Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Kuka toimii vastuuttomasti: maksamisen murros ja keskuspankki vastuullisena sijoittajana
ALM-partnersin ajankohtaispäivä
Helsinki, 3.10.2019
Esityskalvot (PDF)
Kuka toimii vastuuttomasti: maksamisen murros ja keskuspankki vastuullisena sijoittajana
Kuka toimii vastuuttomasti? En minä, eikä ainakaan Suomen Pankki.
Meillä ei Pankissa kuitenkaan ole ollut kaiken kattavaa vastuullisuusstrategiaa eikä kokonaisvaltaista vastuullisuusohjelmaa. Emme ole tässä suhteessa yksin. Tilanne on meidän kaltainen valtaosalla eurooppalaisista keskuspankeista, ja maailmanlaajuisestikin vain murto-osalla kollegoistamme kestävän kehityksen edistäminen kuuluu suoraan mandaattiin. Kuitenkin esim. ilmastoriskit voivat vaikuttaa laajastikin meidän politiikkatavoitteisiimme kuten rahoitusjärjestelmän vakauteen.
Kokonaisvaltaisen ohjelman puuttumisesta huolimatta me Suomen Pankissa koemme sisäistäneemme vastuullisen toiminnan merkityksen, ja jaamme EKP:n tulevan pääjohtajan Christine Lagarden näkemyksen, jonka mukaan ilmastoriskien ja ympäristönsuojelun tulisi olla osa jokaisen organisaation toiminta-ajatusta.
Vaikka vastuullisuuskysymykset näyttävät nousevan keskuspankkien agendalle ilmastonmuutostyön kautta, vastuullisuuden taloudelliset ja sosiaaliset ulottuvuudet ovat aina korostuneet ydintoiminnassamme. Politiikkatyöhön sisältyvä yhteiskunnallinen vastuullisuus tulee meille sisäänrakennettuna lakisääteisille tehtävillemme asetettujen tavoitteiden täyttämisen myötä.
Suomen Pankin tehtävänä on osaltaan huolehtia hintatason vakaudesta, maksujärjestelmien turvallisuudesta ja rahoitusjärjestelmien luotettavuudesta. Näin edistämme kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja viime kädessä suomalaisten hyvinvointia. Olemme osa eurojärjestelmää. Meidän tehtävänämme on myös edistää kestävää kehitystä Euroopassa, kunhan toiminta ei vaaranna hintavakaustavoitteen toteutumista.
Politiikkatyön ohella toteutamme vastuullisuuttamme sillä, että oma toimintamme on järjestetty tehokkaasti ja kestävällä tavalla. Tämä vastuullisuuden ulottuvuus menee kuitenkin ohi tämän päiväisistä teemoistani. Niinpä mainitsen vain esimerkin omaisesti sen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana Pankki on pienentänyt hiilidioksidipäästöjään noin 40 %.
Suomen Pankki on olemassa suomalaisia varten ja siksi kaikki sidosryhmien kanssa tehtävä yhteistyö on meille tärkeää. Oma toimintamme perustuu pitkälti tutkittuun tietoon, ja koemme tehtäväksemme tuoda taloustieteellistä tutkimusta laajemmin kotimaiseen keskusteluun ja erityisesti poliittisen päätöksenteon tueksi. Suomenpankkilaiset ovatkin läsnä useilla eri foorumeilla keskustelijoina ja jakavat tietoa tasapuolisesti. Tämän sekä se, että Suomen Pankki osaltaan edistää suomalaisten talousosaamista on osa yhteiskuntavastuumme toteuttamista.
[SLIDE 4. Suomen Pankin neljä ydintoimintoa (rahapolitiikka)]
Kuljetaan yleisestä kohti yksityiskohtia. Me Suomen Pankissa jaottelemme toimintamme neljään ns. ydintoimintaan. Niitä ovat rahapolitiikka, rahoitusvakaus, markkinaoperaatiot ja maksaminen. Esitykseni keskittyessä pääosin kahteen jälkimmäiseen toimintoon, kuvaan ensin kahta ensimmäistä keskeistä politiikkatoimintoamme muutaman esimerkin avulla.
[SLIDE 5. Hintavakaus: euroalueen inflaatiokehitys]
EKP:lle asetettiin jo Maastrichtin sopimuksessa 1990-luvun alussa ensisijaiseksi tavoitteeksi hintavakaus. Miksi? Syitä päätökselle on lukuisia. Mainitsen niistä tässä kolme mielestäni keskeistä: i) hintainformaatio, ii) tulojen- ja varallisuuden jakautuminen sekä iii) riskilisät.
