Pääjohtaja Erkki Liikanen
Puhe lukion päättäjäisissä
Puumala, 30.5.2015
Puumalassa on järjestetty lukio-opetusta 41 vuotta. Tänään viimeiset ylioppilaat saavat lakkinsa Puumalassa. Onnittelen kaikkia tänään lakkinsa saavia uusia ylioppilaita.
Lukion saaminen Puumalaan oli tärkeä askel vuonna 1974. Suuri askel koulujärjestelmässämme oli myös siirtyminen peruskouluun, mikä oli alkanut kaksi vuotta aikaisemmin Lapissa ja poikkeuksellisesti myös Puumalassa. Miksi näin? Haetaan siihen vastaus kauempaa.
Sodan jälkeen tulivat suuret ikäluokat. Vuoden 1950 kesään saakka syntyvyys oli vuositasolla yli 100000. Suomi oli käynyt raskaan sodan. Korkea syntyvyys ja jälleenrakentaminen kertoivat kuitenkin optimismista ja tulevaisuuden uskosta.
Suuret ikäluokat, joista viimeisiin kuulun, saivat opetuksen rinnakkaiskoulujärjestelmässä. Neljän kansakouluvuoden jälkeen oppilaat jaettiin – yleensä peruuttamattomasti – kansakoulu- ja oppikoulutielle. Vaatimattomasta taustasta tulleet yleensä jäivät kansankoulutielle. Meidän vanhemmillamme ei ollut yleensä mahdollisuutta oppikoulutielle. Siksi kun luokkamme kirjoitti Mikkelin lyseosta ylioppilaaksi vuonna 1969, olimme kaikki sukumme ensimmäisiä ylioppilaita.
Isäni oli muuttanut maalaiskunnasta 11-lapsisen perheen nuorimpana työn perään Mikkelin kaupunkiin ja äidin tie oli kulkenut sinne evakkopolkua Karjalasta. Niin kuin useimmat muutkin lapsiperheet, meidänkin perheemme sai aravalainaa rakentaakseen Lähemäelle Mikkeliin.
Puumalasta muuttivat myös monet työn perään. Jaakko Löppönen muutti Partalansaaresta perheineen Mikkeliin ja myös Lähemäelle. Jaakko tuli Kymille konemestariksi ja pojat aloittivat Mikkelissä koulunsa ja tulivat lyseosta ylioppilaiksi muutamia vuosia minua aikaisemmin. Paavo ja Pauli Löppönen ovat hyviä ystäviäni ja myöskin sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita.
Rahasta teki tiukkaa monissa perheissä, niin Liikasillakin, vaikka isällä teki kahta työtä. Yksi lisätulojen muoto oli, että perheessämme oli täysihoidossa maaseudulla asuvien perheiden oppikoulua käyviä lapsia. Samaan aikaan meillä oli Pekka Suomenniemeltä, joka kävi Mikkelin lyseoa ja Saara Puumalasta, joka kävi Mikkelin yhteiskoulua.
Tätä kautta sain kosketukseni Puumalaan. Saaran vanhemmat asuivat Otansalossa. Pääsin sinne 13-vuotiaana koko hiihtolomaksi. Päivisin olin mukana tukkimetsässä, lähinnä oksia karsimassa. Kahdesti viikossa kävimme kokemassa talviverkot ja saimme komeita kuhia ja mateita. Yksi poikkeuksellinen päivä viikkoon myös mahtui: Ruokotaipaleessa pidettiin kinkerit. Kokemus ei unohdu.
Opin tuntemaan saaristoelämästä paljon, sen eduista ja haitoista. Mielenkiintoinen muisto vielä: Summaset lähettivät linja-autolla kalaa aika-ajoin. Kävin myymässä niitä naapureille ja näin myös katettiin tyttären koulutietä.
