Siirry sisältöön

Rahapolitiikka

Keskuspankit päättävät rahapolitiikasta. Rahapoliittiset päätökset koskevat esimerkiksi ohjauskorkoja. Ohjauskorot ohjaavat markkinoilla vallitsevia korkoja. Tällaisia ovat vaikkapa euribor-korot, jotka vaikuttavat esimerkiksi asuntolainoihin.

Euroalueella on yhteinen rahapolitiikka, josta huolehtii eurojärjestelmä. Siihen kuuluvat euroalueen kansalliset keskuspankit ja Frankfurtissa sijaitseva Euroopan keskuspankki. EKP:n neuvosto on eurojärjestelmän ylin päättävä elin. Siinä ovat jäseninä EKP:n johtokunta ja euroalueen keskuspankkien pääjohtajat.

Rahapolitiikan päätavoite on hintavakauden ylläpitäminen. Hintavakaus on tärkeää myös sinun taloutesi kannalta. Sekä sinun että vaikkapa yritysten on helpompi suunnitella rahankäyttöään, kun hinnat ja omien säästöjen arvo pysyvät suunnilleen ennallaan.

Hintavakaus vallitsee EKP:n määritelmän mukaan silloin, kun inflaatio on alle 2 %, mutta lähellä sitä keskipitkällä aikavälillä (eli kutakuinkin 2–5 vuoden aikana).

Tutustu Euroopan keskuspankin tietopakettiin hintavakaudesta.

Miksi vakaat hinnat ovat tärkeitä?

Kun hinnat pysyvät vakaina, voit suunnitella tulevaisuutta ilman pelkoa, että raha menettää arvonsa. Hintavakaus on kestävän talouskasvun perusta. 

Yhteisen rahapolitiikan tavoite on ylläpitää hintavakautta. Lisäksi rahapolitiikalla tuetaan yleistä talouspolitiikkaa, kuten täystyöllisyyttä ja kestävää talouskehitystä.

Hintavakauden katsotaan vallitsevan silloin, kun rahan arvo pysyy kutakuinkin samana ajan mittaan. Vakaa valuutta säilyttää kuluttajien ostovoiman, mikä tarkoittaa, että voit ostaa tietyllä rahamäärällä saman määrän tavaroita ja palveluita nyt ja tulevaisuudessa. Rahan arvoa mitataankin ostovoimalla.

Toisinaan jotkut hinnat kuitenkin nousevat ja jotkut laskevat. Tietty hintojen vaihtelu on aivan tavallista. Ratkaisevaa on, että yleisen hintatason ei pitäisi vaihdella liikaa ajan mittaan. Hinnat eivät siis saisi nousta pitkään (inflaatio) eivätkä myöskään laskea pitkään (deflaatio).

Inflaatio

Jos yleinen hintataso jossakin maassa (tai valuutta-alueella)nousee huomattavasti, tämän maan rahan ostovoima pienenee. Tätä kutsutaan inflaatioksi. Inflaatiosta seuraa, että kuluttajat voivat ostaa tietyllä rahamäärällä aiempaa vähemmän tuotteita ja palveluja. Myös säästöt menettävät arvoaan.

Jos hintataso nousee hyvin nopeasti lyhyellä aikavälillä, on kyse hyperinflaatiosta.

Lue lisää inflaatiosta Euroopan keskuspankin sivuilta.

Deflaatio

Jos yleinen hintataso laskee jatkuvasti, on kyse deflaatiosta. Ensi silmäyksellä deflaatio – eli aiempaa halvemmat tavarat ja palvelut – saattaa tuntua hyvältä asialta, mutta sen seuraukset voivat olla erittäin kielteisiä. Kun ihmiset odottavat hintojen laskevan lähiaikoina, he lykkäävät ostopäätöksiään. Jos kaikki tekevät näin, kokonaiskysyntä vähenee, sillä talouteen syntyy alenevien hintojen ja hidastuvan talouskasvun kierre.

Rahapolitiikan strategia - Mihin eurojärjestelmän päätökset perustuvat?