Kun yleisen hintatason kehitys on helposti ennakoitavaa, ei ihmisten eikä yritysten tarvitse huomioida inflaatiota kulutus- ja investointipäätöksiä tehdessään. Sattumanvaraiset inflaation heilahtelut kohtelevat kaltoimmin niitä väestön osia, joiden keinot suojautua ovat heikoimmat. Näihin kuuluvat erityisesti henkilöt, joiden omaisuus on pitkälti käteisenä ja muissa sen kaltaisissa omaisuuserissä. Mitä voimakkaammin inflaatio vaihtelee, sitä suuremman kompensaation sijoittaja tarvitsee korvaukseksi tuottoonsa liittyvästä epävarmuudesta. Tämä osaltaan kasvattaa reaalikorkoa ja alentaa toimijoiden hyvinvointia.
Hintavakauden ylläpito onkin rahaviranomaisen keskeisin tapa toteuttaa yhteiskuntavastuutaan. Viime viikolla edesmennyttä Suomen Pankin pitkäaikaista ekonomistia, Pentti Forsmania, lainatakseni: ”hintavakaus on köyhän paras kaveri”.
Viime vuosina, finanssikriisin jälkeen, taloudessa on ollut runsaasti vapaata kapasiteettia ja samanaikaisesti talouskasvun tasapainottava luonnollinen reaalikorko on laskenut trendinomaisesti. Näiden tekijöiden seurauksena rahapolitiikan mitoitus on ollut poikkeuksellisen keveää, ja rahapolitiikassa on otettu käyttöön epätavanomaisia toimia – kuten negatiiviset ohjauskorot ja laajamittaiset arvopaperiostot.
Varallisuusarvojen muutokset ovat yksi poikkeuksellisten toimien vaikutuskanavista. Tämän vuoksi kevyttä rahapolitiikkaa on moitittu kansalaisia eriarvoistavaksi. Toisaalta kevyen rahapolitiikan tukemana euroalueen talouskasvu on tuottanut toimien käytössäoloaikana toistakymmentä miljoonaa uutta työpaikkaa euroalueelle. Kyllä tästäkin näkökulmasta hintavakauteen tähtäävää rahapolitiikkaa on voinut pitää köyhän parhaana kaverina.
Siirrytään seuraavaan keskuspankkitoiminnan ydintehtävään – rahoitusvakauteen. Kuinka toteutamme vastuullisuutta tällä saralla?
[SLIDE 6. Suomen Pankin neljä ydintoimintoa (rahoitusjärjestelmän vakaus)]
Rahoitusjärjestelmän vakauden edistäminen ja rahoituksen välittymisen varmistaminen ovat keskeinen osa Suomen Pankin yhteiskuntavastuuta: luotettava rahoitusjärjestelmä on edellytys kestävälle talouskasvulle, työllisyydelle ja investoinneille. Nämä osaltaan lisäävät sosiaalista ja taloudellista hyvinvointia yhteiskunnassa.
Rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta huolehtiminen on löytynyt laista Suomen Pankista jo pitkään. Kuitenkin vasta finanssikriisi nosti pankkien likviditeettiin, pääoma-asteisiin ja velkaantumiseen laajemminkin liittyvät kysymykset (uudelleen) keskuspankkipolitiikan keskiöön.
Rahoitus on talouden verisuonisto. Sen välittymisestä on pidettävä huolta. EU:n pääomamarkkinaunionihankkeesta huolimatta rahoituksen välittyminen on euroalueella edelleenkin kovin pankkikeskeistä. Niinpä pankkien toimintakyvyn varmistaminen vastaa ihmisellä sydämen kunnosta huolehtimista. Finanssikriisin paljastamiin rakenteellisiin heikkouksiin on vastattu erityisesti nostamalla pankkien vakavaraisuutta ja tehostamalla niiden säätelyä.
Talouskehitys ja inflaationäkymät ovat vaatineet pitkään jatkunutta ja edelleen jatkuvaa poikkeuksellisen kevyttä rahapolitiikkaa ja keveitä rahoitusoloja. Tällaisten ennen kokemattomien olosuhteiden, esim. vuosia jatkuneiden negatiivisten nimelliskorkojen, kaikkia sivuvaikutuksia ei voida täysin ennakoida. Kuitenkin on selvää, että runsas likviditeetti voi kasautuessaan aiheuttaa paikallisia hintakuplia. Tällaista kehitystä voidaan pyrkiä ehkäisemään makrovakauspolitiikalla.
Finanssikriisin jälkeen makrovakausvälineitä onkin otettu käyttöön ympäri maailmaa. Suomessakin tähän sarjaan kuuluu mm. asuntojen vakuusarvoon suhteutettu velkakatto. Toissapäivänä valtiovarainministeriön johdolla toiminut työryhmä, jossa Suomen Pankki oli keskeisesti mukana, suositti useita uusia työkaluja makrovakaustoimijoiden käyttöön. Työkalupakin täydentäminen esitetysti onkin tapa varmistaa vastuullisten viranomaisten kykyä hoitaa yhteiskuntavastuutamme.
