Siirry sisältöön

Hintavakautena voidaan pitää tilaa, jossa yleisen hintatason muutoksia ei tarvitse ottaa huomioon tehtäessä kulutus- ja investointipäätöksiä. Hintavakauden oloissa inflaatio on maltillista ja ennakoitavissa. Eurojärjestelmän rahapolitiikka tukee parhaiten suotuisan taloudellisen ympäristön kehittymistä ja hyvää työllisyyttä, kun se varmistaa hintavakauden.

Nopea inflaatio ja deflaatio ovat ilmiöitä, joilla on haitallisia vaikutuksia talouteen. Inflaatio määritellään tavaroiden ja palvelujen hintojen yleiseksi nousuksi, joka johtaa rahan arvon alenemiseen, toisin sanoen ostovoiman heikkenemiseen. Deflaatio määritellään usein inflaation vastakohdaksi eli tilanteeksi, jossa yleinen hintataso laskee yhtäjaksoisesti.

Nopeasta inflaatiosta on monia haittoja. Inflaatiovauhdin muutos heikentää hinnoista saatavaa informaatiota, mikä saattaa vääristää taloudellisia päätöksiä ja siten hidastaa talouden kasvuvauhtia. Epävakaa hintakehitys tuottaa myös epäoikeudenmukaisuuksia, sillä se muuttaa rahamääräisten säästöjen arvoa sattumanvaraisesti ja vahingoittaa sen vuoksi varsinkin piensäästäjien asemaa. Epävarmuus inflaatiokehityksestä johtaa myös taloutta hidastavien riskilisien kasvuun.

Deflaatiota pidetään inflaatiotakin vaarallisempana ilmiönä. Siinä hinnat ja palkat laskevat yleisesti ja rahan arvo nousee. Deflaation oloissa velat pitää maksaa takaisin arvokkaammalla rahalla kuin ne on otettu, ja siksi deflaatiot ovat monesti johtaneet velkakriiseihin ja konkurssien määrän kasvuun.

Inflaation vaihtelut ja inflaatioon liittyvä epävarmuus kasvavat inflaation keskimääräisen voimakkuuden myötä. Tämän johdosta hintavakaustavoite asetetaan usein mahdollisimman lähelle nollaa. Toisaalta erittäin hitaaseen inflaatioon liittyy myös riskejä. Nimellisiä hintoja ja palkkoja on usein hankala laskea. Tämän seurauksena ennakoitavissa oleva vaimea inflaatio helpottaa tasapainoisen talouskehityksen kannalta keskeisiä suhteellisten hintojen muutoksia. Tavallisimmin käytettyjen inflaatiomittareiden on myös havaittu sisältävän mittausharhaa.

Euroalueella hintavakaus on määritelty yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi, ja siihen pyritään keskipitkällä aikavälillä. EKP:n neuvosto on ilmoittanut tavoittelevansa inflaatiota, joka keskipitkällä aikavälillä tarkasteltuna on lähellä hintavakausmääritelmän ylärajaa. Tämä tavoite antaa turvamarginaalia deflaatiota vastaan sekä pienentää osaltaan todennäköisyyttä ajautua tilaan, jossa keskuspankki ei enää voi kiihdyttää inflaatiota ohjauskorkoja alentamalla.

Eurojärjestelmä huolehtii euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta