Pääjohtaja Erkki Liikanen
Eduskunnan talousvaliokunta 17.10.2007
Kuvio 2: Alustuksen kolme pääkysymystä
Elokuussa alkaneet levottomuudet rahamarkkinoilla ovat olleet osittain jopa ennen
kokemattomia. Tarkoituksena on seuraavassa alustuksessa pyrkiä vastaamaan kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin mitä rahamarkkinoilla on tapahtunut, toiseksi miksi levottomuudet käynnistyivät ja kolmanneksi mitä seurauksia niistä on kansantalouden kasvulle ja rahoitusmarkkinoiden kehitykselle.
Mitä levottomuudet rahamarkkinoilla olivat?
Kuvio 3: Northern Rockin osakekurssi
Myllerrys nousi pintaan rahamarkkinoilla torstaina elokuun 9., jolloin maksuvalmiuden, lyhytaikaisen likviditeetin kysyntä kasvoi jyrkästi. Se johti euroalueen rahamarkkinoilla siihen, että yön yli korko nousi voimakkaasti.
Miksi yön yli korko on niin tärkeä? Se on hyvin tärkeä, koska yön yli korko on ensimmäinen porras siinä mekanismissa, jonka kautta rahapoliittiset päätökset välittyvät talouteen.
Kuvio 4: Euroalueen yön yli korko
Kun Euroopan keskuspankin neuvostossa päätämme korkopolitiikasta, päätämme ohjaus-koron tasosta. Tämä politiikkakorko on kesäkuun kokouksesta saakka ollut 4 %. Jotta rahamarkkinat toimisivat neuvoston asettaman rahapolitiikan pohjalta, EKP pyrkii pitämään yön yli koron markkinaoperaatioillaan mahdollisimman lähellä ohjauskorkoa. Yleensä yön yli korko onkin ollut vakaa ja liikkunut 0,06–0,08 prosenttiyksikköä ohjauskoron päällä. Mutta elokuun 9. päivänä tämä yön yli korko hyppäsi 4.6 %:iin eli yli puoli prosenttiyksikköä ohjauskoron yläpuolelle. Tilanne oli täysin poikkeuksellinen ja ristiriidassa päätetyn rahapolitiikan kanssa.
Pitää myös muistaa, että yön yli korko on tuottokäyrän alkupiste ja korkojen aikarakenteen ankkuri. Se on lyhimmän talletuksen ja luoton korko ja normaalisti pitempiaikaisten sijoitusten korot asteittain siitä nousevat. Vakaa yön yli korko on markkinoiden toiminnan kannalta tärkeä tekijä, koska siihen markkinat ovat sitoneet muita rahoitus-instrumentteja (esim. swapit).
Kuvio 5: Euron, dollarin ja punnan yön yli korko
Vastaavaa levottomuutta esiintyi myös Yhdysvalloissa, aikaerosta johtuen kuitenkin hieman myöhemmin (Itse asiassa eurolikviditeetin kysyntä lähti liikkeelle dollari-likviditeetin kysynnästä). Myös Britanniassa yön yli korot nousivat samalla tavoin.
Tapahtumat eivät rajoittuneet vain yön yli -korkoihin. Pankkien välisillä markkinoilla vakuudellisen ja vakuudettoman rahan korkoero repesi laajaksi. Esimerkiksi vakuudellisen ja vakuudettoman kolmen kuukauden lainan korkoero on jo vuosia ollut alle prosentin kymmenyksen luokkaa. Tämä alhainen korkoero perustui pankkien väliseen luottamukseen. Pankit, joilla oli kassassa ylimääräistä rahaa, lainasivat sitä matalalla marginaalilla likviditeettiä tarvitseville ilman vakuuksia. Näiden lainojen viitekorkoa kutsutaan euriboriksi.
Kuvio 6: Vakuudettoman ja vakuudellisen 3-kuukauden lainan korko
Mutta sitten luottamus heikkeni ja alettiin epäillä vastapuolilla olevan riskejä, joista ei tarkkaan tiedetä. Vakuudettoman rahan korko nousi jyrkästi, kolmen kuukauden sijoituksissa peräti yli puoli prosenttiyksikköä.
Kun varsinkin kolmen kuukauden euribor-korko ja 12 kuukauden euribor-korko – vaikkakin hieman vähemmän – nousivat levottomuuksien seurauksena, nousivat myös niihin sidotut luottojen korot.
