Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn
Akavan hallituksen seminaari
25.1.2022
Suomen talous: seuraavat viisi vuotta?
Arvoisat akavalaiset, hyvät ystävät,
Kiitos kutsusta alustaa Akavan hallitukselle Suomen talouden näkymistä lähivuosina. Teen sen oikein mielelläni, mutta lisäsin annettuun otsikkoon kysymysmerkin, joka kertokoon nöyryydestä kaiken sen suuren epävarmuuden edessä, joka tällä hetkellä maailmalla vallitsee.
Aloitankin riskiarviolla, jota tarkastelen seuraavalla kalvolla.
KALVO 2
Geopolitiikka ja energiatalous ovat nousseet koronapandemian rinnalle maailmanpolitiikan ja -talouden merkittävinä epävarmuustekijöinä.
KALVO 3
Euroalueen talous kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti koronapandemiasta huolimatta, vaikka nopein kasvu on jo taittumassa – osin omikronmuunnoksen seurauksena. Myös työllisyys kohenee nopeasti.
Koronakriisin alkuvaiheessa talouspolitiikan nopea ja laaja-alainen reaktio onnistui estämään massatyöttömyyden ja konkurssiaallon. Sekä finanssipolitiikka että rahapolitiikka tukivat vahvasti kasvua ja työllisyyttä.
Kuvasta näkyy, miten talous ja työllisyys ovat palautuneet koronakuopasta selvästi paremmin kuin mitä kesällä 2020 ennustettiin.
Viime vuonna kasvu euroalueella oli yli 5 prosenttia ja tälle vuodelle ennustetaan yli 4 % kasvua. Työttömyysaste on nyt 7,3 % ja vuodelle 2024 ennustetaan 6,6 %, mikä merkitsisi paluuta 1980-luvun lukuihin.
KALVO 4
Myös Suomen talous on tällä hetkellä hyvässä kasvuvauhdissa. Koronakriisin jatkuminen varjostaa kuitenkin näkymiä ja talouden elpyminen on yhä epätasaista. Erityisesti pandemiasta pahiten kärsivien palvelualojen toipuminen on vielä pahasti kesken.
Omikronaalto on iskenyt myös Suomeen voimakkaasti ja lähiviikot näyttävät kuinka siitä selvitään. Pandemian pitkittyminen yhdessä tuotannon pullonkaulojen sekä raaka-aineiden ja kuljetusten hintojen nousun kanssa vaikuttavat väistämättä myös Suomen talouteen. Ne hidastavat kasvua ja kiihdyttävät inflaatiota.
KALVO 5
Suomalaiset yritykset raportoivat materiaali- ja kapasiteettipulan olevan tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin niiden tuotantoa rajoittava tekijä, ja samat haasteet vaivaavat yrityksiä muuallakin maailmassa.
Pandemian aikana kulutus on kohdistunut normaalia enemmän tavaroihin palvelujen sijaan. Samalla tavaroiden tuotantoa on jouduttu supistamaan ja tehtaita aika ajoin sulkemaan. Nopea toipuminen koronan aiheuttamasta taantumasta on pahentanut saatavuusongelmia ja nostanut hintoja.
Globaalien tarjontahäiriöiden lisäksi myös työvoiman saatavuus kotimaassa rajoittaa jo talouskasvua.
KALVO 6
Suomen talous on kaiken kaikkiaan toipunut nopeasti koronakriisin aiheuttamasta syvästä taantumasta. BKT ylitti pandemiaa edeltäneen tasonsa jo alkuvuonna 2021 (eli ennen euroaluetta, jonka BKT on edelleen hiukan alle pandemiaa edeltäneen tasonsa).
Suomen Pankin ennusteen mukaan talous kasvaa vielä tänä vuonna nopeasti, vaikka kasvuennustetta joulukuussa hieman alennettiinkin pandemian ja tarjonnan pullonkaulojen pahenemisen johdosta. Kasvu on tänä vuonna 2,6 % ja hidastuu 1,3 %:iin vuoteen 2024 mennessä. Hitaampi kasvuvauhti ennustejakson lopussa heijastaa sitä, että Suomen pitkän aikavälin kasvuhaasteet ovat pandemiankin jälkeen ennallaan.
