Johtokunnan jäsen Tuomas Välimäki
Suomen Pankin rahamuseo
Väärää rahaa! -näyttelyn avajaiset, Helsinki 18.6.2019
Hyvät kuulijat, tervetuloa rahamuseon uuden näyttelyn avajaisiin.
Käykö käteinen -valokuvanäyttely sulkeutui näissä tiloissa kesäkuun alussa. Nyt jatkamme monopolituotteemme eli käteisen esittelyä uudella teemalla. Tai itse asiassa emme oikeastaan pysy enää meidän oman tuotteemme parissa, sillä väärän rahan on yleensä tehtaillut joku muu kuin keskuspankki tai keskuspankin käyttämä setelipaino. Sanoin yleensä, sillä väärän rahan historiaan mahtuu kyllä sellaisiakin tapauksia, joissa rahat on tehtailtu ihan virallisia painoja käyttäen. Käyn seuraavaksi läpi muutaman näyttelyn teemaan rahaan, väärään rahaan ja luottamukseen liittyvän anekdootin avulla.
Rahan väärentämisellä on lähes yhtä pitkä historia kuin rahalla itsellään. Tunnetaanhan väärennöksiä jo ensimmäisten rahojen, Lyydian kolikkojen, parista.
Vaikka raha ei olekaan suomalainen keksintö, voi olla vaikea löytää toista maata, jonka perimässä rahan väärentämisellä on yhtä perustava merkitys kuin meillä – ainakin, jos runoilija Paavo Haavikon teoria pitää paikkansa. Juha Tarkan johdattamana haluan muistuttaa Haavikon runoelmasta ”Kaksikymmentä ja yksi”, jossa hän esittää Kalevalan sampomyytistä version, jonka mukaan Sampo olisi ollut väärän rahan lyömiseen käytetty kone, meisti, jonka Kalevan miehet kävivät soutamalla Bysantista ryöstämässä.
Tämä teoria on meille tuttu myös Haavikon Rauta-ajasta. Jos ajatellaan, että teoria pitäisi paikkansa, niin iso osa suomalaista mytologiaa perustuu haaveeseen rikastua valmistamalla vääriä bysanttilaisia rahoja. Toisaalta Haavikon runossa, samoin kuin Kalevalassa, Väinämöinen ja hänen toverinsa eivät saa Sampoa kuljetettua kotiin Kalevaan, vaan se särkyy paluumatkalla ja uppoaa mereen. Tästä on, ainakin Haavikon teoriaa seuraten, luettavissa moraalinen opetus siitä, miten rahan väärentämiseen perustuvat hankkeet ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Ja rahaväärennöksethän epäonnistuvat aina – tai ainakin me tunnemme vain ne tapaukset, jotka ovat epäonnistuneet.
Jos Sampo oli väärän rahan lyömisen mahdollistava laite, ei sen toiminta perustunut kolikkojen aikakaudella yleisimpiin väärennös- ja huijaustapoihin. Näitä olivat arvottomampien materiaalien sekoittaminen jalometalleihin sekä kolikoiden keventäminen jalometallin määrää pudottamalla (esim. hiomalla tai kuluttamalla kolikkoja).
Seteleiden osalta kopiointi lienee yleisimmin käytetty tapa tuottaa väärää rahaa, mutta muutamat menestyneimmät, siis väliaikaisesti tuottoisimmat, tapaukset liittyvät aidon rahan laittomaan tuottamiseen à la Haavikon Sampo.
Viime viikolla EKP:n neuvoston kokouksessa Vilnassa portugalilainen kollegani muistutti minua viimevuosisadan alkupuoliskolla vaikuttaneesta maanmiehestään Alves dos Reisista. Reisin suunnitelma oli yksinkertainen ja se perustui väärennöksiin, mutta sopimusväärennöksiin, ei suoraan rahaväärennöksiin.
Reis sai selville Banco de Portugalin käyttämän painon, ja lavastetun dokumentaation avulla hän sai vakuutettua painotalon siitä, että toimii aidolla asialla. Huijaus jatkui onnistuneesti lähes vuoden ajan siitä huolimatta, että painotalo oli huomannut tilauksen sisältävän sarjanumeroita, joilla se itse oli jo aiemmin tuottanut seteleitä!
Reis sai näitä aitoja, joskin väärin perustein tuotettuja 500 escudon seteleitä 200 000 kappaletta. Niiden arvo vastasi lähes prosenttia Portugalin silloisesta BKT:sta.
Mitä Reis teki rahoillaan? Osan hän pesi kultaan sidotuiksi ulkomaisiksi valuutoiksi, osan pienempiin escudodenominaatioihin ja osa meni omaan ja kumppaneiden käyttöön. Rahoilla Reis hankki mm. Palacio do Menino de Ouron, useita maatiloja, taksilaivueen ja huomattavan määrän koruja vaimolleen.
Huijauksen viimeinen ja mielestäni nokkelin osuus oli tavoite hankkia rahoilla määräävä markkina-asema Banco de Portugalista eli tuolloin yksityisestä Portugalin keskuspankista. Jos Reis onnistuisi pyrkimyksessään, hän kykenisi hoitamaan koko juonensa lopullisesti pois päivänvalosta.
