inflaatiokierteen välttämiseksi on kyettävä pitämään lähivuosia koskevat inflaatio-odotukset ankkurissa. Viime kuukausina eri euromaissa solmituissa sopimuksissa palkankorotukset ovat olleet hieman aiempaa suurempia, mutta palkat eivät silti nouse niin kovaa vauhtia euroalueella kuin Yhdysvalloissa. Inflaatio-odotukset ovat nousseet, mutta keskipitkällä sihdillä ne ovat yhä noin 2 prosentissa.
[Kalvo 5: Rahapolitiikan normalisointi etenee]
Rahapolitiikan normalisointi aloitettiin joulukuussa, ja sitä viedään nyt eteenpäin johdonmukaisesti inflaation hillitsemiseksi.
EKP lopetti arvopaperien netto-ostot heinäkuun alussa. EKP:n ohjauskorkoja nostettiin 0,5 prosenttiyksikköä heinäkuussa ja 0,75 prosenttiyksikköä syyskuussa, ja syyskuun jälkeenkin koronnostoja tullaan tekemään. Negatiivisten korkojen aika on nyt ohi.
EKP:n neuvosto tekee korkopäätöksensä aina nojautuen tuoreimpiin tietoihin talouden ja inflaation kehityksestä. Tavoitteemme on varmistaa, että inflaatio vakautuu kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä.
[Kalvo 6: Jatkuvat kriisit tuovat kovia paineita julkiselle taloudelle]
Toistuvat kriisit ovat viimeisen 15 vuoden aikana haastaneet julkista taloutta niin Euroopassa kuin Suomessakin, eikä nyt käsillä oleva energiakriisi ole tässä suhteessa poikkeus. Euroalueen tasolla julkinen talous on ollut vuosien saatossa yleensä alijäämäinen, mutta maakohtainen vaihtelu on kohtuullisen suurta.
Finanssikriisin jälkeen euroalueen maiden velkakehitys on selkeästi eriytynyt. Velkakriisissä eniten velkaantuneet maat joutuivat sopeuttamaan julkista talouttaan pakkoraossa samalla kun sakkaava talouskasvu vaikeutti tilannetta entisestään. Kun vielä pandemia kohteli suuremman velan maita jonkun verran pahemmin, velkasuhde nousi näissä maissa enemmän kuin keskimäärin euroalueella.
Joka tapauksessa on selvää, että eniten velkaantuneiden maiden tilanne on vaikea – finanssipolitiikassa ei ole juuri liikkumavaraa. Suurempi velkataakka kasvattaa korkomenoja ja yleensä suurempi velka merkitsee sijoittajille suurempaa riskiä eli korkeampia korkoja. Yleisen korkotason noustessa tilanne mutkistuu entisestään.
Rahoitusjäämän kehityksestä (vasemmalla) huomataan, että Suomen julkinen talous oli vahvasti ylijäämäinen ennen finanssikriisiä. Ylijäämää kertyi erityisesti eläkerahastoihin. Finanssikriisin aikoihin teollisuuden rakennemuutos vauhdittui ja samaan aikaan alkoi suurten ikäluokkien eläköityminen. Hidas talouskasvu on ollut meidänkin pulmamme.
Julkisen talouden alijäämät ovat kerryttäneet velkaa niin, että velkasuhteemme kehitys (oikeanpuoleisessa kuvassa) muistuttaa muodoltaan ennemmin euroalueen eniten velkaantuneiden maiden kehitystä, vaikka velkasuhteen taso on vielä matalamman velkatason maiden viiteryhmän mukainen. Toistaiseksi huolestuttavaa on siis velan suunta, ei taso. Mutta onkohan niin, että olemme mitoittaneet julkisen taloutemme noiden 2000-luvun alkupuolen vuosien mukaan?
[Kalvo 7: Työllisyysaste ja julkinen talous]
Työllisyysasteen nostaminen on ollut yksi keskeinen keino julkisen talouden tasapainottamisessa. Viimeaikainen kehitys kuitenkin vahvistaa sitä käsitystä, ettei työllisyysasteen nousu yksinään ole riittävä keino julkisen talouden tasapainottamisessa, vaan tarvitaan myös julkisen sektorin tulojen ja menojen arviointia.
Pula osaavasta työvoimasta on koko kansantalouden läpi menevä riesa. Monilla aloilla kamppaillaan työvoimapulan kanssa.
On ilmeistä, että Suomen työmarkkinoilla on merkittäviä alueellisia ja ammatillisia yhteensopivuusongelmia. Siksi tarvitaan panostuksia osaamisen kehittämiseen. Osaavasta, koulutetusta työvoimasta on tulevaisuudessa entistä suurempi pula, mikä rajoittaa Suomen talouskasvua myös pidemmällä aikavälillä.
Siksi Suomi tarvitsee osaajia myös ulkomailta. Myös täällä opiskelevien mahdollisuuksia jäädä Suomeen opintojen jälkeen on syytä systemaattisesti parantaa.
Työllisyysaste on noussut nopeasti, mutta työtunteja tehdään Työvoimatutkimuksen mukaan edelleen vähemmän kuin ennen pandemiaa. Työmarkkinoilla suhdanne on tällä hetkellä lisäksi viilenemässä. Työttömyysasteen lasku on päättynyt ja työllisyysodotukset heikentyneet kaikilla päätoimialoilla.
