Siirry sisältöön

EMU-suunnitelma hyväksyttiin osana Maastrichtin sopimusta, joka allekirjoitettiin helmikuussa 1992 ja tuli voimaan 1.11.1993. Sopimuksen mukaan talous- ja rahaliittoon edetään kolmen vaiheen kautta.

1. vaihe

Ensimmäinen vaihe alkoi heinäkuun 1990 alussa. Siihen mennessä poistettiin lähes kaikki pääomanliikkeiden rajoitukset EY:n alueella.

2. vaihe

Toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alussa. Jäsenmaiden talous- ja rahapoliittista yhteistyötä syvennettiin ja tehtiin talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen aloittamisen edellyttämät valmistelut.

Myös Euroopan rahapoliittinen instituutti (EMI, European Monetary Institute) perustettiin toisen vaiheen alussa.

EMUn kolmanteen vaiheeseen 1.1.1999 alkaen osallistuvat maat valittiin 2.5.1998.
Euroopan keskuspankki (EKP) perustettiin 1.6.1998. EMI lakkautettiin.

3. vaihe

Kolmannen vaiheen alettua 1.1.1999 euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttojen väliset muuntokurssit kiinnitettiin lopullisesti. Euroalueeseen osallistuvat maat ottivat käyttöön yhteisen rahan, euron.

Kolmannen vaiheen alkaminen muutti siihen osallistuneiden maiden kansallisten keskuspankkien asemaa olennaisesti. Kotimaista rahapolitiikkaa ei enää ole, vaan rahapolitiikkaa hoitaa eurojärjestelmä. Kansalliset keskuspankit vaikuttavat päätöksentekoon EKP:n neuvoston kautta.

Euroalueen ulkopuolelle jääneet EU-maat voivat liittyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen myöhemmin täytettyään tietyt lähentymiskriteerit. Lähentymiskriteerit liittyvät hintatasoon, julkisen talouden rahoitusjäämään ja velkaantumiseen, valuutan ulkoiseen arvoon sekä korkotasoon.