Siirry sisältöön

Eurojärjestelmä toteuttaa rahapolitiikkaa ohjausjärjestelmällään, johon kuuluvat markkinaoperaatiot, maksuvalmiusjärjestelmä ja vähimmäisvarantovelvoitteet. Lisäksi finanssikriisin jälkeen on turvauduttu epätavanomaisiin keinoihin kuten arvopaperien suoriin ostoihin.

Markkinaoperaatiot

Markkinaoperaatioilla on tärkeä merkitys markkinakorkojen ohjaamisessa, likviditeetin hallinnassa ja rahapolitiikan mitoituksesta viestimisessä. Eurojärjestelmällä on käytettävissään viisi erilaista instrumenttia: käänteisoperaatiot, suorat kaupat, EKP:n velkasitoumusten liikkeeseenlasku, rahapoliittiset valuuttaswapit ja määräaikaistalletukset. Yleisimpiä näistä ovat likviditeettiä lisäävissä vakuudellisissa luotto-operaatioissa käytettävät käänteisoperaatiot, likviditeettiä kiristävissä operaatioissa käytettävät määräaikaistalletukset ja arvopaperien osto-ohjelmissa käytettävät suorat kaupat.

Eurojärjestelmän avomarkkinaoperaatiot voidaan jakaa neljään luokkaan:

  1. perusrahoitusoperaatiot
  2. pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot
  3. hienosäätöoperaatiot
  4. rakenteelliset operaatiot.

Perusrahoitusoperaatiot ovat säännöllisiä likviditeettiä tarjoavia operaatioita, joiden maturiteetti ja frekvenssi on yksi viikko. Kansallisten keskuspankkien toteuttamat perusrahoitusoperaatiot ovat eurojärjestelmän rahapolitiikan tärkein väline.

Pitempiaikaisilla rahoitusoperaatioilla eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolille likviditeettiä, jonka maturiteetti on pitempi kuin perusrahoitusoperaatioissa. Säännölliset pitempiaikaiset operaatiot järjestetään kuukausittain, ja niiden maturiteetti on kolme kuukautta. Myös epäsäännöllisiä pitempiaikaisia operaatioita voidaan tarvittaessa järjestää. Tästä ovat esimerkkinä maturiteetiltaan 36 kuukauden mittaiset pitkät operaatiot vuosina 2011–2012 ja maturiteetiltaan jopa 48 kuukauden mittaiset kohdennetut pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot (targeted longer-term refinancing operations, TLTRO) vuosina 2014–2017.

Kohdennettujen operaatioiden erityispiirteenä ovat kannustimet, joita pankeille asetetaan lainanantonsa kasvattamiseksi (tiedote vuoden 2016 kohdennettujen operaatioiden sarjasta, kohdennetut operaatiot EKP:n sivuilla).

Hienosäätöoperaatioita toteutetaan tarpeen mukaan markkinoiden likviditeetin hallitsemiseksi ja korkojen säätelemiseksi, erityisesti markkinoiden likviditeetin odottamattomista vaihteluista johtuvien korkovaikutusten tasaamiseksi. Erityiset hienosäätöoperaatiot mukautetaan kulloiseenkin kaupantekotapaan ja niihin erityistavoitteisiin, joihin operaatioilla pyritään.

Rakenteellisia operaatioita voidaan toteuttaa milloin tahansa, jos eurojärjestelmän rakenteellista asemaa rahoitussektoriin nähden on tarpeen mukauttaa. Rakenteelliset operaatiot voivat olla joko käänteisoperaatioita tai määräaikaistalletusten keräämistä huutokauppojen kautta tai arvopaperien suoria ostoja tai myyntejä kahdenvälisten järjestelyiden kautta.

Suunniteltu rahoitusoperaatioiden aikataulu ilmoitetaan etukäteen eurojärjestelmän huutokauppakalenterissa.

Maksuvalmiusjärjestelmä

Eurojärjestelmä tarjoaa vastapuolilleen maksuvalmiusjärjestelmän, jonka käyttö joko lisää tai vähentää pankkijärjestelmän likviditeettiä. Järjestelmään kuuluu kaksi instrumenttia: maksuvalmiusluotto ja talletusmahdollisuus.

Maksuvalmiusluotto on vastapuolten käytettävissä, mikäli ne haluavat lainata eurojärjestelmältä rahaa yön yli vakuuksia vastaan. Talletusmahdollisuutta käyttäessään pankit tekevät yön yli ‑talletuksia keskuspankkiin.

Maksuvalmiusjärjestelmän korot muodostavat korkoputken, jonka sisällä pankkienvälinen korko voi liikkua. Korkoputken avulla voidaan osaltaan viestiä rahapolitiikan mitoitusta.

Vähimmäisvarantovelvoite

Kaikki euroalueella sijaitsevat luottolaitokset ovat vähimmäisvarantovelvollisia, eli niiden tulee tallettaa velvoitteen määrittämä osa talletuskannastaan sijaintimaansa kansalliseen keskuspankkiin. Velvoitteen kokoa muuttamalla vaikutetaan keskuspankkirahan rakenteelliseen kysyntään: mitä suurempi velvoite, sitä enemmän vastapuolet tarvitsevat keskuspankkirahaa sen täyttääkseen.

Luottolaitokset täyttävät varantovelvoitteensa pitämällä keskuspankkitilillään keskimäärin riittävästi reservejä varantojen pitoajanjakson aikana. Keskiarvoistuksen avulla lyhimpiä rahamarkkinakorkoja vakautetaan. Uusi pitoajanjakso (maintenance period) alkaa aina EKP:n neuvoston rahapolitiikkakokouksen jälkeisen perusrahoitusoperaation suorituspäivänä (settlement date). Vähimmäisvarannoille maksetaan perusrahoitusoperaatioiden keskimääräistä korkoa pitoajanjakson ajalta.

Arvopaperien osto-ohjelmat

Rahapolitiikan välineistöön kuuluvat myös arvopaperien suorat ostot, joita on käytetty finanssikriisin jälkeen, kun pelkkä lyhyiden korkojen säätely ei ole riittänyt hintavakaustavoitteen saavuttamiseen.

Tällä hetkellä aktiivisia osto-ohjelmia ovat julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma (public sector purchase programme, PSPP), kolmas katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (third covered bond purchase programme, CBPP3), omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelma (asset-backed securities purchase programme, ABSPP) ja yrityssektorin velkapapereiden osto-ohjelma (corporate sector purchase programme, CSPP). Nämä yhdessä muodostavat laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman (expanded asset purchase programme, EAPP).

Muita arvopaperien osto-ohjelmia ovat rahapoliittiset suorat kaupat (outright monetary transactions, OMT), josta on ilmoitettu mutta jonka piirissä ei ole toteutettu yhtään arvopaperiostoja, sekä jo päättyneet ohjelmat eli arvopaperimarkkinoita koskeva ohjelma (securities markets programme, SMP) ja ensimmäinen ja toinen katettujen joukkolainojen osto-ohjelma (CBPP1 ja CBPP2).

Tietoa Suomen Pankin arvopaperiostoista näiden ohjelmien kautta julkaistaan Suomen Pankin taseessa. EKP:n sivuilla kerrotaan enemmän myös päättyneistä arvopaperien osto-ohjelmista ja julkaistaan ohjelmissa ostettujen arvopaperien määrät koko eurojärjestelmän tasolla.