Pääjohtaja Erkki Liikanen

Mikkelin työvoima- ja elinkeinokeskus 10 vuotta
12.10.2007 Mikkeli

Talouden tilaa arvioitaessa on tullut tavaksi jakaa maailman kuva käsitykseen ennen ja jälkeen viime elokuun puolivälin. Elokuun alkuun saakka maailmantalouden kasvu oli poikkeuksellisen voimakasta, edelleen 4.5 prosentin vuosivauhtia. Kasvu oli jatkunut peräti viidettä vuotta, mikä on pisin kasvukausi yli 30 vuoteen. Vaikka Yhdysvaltain kasvu oli jo hiipumassa, niin Aasia toimi maailman talouden vahvana veturina. Eurooppakin oli vihdoin päässyt kestävän kasvun uralle ja Latinalainen Amerikka sekä Afrikka olivat kuromassa elintasokuilua suppeammaksi. Toisin sanoen, maailman talouden perus-tekijät näyttivät olevan kunnossa.

Sitten, elokuun 9. päivänä havahduttiin raha- ja rahoitusmarkkinoiden likviditeettikriisiin. Pankkien toisilleen myöntämien lainojen yön yli -korko nousi rajusti. Normaalisti yön yli koron olisi pitänyt pysyä EKP:n ohjauskoron eli 4 % tuntumassa, 4.06 - 4.08 %:n välillä, mutta nyt se hyppäsi kerralla yli puoli prosenttiyksikköä. Lisäksi, asunto-, kiinteistö- ja vastaaviin vakuuksiin nojanneet yritystodistukset eivät yhtäkkiä menneet kaupaksi juuri ollenkaan. Erityisesti, jos velkapaperissa on vähänkin amerikkalaisia subprime-luottoja vakuutena, eivät ostajat koske niihin. Markkinoiden likviditeetin kuivuessa yritykset joutuivat kääntymään pankkien puoleen, joissa heillä on luottolimiittinsä. Pankit taas lainasivat keskuspankeilta.

Vakuudellisten ja vakuudettomien lainojen korkoero nousi rajusti, kun luottamus markkinaosapuoliin oli kadonnut. Esimerkiksi euribor-korot ovat juuri tällaisia vakuudettomien, pankkien keskinäisten luottojen korkoja. Erityisesti 3 kuukauden euribor-korot ovat nousseet voimakkaasti ja myös 12 kuukauden euribor-koroissa vastaava riskilisä on noussut noin 0.6 prosenttiyksikköä.

Suomen (vakuudelliset) asuntolainat on useimmiten sidottu vakuudettomaan 12 kuukauden euriboriin, joten kotitaloudet joutuvat maksamaan ylimääräistä riskilisää. Tavanomaisessa 100000 euron asunto-lainassa kustannusten kasvu on jo 200 - 300 euroa vuodessa verrattuna viime heinäkuun tasoon ja ero on vielä suurempi, jos vertailukohtana on vakuudellinen markkinakorko. Tosin asuntolainojen korkotaso on edelleen kohtuullinen verrattuna tulojen kasvuvauhtiin.

Myös yritysten rahoituksen kustannukset ovat nousseet ja rahoituksen saatavuus heikentynyt. Toisaalta yrityslainamarkkinoilla riskilisien paluu normaalille tasolle on toki ollut tervettä, sillä vähentäähän se tarpeetonta spekulaatiota.

Ongelmana tänään on vain se, että raha- ja rahoitusmarkkinoiden turbulenssilla on vaikutuksensa myös reaalitalouteen. Kuinka suuri se on, sitä ei varmuudella voi sanoa, mutta sen etumerkki on negatiivinen. Vaikutus voi tulla montaa kanavaa pitkin.

Ensinnäkin riskihinnoittelun korjautuminen nostaa yritysten rahoituskustannuksia. Samoin jos pankit joutuvat ottamaan taseeseensa niiden ulkopuolella olleita, nyt markkinoille kelpaamattomia, velka-papereita, se saattaa heikentää niiden luotonantokykyä. Toiseksi, raha- ja rahoitusmarkkinoiden epävakaus saattaa vaikuttaa pörssikursseihin alentavasti ja sitä kautta yritysten ja myös kansalaisten tulevaisuuden odotuksiin. Kolmas vaikutuskanava voi olla kulutuksen kasvun hidastuminen, mitä juuri nyt Yhdysvalloissa pelätään.

USA:n keskuspankki on jo laskenut ohjauskorkoaan. Euroopan Keskuspankki pidättäytyi tekemästä jo markkinoiden odottamaa korotusta syyskuussa. Talouden toimijat seuraavatkin suurella tarkkaa-vaisuudella kaikkea uutta informaatiota voidakseen muodostaa mahdollisimman tarkan käsityksen kehityksen suunnasta.

Kuten edellä totesin, maailmantalous pitkän kasvukauden hedelmät ovat jakautuneet maantieteellisesti poikkeuksellisen laajalle alueelle. Samoin Suomen talouden pitkään jatkunut kasvu on alkanut tuntua entistä laajemmalla alueella. Se on näkynyt myös Etelä-Savossa. Matti Kellokumpu kirjoitti vuosi-kertomuksessa, että Etelä-Savon suhdannekehitys on näkynyt erityisesti metallialojen ja palvelujen myönteisenä kehityksenä. Se on hyvä uutinen.

