Tulevaisuuden maksaminen kaupan kassalla

Tulevaisuuden maksaminen kaupan kassalla

Kun sali on täynnä maksamisen ammattilaisia, minun ei tarvitse vakuuttaa ketään siitä, kuinka tärkeä ja kriittinen toiminto maksaminen on meidän yhteiskunnassamme. Te tiedätte, että rahan sujuva liikkuminen on taloudellisen toimeliaisuuden perusedellytys. Maksaminen on yksi niistä toiminnoista, joiden tietää toimivan parhaiten silloin, kun niistä ei juuri puhuta. Aivan kuten verenpaine, siihen ei kiinnitetä huomiota ennen kuin jotain on pielessä.

Tänään on kuitenkin poikkeus. Kevät etenee ja maksut kulkevat, mutta täällä Bio Rexissä pysähdymme silti pohtimaan maksamisen tilaa. Ja hyvä niin, sillä kuten verenpaineen kanssa, ennakoiva huolenpito on ratkaisevaa.

Vaikka maksaminen Suomessa toimii pääosin tehokkaasti ja turvallisesti, koko kuva ei ole yhtä kirkas kuin tämän salin spottivalot. Viime vuosina yksi kysymys on noussut keskiöön, ei vain Suomessa, vaan koko euroalueella: maksujärjestelmien suvereniteetin puute. Tällä tarkoitan eurooppalaisten kykyä hallita omia maksamisen ratkaisujaan.

Digitalisaatio on viime vuosina muuttanut yhteiskuntaa jättiharppauksin. Tämä kehitys on koskenut myös maksamisen toimialaa. Erityisesti muutos on näkynyt käteisen käytön vähenemisenä. Olemme ottaneet käyttöön uusia, tehokkaita ja monipuolisia palveluita, mutta samalla kehitys on johtanut kasautuvaan riippuvuuteen Euroopan ulkopuolisista toimijoista. Käteisen käytön tilalle kivijalkakaupassa maksamiseen on tullut pääasiassa kansainvälisten yhtiöiden, Visan ja MasterCardin, hallinnoimat ratkaisut. Näin ei ole käynyt vain Suomessa, vaan valtaosassa euromaita. Lisäksi joissakin maissa PayPalin tapaiset Euroopan ulkopuoliset toimijat ovat nousseet erittäin merkittävään asemaan verkkokaupassa.

Geopoliittisten jännitteiden kasvu on nostanut maksamisen suvereniteetin entistä selvemmin valokeilaan. Eurojärjestelmä ja Euroopan komissio ovat vastanneet tähän painottamalla omaehtoisuuden merkitystä: maksamisen pitää pysyä ainakin osittain omissa käsissämme.

Tarve varautua on kasvussa

Miksi maksujärjestelmien eurooppalainen hallittavuus on korostetun tärkeää juuri nyt?

Viisi vuotta sitten ajatus uusista maksuvaihtoehdoista tuntui monelle hyödylliseltä, mutta ei välttämättömältä. Kilpailun puutteen merkitys tunnuttiin ymmärtävän ja yksillä maksuraiteilla toimimiseen liittyvä toimintavarmuuden heikkous tunnistettiin, mutta riittävää halua muuttaa toimivaa järjestelmää ei tuntunut löytyvän. Nyt maailmantilanne on toisenlainen.

Viime vuodet, kuukaudet – ja aivan viime päivätkin – ovat valitettavasti osoittaneet, että maailmassa on pahantahtoisuutta, jonka vuoksi maksamisen iskunkestävyyden parantaminen ei ole enää vain hyve, vaan välttämättömyys. Hybridivaikuttaminen ja maksujärjestelmien politisoituminen ovat osoittaneet, että tarvitsemme vahvempaa hallintaa maksamisen perustoimintoihin. Kansainvälinen yhteistyö voi tuoda tehokkuutta. Hyvä esimerkki tästä on SEPA, joka lyhensi ja halvensi rajat ylittäviä tilisiirtoja. Samalla meidän täytyy kuitenkin tunnistaa se riski, jonka jatkuva riippuvuus tuo. Haavoittuvuus tietoliikenneyhteyksissä tai järjestelmissä voi pahimmillaan lamauttaa yhteiskunnan. Tämä kasvattaa tarvetta varautua.

Suomessa olemme markkinoiden ja viranomaisten yhteistyönä sekä lainsäädännön tukemana kehittäneet laajasti varajärjestelyitä poikkeustilanteita varten. Myös finanssisektorilla on viime vuosina rakennettu toimialan laajuisia varautumisratkaisuja. Hyvä esimerkki konkreettisesta ratkaisusta on huoltovarmuustilijärjestelmä, jonka avulla yhteiskuntamme varautuu kaikkein vakavimpiin kriiseihin. Eli tilanteisiin, joissa asiakkaiden varat yhden tai useamman suomalaisen pankin tileillä ovat pitkäaikaisesti saavuttamattomissa. Suomen Pankki osallistuu jatkossakin näiden ratkaisujen suunnitteluun ja toteutukseen.

Vaikka suomalainen yhteiskunta pyrkii varautumaan, meidän tulee toimia myös yksilöinä.  Toivon, että jokainen ylläpitää henkilökohtaista maksamisen kotivaraa ja siihen kuuluu muutakin kuin pieni määrä käteistä. Suomalaisten toimijoiden lisäksi eurooppalaiset maksujärjestelmät ovat hyvin varautuneita, ja niillä on kyky reagoida nopeasti häiriötilanteisiin.

Ei kuitenkaan ole kustannustehokasta varautua täydellisesti laajaan kirjoon erilaisia riskejä. Maksamisen keskeinen haaste ei ole siinä, etteivätkö yksittäiset maksujärjestelmät toimisi normaalioloissa hyvin tai etteikö kukin toimija olisi osaltaan varautunut. Heikkoutemme on pikemminkin siinä, että vaihtoehtoisia maksujärjestelmiä on liian vähän. Toimintavarmuuden näkökulmasta vaihtoehtoisten maksutapojen kehittäminen onkin tehokkain tapa parantaa maksamisen iskunkestävyyttä.

Eurooppa tarvitsee uuden, eurooppalaisen maksutavan päivittäismaksamiseen. Maksujärjestelmien suvereniteetti vahvistaa talouden toimintavarmuutta vähentämällä ulkoisista geopoliittisista jännitteistä tai taloudellisista pakotteista aiheutuvien häiriöiden riskiä. Se myös tukee kansallista turvallisuutta varmistamalla, että arkaluontoiset taloudelliset tiedot pysyvät Euroopan viranomaisten lainkäyttöpiirissä. Lisäksi se edistää taloudellista toimeliaisuutta tarjoamalla Euroopan maille mahdollisuuden kehittää maksupalveluita omien kansalaistensa tarpeisiin.

Maksamiseen tarvitaan vaihtoehtoja

Suomessa korttimaksaminen on selvästi yleisin maksutapa päivittäistavaroiden ostamisessa. Korttimaksamisen asema on vahvistunut sitä mukaa, kun sen ainoan tosiasiallisen kilpailijan, käteisen, käyttö on vähentynyt. Käteistä pääasiallisena maksuvälineenään käyttävien osuus oli vielä pari vuosikymmentä sitten noin puolet, kun viime vuosina käteisen käyttäjien osuus on vakiintunut noin kymmeneen prosenttiin kuluttajista.

Korttimaksamisen häiriötilanteissa käteinen on kuitenkin tällä hetkellä paras vaihtoehto. Itse asiassa se on ainut vaihtoehto, sillä muita yhtä laajasti käytössä olevia maksutapoja ei yksinkertaisesti ole. Senkin vuoksi meidän on huolehdittava käteisen saatavuudesta ja mahdollisuudesta käyttää käteistä myös jatkossa.