Kuinka kaikki päättyi? Lyhyestä virsi kaunis. Lopulta sanomalehden, jota Reis ei saanut tuoreilla rahoillaan hankittua, tähtireportteri onnistui paljastamaan huijauksen. Reis sai 20 vuotta vankeutta. Painotalo Waterlow & sons ajautui vaikeuksiin, joista se ei koskaan täysin tointunut. Vaikka Banco de Portugal veti kaikki viisisataset liikkeestä 20 päivän aikana, escudon ulkoinen arvo ja luottamus Portugalin hallintoon romahti. Tällä rahakriisillä saattoi siten hyvinkin olla merkittävä osuus muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtuneeseen sotilasvallankaappaukseen, Portugalin ensimmäisen tasavallan kaatumiseen ja maan ajautumiseen diktatuuriin, joka kaatui vasta 1970-luvulla.
Voi olla, että laitoin tuossa historiantulkinnassani vähän mutkia suoriksi, mutta selvää on, että rahalla on väliä, etenkin väärällä rahalla.
Rahan arvo perustuu luottamukseen ja luottamuksen menettämisen seuraukset voivat olla dramaattiset. Niinpä väärennösten ja huijausten ehkäisyyn on aina kiinnitetty erityistä huomiota.
Nykyisissä euroseteleissä on huomattava joukko korkean teknologian turvatekijöitä. Toimistopäällikkö Jussi Kangas ja seteliasiantuntija Olli Vehmas kertovat klo 17 alkaen miten euroaikana taistellaan seteliväärennöksiä vastaan. Sen verran voin kuitenkin jo etukäteen valottaa, että Suomessa on väestöön suhteutettuna vähiten väärennöksiä liikkeellä.
Ennen huippuunsa vietyjen turvatekijöiden aikakautta jotkut väärennösten ehkäisyyn käytetyt menetelmät olivat nykymittakaavassa vähintäänkin brutaaleja. Väärennöksiä ei tarvitse etsiä niin paljoa, jos niiden tehtailua kyetään rajoittamaan ennalta. Yksi keino rajoittaa väärentämisestä saatavaa nettohyötyä on koventaa kiinnijäämisestä seuraavaa rangaistusta. Suomessakin oli ainakin muodollisesti käytössä hirttotuomio rahanväärentäjille aina 1870-luvulle saakka. Tämä oli kuitenkin varsin maltillinen rangaistus, jos sitä vertaa Thomas ja Anne Rogersin kohtaloon lokakuussa 1690.
Pariskunta tuomittiin tuolloin 40 hopeakolikon leikkaamisesta. Anne vain poltettiin elävältä, mutta Thomasin rangaistus tunnetaan englanniksi nimeltä ”hanged, drawn and quartered”. Minä en halua tässä lähteä sen tarkemmin kuvaamaan, mitä tuo rangaistus pitää sisällään.
Nykyisenä Fiat -rahan aikakautena luottamus on edelleen rahatalouden keskeisin asia. Rahaväärennökset eivät ole tällaisen ”katteettoman” rahan suurin uhka. Suurin uhka on rahamäärien laillinen paisuttaminen ja siitä seuraava inflaatio. Eurojärjestelmän rakenteet on luotu malliin, jolla inflaation rahanarvoa syövä voima on onnistuneesti suitsittu koko vuodesta 1999 alkaneen aikakauden ajan. Joidenkin makuun vähän liiankin onnistuneesti, sillä pohjahintainflaatio on alittanut kuluttajahinnoille asetetun tavoitteen jo vuosien ajan.
Vaikka euro on tarkka arvon mitta, luotettava maksuväline ja vähintäänkin loistava arvon säilyttäjä, väärää rahaa näyttely muistuttaa meitä siitä, ettei tällainen asiantila ole luonnonlaki, vaan se vaatii ponnisteluja keskuspankilta. Tämän lisäksi näyttely on täynnä mielenkiintoisia tarinoita ja anekdootteja, joista kaikki eivät näy paljaalla silmällä. Kun käytte vitriineitä läpi, teidän on helppo päätellä mitä seteleitä on kansan suussa kutsuttu Viipurin viisisatasiksi. Kansa kyllä tekee omat johtopäätökset erilaisten ilmiöiden ilmansuunnista ilman virallisia todisteitakin.
Sitä ette ehkä arvaa, että osa näyttelyn plansseista meinasi jäädä köyhiksi kun kuvankäsittelyohjelmat eivät suostuneet muokkaamaan euroja. Tilanteen pelastamiseen tarvittiin jälleen kerran museon kuraattorin rajua ammattitaitoa. Voin vain todeta, että onneksi me olemme palkanneet sinut Jaakko. Olisit ilmeisen paha vastustaja, jos olisit kaidan polun tuolla puolen.
Lopuksi on kiitosten aika. Nyt avattavan näyttelyn ovat valmistaneet Vappu Ikonen, Jaakko Koskentola, Jussi Kangas sekä Olli Vehmas. Juha Tarkka ja Antti Heinonen ovat kommentoineet käsikirjoitusta. Rupla- ja markkasetelien väärennöstarinat perustuvat pitkälti Antti Heinosen setelihistoriallisiin tutkimuksiin. Arkkitehti Teemu Taskinen on tehnyt näyttelyn taiton.
Kiitos tekijöille vaivannäöstä, ja kiitos teille kaikille muille mielenkiinnosta. Nauttikaa näyttelystä sekä kohta alkavasta Jussin ja Ollin luennosta.