[SLIDE 7. Velkaantumisen ja maksuvaikeuksien seurauksista]
Rahoitusvakaudesta huolehtiminen on siis yksi keskeisiä tapoja Suomen Pankille toteuttaa vastuullista politiikkaa. Mutta meillähän on jo pankkivalvonta, joka pyrkii varmistamaan pankkien toimintakyvyn. Miksi vielä sen päälle pitäisi kantaa erityistä huolta velkaantumisesta? Oheinen kuvio yksinkertaistaa kehityskulkua, jolla yksityisten henkilöiden velkaantuminen vahvistaa makrotalouden syklejä.
Talouskasvun hidastuminen tai korkojen nousu vaikeuttavat velkaantuneiden kotitalouksien asemaa. Käytettävissä olevien tulojen laskiessa velkaa kyllä hoidetaan, mutta kulutusta ja investointeja pienennetään. Tämä puolestaan johtaa tavaroiden ja palveluiden kysynnän supistumiseen, mikä edelleen heikentää talouskasvua ja pankkien kykyä luotottaa taloutta. Tällaisten kehityskulkujen hillitsemiseksi makrovakauspolitiikka on noussut myös keskuspankin toiminnan polttopisteeseen.
Perinteisen rahoituksen välittymisestä huolehtimisen rinnalle SP:n rahoitusvakaustoiminnon haasteisiin ovat viime vuosina nousseet ilmastokysymykset. Keskeisimpiä Suomen Pankin toimia ilmastotalkoissa on tunnistaa riskejä, joita ilmastonmuutos voi aiheuttaa rahoitusjärjestelmälle.
[SLIDE 8. Network for Greening the Financial System (NGFS)]
Tähän liittyen Suomen Pankki toimii jäsenenä NGFS-verkostossa. NGFS tulee sanoista Network for Greening the Financial System. Sen tavoitteena on tunnistaa ilmastonmuutoksesta johtuvia riskejä ja lisätä kestävän rahoituksen edellytyksiä.
NGFS on globaali keskuspankkien ja finanssivalvojien yhteenliittymä, joka hakee parhaita tapoja huomioida ilmastoasiat rahoitussektorilla. Ryhmä perustettiin joulukuussa 2017, minkä jälkeen sen toiminta on laajentunut vauhdilla. NGFS:llä on jo 42 jäsentä, ml. EKP, Suomen Pankki sekä Kiinan ja Englannin keskuspankit. Lisäksi tarkkailijoina toimii kahdeksan instituutiota, joihin kuuluvat mm. BIS, World Bank ja OECD.
Ryhmän työ on organisoitu työryhmiin, joissa käsitellään valvonta-asioita, makrotaloutta ja kestävän kehityksen arkipäiväistämistä. Huhtikuussa 2019 ryhmä julkaisi ensimmäisen raporttinsa "A call for action", jossa määriteltiin 6 suositusta, jotka helpottavat keskuspankkien ja valvojien lähestymistä ilmastoriskeihin. Suositukset ovat:
- Ilmastoriskien integrointi rahoitusvakauden seurantaan ja mikrovalvontaan
- Kestävyystekijöiden huomiointi omassa sijoitustoiminnassa
- Datapuutteiden poisto
- Tietoisuuden, teknisen avun sekä tiedonjakamisen lisääminen
- Kansainvälisesti yhdenmukaisen ilmasto- ja ympäristöasioiden tiedonantokäytännön saavuttaminen
- Tuki taloudellisen toiminnan taksonomiatyön kehittämiselle
Suosittelen kiinnostuneille raporttiin tutustumista. (Linkki raporttiin.)
[SLIDE 9. Suomen Pankin neljä ydintoimintoa (maksaminen ja markkinaoperaatiot)]
Seuraavana avaan vastuullisuuttamme kahdessa muussa Suomen Pankin ydintoiminnossa: maksamisessa ja sijoitustoiminnassa.
[SLIDE 11. Eurooppalaisen maksamisen iso kuva: sähköiset maksutavat ovat kasvussa]
Meneillään olevaa maksamisen murrosta voi ymmärtää paremmin, kun katsotaan vuosituhannen alusta tapahtunutta kehitystä.
Kuvassa on esitetty sähköisten maksutapojen kehitys euroalueella vuosina 2000–2018 maksujen kappalemäärillä mitattuna. Sen keskeinen viesti on selkeä: sähköiset maksutavat ovat olleet reippaassa kasvussa.
Korttimaksaminen (sininen käyrä) on kasvanut eniten: se on yli viisinkertaistunut tarkastelujaksolla. Myös tilisiirrot (violetti käyrä) ja suoraveloitukset (harmaa käyrä) ovat kasvaneet.