Kotimaisesta korttimaksujärjestelmästä luovuttiin meillä Suomessa jo toistakymmentä vuotta sitten. Korttimaksaminen toteutuu siten käytännössä kahden Euroopan ulkopuolisen toimijan järjestelmissä riippumatta siitä, oletko maksamassa debitillä vai creditillä, ja vaikka olisit käyttämässä muovikortin sijaan esim. kännykkäsi maksusovellusta.

Joissakin euromaissa ylläpidetään yhä omia kotimaisia maksukorttijärjestelmiä. Tämä vähentää yhden kortin varaan jäämisen riskiä, mutta myös näissä maissa kansainvälisten maksukorttiyhtiöiden markkinaosuus on kasvanut. Maksamisen toimintavarmuus ja kilpailu ovat parantuneet niissä maissa, joissa on kehitetty korttien rinnalle tilisiirtoihin perustuvia kansallisia maksuratkaisuja.

Meillä Suomessa tällaista kehitystä ei ole tapahtunut – ja siksi tarvitsemme kipeästi vaihtoehtoja. Näiden vaihtoehtojen olisi tärkeä käsittää myös eurooppalaisia ratkaisuja. Tämä tarve on entisestään vahvistunut geopoliittisen tilanteen kärjistyessä. On meidän kaikkien etu, ja velvollisuus, varmistaa että maksamisen toimintavarmuus säilyy Suomessakin.

Uuden maksutavan avulla iskunkestävyyden parantaminen lisäisi samalla kilpailua maksamisen markkinoilla. Käteisen käytön vähentyessä ja digitaalisten maksutapojen keskittyessä harvojen toimijoiden hallintaan, näiden palveluntarjoajien hinnoitteluvalta suhteessa kaupan alaan voi kasvaa kohtuuttomaksi. Mikäli käteisen käyttö edelleen marginalisoituu, tämä riski kasvaa merkittävästi. Uusien vaihtoehtoisten maksutapojen kehittäminen sekä kuluttajien että kaupan käyttöön toimisi tärkeänä vastapainona tälle kehitykselle.

Maailmalla on käynnissä useita hankkeita, joiden tavoitteena on kehittää vähittäismaksamista. Osa niistä on kaupallisia, osa julkisen sektorin vetämiä. Useimmat perustuvat joko tilipohjaisiin pikasiirtoihin tai tähtäävät digitaalisen keskuspankkirahan käyttöönottoon.

Menestyksekkäitä pikamaksujärjestelmiä on nähty esimerkiksi Brasiliassa ja Intiassa. Brasiliassa keskuspankin lanseeraamasta PIX-järjestelmästä on tullut maan suosituin maksutapa. Euroopassakin on onnistuneita esimerkkejä, kuten Ruotsin SWISH. Aiemmin tänään kuulimme kahdesta merkittävästä eurooppalaisesta hankkeesta, jotka tähtäävät asteittain yhteiseurooppalaiseen maksutapaan. Juuri tällaisia aloitteita Eurooppa tarvitsee. Ja niitä tarvitsee myös Suomi.

Maksamisen kentältä puuttuu aito kilpailu, ja samalla maksujärjestelmien kyky kestää häiriöitä kaikissa olosuhteissa on heikentynyt. Maksamisen toimintavarmuuden vahvistamista ovat peräänkuuluttaneet niin Suomen Pankki, eurojärjestelmä kuin Euroopan komissiokin. Me kaikki kolme tuemme vahvasti pikamaksamisen yleistymistä Suomessa ja Euroopassa. Edistämme kukin osaltamme yhteisen, pikamaksamiseen pohjautuvan eurooppalaisen maksutavan luomista sekä kivijalkakauppaan että verkkoympäristöihin. Tämä yhteinen tavoite on kirjattu eurooppalaisiin vähittäismaksamisen strategioihin. Myös Suomen Pankin maksamisen linjausten päivittämisessä tulemme korostamaan erityisesti erilaisten maksunvälityskanavien roolia kriisinkestävyyden vahvistamisessa.