Pyrkiessään ensisijaiseen tavoitteeseensa, hintavakauden ylläpitämiseen, EKP:n neuvosto nojautuu päätöksenteossaan rahapolitiikan strategiaan, joka perustuu kahteen analyysiin. Näistä toinen on laaja taloudellinen analyysi ja toinen on rahataloudellinen analyysi.

Laajassa taloudellisessa analyysissa hyödynnetään suurta joukkoa kokonaistaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia (mm. palkat, valuuttakurssit, pitkät korot), joiden avulla tulevia hintavakauteen kohdistuvia riskejä voidaan arvioida. 

Rahataloudellisessa analyysissa käytetään hyväksi tietoa, jota rahataloudelliset muuttujat voivat antaa hintavakauteen kohdistuvista riskeistä. Rahataloudellisilla muuttujilla tarkoitetaan muun muassa yleisön hallussa olevan rahan määrää ja rahalaitosten luotonannon kokonaismäärää. 

Strategian avulla varmistetaan, että EKP:n neuvostolla on käytössään tarvitsemansa tiedot ja selvitykset sellaisten päätösten tekemiseksi, jotka ylläpitävät hintavakautta. 

Strategia on myös väline viestiä yleisön kanssa. Rahapolitiikka on tehokkainta, kun se on uskottavaa eli kun yleisö voi luottaa siihen, että rahapolitiikassa on sitouduttu hintavakauden tavoitteeseen ja että rahapolitiikkaa toteutetaan tavalla, jolla tavoite saavutetaan tehokkaasti.

Lue lisää rahapolitiikan strategiasta

Miten rahapoliittiset päätökset välittyvät hintoihin?

Rahapolitiikan välittymismekanismi on prosessi, jonka kautta rahapoliittiset päätökset välittyvät koko talouteen ja erityisesti hintoihin. Mekanismi on varsin monimutkainen ja koostuu useista eri toimista ja toimijoista. Tästä syystä rahapoliittisten päätösten vaikutukset näkyvät todellisessa hintakehityksessä verrattain hitaasti.

Näiden vaikutusten laajuus ja voimakkuus saattavat vaihdella maan ja maailmantalouden tilanteen mukaan, joten vaikutuksia on vaikeaa ennakoida tarkoin. Lisäksi mekanismiin voi milloin tahansa kohdistua yllättäviä sokkeja, joihin keskuspankit eivät voi vaikuttaa. Nämä tekijät keskuspankin on aina otettava huomioon toteuttaessaan rahapolitiikkaa.

Rahapolitiikka välittyy reaalitalouteen yleensä usean välittymiskanavan kautta. Niistä tärkein on ns. korkokanava, joka vaikuttaa (omaisuus)hintoihin, säästämiseen, luotonantoon ja odotuksiin.

Korkokanavan lisäksi keskeisiä välittymisväyliä ovat myös ns. valuuttakurssikanava ja odotuskanava. Erityisesti odotuskanava on tärkeä rahapolitiikan välittymisen kannalta. ”Odotuksilla” viitataan siihen, mitä markkinat (hallitukset, kansalaiset, yritykset ja pankit) uskovat tulevaisuudessa tapahtuvan ja miten ne toimivat näiden odotusten perusteella.

Rahapolitiikan toteuttaminen - tavanomaiset ja epätavanomaiset välineet

EKP:n neuvosto tekee tarvittavat euroaluetta koskevat rahapoliittiset päätökset. Tätä varten se myös asettaa lyhyen aikavälin korkojen tason. Näitä korkoja kutsutaan usein ohjauskoroiksi. Asettamalla ohjauskorkojen tason neuvosto vaikuttaa talouteen ja lopulta hintatasoon.