Kuvio 7: Luottoriskiltä suojautumisen hinta euroalueella
Epäluottamuksen ja riskitietoisuuden nopea kasvu näkyi myös yritysrahoitusmarkkinoilla. Nykyisin yritysrahoitus on kehittynyt niin, että pankki saattaa myöntää suuren lainan yritysasiakkaalleen, vaikka se ei ota koko lainariskiä, koska se olisi yhden yrityksen osalla liian suuri. Pankki voi korvausta vastaan siirtää esim. puolet lainan riskistä sijoittajille, jotka saavat korvauksen riskin kantamisesta vähän korkojen tapaan.
Riskisuojauksen hinnan nousu merkitsee yrityksen kannalta yritysrahoituksen kustannusten kasvua.
Riskitietoisuus kasvoi nopeasti kaikkialla. Kun ei tiedetä tarkkaan missä riskit ovat, kaikkia epäillään. Tällaisessa tilanteessa sijoittajat haluavat laittaa rahan sellaiseen kohteeseen, jossa konkurssiriskiä ei ole ja josta saa rahansa irti tarvittaessa hyvin nopeasti.
Sellainen sijoituskohde on valtion obligaatio. Länsimainen valtio ei mene konkurssiin ja jos obligaation haluaa myydä, se käy helposti. Kun yhtäkkiä monet haluavat ostaa valtioiden obligaatioita, suuri kysyntä nostaa näiden velkapaperien hintaa ja vastaavasti laskee niistä saatavaa korkotuottoa.
Katsotaan mitä tapahtui valtioiden obligaatiomarkkinoilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa viime elokuussa.
Kuvio 8: USA:n 2 vuoden ja 10 vuoden valtion viitelainojen korkotuotto
Elokuussa sijoittajat pakenivat riskiä sisältäviltä markkinoilta ja siirsivät rahansa turva-satamaan. Koska lainapaperien kysyntä oli valtavaa, korot laskivat jyrkästi, jopa yli puoli prosenttiyksikköä muutamassa päivässä ja yhteensä runsaan prosenttiyksikön.
Kuvio 9: Euron 2 ja 10 vuoden valtion viitelainojen tuotto
Sama kehitys näkyi myös Euroopassa. Huoli riskeistä kasvoi jyrkästi ja rahat haluttiin turvaan. Kahden vuoden lainojen korot laskivat elokuun puolivälissä yli puoli prosentti-yksikköä. Jos valtio laittoi tuolloin liikkeelle obligaatiolainan, se sai rahaa halvalla.
Samalla yksityisen sektorin rahoituskustannukset nousivat. Riskilisät eli korkoerot valtion ja eriasteisia riskejä omaavien yksityisten yritysten lainojen välillä olivat päässeet supistumaan kohtuuttoman pieniksi viimeisten vuosien aikana. Tilanne muuttui nopeasti elokuussa.
Kuvio 10: Pankkien 10 vuoden lainojen riskilisä valtion lainoihin verrattuna
Kuvio kertoo pankkien lainojen ja valtion lainojen korkojen eron kehittymisen viime vuosina. Elokuussa todellakin pankkien lainojen riskilisät nousivat jyrkästi oltuaan pitkään poikkeuksellisen alhaisia. Silti kun vertaa nousseita riskilisiä vuosikymmenen alkuun, niiden taso ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea.
Mitä keskuspankit tekivät tässä tilanteessa? Pumppasivatko ne todella vain miljardeja rahaa markkinoille, kuten jotkut tiedotusvälineet kertoivat?
Yksi keskuspankin perustehtävä on huolehtia siitä, että rahamarkkinoilla on kaikissa olosuhteissa riittävä maksuvalmius. Pankit tarvitsevat maksuvalmiutta, likviditeettiä mm. pankkien välisten maksujen selvitykseen, tallettajien käteistarpeiden tyydyttämiseen ja yleisölle välitettävän setelistön hankkimiseen. Rahapolitiikan välineet ja samalla ne välineet, joilla maksuvalmiudesta huolehditaan, ovat markkinaoperaatiot, luottolaitosten käyttöön tarjottava maksuvalmiusjärjestelmä ja luottolaitoksilta vaadittavat vähimmäisvarannot. Juuri näiden välineiden avulla
lyhyimmät rahamarkkinakorot pidetään lähellä politiikkakorkoa eli ohjauskorkoa.
Mitä Euroopan keskuspankki teki elokuun 9. päivänä, kun nähtiin että yön yli korko oli hypännyt 4.6 %:iin? Aikaeroista johtuen juuri EKP kohtasi levottomuudet ensimmäisenä länsimaisena keskuspankkina.
