Suomi on ollut tänään itsenäinen 88 vuotta. Näiden vuosien aikana maailma on muuttunut tavattomasti ja Suomi vielä enemmän.

Talouden ja samalla hyvinvoinnin kasvu on ihmiskunnan historiassa vain lyhyt vaihe. Se alkoi vasta 200 vuotta sitten teollisen vallankumouksen jälkeen, eli Suomeen se ehti autonomian Suomen aikana. Siihen saakka väestö ja tuotanto olivat kasvaneet samaa tahtia. Eli keskimääräinen elintaso oli säilynyt entisellään.

Sen jälkeen tuotanto on maailman mittakaavassa kasvanut väestöä enemmän siten, että elintaso on noussut yhdeksänkertaiseksi.

Suomessa talouden ja elintason kasvu alkoi myöhemmin, mutta se on ollut muita nopeampaa. Olemme kuroneet kiinni toisten etumatkan. Tänään Suomi on 15 kehittyneimmän maan joukossa elintasolla mitattuna.

Suomen kansantuotteen määrä on kasvanut yli 20-kertaiseksi. Siitä 1/3 on johtunut työllisten määrän kasvusta. Loput 2/3 on johtunut tuottavuuden kasvusta. Eli aivan ratkaisevaa kuitenkin tässä pitkässä ajanjaksossa on ollut tuotoksen lisääntyminen henkeä kohden.

Jos katsotaan kehitystä työntekijää kohden, on muistettava, että työaika on supistunut yli kolmanneksen. Työviikko on lyhentynyt 60 tunnista alle 40 tunnin. Mutta silti elintaso henkeä kohden on kasvanut 12-kertaiseksi. Se on ollut mahdollista juuri tuottavuuden kasvun vuoksi. Tuottavuuden kasvu onkin talouden kehityksen ja elintason nousun avain, niin paljon kielteistä kuin sanaan liitetäänkin.

Tuottavuus on kasvanut, kun on investoitu koneisiin ja laitteisiin, maa on pääomaistunut. Monet fyysisesti raskaat työvaiheet tehdään koneellisesti.

Mutta sen lisäksi työvoiman koulutus on noussut rajusti. Ensin luotiin yleinen oppivelvollisuus ja sitten 1970-luvulla peruskoulu. Ammatillinen ja korkeakoulutus on laajentunut. Tämä kaikki on parantanut työvoiman laatua ja tämäkin on lisännyt tuottavuutta.

Matkan aikana on myös keksitty uusia ja parempia tapoja yhdistää työ ja pääoma, on keksitty parempia reseptejä. Ei elintaso siitä nouse, että keitetään enemmän samaa soppaa. Jos Suomessa keitettäisiin nyt sodanjälkeisiin vuosiin verrattuna kymmenkertainen määrä samaa perunakeittoa tai tehtäisiin saman verran lisää perunaa ja kastiketta, ei se meidän elintasoa tai laatua olisi nostanut. Se on noussut uusien ja parempien reseptien vuoksi.

Eikä se ole tarkoittanut hiostamista, vaan parempaa koulutusta ja parempia keinoja organisoida työ, yritykset ja palvelut. Vähemmällä työllä on saatu aikaan enemmän määrää ja parempaa laatua.

Elintaso syntyy tehdystä työstä, mutta sen kasvu tuottavuuden lisäyksestä. Kun tarkastellaan maamme kehitystä pitkällä aikavälillä, koko itsenäisyyden ajalta, tuottavuuden merkitys oli ylivoimaisen suuri.

Suomi on historiansa aikana ensimmäistä kertaa ikääntymisen haasteen edessä. Sodan jälkeen syntyvyys oli poikkeuksellisen suuri. Naisille syntyi keskimäärin neljä lasta, mikä merkitsi vuosittain 100 000 lasta tai ylikin vuosina 1945–1950.

Sen jälkeen syntyvyys on laskenut kokonaan toiselle tasolle. Tänään meille syntyy 1.76 lasta naista kohden. Se ei ole alhainen luku eurooppalaisessa vertailussa. Silti jo toissa vuonna Suomi siirtyi tilanteeseen, jossa työiästä poistuva ikäluokka oli pienempi kuin työikään tuleva.

Haasteemme tästä eteenpäin onkin, kuinka jatkaa elintason ja hyvinvoinnin nousua, kun työmarkkinoille tulee vähemmän uusia työntekijöitä kuin työelämästä siirtyy eläkkeelle. Tämä on haaste hyvinvointipalvelujen ja eläkkeiden rahoitukselle.