Tavoitteena on tuoda uusia vaihtoehtoja käteis- ja korttimaksamisen rinnalle, erityisesti kaupan kassalle. Euroopassa on aiemmin tehty merkittävää yhteistyötä tilisiirtojen kehittämiseksi, muun muassa yhteisen SEPA-maksualueen luomisessa. Meillä onkin jo olemassa vakaa ja yhteinen maksuinfrastruktuuri, joka tarjoaa vahvan perustan uusien vähittäismaksamisen ratkaisujen rakentamiselle.

Kuten aiemmin kuulimme, Euroopan komissio on edistänyt pikamaksamisen käyttöönottoa myös sääntelyn kautta. Maaliskuussa 2024 annetun pikamaksuasetuksen myötä pankit ovat jo nyt velvoitettuja vastaanottamaan SEPA-pikasiirtoja asiakastileilleen, ja myöhemmin tänä vuonna velvoite laajenee myös maksujen lähettämiseen. Tämä ei kuitenkaan yksin vielä takaa, että kaupan kassalle syntyy uusi yhteinen maksutapa, mutta se varmistaa, että ainakin välttämätön infrastruktuuri on olemassa.

Eurojärjestelmän digitaalinen euro -hanke tarjoaa toisenlaisen lähestymistavan eurooppalaisen vähittäismaksamisen haasteisiin. Tavoitteena on luoda täysin uudenlainen maksamisen infrastruktuuri, jossa digitaaliset eurot toimisivat ikään kuin käteisen sähköisenä versiona. Tämä sisältäisi keskuspankin tarjoamat maksutilit kansalaisille sekä uuden maksuvälineen, jonka avulla vähittäiskaupat voisivat vastaanottaa maksuja suoraan digitaalisen euron tileiltä.

Kyse on mittaluokaltaan erittäin laajasta hankkeesta, mikä heijastuu myös sen aikatauluun. Jos päätös toteutuksesta tehdään, kestää silti useita vuosia ennen kuin digitaalinen euro on käytettävissä kuluttajille ja kauppiaille. Siksi tarvitsemme jo ennen sitä uusia, käytännönläheisiä ratkaisuja maksamisen vahvistamiseksi Suomessa.

Yhteistyöllä kotimainen ratkaisu kauppojen kassoille

Kotimaisen pikamaksamisen ratkaisun syntyminen vaatii yhteistyötä kaikilta maksamisen arvoketjun osapuolilta. Tarvitsemme nyt rohkeitakin aloitteita ja ensimmäisen askeleen ottajia.

Maksuneuvosto käynnisti työnsä pikamaksujen parissa kuusi vuotta sitten. Tämän työn tuloksena syntyi viime syksynä suomalainen pikamaksamisen sääntökirja, joka on hieno esimerkki siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa.

”Pikiksen” sääntökirjaan on kirjattu keskeisinä periaatteina eurooppalaisten standardien hyödyntäminen, ratkaisun avoimuus erityyppisille palveluntarjoajille, yhteinen tunnistettava brändi ja käyttäjäkokemus sekä kaikkien maksuketjuun osallistuvien osapuolten äänen saaminen kuuluviin. Nämä ovat periaatteita, joihin koko toimialan on varmasti helppo yhtyä.

Uudet maksutavat mahdollistavat aina myös innovaatioiden kehittämisen. Suomalaisten suosikkiesimerkki voisi olla kanta-asiakkuustietojen sisällyttäminen maksuprosessiin siten, että tiedot kanta-asiakkuudesta tai alennuskupongeista välittyisivät samalla, kun kuluttaja hyväksyy maksun, yhden näyttökerran periaatteella.

Lopuksi

On meidän kaikkien yhteinen etu olla mukana kehittämässä ja hyödyntämässä pikamaksamisen potentiaalia. Suomen Pankki ja maksuneuvosto tukevat tätä kehitystä jatkossakin. Parhaassa tapauksessa meillä voisi olla uusi, tilipohjaiseen pikamaksamiseen perustuva maksutapa käytössämme hyvinkin nopealla aikataululla. Digitaalisesta eurosta saamme toivottavasti pidemmällä aikavälillä sitä täydentävän yhteiseurooppalaisen ratkaisun.