Palaan niihin esitykseni loppupuolella.
KALVO 7
Koronakriisi on koetellut sekä Suomessa että muualla maailmassa eri toimialoja hyvin eri tavalla. Kriisistä ovat kärsineet erityisesti henkilökohtaista kontaktia edellyttävät palvelualat. Näillä aloilla supistuminen on ollut erittäin voimakasta.
Myös palvelualojen sisällä kehitys on hyvin eriytynyttä: vähittäiskauppa ja liike-elämän palvelut ovat esimerkiksi kasvaneet läpi pandemian samalla kun majoituksen ja ravitsemisen alalla menetykset ovat olleet poikkeuksellisen suuria.
Palvelutoimialalla on vasta saavutettu pandemiaa edeltänyt tilanne (tässä kuviossa liikevaihdolla mitattuna). Teollisuustoimialat ovat sen sijaan toipuneet vahvasti.
Nykyinen kriisi poikkeaakin olennaisesti finanssikriisistä reilut kymmenen vuotta sitten siinä, että teollisuustoimialat ovat kärsineet selvästi vähemmän kuin palvelut. Teollisuuden supistuminen on vieläpä Suomessa ollut selvästi vähäisempää kuin monissa muissa maissa.
KALVO 8
Yritysten taloustilanne on Suomessa kokonaisuutena hyvä ja investointinäkymät melko valoisat. Yksityiset investoinnit alkoivat kasvaa viime vuonna asuinrakentamisen piristymisen myötä.
Kone- ja laiteinvestoinneissa näyttäisi olevan käänne kahden vuoden laskun jälkeen. EK:n tuoreen investointitiedustelun mukaan teollisuuden investointien ennakoidaan kasvavan tänä vuonna hyvin (17 %). Nähtäväksi jää, toteutuuko tämä – jos kyllä, niin se tukisi talouden kasvua.
KALVO 9
Kotitalouksien kulutus toipuu lähivuosina koronakriisin alkuvaiheen aiheuttamasta syvästä pudotuksesta. Kulutusta tukevat mm. työllisyyden paraneminen, reaaliansioiden nousu ja pandemian aikana patoutuneen kysynnän purkautuminen.
Elpyminen on kotitalouksienkin näkökulmasta kuitenkin epätasaista, ja pandemia haittaa edelleen erityisesti monien kulttuuriin, vapaa-aikaan ja matkailuun liittyvien palveluiden kulutusta.
Kulutuksen arvioidaankin nyt jäävän kokonaisuutena aiempaa arvioitua heikommaksi nopeasti heikentyneen koronatilanteen vuoksi. Lisäksi hintojen nousu syö kotitalouksien ostovoimaa, ja tarjontahäiriöt rajoittavat kulutusmahdollisuuksia mm. käytettyihin autoihin ja matkapuhelimiin.
KALVO 10
Suomen vienti supistui vuonna 2020 reippaasti vientimarkkinoiden supistumisen myötä. Vienti pieneni kuitenkin syvimmässäkin koronakriisissä selvästi vähemmän kuin finanssikriisin aikaan.
Tavaraviennin lasku jäi melko pieneksi ja se on jo ohittanut koronakriisiä edeltäneen tasonsa. Palveluvienti on sen sijaan edelleen kaukana pandemiaa edeltäneestä tilanteesta, vaikka piristyikin selvästi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä.
Tulevina vuosina vilkas kansainvälinen kysyntä siivittää Suomen viennin kasvua, vaikka epävarmuus on lisääntynyt myös globaalin ja euroalueen talouden kehityksestä.
Suomen Pankissa on arvioitu maailmanlaajuisten tuotantoketjujen ja kuljetusten pullonkaulojen vaikutuksia Suomen talouteen. Arvion mukaan, ilman näiden tarjonnan pullonkaulojen heikentävää vaikutusta, Suomen vienti olisi kasvanut viime vuonna 1,5 prosenttiyksikköä nopeammin, ja BKT:n kasvu olisi ollut 0,5 prosenttiyksikköä nopeampaa.
Tarjontahäiriöiden pitkittyminen on siis riski etenkin viennin kehitykselle.
KALVO 11
Työllisyys on toipunut nopeasti koronakriisin aiheuttamasta syvästä kuopasta, ja työttömyyskin laski nopeasti viime vuoden lopulla. Työttömyys on enää hiukan suurempaa kuin ennen pandemiaa. Työllisyyttä ennakoivat indikaattorit viittaavat työllisyyden kasvun jatkuvan, vaikkakin maltillisemmalla tahdilla.
Yritysten työllisyysodotukset ovat korkealla ja avoimien työpaikkojen määrä yhä nousussa, mutta yritykset raportoivat laajasti sopivan työvoiman puutteesta ja vaikeuksista täyttää avoimia työpaikkoja. Yksi epävarmuuden lähde on se, että poikkeuksellisen suuri osuus työllisyyden paranemisesta viime aikoina selittyy osa- ja määräaikaisilla työpaikoilla.
Hyvän suhdannekehityksen ansiosta työttömyysaste pienenee silti edelleen ja päätyy SP:n ennusteessa vuonna 2024 noin 6,5 prosenttiin. Työllisyysaste kohoaa ennusteen mukaan vuonna 2024 n. 73,5 prosenttiin.
KALVO 12
Kun koronakriisi alkoi, inflaatio hidastui euroalueellakin tuntuvasti. Jonkin aikaa kuluttajahinnat keskimäärin jopa alenivat. Vuoden 2021 toisella puoliskolla inflaatio kiihtyi. Viime vuosia nopeampi inflaatio euroalueella näyttää myös jäävän aiemmin ennustettua pitkäaikaisemmaksi.
Inflaatio nopeutui vuoden 2021 aikana myös Suomessa. Inflaatio on kuitenkin ollut toistaiseksi Suomessa selvästi euroalueen inflaatiota hitaampaa, mikä johtuu etenkin energian ja kulutustavaroiden hintojen euroalueen keskiarvoa hitaammasta noususta.[1]
Nämä inflaatiota vauhdittaneet tekijät eivät silti sellaisenaan johda sen pitkäaikaiseen kiihtymiseen, elleivät ne aiheuta isoja kerrannaisvaikutuksia eli hintojen ja palkkojen kierrettä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, palkkainflaatio on toistaiseksi ollut melko maltillista euroalueella.
Inflaatiokehitykseen liittyy yhtä kaikki huomattavan paljon epävarmuutta ja viime aikojen käänne euroalueella on aiheuttanut huolta liian nopeasta inflaatiosta. Jos inflaatio uhkaa kiihtyä liikaa, EKP:n rahapolitiikka toimii sen estämiseksi supistamalla osto-ohjelmia ja rahoitusoperaatioita sekä nostamalla ohjauskorkoja. Näin toimii itsenäinen keskuspankki, jonka ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettu hintavakaus.
KALVO 13
Suomen kustannuskilpailukyky on ennusteiden mukaan tänä vuonna 2022 lähellä koronapandemiaa edeltänyttä tasoa. Nämä ennusteet sisältävät oletuksen siitä, että palkkaratkaisut koko taloudessa päätyvät lähelle teknologiateollisuuden viimeaikaisia sopimuksia.
Kustannuskilpailukyvyn näkymään vaikuttaa etenkin se, että työn hinnan nousua Suomen ulkopuolella koskevia ennusteita on tarkistettu ylöspäin. Kuviosta nähdään, että eurojärjestelmän tuoreiden ennusteiden perusteella Suomen ja euroalueen (vaihtosuhdekorjatut) nimelliset yksikkötyökustannukset kehittyvät myös lähivuosina melko samaan tahtiin.
Kehitykseen liittyy kuitenkin vielä paljon epävarmuuksia. Vasta tämän vuoden mittaan nähdään, miten euroaluetta ja muita verrokkimaita koskevat ennusteet toteutuvat ja miten se vaikuttaa Suomen kustannuskilpailukykyyn. Kustannuskilpailukyvyn kehitystä käsitellään tarkemmin Lauri Kajanojan tällä viikolla (26.1.) ilmestyvässä artikkelissa.
KALVO 14
Koronakriisi kasvatti julkisen talouden alijäämää voimakkaasti vuonna 2020. Suhdannetilanteen parantuminen vahvistaa lähivuosina julkista rahoitusjäämää, mutta tasapainoa ei saavuteta.