1960-luku käynnisti suuren peruskoulu-uudistuksen. Kouluhallituksen pääjohtaja Reino Oittinen oli opetusministerinä Rafael Paasion ja Johannes Virolainen Mauno Koiviston hallituksessa, kun suuri uudistus viestiin satamaan. Se oli suuri osoitus suomalaisten sivistys- ja uudistustahdosta: kaikille haluttiin tarjota yhtenäinen peruskoulu vanhempien taloudellisesta asemasta riippumatta.
Vuonna 1969 Puumala tuli suomalaisen koululaisnuorison laajaan tietoisuuteen. Nuorison tiedotuskeskus järjesti Rokansalon koululla koko kesän jatkuvan leirin, jossa kävi satoja nuoria eri puolilta Suomea. Kaikki Suomen Teiniliiton pääviskaalit puhuivat siellä. Yksi leirivastaava oli Jorma Westlund, josta tuli opetusministerin poliittinen sihteeri 2,5 vuotta myöhemmin. Edellinen ulkoministeri Erkki Tuomiojakin ihastui niin maisemiin, että kävi katselemassa mökkitonttejakin. Yhtenä osallistujana oli helsinkiläisnuori Riitta Ahmavaara, joka toimii täällä Puumalassa ja Lintusalossa yrittäjänä. Matti Viialainen Lintusalosta taas kävi keskikoulun vielä Puumalassa, mutta joutui vielä lukioon Mikkeliin.
Vuoden 1972 tammikuussa tulin valituksi eduskuntaan. Peruskoululait oli säädetty, mutta käytännön toimeenpano oli edessä. Suunnitelma oli, että Lapista aloitetaan vuonna 1972, edetään etelää kohti niin, että Helsinki siirtyy viimeisenä vuonna 1978.
Puumalan kunnallispoliitikot ja kunnanjohtaja olivat kuitenkin valppaita. Miksi Puumala ei voi siirtyä myös kokeilukuntana ensimmäisten joukossa? Taustalla oli sivistystahtoa, mutta myös se, että peruskoulun valtionavut olivat korkeampia.
Kunnanjohtaja Raimo Kainu ja luottamusmiehistä Veli Huttunen, Taisto Kivistö, Alpo Valtonen ja Taisto Silvan tulivat tuolloin ja myöhemmin hyvin tutuiksi. Lääninhallituksen opetusosaston päällikkö Väinö Saari oli myös hyvin avulias. Opetusministerinä oli Ulf Sundqvist ja hänen poliittisena sihteerinään juuri mainittu Jorma Westlund. Opetusministeriössä opetusneuvoksena oli lisäksi Jukka Sarjala, jonka juuret ovat Kangasniemellä. Hänestä oli myös apua. Lopputuloksena Puumala nousi joukosta esiin ja aloitti peruskoulun muuta seutua aikaisemmin.
Elokuun 8. päivä vuonna 1972 muistetaan Puumalassa edelleen. Istuin Anttolassa appiukon mökin rappusilla, kun valtava salamointi näkyi taivaalla Puumalan suunnassa. Puumalan myrskyt kaatoivat suuria metsäalueita. Myrskyä muisteltiin pari vuotta sitten. Puumalan kunnanedustajien kanssa pääsimme tapaamaan asian johdosta jopa valtiovarainministeri Paul Paavelaa. Sen seurauksena kuntien yleisten valtioavustusten momentille tuli lisä peruste: Avustuksia myönnettäessä tuli ottaa erityisesti huomioon ne kunnat, jotka ovat kärsineet myrskytuhoista.
Peruskouluun siirtyminen ja myrskytuhot olivat tuoneet Puumalan valtakunnan päättäjille tutuiksi. Seuraavana talvena, siis vuonna 1973, ryhdyttiin täällä puuhaamaan lukion perustamista. Asian ympärillä järjestettiin monia tapaamissa, joissa edellisten lisäksi olivat mukana mm. koululautakunnan puheenjohtaja Eino Hakuli ja koulutoimensihteeri Tapio Holopainen. Syksyllä asia eteni päätökseen kunnan elimissä ja heti sen jälkeen kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho perheineen vieraili Puumalassa. Kouluhallitus puolsi hanketta pitkien ja hankalien koulumatkojen vuoksi. Ne olin Otansalossa oppinut tuntemaan.