Välittömästi turbulenssin alettua EKP käynnisti torstaina elokuun 9. päivänä ylimääräisen markkinaoperaation, jota kutsutaan hienosäätöoperaatioksi. Sen avulla Keskuspankki tarjosi pankeille mahdollisuutta lainata ylimääräistä likviditeettiä yön yli. Pankkien piti antaa luotolle normaalit turvaavat vakuudet ja tässä ensimmäisessä operaatiossa lainakorko oli 4 % eli EKP:n ohjauskorko.
Päätöstä edelsi tietojen vaihto ja keskustelu Eurojärjestelmän keskuspankkien kesken. Suomen Pankki oli tässä mukana. Markkinoille viestitettiin jo ennen operaation toteuttamista, että keskuspankki on tietoinen rahamarkkinoiden ongelmista ja toimii tarvittaessa tilanteen edellyttämällä tavalla.
Kuvio 11: EKP:n hienosäätö- ja pitempiaikaiset rahoitusoperaatiot
Yön yli koron nousu taittuikin, mutta epävarmuus ja epäluottamus johtivat vakuudettomien rahamarkkinakorkojen, varsinkin kolmen kuukauden euribor-korkojen voimakkaaseen nousuun kuten edellä kerrottiin. Rahapolitiikalla ei ole kuitenkaan välinettä poistaa yksityisten pankkien välistä epävarmuutta tai epäluottamusta. Markkinoiden kireys ei rajoittunut vain yli yön korkoihin, vaan ulottui myös pitemmälle jaksolle. Vastatakseen voimakkaaseen kysyntään, EKP:n neuvosto päätti tarjota ylimääräistä likviditeettiä vakuuksia vastaan myös 3 kk:n ajaksi (maturiteetissa).
Näiden rahapolitiikan työkalupakkiin kuuluvien pitempiaikaisten operaatioiden tarkoituksena oli antaa markkinaosapuolille aikaa salkkujensa uudelleenhinnoitteluun ja myös mahdollisiin tappioiden alaskirjauksiin, mikä on välttämätöntä epäluottamuksen vähentämiseksi markkinoilla. Toimenpiteet rahamarkkinoiden vakauttamiseksi jatkuvat edelleen.
Mikä käynnisti levottomuuden raha- ja pääomamarkkinoilla?
Kuten tunnettua, rahoitusmarkkinoiden levottomuudet käynnistyivät Yhdysvalloista. Laukaisijana olivat nopeasti lisääntyneet maksuvaikeudet ns. subprime-markkinoilla Yhdysvalloissa, kun asuntolainoja ottaneet heikon luottokelpoisuuden omaavat kotitaloudet joutuivat vaikeuksiin korkojen noustua ja asuntojen hintojen nousun pysähdyttyä. Subprime-lainan hakija on henkilö, joka ei saa markkinoilta asuntolainaa normaalein
ehdoin, koska hänen luottotietonsa eivät täytä perusvaatimuksia. Tämän vuoksi he lopulta maksavat lainoistaan myös muita korkeamman koron.
Kuvio 12.: Mitä markkinalevottomuuden taustalla?
Alkuvuonna 2007 kuva huolestuttavasta kehityksestä vahvistui nopeasti. Miksi? Asuntolainakannasta noin 14 % on näitä subprime- luottoja, joista 9 %-yksikköä vaihtuva-korkoisia ja 5 %-yksikköä kiinteäkorkoisia. Laina myönnettiin usein periaatteella 2 + 28, eli ensin kaksi maksuvapaata vuotta, usein myös erittäin alhaisella korolla ja ilman omarahoitusosuutta. Näiden kahden vuoden jälkeen lainakorko nousee jyrkästi ja lyhennykset alkavat.
Heikonkin maksukyvyn omaavat selvisivät tilanteesta nousevien asuntohintojen aikana, koska kahden vuoden kuluttua saattoi myydä asunnon, maksaa velat ja käynnistää hanke alusta tai neuvotella subprime-laina paremmaksi lainaksi luottotietojen kohennuttua. Mutta kun asuntojen hintojen nousu pysähtyi tai asuntojen hinnat jopa laskivat samaan aikaan kun korot hyppäsivät ensin esim. 9 %:iin ja sitten 12 %:iin, ajautuivat kotitaloudet nopeasti suuriin vaikeuksiin. Asiakkaat eivät kyenneet maksamaan lainojen korkoja eivätkä lainojen lyhennyksiä. Maksuhäiriöt levisivät nopeasti. Mutta miten pienituloisten amerikkalaisten asuntolainaajien maksuhäiriöt johtavat sitten myllerryksiin rahoitusmarkkinoilla ympäri maailman? Se liittyy yhtäältä viime vuosien alhaisiin korkoihin ja toisaalta uusien rahoitusvälineiden voimakkaaseen kehittämiseen.