[SLIDE 12. Eurooppalaisen maksamisen tarkempi kuva: maakohtaiset erot maksutapojen käytössä ovat suuret]
Kuva muuttuu, kun tarkastellaan maksutapoja ja maksuinstrumenttien käyttöä eri euroalueen maissa. Näin tarkasteluna tilanne on huomattavan heterogeeninen, maakohtaiset erot maksutavoissa ovat suuret.
Tilanteen taustalla on pitkälti kuviosta puuttuva maksutapa – käteinen. Ei maksutapahtumien määrä ole Suomessa niin paljon suurempi kuin tämän kuvion perusteella voisi ajatella. Meillä siirtyminen käteisestä sähköisiin maksuvälineisiin on vain ollut huomattavasti nopeampaa kuin useimmissa muissa euromaissa. Palaan tähän kohta.
[SLIDE 13. Maksamista muokkaavat vahvat voimat]
Tarkastellaan seuraavaksi maksamisen markkinoita muokkaavia ”vahvoja voimia”. Näihin kuuluu: tekniikan muutos, sääntelyn muutos sekä kuluttajien käyttäytymisen muutos.
Tekniikan muutoksista: mobiili internet on jo nyt muuttanut paljon finanssipalveluiden käyttökokemustamme. Valtaosa pankkiasioinnista hoidetaan jo kännykällä. Tekoäly puolestaan mahdollistaa suurten tietovarantojen ”big datan” entistä paremman hyödyntämisen palveluita suunniteltaessa ja tarjottaessa.
Sääntelyn muutokset: Yhtenäinen euromaksualue SEPA oli keskeinen eurooppalaisen maksamisen kehityshanke. Maksujen ja rahojensiirto euromaasta toiseen on nyt aiempaan verrattuna nopeampaa ja ennen kaikkea huomattavasti halvempaa. Pari viikkoa sitten käyttöön otettiin uudistettu Maksupalveludirektiivi PSD2. Se on tuonut ja tuo maksupalvelualueelle uuden toimijajoukon, ns. kolmannen osapuolen palvelutarjoajat, jotka voivat tarjota asiakkaan suostumuksella hänelle maksun käynnistämispalveluja sekä tilitietopalveluja. Vielä tällaisia toimijoita ja palveluita ei ole markkinoilla suuressa määrin nähty. Joka tapauksessa on odotettavissa, että kilpailu maksamisen alueella kovenee.
Kuluttajien käyttäytyminen on luonnollisesti keskeinen ajuri maksamisen palveluja kehitettäessä. Kuluttajat haluavat maksamiselta reaaliaikaisuutta ja käyttömukavuutta kuten muiltakin digiajan palveluilta. Muutosten tulisi kuitenkin tapahtua turvallisuutta ja luotettavuutta unohtamatta.
Siirrytään seuraavaksi katsomaan maksamisen trendejä.
[SLIDE 14. Maksaminen on pirstaloitunut]
Maksaminen on muuttunut jatkuvasti vähintäänkin muutaman viimeisen vuosituhannen aikana. Meneillään oleva maksamisen murros ei siten ole uusi ilmiö, mutta sen nopeus on. (Linkki puheeseen "Rahoitusmarkkinoiden kivijalat remontissa – viitekorkouudistus vauhdissa" 3.5.2019)
1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka maksaminen tapahtui valtaosin käteisellä tai maksukorteilla. Internetin yleistymisen myötä uudenlaisia maksamissovelluksia alkoi tulla markkinoille, ja tänä päivänä erilaisia sovelluksia on valtavasti. Kysymys kuuluu, miten paljon sovellukset ja palvelut tulevat konvergoitumaan, sillä nykytilanne voi olla vaikea niin kuluttajille kuin kauppiaillekin.
Toisaalta, vaikka maksamisapplikaatioiden määrä on räjähtänyt, niin niiden takana toimivat maksujärjestelmät ovat vielä pitkälti perinteiset: uusien applikaatioiden tuottamat maksut kulkevat vielä pitkälti perinteisinä tilisiirtoina ja korttimaksuina.
[SLIDE 15. Tulevaisuuden maksaminen]
Suomen Pankki haluaa toimia katalysaattorin asemassa siten, että markkinaehtoinen kehitys tuottaisi koko yhteiskunnan kannalta tehokkaat maksuratkaisut. Maksuneuvosto on tärkeä kansallinen yhteistyöelin vähittäismaksamisen kehittämisessä.
Maksuneuvoston pöydällä olevat haasteet näkyvät kuviosta yhdellä silmäyksellä. Ne liittyvät maksamisen markkinoiden pirstaloitumiseen, jota kuvasin aiemmin. Maksaminen muuttuu koko ajan myös reaaliaikaisemmaksi. Meillä Suomessakin toimii Siirto ja MobilePay, ja eurojöärjestelmän oma pikamaksujärjestelmä TIPS ottaa kokoajan uusia askeleita.