Eläkeuudistuksella pyritään siihen, että ihmiset jatkaisivat työuraansa pitemmälle. Viimeiset vuodet nostavat eläkettä varhaisempia enemmän. Jos lisäksi työyhteisöissä opitaan arvostamaan enemmän varttuneempien kokemusta ja työt järjestetään heidän tarpeensa huomioon ottaen, on mahdollista, että eläkkeelle siirtymisikä nousee nykyisestä 60 vuodesta. Se olisi tervetullut muutos ja helpottaisi kohtaamaan ikääntymisen haasteen.

Silti pitkällä aikavälillä elintasomme nousu ei voi rakentua työvoiman kasvuun, koska ikäluokat ovat pienentyneet. Vielä enemmän kuin ennen, hyvinvoinnin kasvu riippuu siitä, miten tuottavuus kasvaa. Ja tällä en todellakaan tarkoita puurtavaa hiostamista, vaan yhä parempia ja älykkäämpiä tapoja järjestää työ, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella. Tietotekniikka ja sen soveltaminen on siinä tärkein väline.

Meillä on yhä laajemmin ja paremmin koulutettu väestö ja työvoima. On vapautettava kaikkien luova voima hakemaan parempia ratkaisuja työn ja palvelujen järjestämiseen. Siihen tarvitaan hyvää johtamista ja oikeita kannustimia.

Kun hyvä koulutus ja tietotekniikan käyttö yhdistetään niin, että yrityksen hallinnon sisällä prosesseja yksinkertaistetaan ja portaita vähennetään, yhteydet asiakkaisiin ja kansalaisiin hoidetaan byrokratiaa välttämällä ja hankinnat tehdään tehokkaammin, nousee jokaisen työn tuotos. Tehdään oikeita asioita ja tehdään ne paremmin.

Historian saatossa sillä on tavaton merkitys. Sodanjälkeisinä vuosina, kun Suomi otti kiinni muita länsimaita, maamme Suomen tuottavuus kasvoi 5 prosenttia vuodessa. Silloin kansalaisen elintaso kaksinkertaistui 14 vuodessa. Nyt kun tuottavuus kasvaa 2,5 prosenttia vuodessa, kaksinkertaistuu elintaso 28 vuodessa.

Jos tuottavuus ei kasva lainkaan, merkitsee yhden henkilön tai ryhmän elintason nostaminen sitä, että muiden reaalitulot vastaavasti laskevat. Sellaisessa maailmassa me elimme 1800-luvun alkuun saakka.

* * *

Suomi oli vuonna 1917 todella köyhä maa. Vain joka viideskymmenes asunto oli sellainen, että siellä oli mukavuuksia, sähkö tai WC sisällä. Tänään nämä ovat kaikissa vakituisissa asunnoissa. Kehitys on ollut valtaisaa. Mikään historian vaihe ei tunne vastaavaa. Tämä on aina hyvä muistaa.

Silti se ei vähennä tarvettamme työskennellä parempien asumis- tai muiden elinolojen puolesta. Viimeiset vuodet ovat nähneet tällä puolella yhden suuren hyppäyksen. Asuntolainat oli säännelty viime vuosikymmenelle saakka. Laina-ajat olivat lyhyitä ja varsinkin laman aikana korot hyppäsivät sietämättömiin korkeuksiin.

Vuonna 1999 Suomi liittyi Euroopan talous- ja rahaliittoon. Eurot korvasivat markat vajaat viisi vuotta sitten. Rahoitusolot ovat muuttuneet täysin. Laina-ajat ovat pidentyneet. Ja korot ovat historiallisen alhaisia. Ja ovat sellaisia edelleen viime viikon korkopäätöksen jälkeen.

Rahoitusmarkkinoiden kehitys on luonut paljon uusia mahdollisuuksia. Kun korot söivät suomalaisten tuloista 10 % vuonna 1990, nyt niiden osuus on 3 %. Alhaiset korot ja nykyiset laina-ajat luovat mahdollisuuksia rakentaa elämää pitkälle tulevaisuuteen.

Silti kaikella on riskinsä. Keskimäärin suomalaiset eivät ole kovin velkaantuneita, mutta keskiarvot peittävät alle tärkeän tosiasian. Suomalaisista velkaa on vain joka kolmannella. Ja osasta nuoria velat ovat suuria, joiden hoitamisen riskit nousevat merkittävästi työttömyyden tai perhekriisien kohdatessa.

