Siirry sisältöön

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti eurojärjestelmän rahapolitiikan ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä euroalueen hintatason vakautta ja suojella siten euron ostovoimaa.

Euroopan keskuspankki määritteli alkuaan hintavakauden yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi. Hintavakauteen pyritään keskipitkällä aikavälillä. Vuonna 2003 EKP:n neuvosto täsmensi rahapolitiikan strategiaansa. Tuolloin ilmoitettiin, että hintavakaustavoitteeseen pyrittäessä tähdätään inflaatiovauhdin säilyttämiseen 2 prosentin tuntumassa keskipitkällä aikavälillä. Tällä tarkennuksella korostettiin pyrkimystä säilyttää riittävä turvamarginaali deflaatioriskin välttämiseksi.

Eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia on kuvaus siitä, millä perusteilla rahapoliittiset päätökset tehdään. 

Strategialla on kaksi keskeistä tehtävää: 

  • Se määrittää rahapolitiikan päätöksentekoprosessia. Strategian avulla varmistetaan, että EKP:n neuvostolla on käytössään tarvitsemansa tiedot ja selvitykset sellaisten tehokkaiden rahapoliittisten päätösten tekemiseksi, jotka ylläpitävät hintavakautta. 
  • Se on väline viestiä yleisön kanssa. Rahapolitiikka on tehokkainta, kun se on uskottavaa eli kun yleisö voi täysin luottaa siihen, että rahapolitiikassa on sitouduttu hintavakauden tavoitteeseen ja että rahapolitiikkaa toteutetaan tavalla, jolla tavoite saavutetaan tehokkaasti.

Näiden kahden toisiaan täydentävän tehtävän täyttämiseksi on välttämätöntä, että käytettävissä on tietoa siitä, miten talous toimii. Erityisen tärkeää on ymmärtää niiden tietojen merkitys, jotka koskevat hintavakauteen kohdistuvia tulevia uhkia ja joita saadaan tarkastelemalla talouden nykykehitystä. Kokonaistaloudellisen kehityksen arvioinnissa rahapolitiikan strategia perustuu kahteen ns. pilariin. Niistä toinen on laaja taloudellinen analyysi ja toinen on rahataloudellinen analyysi.

  • Laajassa taloudellisessa analyysissa hyödynnetään suurta joukkoa kokonaistaloudellista kehitystä kuvaavia muuttujia, joiden avulla tulevia hintavakauteen kohdistuvia riskejä voidaan arvioida. Tällaisia muuttujia ovat esimerkiksi palkat, valuuttakurssit, pitkät korot, monet taloudellista toimeliaisuutta ja finanssipolitiikkaa kuvaavat suureet, hinta- ja kustannusindeksit sekä elinkeinoelämää ja kuluttajia koskevat suhdannekyselyt. 
  • Rahataloudellisessa analyysissa käytetään hyväksi tietoa, jota rahataloudelliset muuttujat voivat antaa hintavakauteen kohdistuvista riskeistä. Rahataloudellisilla muuttujilla tarkoitetaan muun muassa yleisön hallussa olevan rahan määrää ja rahalaitosten luotonannon kokonaismäärää. Huomiota kiinnitetään raha-aggregaatti M3:n kasvuun, yksityiselle sektorille suuntautuvan luotonannon lisääntymiseen ja liiallista likviditeettiä mittaavien indikaattoreiden kehitykseen.

Kahteen pilariin perustuvan strategian avulla taataan, että raha- ja reaalitalouden sekä rahoitusmarkkinoiden kehitystä seurataan ja analysoidaan tarkasti. Perusteellisen analyysin ansiosta EKP pystyy asettamaan ohjauskorkonsa tasolle, jolla nämä korot parhaiten tukevat hintavakautta. Näin eurojärjestelmän rahapolitiikka turvaa euron ostovoiman ja tukee samalla myös euron ulkoista arvoa, jota mitataan sen kurssilla muihin valuuttoihin nähden. Valuuttakurssille ei ole kuitenkaan asetettu mitään tavoitetta.