Kuvio 13: Rahoitusvälineiden innovaatioilla on jaettu luottoriskejä
Asuntolainojen arvopaperistaminen käynnistyi jo 1970-luvulla. Tavoitteena oli saattaa pitkäaikaiset asuntolainasaatavat välittömästi myyntikelpoiseen ja likviidiin muotoon. Kun lainanantaja arvopaperistaa ison nipun asuntolainoja, se myy oikeudet korkoihin ja lyhennyksiin sijoittajille ja saa rahat heti. Tämä on antanut mahdollisuuksia myös pankkien nopeaan kasvuun.
Kuvio 14: Perinteinen asuntoluottojen arvopaperistaminen
Uusien rahoitusinstrumenttien kehittäminen ja käyttäminen sai uutta vauhtia 2000-luvun alussa poikkeuksellisen alhaisista koroista varsinkin Yhdysvalloissa. USA:n ohjauskorko oli ainoastaan 1 %:n, ja sekä lyhyet että pitkät markkinakorot olivat alempana mihin sijoittajat olivat tottuneet. Tämän vuoksi yhä useammat halusivat sijoituskohteita, joiden tuotto oli tätä selvästi korkeampi. Korkeita tuottoja ei kuitenkaan saatu perinteisistä investoinneista, joten jouduttiin hakemaan yhä innovatiivisempia ja samalla myös korkeamman riskin sisältäviä sijoitustuotteita.
Rahoituslaitokset vastasivat tähän kehittämällä yhä monimutkaisempia velkapapereita. Juuri nämä uudet, monimutkaiset rahoitustuotteet ovat olleet viime viikkojen levottomuuksien keskiössä. Niitä on montaa lajia, mutta käyn seuraavassa läpi yhden.
Kuvio 15: Subprime-luotot ja vakuudelliset velkapaperit
Ensimmäinen toimija ketjussa on myyntimies, joka menee tapamaan laina-asiakasta. Hänellä voi olla salkussa viidenkin pankin tuotteita. Kun hän on saanut sovituksi lainasta asiakkaan kanssa, vie hän lainapaperit pankkiin ja saa myyntipalkkion. Hänen osuutensa päättyy tähän.
Sen jälkeen pankki niputtaa lainan muiden vastaavien asuntolainojen kanssa paketiksi, jonka se myy erilliseen yhtiöön ulos omasta taseestaan. Näin pankin alusta lähtien ohut yhteys asiakkaaseen katkeaa.
Uusi yhtiö jalostaa näistä lainoista yhdessä luottoluokittelijoiden kanssa riskiltään erilaisia velkakirjoja, joilla on erilainen etuoikeus lainoista kertyvään kassavirtaan eli korkoihin ja lyhennyksiin. Korkeimman luottoluokituksen saavat ne viipaleet paketista, jotka viimeisenä joutuvat kärsimään velallisten maksukyvyttömyydestä. Viipaleet myydään kansainvälisille sijoittajille.
Sijoittajien joukossa oli viime vuosina yhä useammin pankkien perustamia erityissijoitusyhtiöitä, jotka rahoittivat velkakirjojen oston laskemalla itse liikkeeseen hyvin lyhytaikaisia yritystodistuksia, joiden vakuutena toimivat ostetut velkakirjat. Koska lyhyet korot ovat pitkäaikaisten velkapaperisijoitusten korkoa alempia, tekee erityissijoitusyhtiö hyvää tulosta hyödyntämällä tätä korkoeroa.
Riskiäkin pidetään hallittavana, koska luottoluokittelijat ovat antaneet korkean luokituksen. Siltä varalta kuitenkin, että erityissijoitusyhtiön maksuvalmiudessa tulee tilapäisiä ongelmia, yhtiö sopii yhden tai useamman pankin kanssa erillisestä luottolimiitistä.