Sitten kävimme tapaamassa opetusministeri Ulf Sundqvistia ja lukion perustamislupa saatiin toukokuussa vuonna 1974. Ministeri Sundqvist lähti muuten armeijaan luvan myönnettyään. Näin Puumala kirjoitti oman kappaleensa yleissivistävän koulutuksen historiaan; siirtyi peruskouluun seudulla ensimmäisenä ja sai lisäksi oman lukion.
Lukion mainio historia kertoo monta hienoa tarinaa 41-vuotisesta taipaleesta. Opettajat ovat tehneet työtä suurella sitoumuksella ja monet nuoret ovat saaneet koko yleissivistävän koulutuksen pohjan Puumalassa. Se on ollut hieno ja arvokas investointi, eikä mikään siitä mene hukkaan.
Ajat muuttuvat ja ikäluokat pienevät. Pari vuotta sitten päättyi Mikkelin lyseon tarina, tänään valmistuvat Puumalasta viimeiset ylioppilaat. Mielessä on yhtä aikaa haikeutta ja iloa. Haikeutta siitä, että tämä tarinta päättyy. Mutta toisaalta iloa ja ylpeyttä siitä, että olemme saaneet olla mukana rakentamassa näin hienoa sivistystarinaa.
Ajat ovat muuttuneet myös siinä suhteessa, että meidän ikäluokkamme oli aina sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Koulutuspohja on laajentunut ja koulutus- ja elämänurat laajenevat ja liikkuvat kaikkiin suuntiin. Elämässä ja tulevaisuuden näkymissä on uusia mahdollisuuksia ja uutta epävarmuutta.
Uusi tietoyhteiskunta ja internet takaavat lukemattomia mahdollisuuksia. Tiedon hakeminen on tullut nopeaksi ja sen kustannukset ovat alhaiset. Etäisyys ei ole enää kustannus tiedon hankkimisessa. Tietoteknologian käyttäjinä te olette oivassa asemassa hyödyntämään näitä tarjolla olevia sähköisiä kanavia.
Sähköiset kanavat helpottavat verkostoitumista. Se on opinnoissa ja työelämässä entistä tärkeämpää. Verkostojen kautta löytyy tietoa, ystäviä, yhteistyökumppaneita ja jopa työpaikkoja. Se avaa ikkunoita ja luo mahdollisuuksia, joita muuten ei välttämättä löytäisi.
Kansainvälisyys on elämässämme yhä voimakkaammin läsnä. Se näkyy ulkomaanmatkoina, vaihto-oppilaina, ulkomaalaisina koti-Suomessa ja ulkomaisina sarjoina televisiossa. Kansainvälinen ympäristö on antoisa, mutta haasteellinen. Kielitaito antaa avaimet. Tärkeää on säilyttää avoin mieli, tiedonhalu ja positiivinen elämänasenne.
Median ja tietoyhteyksien mullistuminen muuttavat myös yhteydenpitoa. Ystäviin ja tuttaviin voi pitää yhteyttä pitkänkin välimatkan päästä. Se helpottaa muuttoa vieraalle paikkakunnalle. Perheen ja ystävien tuki ja läsnäolo auttaa eteen tulevissa haasteissa. Läheiset ihmiset luovat turvallisuutta ja auttavat pohtimaan niitä kaikkein tärkeimpiä asioita.
Suomen koulujärjestelmä on edelleen yksi maailman parhaista. Teillä tuoreilla Puumalan lukion ylioppilailla on hyvät valmiudet vastata tulevaisuuden haasteisiin Suomessa ja muualla.
Maailman nopea muutostahti kasvattaa moniosaajien tarvetta. On oltava rohkeutta yhtäältä luoda oma koulutus- ja urapolku ja toisaalta säilyttää valmius muutoksiin. Tulee tarttua tilaisuuteen silloin kun sellainen tulee vastaan. Samalla halu oppia jatkuvasti ja valmius uudistua auttavat pärjäämään.