Makrovakauspolitiikalla tarkoitetaan sellaisia viranomaisten toimenpiteitä, joiden ensisijaisena ja julkilausuttuna tavoitteena on edistää koko rahoitusjärjestelmän vakautta. Siten makrovakauspolitiikka täydentää rahapolitiikkaa, jonka ensisijaisena tavoitteena rahaliitossa on turvata hintavakaus, sekä rahoitusvalvontaa, jonka ensisijaisena tavoitteena puolestaan on huolehtia yksittäisten rahoituslaitosten ja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurin vakaudesta.
Makrovakauspolitiikalla pyritään pienentämään rahoituskriisien todennäköisyyttä sekä vaikutuksia rahoitusjärjestelmään ja kokonaistalouteen. Aiempia rahoituskriisejä ja niihin johtaneita kehityskulkuja tutkimalla on tunnistettu tiettyjä suhdanneluonteisia ilmiöitä, jotka ovat usein johtaneet rahoituskriiseihin. Näitä ilmiöitä ovat muun muassa luotonannon ja velkaantuneisuuden poikkeuksellisen voimakas kasvu, asunto- ja muut varallisuushintakuplat sekä rahoituslaitosten lyhytaikaisen markkinaehtoisen varainhankinnan nopea lisääntyminen. Rahoituskriisien todennäköisyyteen ja vakavuuteen vaikuttavat myös kansallisen pankki- ja rahoitusjärjestelmän rakenteelliset ominaisuudet, kuten suurimpien yksittäisten rahoituslaitosten tai pankkisektorin koko suhteessa talouden kokoon tai rahoituslaitosten keskinäinen kytkeytyneisyys.
Makrovakausvälineillä voidaan pyrkiä pienentämään sekä suhdanneluonteisia että rakenteellisia järjestelmäriskejä. Edelliseen tarkoitukseen sopivia makrovakausvälineitä ovat muun muassa niin sanottu muuttuva lisäpääomavaatimus (vastasyklinen pääomapuskurivaatimus) ja asuntolainojen enimmäisluototussuhde (niin sanottu lainakatto). Jälkimmäiseen tarkoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi rahoitusjärjestelmän kannalta tärkeille, niin sanotusti systeemisesti merkittäville rahoituslaitoksille asetettavia lisäpääomavaatimuksia.
Suomessa makrovakausvälineiden käytöstä päättää Finanssivalvonnan johtokunta. Suomen Pankki, valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö nimeävät kukin johtokuntaan yhden jäsenen. Lisäksi johtokuntaan kuuluu kaksi viranomaisista ja rahoitustoimialasta riippumatonta jäsentä. Suomen Pankki osallistuu myös yhdessä Finanssivalvonnan ja valtiovarainministeriön kanssa makrovakausvälineiden käyttöä koskevien päätösten valmisteluun. Suomen Pankilla on muiden viranomaisten ohella oikeus tulla kuulluksi, kun tiettyjen makrovakausvälineiden käytöstä päätetään, ja esittää niitä koskevaa käsittelyä Finanssivalvonnan johtokunnassa säännöllisen neljännesvuosittaisen käsittelyn lisäksi.
Euroopan yhdentyneessä rahoitusjärjestelmässä rahoituslaitosten ongelmat ja rahoitusmarkkinoiden häiriöt voivat nopeasti edetä maasta ja rahoituslaitoksesta toiseen. Pääasiassa EU-maiden keskuspankkien ja rahoitusvalvojien edustajista koostuvan Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävänä on tunnistaa maiden rajat ylittäviä järjestelmäriskejä ja antaa jäsenmaiden viranomaisille makrovakauspolitiikkaa koskevia suosituksia ja varoituksia. Suomen Pankin pääjohtaja on järjestelmäriskikomitean hallintoneuvoston jäsen. Suomen Pankin asiantuntijat osallistuvat laajasti järjestelmäriskikomiteassa käsiteltävien asioiden valmisteluun.
Suomen Pankilla on makrovakauspolitiikkaa koskevaa yhteistyötä myös Pohjoismaiden ja Baltian maiden viranomaisten ja Euroopan keskuspankin kanssa. Yhteistyö lähialueen maiden kanssa on välttämätöntä maiden rahoitusjärjestelmien laajan yhdentyneisyyden vuoksi. Euroopan keskuspankilla on puolestaan tiettyjä rajattuja valtuuksia vaikuttaa pankkiunioniin kuuluvien maiden makrovakauspolitiikkaan.