Mistä sitten ongelma syntyi ja levisi? Kun tieto subprime-lainojen lisääntyvistä maksuhäiriöstä levisi yhä laajemmalle, kansainväliset luottoluokittajat ryhtyivät – monien mielestä liian myöhään – alentamaan subprime-lainoja sisältävien arvopaperirakenteiden luottoluokituksia kesä-heinäkuussa. Elokuussa sijoittajat eivät enää halunneet ostaa näitä papereita eivätkä ottaa niitä yritystodistusten vakuuksiksi. Käsitys riskeistä levisi, mutta kun ei tarkkaan tiedetty, missä ja kuinka suuria riskit ovat, kaikkia epäiltiin.
Kuvio 16: Seuraukset rahamarkkinoilla
Sijoittajat vetäytyivät näiden arvopapereiden markkinoilta tyrehdyttäen lähes täysin uusien (kiinnitys)vakuudellisten velkapapereiden liikkeeseen laskun sekä jälkimarkkinoiden kaupankäynnin. Erityissijoitusyhtiöt eivät voineetkaan enää rahoittaa pankilta ostamiaan (kiinnitys)vakuudellisia velkapapereita lyhytaikaisilla yritystodistuksilla, vaan joutuivat turvautumaan pankin kanssa sovittuun luottolimiittiin. Likviditeetin tarve siirtyi pankeille ja moni pankki joutui ahtaalle oman rahoituksensa kanssa.
Erityissijoitusyhtiöiden rahoituksen tyrehtymisen seurauksena pankit joutuvat ottamaan pois myymiään velkapapereita suuressa määrin takaisin taseeseensa ja varautumaan arvonalennuskirjauksiin. Näistä pankeille koituvat tappiot ovat huomattavat. Suuret kansainväliset investointipankit ovat jo julkaisseet tietoja arvonalennuskirjausten suuruudesta, ja joillakin pankeilla kolmannen neljänneksen tulos painuu tappiolliseksi. Saksassa on rakennejärjestelyin pelastettu subprime-kriisiin liittyen kaksi pankkia.
Pankkien välisten rahamarkkinoiden luottamuspula ja likviditeettiongelmat ovat merkittävä ongelma ja pitkään jatkuessaan vakava uhka. Tältä osin tiedon lisääntyminen pankkien todellisista tappioista parantaa tilannetta.
Kohonneet riskilisät heijastuvat pankkien myöntämissä luotoissa. Syntynyt tilanne kertoo epäluottamuksesta rahoitusmarkkinoiden toimijoiden välillä ja lisääntyneestä epä-varmuudesta omasta ja vastapuolten taloudellisesta tilanteesta. Vakuudettomien luottojen korot ovat nousseet. Yritystodistusten kauppa on ollut edelleen jähmeää. Suurten yrityskauppoihin liittyvien rahoituspakettien kokoaminen on tullut vaikeammaksi.
Mitkä ovat seurauksen rahoitusmarkkinoiden kannalta? Entä kansantalouden kannalta?
Aluksi raha- ja pääomamarkkinoista. Jos katsomme pörssikurssien kehitystä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, voimme nähdä, että yleinen kurssikehitys on ollut tasaista, mutta pankkien ja muiden luottolaitosten kurssit ovat laskeneet.
Kuvio 17: Osakekurssien kehitys Yhdysvalloissa
Kuvio 18: Osakekurssien kehitys Euroopassa
Mielenkiintoista rahoitusalan osalta on ollut se, että vaikka pankit ovat julkistaneet tappioita viime kuukausien levottomuuksiin ja subprime-luottoihin liittyen, niiden osakekurssit ovat sen jälkeen nousseet. Sijoittajien epäily riskien laajuudesta on suurta, mutta kun pankit tekevät tuotteidensa uudelleenhinnoittelun ja kirjaavat pois tappionsa, se palauttaa luottamusta. Pitää muistaa, että pankeilla on ollut pitkään vahvat tulokset ja sen seurauksena taseet ovat myös vahvat.
Kaiken kaikkiaan eurooppalaisten pankkien suora osallistuminen Yhdysvaltain subprime-lainamarkkinoille on ollut vähäistä ja siksi suorat tappiot sieltä tulevat olemaan rajallisia. Mutta monet eurooppalaiset pankit ovat olleet aktiivisia ja suuria toimijoita erilaisten subprime-sidonnaisten velkapaperien markkinoilla ja joutuvat siksi kirjaamaan tappioita.
Pohjoismaiset pankit päässevät näillä näkymin melko vähäisin tappioin markkinamyllerryksestä. Rahoitustarkastuksen mukaan Suomen pankkien subprime-riskit ovat hyvin vähäisiä.