Maksaminen häipyy ostotapahtumassa taustalle, kun Uber- ja Netflix -tyyppinen ostaminen ja maksaminen yleistyvät. Korttitiedot annetaan kertaalleen palveluntarjoajalle, ja siitä eteenpäin tilataan ruokaa tai matkustetaan tai ladataan elokuvia ja maksaminen tapahtuu automaattisesti taustalla.
Osaltaan nämä trendit nostavat esiin ”uudenlaisen talouslukutaidon” tarpeen. Setelien loppuminen lompakosta ei enää toimi fyysisenä budjettirajoitteena ja pankkitilinsaldokin hupenee lähes automaattisesti ilman uusia ostoja. Tarvitaan riittävää talousosaamista, jotta oman talouden hallinta toimii myös digiaikana. Talousosaamista tuleekin edistää yhteistyössä kaikkien siihen kytkeytyvien eri sidosryhmien kanssa: koulut, pankit, järjestöt ja relevantit viranomaiset (ml. Suomen Pankki).
Samaan aikaan viranomaisten tulee huolehtia siitä, että sääntely takaa maksamisen riittävän turvallisuuden ja luotettavuuden, mutta myös ettei innovaatioita tukahduteta.
Viimeinen elementti maksamisessa liittyy tunnistamiseen: kuinka PSD2:n edellyttämä vahva tunnistaminen saadaan toteutettua sujuvasti mutta kattavasti.
[SLIDE16. Suomessa käteisen käyttö maksamisessa on laskenut samalla kun korttien käyttö on kasvanut]
Käteinen on Suomen Pankin oma tuote. Mikä rooli käteisellä on maksamisen murroksessa? Viekö kehitys kohti maailmaa ilmaa käteisrahaa?
Sähköinen maksaminen syrjäyttää käteistä maailmanlaajuisesti. Nopeinta kehitys on ollut Pohjoismaissa, erityisesti Ruotsissa. Toisaalta, kun tulin Suomen Pankkiin ensi kertaa töihin vuonna 1995, käteistä oli kierrossa noin 2 % suhteessa Suomen bruttokansantuotteeseen ja markkinoille oli juuri tuotu Avant kortti – uudenlainen sähköinen lompakko. Tuolloin minulle kerrottiin, että käteinen poistuu Suomesta 5-10 vuoden kuluessa. Avant kortti, avant card taisi kuitenkin olla hieman liian avantgarde. Nyt, neljännesvuosisata myöhemmin, Suomen Pankin taseessa on käteistä määrä, joka suhteutuu noin 7 %:iin BKT:stamme. Huhut käteisen kuolemasta ovat olleet vahvasti liioiteltuja.
Kuitenkin, kuten kuviossa näkyy sinisellä käyrällä, viime vuonna vähittäismaksuista jo 80 % hoidettiin kortilla, kun vuosituhannen alussa osuus oli 30 %. Vaikka kaikkia maksutapahtumia on vaikea saada tilastoinnin piiriin, käteisen käyttö on selvästi vähentynyt ja sen odotetaan vähenevän edelleen.
Vaikka käteismaksut vähenevät, käteinen on kuitenkin tärkeässä roolissa monilla ihmisillä. Selvitysten mukaan 10–15% suomalaisista ilmoittaa käteisen edelleen pääasialliseksi maksutavakseen. Vaikka trendi pois käteismaksamisesta on selkeä, noin 700 000 ihmisen preferenssejä ei saa unohtaa. On tärkeää, että maksamisen murros ei syrjäytä ihmisiä pois arkielämän kannalta tärkeistä palveluista, joissa käteistä pitäisi pystyä käyttämään muiden maksutapojen ohella. Tästä huolehtiminen on osa meidän yhteiskuntavastuutamme.
[SLIDE 18. Suomen Pankin linjaukset käteispalveluiden ylläpitämiseksi]
Suomen Pankki seuraa käteisen käytön kehitystä ja käteisen saatavuutta ja on tänä vuonna julkaissut seuraavat linjaukset riittävien käteispalveluiden varmistamiseksi Suomessa. Ensiksi, pankit ovat luottolaitoslain mukaan velvollisia huolehtimaan asiakkaidensa peruspankkipalveluiden toteutumisesta, ja oikeus nostaa ja tallettaa käteistä tililleen on yksi keskeisimpiä peruspankkipalveluja. Käytännössä tämä tarkoittaa käteisnostojen osalta sitä, että vaikka kauppa oston yhteydessä mahdollistaisikin käteisnoston johonkin summaan asti, palvelu ei kuitenkaan korvaa peruspankkipalveluksi tarkoitettua käteisnostomahdollisuutta. Jos pankki ei itse tuota tätä palvelua, sen on vähintään sopimusteitse varmistettava, että asiakkailla on riittävät palvelut käytössään.