Lisäksi ns. rakenteellinen alijäämä jää selvästi pandemiaa edeltävää aikaa suuremmaksi. Tähän vaikuttavat osaltaan hallitusohjelman mukaiset pysyvät menolisäykset.
Vaikka koronakriisi ei ole jättämässä suurta pysyvää jälkeä Suomen reaalitalouteen (bruttokansantuotteeseen ja työllisyyteen), kriisin jälkeen julkinen velka on entistä suurempi. Vuoden 2021 lopussa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen on noin 67 %, eli velkaa on noin 25 mrd. euroa enemmän kuin ennen kriisiä.
Vaikka velkasuhde pysyy melko vakaana ennustevuosina, pidemmällä aikavälillä velkaan kohdistuu huomattavaa nousupainetta. Tämä johtuu ennen kaikkea julkisen talouden sitkeästä rakenteellisesta alijäämästä ja ikääntyvän väestön synnyttämistä kasvavista menopaineista. Suomen Pankin päivitetty arvio kestävyysvajeesta on 3½ % suhteessa BKT:hen.
KALVO 15
Kun suotuisassakin suhdanteessa Suomen julkinen talous on alijäämäinen, tarvitaan korjaavia toimenpiteitä. Tutkimustieto ja kansainväliset kokemukset puhuvat sen puolesta, että finanssipolitiikan säännöt tukevat julkisen talouden kestävyyttä. Suomessa onkin syytä pyrkiä palaamaan mahdollisimman pian sellaiseen valtiontalouden menokehykseen, joka johtaa lähemmäs julkisen talouden tasapainoa.
Lisäksi on tarpeen pohtia julkisen talouden kansallisen ohjausjärjestelmän vahvistamista. Esimerkkiä voidaan hakea vaikkapa Ruotsista, jossa on julkisen talouden tasapainoon ja velkaan liittyvät selkeät numeeriset tavoitteet ja niiden saavuttamista tukevat hallituksen selontekovelvoitteet.
Kun ikääntyvään väestöön liittyvät menot jatkavat kasvamistaan, Suomen julkisen talouden saamiseksi kestävälle pohjalle olisi hyödyllistä käydä seikkaperäisesti läpi, mistä julkisista menoista voidaan säästää. Päätöksentekijöitä voisi tässä tukea kattava, säännöllisesti laadittava ja kutakin menoerää kriittisesti tarkasteleva menokartoitus.
Menokartoitus on syytä laatia keskitetysti valtiovarainministeriön tai riippumattoman asiantuntijatahon johdolla. Menokartoituksella on suurin merkitys silloin, kun se kytketään päätöksentekoprosessiin ja sillä on päätöksentekijöiden tuki ja tilaus.
KALVO 16
Pandemian jälkeiset pitkän ajan kasvun haasteet Suomessa ovat entisenlaiset, joskin monet vielä aiempaa haastavampia. Työikäisen väestön vähenemisen ja aina pienenevien koulutettavien ikäluokkien myötä talouden käytettävissä oleva inhimillinen pääoma on kääntymässä laskuun 2040-luvun puolivälistä lähtien. Arvio perustuu Suomen Pankin ennen joulua julkaistuun tutkimukseen.
Epäsuotuisan väestökehityksen lisäksi inhimillisen pääoman kehitystä jarruttaa se, että koulutukseen on Suomessa panostettu aiempaa vähemmän. Koulutuksen kulutusmenot ovat 2010-luvulla reaalisesti supistuneet ja nuorten keskimääräinen koulutusaste on kääntynyt laskuun. Suomi ei ole enää OECD-maiden kärkikastia korkeasti koulutettujen nuorten osuudessa. Viime vuosina panostuksia koulutukseen on jonkin verran kasvatettu, mikä on oikea suunta. (kuviossa on huomioitu jo toteutettu oppivelvollisuusiän pidentäminen).
Inhimillisen pääoman pieneneminen syö talouden kasvukykyä ja heikentää tuottavuuskehityksen näkymiä ja erottaa meidät muista pohjoismaista, kuten Ruotsista ja Tanskasta. Tähän haasteeseen on syytä tarttua.