Palaako kaikki ennalleen turbulenssin jälkeen, on tärkeä kysymys. Raha- ja pääomamarkkinoilla monet uskovat ainakin kolmeen muutokseen loppukesän ja syksyn levottomuuksien seurauksena:
Kuvio 19: Mitä muutoksia turbulenssi tuo rahoitusmarkkinoille?
1. Paine kasvaa suuremman läpinäkyvyyden suuntaan. Sijoittajat tarvitsevat enemmän tietoa uusista tuotteista ja niiden todellisista riskeistä tai he eivät niitä osta.
2. Pankit tuskin ottavat kaikkia lainoja takaisin taseisiinsa ja arvopaperistaminen jatkuu. Maksuvalmiuden, likviditeetin merkitys tulee kuitenkin korostumaan kaikissa riskienhallintaratkaisuissa.
3. Kansainvälisten luottoluokitusyritysten toiminta uusien rahoitusinstrumenttien luomisessa ja luokittelussa tulee jäämään pitkäksi aikaa kriittisen keskustelun kohteeksi.
Mitkä ovat sitten vaikutukset Suomen ja Euroopan kansantalouksiin?
Vaikutusten etumerkki on negatiivinen. Vaikutusten laajuus riippuu siitä, kuinka pitkään ja kuinka syvänä levottomuus jatkuu.
Rahoitusmarkkinoiden rooli maailmantaloudessa on ehkä merkittävämpi kuin koskaan taloushistoriassa. Markkinaehtoinen hinnoittelu ja tiiviit kansainväliset kytkökset rahoitusmarkkinoiden eri osa-alueiden ja instrumenttien välillä levittävät häiriöt nopeasti ja laajalti kuten on nähty.
Kuvio 20: Vaikutuksista kansantalouteen
Viime kuukausien rauhattomuus merkitsee ensisijaisesti rahoitusolosuhteiden heikkenemistä ja kitkaa rahoituksen välittymisessä. Rahoituksen tarjontaa rajoittaa kasvanut riskitietoisuus ja luottoehtojen kiristyminen. Rahoituksen kysyntää taas hillitsevät kohonneet riskilisät, jotka ovat nostaneet rahoituksen hintaa. Riskien aikaisempaa realistisempi hinnoittelu on tervettä, mutta osa investointisuunnitelmista ei korkeammilla rahoituskustannuksilla ole enää yhtä houkuttelevia kuin aiemmin.
Rahoitusolosuhteiden huononeminen voi heikentää myös kulutusta, kun esimerkiksi asunto- ja kulutusluottojen viitekorot ovat nousseet. Mikäli turbulenssien seurauksena osakekurssit ja muut omaisuusarvot laskevat, kasvattaa se kulutukseen kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.
Talouskehitykseen kohdistuvien riskien kannalta ehkä merkittävintä roolia näyttelevät kuitenkin häiriöiden vaikutukset elinkeinoelämän ja kotitalouksien luottamusilmapiiriin. Viimeisimmät tilastot luottamusindikaattoreista viittaavat luottamuksen heikentymiseen keskeisissä teollisuusmaissa. Vielä on liian aikaista sanoa, kuinka suuriksi ja pitkäaikaisiksi nämä vaikutukset muodostuvat.
On kuitenkin syytä muistaa, että maailman, Euroopan ja Suomen talous ovat kohdanneet rahamarkkinoiden levottomuudet vahvassa kasvun vaiheessa. Kasvu on ollut nopeaa poikkeuksellisen pitkään, ja yritysten sekä rahoituslaitosten taseet ovat vahvoja hyvän tuloskehityksen myötä. Lisäksi kansainvälisen kasvun moottori on Aasian kehittyvissä talouksissa, eli verrattain etäällä rahoitusmarkkinoiden turbulenssin keskuksesta. Tämä vahvistaa talouden kykyä ottaa vastaan negatiivisia sokkeja. Siksi lyhyen turbulenssin vaikutukset ovat hallittavissa, mutta pitkittyminen nostaisi lisää kysymysmerkkejä.
Keskeisten talousalueiden osakeindeksit ovat selvästi vuoden alun tasojen yläpuolella, mikä viittaa siihen, että rahoitusmarkkinat odottavat rauhattomuuden negatiivisten vaikutusten rajoittuvan suurimmaksi osaksi rahoitussektoriin. Kehitykseen ovat vaikuttaneet myös muuttuneet korko-odotukset.