Toiseksi, asiakkailla on oltava oikeus tehdä tililtään kohtuullinen määrä ilmaisia käteisnostoja. Jos lakisääteisesti edellytetään, että palkat ja etuudet maksetaan pankkitilille, täytyy ihmisen saada ne sieltä haltuunsa muutenkin kuin kuluttamalla. Pankkitilillä olevat varat ovat juridisesti pankin velkaa asiakkaalle – velan perimisestä ei kai pitäisi joutua maksamaan?
Kolmas linjauksemme koskee pienyritysten ja yhdistysten rinnastamista yksityisasiakkaisiin käteispalveluissa. Nykyisen lain tulkinnan mukaan kuluttaja-asiakkaaksi rinnastetaan yrittäjä, jonka tilitapahtumista alle puolet liittyy yritystoimintaan.
Mainitsin aiemmin, että monista päivittäistavarakaupoista on mahdollista nostaa käteistä ostosten yhteydessä, jos kaupan vaihtokassassa on riittävästi rahaa tätä varten. Monella pienellä paikkakunnalla tämä voi helpottaa elämää huomattavasti, kun pankkiin tai automaatille on pitkä matka. Lisäksi kauppa itse voi tällä toiminnalla säästää käteisen käsittelykuluissaan. Käteistä kaupan kassalta -palvelu ei kuitenkaan toteudu tasapuolisesti, jos kaikki päivittäistavarakaupan toimijat eivät toteuta palvelua samalla tavalla. Neljäs linjauksemme liittyykin siihen, että käteistä kaupan kassalta tulisi olla tasapuolisesti kaikkien asiakkaiden saatavilla.
Viidentenä periaatteena näemme, että käteismaksu tulisi hyväksyä yhdeksi maksutavaksi ainakin silloin, kun kyseessä on kansalaisten hyvinvoinnin kannalta merkittävä palvelu. Käteinen on laillinen maksuväline, joka siirtää rahan reaaliajassa maksajalta maksun saajalle ilman sähköisiä laitteita, järjestelmiä tai provisioita. Näin se kirittää yksityisen sektorin tuottamia maksupalveluita. Lisäksi käteinen on edelleenkin yleisesti käytetty maksutapa ja ainoa varajärjestely sähköisen maksamisen vakavissa häiriöissä.
[SLIDE 19. Vastuullisuus sijoitustoiminnassa]
Esitykseni viimeisenä teemana läpikäyn Suomen Pankin vastuullisuutta sijoitustoiminnassa.
[SLIDE 20. Miksi Suomen Pankki harjoittaa sijoitustoimintaa?]
Jotta voi ymmärtää miksi sijoitamme niin kuin sijoitamme, täytyy ymmärtää miksi teemme sijoitustoimintaa ja miksi ylipäätään toimimme markkinoilla. Avaan tätä asiaa eurojärjestelmän yksinkertaistetun taseen avulla.
[SLIDE 21. Eurojärjestelmän taseen lähtökohta]
Vaikka seteleiden käyttö maksuvälineenä supistuu koko ajan, ei setelikysyntä ole pienentynyt. Päinvastoin eurokäteistä on nyt liikkeessä enemmän kuin koskaan, noin 1250 miljardia euroa.
[SLIDE 22. Pelkistetty keskuspankkitase]
Liikepankit vastaavat yleisön setelikysyntään hankkimalla tarvittavat setelit keskuspankista. Keskuspankki puolestaan veloittaa liikkeeseen laskettavien setelien arvon niitä hakevien pankkien keskuspankkitileiltä. Liikepankkien keskuspankkitilien saldojen yhteismäärää kutsutaan pankkijärjestelmän likviditeetiksi. Koska pankeilla ei lähtökohtaisesti ole positiivista saldoja keskuspankkitileillään, pitää niiden lainata tarvittava rahamäärä keskuspankista. Näissä likviditeettioperaatioissa sovellettava lainakorko (perusrahoitusoperaatioiden korko) on normaalisti se ohjauskorko, joka muodostaa lähtöpisteen rahamarkkinakoroille.
[SLIDE 23. Setelistön ohella likviditeetin kysyntää kasvattavat mm:
vähimmäisvarantovelvoitteet ja valtioiden keskuspankkitilit]
Setelistön lisäksi likviditeetin kysyntää aiheuttaa moni muukin keskuspankkitaseen velkaerä. Tärkeimpinä mainittakoon pankkien vähimmäisvarantovelvoitteet ja valtioiden keskuspankkeihin tallettamat varat. Euroalueella likviditeettikysyntää kasvattavien erien yhteismäärä on noin 2 700 miljardia euroa.