On myös tärkeää pitää huoli, ettei tämä kaikki kirjaimellisesti valu maahan maan hinnan noustessa. Rakennus-kustannukset ovat pysyneet kohtuullisesti hallinnassa, mutta maan hinta on noussut eräin paikoin uhkaavasti.

* * *

Miten on käynyt kansanterveyden? Kun Suomi itsenäistyi, imeväiskuolleisuus oli suurta, kaksitoista sadasta lapsesta kuoli synnytykseen. Monien suurten uudistusten, varsinkin neuvolajärjestelmän myötä, imeväiskuolleisuus on käytännössä poistunut kokonaan.

Terveystilanteemme on myös parantunut. Tuberkuloosi ja monet muut taudit on miltei voitettu. Tämä on pidentänyt ihmisten elinikää dramaattisesti. Ihmisen odotettavissa oleva elinikä oli maamme itsenäistyessä alle 50 vuoden. Tänään se on miehellä yli 75 vuotta ja naisella yli 80 vuoden. Ja kasvaa niin, että vuonna 2030 miesten luku ylittää 80 vuoden ja naisten 85 vuoden.

Kun maamme itsenäistyi, nuoret perivät vanhempansa työelämään siirtyessään. Tulevaisuudessa on tavallista, eikä tänäänkään harvinaista, että lapsi perii vanhempansa eläkkeelle siirtyessään. Mikä muutos! Eliniän kasvu on myönteinen asia. Se muuttaa samalla maata ja maailmaa niin, että politiikalle tulee mielenkiintoisia haasteita.

* * *

Viimeiset pari vuosikymmentä ovat olleet myös hengästyttävien muutosten aikaa. Kun siirryin Brysseliin 15 vuotta sitten, Neuvostoliitto oli edelleen suurvalta ja Suomi pieni ja tuntematon maa Pohjoismaiden takana, Neuvostoliiton naapurina.

Berliinin muuri oli jo murtunut ja sitten hajosi Neuvostoliitto. Suomi haki oikealla hetkellä jäsenyyttä Euroopan Unionissa. Tavoite oli olla sen pöydän ympärillä, jossa päätökset tehdään.

Jo J.K. Paasikivi unelmoi sodan aikana Euroopasta, jossa maiden välisistä suhteista määräisi laki eikä voima. Tämä on juuri Euroopan unionin ydin. Perussopimus on laki, joka määrittää maiden väliset suhteet. Kukaan ei voi saada hegemoniaa.

Mutta silti päätöksiin pystytään, kun ne voidaan tehdä määräenemmistöllä. EU:n perustuslaki lisäisi määräenemmistöpäätösten teon lähes kaikkialle ja siksi se vahvistaisi Unionia ja Suomea. Toivokaamme, että ratkaisu löytyy tämän uudistuksen ajamiseksi läpi.

Euroopan Unionin jäsenyys teki Suomen tutuksi. Suomi opittiin tuntemaan maana, on maa, jolla on ollut rikas, vaikka raskas historia. Se on Pohjoismaa, mutta monessa erilainen. Historia ja kokemus helpottivat sopeutumista yhteisöön, joka nojautui lakiin ja oikeusvaltion periaatteisiin.

Mutta samalla monet Suomen saavutukset ovat kaikkien tiedossa. Aikanaan paljon kiistelty peruskoulu on kansainvälisen kiinnostuksen kohteena oppimistulosten vuoksi. Erilaisissa tutkimus-, innovaatio- ja kilpailukykyvertailuissa Suomi on kärkisijoilla. Suomalainen hallinto on kärjessä tai toisena vähiten lahjottujen maiden listalla.

Näistä saavutuksista pitää olla ylpeä. Ja muistaa, että ne ovat vuosien työn tulosta. Ja on otettava maailmalla se kunnia, mikä meille kuuluu. Mutta samalla on nähtävä niiden taakse.

Pitää ponnistella, jotta peruskoulua kehitetään edelleen ja oppilaiden motivaatio paranee. On kehitettävä ammattikoulutusta, että avoimet työpaikat ja työnhakijat kohtaisivat. Ja työttömyys saataisiin alenemaan. On kannustettava innovaatiota ja yrittäjyyttä, jotta uusia yrityksiä syntyisi ja entiset kehittyisivät ja loisivat lisää työtä.

Ja on kehitettävä avoimella mielellä yhteisiä palveluja. Tiedämme, että voimavarat ovat aina rajoitettuja. Hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen on sen kehittämistä. Usein se merkitsee lyhyellä aikavälillä myös kipeitä ratkaisuja, jotta edut voitaisiin saavuttaa pitkällä aikavälillä.

;