Suuri kysymys on se, kuinka Suomi ja Etelä-Savo pärjäävät tulevaisuudessa talouden odotusten muuttuessa jälleen epävarmemmiksi. Mistä kasvun tekijät?

Suomen ja myös Etelä- Savon edessä on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Otamme vastaan ikääntymisen haasteen ensimmäisen Euroopassa ja muita jyrkempänä. Kun työvoima alkaa netto-määräisesti vähentyä, niin kasvun mahdollisuudet jäävät kokonaan tuottavuuden varaan. Mitä tehdä?

Ensimmäiseksi olisi selvitettävä, voitaisiinko työuria pidentää. Monissa tärkeitä käden taitoja vaativissa ammateissa pätevät ammattimiehet ja -naiset ovat siirtymässä eläkkeelle ja nuoret ovat vasta hakeutumassa koulutukseen. Riskejä on itse asiassa kolme; ensinnäkin työvoimapula uhkaa viedä kasvulta pohjan, toiseksi ikääntyvien eläkkeellesiirtymisen myötä lähtee yrityksistä paljon tärkeää hiljaista tietoa ja kolmanneksi julkisen sektorin rahoituspaineet kärjistyvät.

Eläkeuudistus tuo entistä paremmat taloudelliset kannustimet työuran pidentämiselle. Mutta kannustaako siihen ilmapiiri työpaikoilla? Arvostetaanko varttuneen työtekijän panosta riittävästi? Olisiko työajan joustoa mietittävä myös heidän näkökulmastaan?

Toiseksi, vaikka osa jatkaisikin työelämässä suunniteltua pitempään, tuottavuuden kasvattaminen on avainasemassa. Suomen palkkataso on keskimäärin korkeaa, kehittyneiden maiden tasoa. Vain korkea tuottavuus mahdollistaa sen, että työ säilyy maassa ja maakunnassa ja että uusia työpaikkoja syntyy. Tuottavuuden nostamisessa taas avainasemassa ovat investoinnit ja kokonaistuottavuus eli paremmat reseptit.

Yritysten tuloskehitys on ollut keskimäärin hyvä. Rahoitusmarkkinoiden epävarmuudesta huolimatta korkotaso on alle historiallisen keskiarvon. Jos yritysten työvoimatarve voidaan tyydyttää ja markkinat ovat hyvät, tulisi investoinneille olla pohjaa. Etelä-Savon TE-keskus on välittämässä myös tällä kentällä aluepoliittisia investointitukia. Perinteisesti maakunnan tuottavuus on noussut, kun sähköä käyttävät koneet ovat korvanneet lihasvoimaa työprosesseissa. Nyt investoinnit tietotekniikkaan ja parempiin resepteihin ovat vähintään yhtä tärkeässä asemassa.

Yrityksen organisaatio on historiallisesti ollut hyvin hierarkkinen; työntekijällä on ollut työnjohtaja, hänellä oma päällikkönsä ja kontrollinsa. Tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvat järjestelmät ovat mahdollistaneet yritysorganisaatioiden ohentamisen. Tehtävistä tulee itsenäisempiä, jokaisen luova kyky ja mielikuvitus voidaan ottaa käyttöön ongelmien ratkaisussa. Ja siinä on avain tuottavuuden kasvuun.

Tähän tarvitaan kolme asiaa. Ensimmäisenä listalla ovat investoinnit tieto- ja viestintätekniikkaan, jotka luovat edellytyksiä. Lisäksi tietotekniikkaa hyväksikäyttäen on pyrittävä jatkuvasti kehittämään yrityksen sisäisiä ja yritysten välisiä prosesseja ja tässä taas oikeat kannustimet ovat tärkeitä. Lopuksi on panostettava koulutukseen niin, niin että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet käyttää uusia välineitä ja olla osana uusissa prosesseissa.

Kolmanneksi panostukset tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan ja innovaatioihin ovat välttämättömiä, jotta tuotteisiin ja palveluihin saadaan enemmän arvonlisää ja siten myös yrityksille palkanmaksuvaraa. Korkea tuottavuus ja T&K-toiminnan ja innovaatioiden tuoma arvonlisä ovat molemmat menestymisen edellytyksiä avoimesti kilpailluilla markkinoilla. Julkinen valta ja täällä erityisesti Etelä-Savon TE-keskus voivat olla antamassa tärkeää tukea yrityksille.

Neljänneksi julkista hallintoa ja palveluja koskevat samat haasteet tuottavuuden nostamiseksi ja myös palvelujen ja prosessien kehittämiseksi. Aloitteellisuus ja innovatiivisuus ovat täällä yhtä tärkeitä. Johtamisen kannalta ongelman tekee vaikeammaksi se, että yksityisen sektorin markkinatestin antamaa palautetta tai mittareita ei ole aina käytettävissä. Silti olen varma, että myös julkisen hallinnon ja palvelujen kehittämiseen voidaan soveltaa mittareita, jotka laaditaan yhdessä henkilökunnan kanssa. On tärkeää arvioida ei vain panoksia, vaan myös työn tuloksia laadullisesti ja määrällisesti. Hyvin rakennetut mittarit ovat tärkeä muutosjohtamisen väline.

;