[SLIDE 24. Likviditeetin kysyntä tyydytetään valuuttavarannoilla, arvopapereiden omistuksilla ja luotto-operaatioilla]
Kaikki keskuspankin arvopapereiden ja muiden omaisuuserien (esim. kulta) ostot lisäävät pankkijärjestelmän likviditeettiä, sillä keskuspankki maksaa ostoksensa ”luomalla likviditeettiä” eli kasvattamalla liikepankkien keskuspankkitilien saldoja. Kun pankkien likviditeettikysyntä ylittää keskuspankkien rahoitusvarallisuuden ja rahapoliittisten suorien kauppojen kautta syntyneen likviditeetin tarjonnan, täytetään puuttuva osa luotto-operaatioilla.
[SLIDE 25. EKP:n ohjauskorot ja 3kk euribor]
Oheisesta kuviosta nähdään kuinka perusrahoitusoperaatioiden korko ohjasi keskeisiä rahamarkkinakorkoja ennen finanssikriisin alkua 2008.
[SLIDE 26. Finanssi- ja velkakriiseissä varat dominoivat velkoja: likviditeettivajeesta likviditeetti ylijäämään]
Joissakin tilanteissa keskuspankki kasvattaa likviditeetin tarjonnan yli pankkien luontaisen likviditeettikysynnän. Tällöin pankkien keskuspankkitileillä on rahaa enemmän kuin vähimmäisvarantovelvoitteet edellyttävät, eli pankkijärjestelmässä on ylimääräistä likviditeettiä. Eurojärjestelmässä näin tapahtui ensikertaa finanssikriisin alkuvaiheessa, kun keskuspankit alkoivat tarjota pankeille pitempikestoista rahoitusta. Eurojärjestelmän aloitettua laajamittaiset rahapoliittiset ostot vuonna 2015, pankkijärjestelmän ylimääräinen likviditeetti kasvoi entisestään, eivätkä pankit ole enää vuosiin tarvinneet keskuspankkiluottoja tyydyttääkseen likviditeettikysyntäänsä.
[SLIDE 27. EKP:n ohjauskorot ja 3kk euribor]
Nykytilanteessa eurojärjestelmä ei enää ohjaa rahamarkkinakorkoja luotto-operaatioidensa hinnalla, vaan sillä korolla, jota pankkien ylimääräisille talletuksille maksetaan. Koska pankeille maksettava korko on ollut jo usean vuoden ajan negatiivinen, rahamarkkinakorot ovat painuneet negatiivisiksi varsin laajasti.
[SLIDE 28. Pelkistetty keskuspankkitase]
EKP:n rahapoliittiset arvopaperiostot ovat osa yhteisen rahapolitiikan toimeenpanoa, josta päätökset tekee EKP:n neuvosto. Vaikka kansalliset keskuspankit toteuttavat valtaosan rahapoliittisista ostoista, ei yksittäisellä toimijalla ole juurikaan liikkumavaraa. Yhteisoperaatioissa noudatetaan yhteisiä sääntöjä, jotka juontavat juurensa rahapoliittisista tavoitteista. Kansallisilla keskuspankeilla, kuten Suomen Pankilla, on kuitenkin myös rahoitusvarallisuutta, jonka sijoitustoiminnasta se voi itse päättää omien riski- ja tuottotavoitteidensa sekä vastuullisuusperiaatteidensa mukaisesti.
[SLIDE 29. Suomen Pankin rahoitusvarallisuus]
Suomen Pankin rahoitusvarallisuus tai sijoitustoiminnan piirissä oleva varallisuuden määrä vastaa hieman yli 10 miljardia euroa. Sijoitusvarallisuuteemme lukeutuvat myös Suomen viralliset valuuttavarannot sekä kulta.
Sijoitustoiminnassamme meidän täytyy huomioida varallisuudelle ennalta asetetut pitkälti keskuspankkipolitiikasta juontuvat rajoitteet. Niistä tärkeimmät ovat likvidisyys, turvallisuus ja tuotto. Meidän pitää voida realisoida sijoituksiamme politiikkatarpeisiin, niiden täytyy täyttää ennalta määrittämämme rahaksi muutettavuuden taso. Tämä vaade koskee erityisesti valuuttavarantoon kuuluvia omaisuuseriä.
Kuten taseen pohjalta aiemmin huomasimme, sijoitukset ovat ainakin osin setelistön katteena. Siten lienee selvää, että ne täytyy olla myös sijoitettu turvallisesti.
Likvidisyysvaateen ja turvallisuuden sallimissa puitteissa on oleellista sijoittaa varat tuottavasti ja nykyisin myös vastuullisesti.
Oheisista kuvioista käy ilmi rahoitusvarallisuutemme koostumus melko karkealla jaottelulla.