Syntyvyyden nousuun kannattaa pyrkiä, mutta siihen on vaikeaa vaikuttaa. Uusien ikäluokkien koulutukseen on syytä panostaa entisestään. Jo työiässä olevaa väestöä on kannustettava jatkuvaan oppimiseen. Koulutusasteen kääntyminen laskuun pitää pysäyttää ja kääntää kasvuun.
Lisäksi tarvitaan väistämättä myös koulutetun työvoiman maahanmuuttoa – parhaassa tapauksessa vielä koulutushalukkaiden lasten kera.
KALVO 17
Esittämäni arvio inhimillisestä pääomasta on osa Suomen Pankin uutta pitkän aikavälin kasvuennustetta, joka päivitettiin joulukuussa. Vuoteen 2070 asti ulottuvan ennusteen mukaan kasvu näyttää entistä vaisummalta.
Kasvuskenaarioiden mukaan, jos inhimillisen pääoman supistumista ei saada estettyä, BKT-kasvu uhkaa kääntyä negatiiviseksi 2040-luvulla (no-policy-change, alin skenaario). Näin voisi käydä, jos mitään ei tehdä kehityksen kääntämiseksi.[2]
Perusennusteessa (keskimmäinen skenaario) on sen sijaan oletettu, että lisäpanostuksilla koulutukseen, inhimillisen pääoman supistaminen saadaan estettyä. Tällöinkin Suomen talouskasvu jäisi 2020- ja 2030 –luvuilla vain noin 1,2 prosenttiin ja hidastuisi sen jälkeen edelleen.
Merkittävästi positiivisen BKT-kasvun saavuttaminen (optimistisin, ylin skenaario) edellyttäisi tämän uuden ennustekehikon perusteella kotimaisten koulutuspanostusten lisäksi työperäisen maahanmuuton lisäystä ja kiinteän pääoman investointien selvää lisäystä.
KALVO 18
Hyvät kuulijat,
Elpyminen siis jatkuu euroalueella ja Suomessa, mutta pandemian varjossa. Raha- ja finanssipolitiikka tukevat edelleen elpymistä, mutta kun taloudessa alkaa olla kovaa maata jalkojen alla, niiden viritystä on arvioitava uudelleen. Euroopan keskuspankki on osaltaan näin tehnyt käynnistämällä joulukuussa rahapolitiikan asteittaisen normalisoinnin.
Pandemian väistyessä tarvitsemme entistä suuremmalla syyllä sellaisia uudistuksia, jotka vahvistavat talouden kestävää kasvua, työllisyyttä ja julkista taloutta. Lähivuodet ovat kaikille euromaille mahdollisuuksien ikkuna investoida digitaaliseen ja vihreään siirtymään ja muutenkin uudistaa talouksiaan – se kannattaa käyttää hyväksi.
Suomessa julkisen talouden sopeuttamistoimet ovat tarpeen, mutta sen kestävyyden vahvistamiseksi tarvitaan myös sellaisten uudistusten jatkamista, jotka parantavat työllisyyden ja talouskasvun edellytyksiä. Ne tukevat samalla suoraan suomalaisten taloudellista hyvinvointia.
Suuri merkitys on väestön ja sen osaamisen kehityksellä tulevina vuosikymmeninä. Kasvumahdollisuuksia voidaan tukea panostamalla koulutukseen ja parantamalla työperäisen maahanmuuton edellytyksiä. Myös työllistymisen kannustimien vahvistamisella on suuri merkitys, samoin kuin innovaatiopolitiikan laajemmalla uudistamisella.
Näiden kansallisten haasteiden edessä tarvitaan Akavan kaltaisia aktiivisia vaikuttajia ja vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken.
Kiitos!
[1] Joulukuussa vertailukelpoinen inflaatio oli peräti 1,8 %-yksikköä hitaampaa Suomessa kuin euroalueella (3,2 % vs. 5,0 %). Erot energian hintojen nousuvauhdissa selittävät tästä suurimman osan, eli yhden prosenttiyksikön verran (1,8 %-yksikön erosta).
[2] Lisäksi tässä skenaariossa on oletettu, että toisen kasvutekijän eli kiinteän pääoman investointeja ei myöskään saataisi vauhditettua.
Esityskalvot (PDF)