Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Avajaispuhe
Rahamuseon Käykö käteinen -näyttelyn avajaiset
Helsinki 10.9.2018
Rahamuseon Käykö käteinen -näyttelyn avajaispuhe, Helsinki 10.9.2018
Ladies and Gentlemen,
Welcome to the opening ceremony of Happy Cash, our new exhibition at the Bank of Finland Museum. I believe this is the first time our exhibition is made out of a photo constellation. I’m happy for that, and I hope it might – in its part – also help rejuvenating our exposition in the future.
Although normally we tend to speak in English when we have foreign guests with us, this time I was instructed to give the opening words in Finnish. So, Victoria and Vincent, please bear with me for a couple of minutes.
Ja suomeksi, olemme kokoontuneet Happy Cash – valokuvanäyttelyn avajaisiin. Happy cash –onnellinen käteinen. Onko käteinen onnellinen asia? No jos on, niin varmaan se on sitä monelle meistä, jotka työskentelemme rahahuollon parissa, tai ainakin keskuspankkilaisina olemme käteisen monopolitarjoaja.
En nyt ryhdy filosofoimaan siitä tuoko raha onnea – jokainen teistä varmaan tekee omat johtopäätöksensä mm. käteisen ja onnellisuuden välisistä suhteista esillä olevien valokuvakilpailussa palkittujen taideteosten pohjalta.
Käteinen valokuvakilpailun ja valokuvanäyttelyn aiheena: mikä muu yhdistää käteistä ja valokuvausta? Minä näen kaksi samankaltaisuutta käteisen ja valokuvauksen kehityksessä: yleisyys ja digitalisoituminen.
Suomessa on noin 5 miljoonaa käteisenkäyttäjää. Se ei tarkoita, että meillä Suomessa olisi 5 miljoonaa taloudenpidon ammattilaista: liki 400 000 suomalaisella on tälläkin hetkellä maksuhäiriömerkintä.
Vastaavasti, Suomessa on yli 1,5 miljoonaa Instagram-käyttäjää. Siis Suomessa on todennäköisesti pitkälti toista miljoonaa henkilöä, jotka pitänevät itseään selvästi keskimääräistä parempana valokuvaajana – vähän niin kuin ”puoliammattilaisena”. Kun surffailee hetken IG:ssä ymmärtää nopeasti, että vaikka jokapojalla onkin nykyään kännykät ja digikamerat, ei ammattivalokuvaajien todellakaan pitäisi tarvita olla työnsä puolesta huolissaan.
Entä se nykyajan muotisana digitalisaatio. Oliko mun pakko vaan ympätä se avaussanoihin, kun kerran vastaan pankissa rahahuollon lisäksi digitalisaatiosta? EHKÄ.
Kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi 1999, ostin ensimmäisen kinojärkkärini. En ostanut sitä käteisellä, maksoin sen digitaalisella liikepankkirahalla eli pankkikortilla. Muutamaa vuotta myöhemmin, kun menin EKP:hen hommiin, ostin ensimmäisen digikamerani. Maksoin sen käteisellä. Frankfurtin Saturnissa ei vieläkään kelpaa visat/mastercardit. Kaupan ulkopuolella oli ja on kyllä edelleen ystävällisesti automaatti, niin kuin aika monessa muussakin kadunkulmassa Saksassa – terveisiä vaan Automatian edustajalle!
Mitä siis tapahtui? Kun valokuvaaminen digitalisoitui, analogisoituiko maksaminen? Ei toki. Monissa maissa ml. Suomi maksamisen tavat ovat muuttuneet selvästi. Käteisen merkitys maksuvälineenä vähenee koko ajan. En mene tähän sen syvemmälle, sillä osastopäällikkö Päivi Heikkinen pitää klo 17 alkaen luennon maksamisen muutoksista.
Samaan aikaan kun käteisen käyttö maksuvälineenä on pudonnut merkittävästi, käteisen kysyntä on jatkanut trendinomaista kasvuaan. Kun ostin ensimmäisen digikamerani 2003, eurosetelistö oli reilut 300 miljardia –nyt 15 vuotta myöhemmin se on nelinkertainen noin 1 200 miljardissa eurossa.
Käteinen, tai raha ylipäätään, on maksuväline ja arvon säilyttäjä. Jos käteisen maksuvälinekäyttö supistuu vauhdilla, mutta samanaikaisesti käteisen määrä kasvaa selvästi yli nimellisen BKT:n kasvuvauhdin, täytyy sen muille ominaisuuksille olla kasvava tarve. Käteinen vaikuttaakin nykyisin olevan enenevässä määrin arvon säilyttäjä. Miksi näin?
Rahapolitiikan pitkänlinjan ammattilaisena tykkään katsoa asiaa subjektiivisesti omien silmälasieni läpi.
Jos käteinen on aiempaa parempi arvonsäilyttäjänä, hintavakauteen tähtäävän rahapolitiikan täytyy olla onnistunut. Maailmassa, jossa inflaatio on nopeaa ja epävakaata, ei käteisen kysynnässä nähdä tällaista, reaalimääräistä kasvua.
Tätä logiikkaa ei ikävä kyllä voi nähdä kehuna muille talouspolitiikan lohkoille. Jos talouskasvun tasapainottava luonnollinen korko olisi talouden rakenteita uudistamalla saatu pysymään merkittävästi nykyistä korkeammalla, käteisen vaihtoehtoiskustannus olisi nykyistä korkeampi ja siten sen kysyntä olisi pysynyt matalampana.
Vaihtoehtoisesti, jos pankit nähtäisiin kaikkialla 100%:n turvallisina rahansijoituspaikkoina, ei tarvetta siirtyä käteiseen pitäisi syntyä epävarmoinakaan aikoina.
Näin ajatellen, voiko pankkiunionin loppuun saattaminen talletussuojineen päivineen yhdessä onnistuneiden talouden dynamiikkaa parantavien rakenneuudistusten kanssa johtaa käteisen kysynnän hiipumiseen myös arvonsäilyttäjänä?
Pitääkö meidän nyt sitten olla huolissaan? Jos liikkeessä olevan setelistön määrä romahtaa sen takia, että maailmasta on tullut dynaamisempi ja turvallisempi, niin romahtakoon.
Muutamassa vuodessa harrastevalokuvaus digitalisoitui täysin – tai sanotaanko että lähes täysin – terveiset Suomen Pimiötaiteilijat ry:n edustajalle.
Maailma muuttuu myös käteisen ympärillä – digitalisaatio etenee. Tulemme kuitenkin keskuspankista varmistamaan, että kävi muutoin miten kävi, keskuspankkirahalla maksaminen on jatkossakin vaihtoehto yleisölle. Cash tulee jatkossakin olemaan happy!
Lopuksi takaisin itse näyttelyyn…
CashEssentials halusi osaltaan saada selville mitä käteiselle tapahtuu tulevaisuudessa. Se pyysi Wipplayta kartoittamaan tilanteen valokuvakilpailulla, joka tuo rahasta esiin käsin kosketeltavan muodon.
CashEssentials on riippumaton organisaatio, joka toimii keskustelufoorumina maksamiseen ja rahajärjestelmiin liittyvissä kysymyksissä. Wipplay on puolestaan ranskalainen valokuva-alan startup-yritys.
Next we’ll hear views by Victoria Dijakovic from Cash essential and Vincent Jaunet from Wipplay. Please Victoria, the floor is yours.