[SLIDE 30. Vastuullisuuden merkitys sijoitustoiminnassa kasvanut ajassa]
Kuten totesin, keskuspankin sijoitustoiminnan on ensikädessä turvattava sen politiikkatehtävien vaatimukset. Nämä vaihtelevat keskuspankeittain. Esimerkiksi valuuttamääräisten sijoitusten likvidisyysvaade on kiinteää valuuttakurssipolitiikka noudattavalla keskuspankilla huomattavasti korkeampi kuin Suomen Pankin tavoin kelluvan valuutan ympäristössä toimivalla keskuspankilla.
Aiemmin eurooppalaisten keskuspankkien sijoitukset olivat pitkälti päävaluuttojen valtionlainoissa. Varantojen likvidisyysvaade on kuitenkin alentunut euron käyttöönoton myötä. Niinpä sijoitustoimintaa on vuosien saatossa voitu laajentaa vähemmän likvideihin, mutta tuottavampiin varallisuuseriin. Samalla, kun toimintaa on laajennettu esimerkiksi yrityslainoihin, osakkeisiin ja kiinteistöihin, eteen on noussut uudenlaiset ympäristöön ja sosiaaliseen vastuuseen liittyvät kysymykset.
Vaikka Pankilla ei ole ollut koko toiminnan kattavaa laaja-alaista vastuullisuusstrategiaa, sijoitustoiminnassamme sellainen otettiin käyttöön viime vuoden alussa.
[SLIDE 31. Vastuullisen sijoitustoiminnan strategiasta]
Strategian tavoitteena on tukea sijoituspäätösten tekemistä vastuullisuusnäkökulmasta. Vastuullinen sijoitustoimintastrategia pyrkii kattamaan koko varallisuutemme käyttämällä eri sijoitusluokille kuhunkin parhaiten sopivia käytäntöjä.
Suorien sijoitusten korkosalkulle käytetään YK:n asettamiin kriteereihin perustuvaa normiperusteista poissulkustrategiaa. Siinä suljetaan sijoitusavaruuden ulkopuolelle liikkeeseenlaskijat, jotka eivät toimi YK:n Global Compact -aloitteessa määriteltyjen vastuullisen yritystoiminnan periaatteiden mukaisesti. Tällaista toimintatapaa kutsutaan usein normiperusteiseksi screenaukseksi). Sijoitusavaruuteemme kuuluvat liikkeeseenlaskijat analysoi puolestamme ulkoinen vastuullisuuden asiantuntija.
Suomen Pankkiin perustettu vastuullisen sijoitustoiminnan työryhmä päättää analyysiin perustuen sijoitustoiminnan ulkopuolelle jätettävistä liikkeeseenlaskijoista. Poissulkustrategian lisäksi pyrimme tekemään sijoituksia vihreisiin joukkolainoihin green bondeihin muiden tavoitteiden ja rajoitteiden niin salliessa.
Ulkoistetuissa osake- ja kiinteistösijoituksissa Suomen Pankilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yksittäisiin sijoituskohteisiin. Niissä vastuullisuus huomioidaan salkunhoitajavalintaa tehtäessä. Lisäksi olemme aktiivisessa vuorovaikutuksessa salkunhoitajien kanssa sen varmistamiseksi, että vastuullisuus tulee huomioitua myöhemminkin.
ESG-indeksejä ei ole käytössä korkosijoitustoiminnassa, koska vastuullisuuden nähdään toteutuvan todellisessa sijoitussalkussa. Osakesijoitukset on tehty maailman suurimpiin indeksituotteisiin, koska niiden kustannukset ovat pienimmät, niissä on paras likviditeetti, eikä SP ole niissä liian suuri yksittäinen sijoittaja.
[SLIDE 32.]
Aloitin toteamalla, että Suomen Pankissa ei ole käytössä kaiken kattavaa vastuullisuusstrategiaa eikä kokonaisvaltaista vastuullisuusohjelmaa.
Näin ainakin eilen, ja ehkä niin voi sanoa vielä tänäänkin, mutta eilen
Suomen Pankin johtokunta päätti käynnistää kokonaisvaltaisen vastuullisuusohjelman laatimisen osana ensi vuodelle laadittavaa 2020 toiminnansuunnittelua.
Samoin sijoitustoiminnasta vastaavana johtokunnan jäsenenä olen käynnistänyt toimet, jotka tähtäävät siihen, että voisimme sitoutua YK:n PRI eli Principles for responsible Investments normistoon lähikuukausien aikana.
Näin lienee selvää, että tiedostan, ettei vastuullisuus ruutu tavoite- ja tulosmittaristossa, jonka ruksimalla voi alkaa hymyillä. Vastuullisuus on osa jatkuvaa työtämme, jossa meidän tulee kehittyä nyt ja aina. Jos ja kun rima ylittyy, sitä vain pitää hilata ylöspäin. Kiitos.