Markku Ylitalo 18.8.2021
Matkallani Suomen Pankkiin on ollut monta mutkaa, mutta kirkkaana johtotähtenäni on jo pitkään loistanut tuo mystinen ja paljon spekuloitu pankkiala. Aikoinaan myös minulla, kuten monilla muillakin lukiolaisilla syttyi suhteellisen impulsiivisesti vahva tahtotila vaikuttaa yhteiskuntaan. Aloin kuluttamaan aiemmin puisevilta tuntuvia uutismedioita enemmän kuin koskaan, ja raotin silmiäni ympäröivälle maailmalle. Havahduin pian siihen, että jokaisen yhteiskunnallisen kysymyksen ja vastauksen taustalla tuntui aina köllöttelevän joko julkilausuttu tai peitelty talousaspekti. Tajusin myös olevani varsin vieraalla maaperällä yrittäessäni rämpiä edes vaatimattomassa talousjargonpuistikossa eteenpäin.
Lähdin mikkeliläisenä ylioppilaana etsimään vastauksia Lappeenrannasta, Tuotantotalouden DI-koulutusohjelmasta. Vastauksia en kuitenkaan juuri löytänyt, ja vaikka minut palkittiin ensimmäisen vuoden jälkeen koulutusohjelmani parhaasta opintosuoritusten määrän ja arvosanojen yhteistuloksesta, turhauduin jo toisen opiskeluvuoden puolivälissä näennäisiltä tuntuvien raporttien loputtomaan rustailuun. Olin kuitenkin alkanut hahmottaa, mihin aikaisempi luonnontieteilijän lukioprofiilini sopisi talousalalla paremmin. Jatkoin matkaani Joensuuhun, jossa tankkasin kandidaatin tutkinnon mitalla matematiikkaa, tilastotieteitä ja tietojenkäsittelytieteitä. Innostuin tuona aikana matematiikan ja ohjelmoinnin loistavasta ryhmädynamiikasta niin paljon, että löysin seuraavaksi itseni Helsingin yliopiston kansainvälisestä datatieteen maisteriohjelmasta.
Datatiede on matematiikan sekä tietojenkäsittely- ja tilastotieteen yhdistelmä, joka tutkii, kuinka reaalimaailmasta kerättävien valtavien datamassojen pohjalta voidaan mallintaa, analysoida ja visualisoida erilaisia ilmiöitä. Pyrin tulevana datatieteilijänä erikoistumaan aikasarjoihin, koneoppimiseen sekä datan interaktiiviseen visualisointiin. Seuraan myös yhä johtotähteäni havittelemalla datatieteen ja matematiikan osaamistani soveltavaa työkokemusta pankkialalta. Saavutettuani vastikään maisteriopintojeni puolivälin vieläpä erinomaisin arvosanoin voin todeta datatieteen koulutusohjelman tarjonneen sekä ennennäkemättömiä haasteita että unelmieni kesätyöpaikan Suomen Pankissa.
Työskentelen Suomen Pankissa rahoitusvakaus-ja tilasto-osastolla ekonomistin kesäassistenttina. Korona-ajan puitteissa varsinaisena työpisteenäni on kuitenkin enimmäkseen toiminut opiskelijakämppäni olohuone. Pääasialliseen työnkuvaani on kuulunut rahoitustilastoihin keskittyvien Euroopan keskuspankin toimeksiantojen loppupään prosessointi sekä valmiiden tilastoaineistojen välittäminen Euroopan keskuspankille. Oheen on jäänyt kuitenkin myös merkittävästi aikaa osallistua useaan erilaiseen datatiedesisältöiseen projektiin, joissa olen saanut hyödyntää osaamistani erittäin itseohjautuvasti ja monipuolisesti. Oikeastaan valtaosa kesästäni on hurahtanut ohjelmoiden, analysoiden erilaisia data-aineistoja sekä rakentaen niiden pohjalta tilastolaskelmia, data-aggregointeja ja visualisointeja.
Työni alla ovat olleet muun muassa seuraavat projektit: (1) pääosin minulle sysätty pioneeriluontoinen hanke laatia Suomen yrityslainakannalle fossiilisiin hiilipäästöihin perustuva hiiliriski-indeksi, (2) muiden rahoituslaitosten luokkaan lukeutuvien yritysten tasekirjojen läpikäyntiprosessissa avustaminen tuoreimpien todellisten lainasaamisten selvittämiseksi, (3) tutkimusluontoinen projekti asunto- ja yrityslainojen sekä kulutusluottojen korrelaatiosta suhteessa pankkien luotonannon seurantakyselytilastoihin sekä toteutuneeseen kysyntään ja luottopolitiikkaan kyseisten lainaluokkien osalta sekä (4) yrityslainamarginaalien laskentaprosessin manuaalisten työvaiheiden kokonaisvaltainen automatisointihanke. (5) Edellisten lisäksi olen päässyt osallistumaan myös Suomen Pankin verkkojulkaisujen valmisteluun.
On ollut hyvin mieltä nostattavaa huomata, että asiantuntijuuttani ja mielipiteitäni arvostetaan Suomen Pankissa aidosti huolimatta siitä, että olen pankkilaisena vielä keltanokka. Kuluneen kesän aikana olen kokenut tarpovani vuoroin datatieteilijän ja vuoroin ekonomistin saappaissa, joista kummatkaan eivät ole ainakaan toistaiseksi hölskyneet liikaa. Oikeastaan on jopa alkanut vaikuttaa siltä, että datatieteen sekä erityisesti Python-, R- ja SQL-ohjelmoinnin läsnäolo on jo sen verran intensiivistä pankkialalla, että kyseisen tyyppistä tietotaitoa oletetaan pian löytyvän melkeinpä jokaisen ekonomistin työkalupakista koulutustaustasta riippumatta.
Työskentely Suomen Pankissa on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että suuri suunnitelmani pyrkiä matematiikan ja datatieteen siivin pankkialalle oli rationaalinen. Erittäin mielenkiintoiset työtehtävät, kaikilta osin loistava työilmapiiri sekä omien töiden suunnittelun ja ajoittamisen itsenäisyys ovat lujittaneet tahtoani pitää kiinni pankkilaisuudestani myös vastaisuudessa. Kävellessäni ensimmäisenä työpäivänä Säätytaloa vastapäätä pönöttävän kivilinnan pääovista sisään valkoisella pylväiköllä reunustettuun marmoriaulaan tulin miettineeksi, että kyllä sillä matematiikalla taitaa päästä tekemään muutakin kuin vain opettamaan matematiikkaa.