[Kalvo 8: Onko meillä malttia katsoa nopean inflaation jakson yli?]
Alkuvuoden yleisen palkankorotuslinjan perusteella – viittaan Teknon ja Teollisuusliiton sopimukseen – suomalaisen työn ja yritysten kilpailukyky suhteessa kilpailijamaihin näyttäisi säilyvän toistaiseksi ennallaan. Kilpailukyvyn kannalta suurempi merkitys onkin nyt käynnissä olevilla tai käynnistyvillä työmarkkinaneuvotteluilla.
Jos Suomessa vain on malttia katsoa nopean inflaation jakson yli, voidaan suomalaisen työn kilpailukyky säilyttää, jolloin palkansaajien ostovoima voi vahvistua jälleen tulevina vuosina. Mutta jos tilanne yltyy palkkakilpailuksi, kuten ennen finanssikriisiä, kilpailukyky voidaan etenkin herkässä taloustilanteessa menettää nopeastikin. Kuten olemme oppineet – tai ainakin olisi pitänyt menneestä osata ottaa opiksi – kustannuskilpailukyvyn korjaaminen puolestaan kestää pitkään ja on huomattavasti tuskallisempaa kuin sen menettäminen.
[Kalvo 9: Kohti tasapainoisempaa julkista taloutta]
Entä mikä on julkisen taloutemme tuleva näkymä? Sen alijäämä on yhä pandemiaa edeltävää aikaa suurempi ja supistuu vain hitaasti tulevina vuosina. Suomen julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen, ja finanssipolitiikka on edelleen mitoitettu taloutta tukevasti.
Julkinen talous kantoi taloudellista taakkaa koronakriisin välittömässä hoidossa. Pandemiavelan sulattelu vaatii nyt selkeän suunnitelman ja määrätietoisia toimia. Viime vuodet ovat osoittaneet ainakin sen, että julkisessa taloudessa on puskureille käyttöä.
Rakenteellinen alijäämä, kasvavat korkomenot ja ikäsidonnaisten menojen kasvupaine kasvattavat velkasuhdetta jatkossa. Toisaalta kansallisen puolustuskykymme vahvistaminen, huoltovarmuuden parantaminen ja energiatalouden vihreä siirtymä vaativat myös julkista panostusta. Ei helppo yhtälö, mutta ratkaistavissa.
Olennaista on, että julkisen talouden epätasapaino ei korjaannu itsestään. Paluu tasapainoon vaatii määrätietoista julkisten tulojen ja menojen tarkastelua ja sen mukaisia päätöksiä.
Yhtä lailla tärkeää on sitoutuminen pitkäjänteisiin toimiin julkisen talouden kestävyyden tukemiseksi.
Vastuullisen finanssipolitiikan ohella julkisen talouden kestävyyttä on syytä tukea rakenteellisin uudistuksin. Oppivelvollisuuden pidentäminen ja sitoutuminen systemaattiseen ja ennustettavaan julkisen TKI-panostuksen lisäämiseen ovat olleet askeleita oikeaan suuntaan. Oulun seudun vakuuttava kehitys on erinomainen esimerkki siitä, mitä määrätietoisella tutkimus- ja kehitystyöllä voi saada aikaan.
Aivan erityisen tärkeää on nyt pitää huolta siitä, että Suomessa on tarpeeksi osaavaa työvoimaa ja että työn tekemisen kannusteet ovat kunnossa. Osaamisen avulla voidaan toteuttaa laadukasta tutkimusta ja tuotekehittelyä, mutta T&K-toiminnan vauhdittaminen kaipaa tuuppausta myös julkisen vallan taholta. Epävakaina aikoina yritykset arvostavat vakaata toimintaympäristöä, järkevää sääntelyä ja sujuvia lupaprosesseja. Kilpailulliset kotimarkkinat valmentavat yrityksiä kansainvälisille markkinoille.
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
Elämme vaikeita aikoja. Energiakriisi ja talouden heilahtelut vaikuttavat nyt kaikkien arkeen, ja näkymät eteenpäin ovat sumuisia.
Toisaalta ilmassa on myös ensi merkkejä käänteestä. Sotarintamalla Ukraina on tehnyt tärkeän läpimurron Harkovan suunnalla. Euroopan unioni on saamassa – ja sen todella onkin saatava – uudelleen rivinsä järjestykseen energiakriisin ratkomiseksi. Näiden mittavien haasteiden edessä sitkeyttä, päättäväisyyttä ja yhtenäisyyttä kaivataan niin koko Euroopassa kuin suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jos koronakriisin hoito ja Nato-jäsenyyden nopea hakeminen ovat jotain osoittaneet, niin ainakin sen, että meillä Suomessa on edelleen kykyä löytää kansallisesti yhteisiä ratkaisuja vaikeidenkin ongelmien edessä.
Toivottavasti sitä löytyy myös talouden ja työllisyyden pidemmän sihdin haasteiden edessä. Maailman muutos on jatkossakin sen verran nopeaa, ettei se odota edes maailman onnellisinta kansaa.
Kiitos!