Eurojärjestelmällä on käytössään joukko rahapoliittisia välineitä eli instrumentteja, joilla rahapoliittiset päätökset pannaan täytäntöön. Näiden instrumenttien avulla eurojärjestelmä voi vaikuttaa markkinakorkoihin, hallita pankeille tarjottavan rahan määrää ja viestiä rahapolitiikan mitoituksesta. Kun talouskehitys on normaalia, riittää tavanomaisten välineiden käyttö. Poikkeuksellisina aikoina saatetaan kuitenkin tarvita epätavanomaisia toimia.

Avomarkkinaoperaatiot

Tärkein rahapolitiikan väline ovat avomarkkinaoperaatiot. Näitä operaatioita toteutetaan keskuspankin aloitteesta, yleensä rahamarkkinoilla, keskuspankkirahan tarjoamiseksi liikepankeille. Avomarkkinaoperaatioita on useaa eri tyyppiä, joista tärkein on perusrahoitusoperaatio. Muut operaatiotyypit ovat pitempiaikainen rahoitusoperaatio, hienosäätöoperaatio ja rakenteellinen operaatio. Kussakin avomarkkinaoperaatiossa tehtävät taloustoimet eroavat toisistaan ominaisuuksiensa, toteuttamisvälin ja keston eli maturiteetin mukaan. Avomarkkinaoperaatioilla ohjataan korkoja, viestitään rahapolitiikan mitoituksesta ja hallitaan likviditeetin määrää.

Avomarkkinaoperaatioissa tarjotaan lainaa yleensä käänteisillä taloustoimilla. Tämä tarkoittaa sitä, että keskuspankki ostaa omaisuuseriä takaisinostosopimuksin tai myöntää lainaa vakuuksia vastaan. Käänteisoperaatiot ovat siten tilapäisiä avomarkkinaoperaatioita, joilla tarjotaan rahoitusta vain rajoitetuksi ennalta määrätyksi ajaksi.

Maksuvalmiusjärjestelmä

Eurojärjestelmällä on käytössään kaksi maksuvalmiusjärjestelyä, joilla se voi säädellä rahamarkkinoiden lyhyitä korkoja ja etenkin rajoittaa niiden vaihtelua: maksuvalmiusluotto, jolla tarjotaan yön yli -likviditeettiä, ja talletusmahdollisuus, jolla vähennetään sitä. Pankit voivat omasta aloitteestaan käyttää kumpaakin maksuvalmiusjärjestelmän osaa milloin tahansa. Koska kummankaan järjestelyn korot eivät ole yhtä houkuttelevia kuin vastaavat rahamarkkinakorot, luottolaitokset käyttävät maksuvalmiusjärjestelmää vain, jos muuta vaihtoehtoa ei ole.

Vähimmäisvarannot

Luottolaitosten on pidettävä tietty prosenttiosuus asiakkaidensa talletuksista sijoittautumismaansa kansallisessa keskuspankissa olevalla tilillä. Suomessa olevien luottolaitosten tilit ovat Suomen Pankissa.

Epätavanomaiset rahapoliittiset välineet

Vuonna 2008 alkoi vakava talous- ja rahoituskriisi. Vastatakseen kriisiin tehokkaammin eurojärjestelmä toteutti toimivaltuuksiensa rajoissa luonteeltaan, laajuudeltaan ja kattavuudeltaan ennennäkemättömiä toimia. Sen lisäksi, että EKP:n neuvosto tavanomaisena toimenpiteenä laski korkoja – historiallisen alas – se päätti toteuttaa niin sanottuja epätavanomaisia toimia. Näillä erityistoimilla vastattiin poikkeuksellisiin oloihin aikana, jolloin rahoitusmarkkinat olivat erittäin epävakaat ja niillä vallitsi hyvin suuri epävarmuus. Rahapolitiikan välittymisen ja talouden rahoittamisen helpottamiseksi erityistoimet kohdistuivat pääasiassa pankkisektoriin.

Rahapolitiikka on osa talouspolitiikkaa

Talouspolitiikassa on kyse muustakin kuin vain rahapolitiikasta ja korkojen asettamisesta tai inflaation kontrolloimisesta. Itse asiassa talouspolitiikka kattaa muun muassa seuraavat keskeiset alueet:

Valuuttakurssipolitiikka – maan valuutan arvon hallinnointi suhteessa muiden maiden valuuttoihin ja valuuttamarkkinoihin.

Rahoitusvakaus – koko rahoitusmarkkinoiden ja yksittäisten pankkien sääntely ja valvonta.

Finanssipolitiikka – maan kansallisen talousarvion laatiminen sekä verojen asettaminen ja niiden käyttö kansalaisten hyväksi (tulot ja menot, sosiaaliset tulonsiirrot).

Rakennepolitiikka – maassa luotu yleinen perusta taloudelle eli sen kilpailukyvylle, byrokratian tasolle, koulutukselle, maan yleiselle kehitykselle, tutkimusoloille ja sille, onko maa houkutteleva sijaintialue yrityksille. Rakennepolitiikalla myös hillitään palkka- ja tulokehitystä (jotta maa pysyy kilpailukykyisenä).

Raha- ja valuuttakurssipolitiikka kuuluu tavallisesti keskuspankkien päätehtäviin, kun taas muut politiikka-alueet ovat yleensä maan hallituksen vastuulla.

Tiivistelmä

Eurojärjestelmän jäsenenä Suomen Pankki osallistuu euroalueen yhteisen rahapolitiikan valmisteluun, päätöksentekoon ja toteutukseen. Eurojärjestelmän rahapolitiikan päätavoite on hintavakauden ylläpitäminen. Hintavakaus on tärkeää myös sinun taloutesi kannalta. Se tarkoittaa sitä, että yleinen hintataso ja vaikkapa säästöjesi arvo pysyvät suunnilleen ennallaan. Euroopan keskuspankin määritelmän mukaan hintavakaus vallitsee silloin, kun kun inflaatio on alle 2 %, mutta lähellä sitä keskipitkällä aikavälillä

Sanastoa

Rahapolitiikka (Monetary policy)

Rahapolitiikkaa harjoitetaan yleisten talouspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskuspankit vastaavat rahapolitiikan käytännön toteuttamisesta ohjaamalla taloudessa liikkuvan rahan määrää, markkinoilla vallitsevia korkoja tai valuuttakursseja. Suomen Pankki kuuluu eurojärjestelmään, jonka rahapolitiikan päätavoite on hintavakauden ylläpitäminen euroalueella ja siten euron ostovoiman suojeleminen. Euroalueen tärkein rahapolitiikan väline on ohjauskorko, josta päättää EKP:n neuvosto.

Rahapolitiikan välittymismekanismi (Monetary policy transmission mechanism)

Prosessi, jonka kautta rahapoliittiset päätökset vaikuttavat koko talouteen ja erityisesti hintatasoon.

EKP:n johtokunta (Executive Board)

Yksi Euroopan keskuspankin päätöksentekoelimistä. Johtokunta koostuu EKP:n pääjohtajasta ja varapääjohtajasta sekä neljästä muusta jäsenestä.

EKP:n neuvosto (Governing Council)

Euroopan keskuspankin ylin päätöksentekoelin. Sen muodostavat EKP:n johtokunnan jäsenet sekä euron käyttöön ottaneiden maiden kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Pääjohtajat eivät edusta neuvostossa maataan vaan omaa asiantuntemustaan.

Inflaatio (Inflation)

Yleisen hintatason, esimerkiksi kuluttajahintaindeksin, yhtäjaksoinen nousu.

Hintavakaus (Price stability)

Hintavakauden ylläpitäminen on eurojärjestelmän ensisijainen tavoite. EKP:n neuvosto on määritellyt hintavakauden euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi. Hintavakauden tavoitteeseen pyrittäessä tähdätään inflaatiovauhdin säilyttämiseen alle 2 prosentissa mutta kuitenkin lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.

Tehtäviä rahapolitiikasta

EKP:n neuvosto päättää koroista


1/4

Hinnat kuriin


2/4

Olisitko sinä hyvä keskuspankin pääjohtaja?


3/4

Mikä on korko?


4/4