Pääjohtaja Rehn
Suomen Pankki
Miten euro pärjää epävarmuuden maailmassa?
Työeläkevakuuttajat TELA:n seminaari ”Minne menet, Eurooppa?”
Helsinki, 5.2.2019
(Pdf)
Miten euro pärjää epävarmuuden maailmassa?
Hyvät kuulijat,
Talousnäkymien ylle on nyt kerääntynyt synkkiä pilviä – tai ainakin aiempaa harmaampia. Vielä vuosi sitten talouden suunta näytti hyvältä sekä maailmalla että Suomessa. Ennusteita tarkistettiin parempaan suuntaan.
Vuoden 2018 mittaan talouskehitys osoittautui kuitenkin odotettua vaimeammaksi, ja näkymiä on jouduttu tarkistamaan huonompaan suuntaan. Epävarmuus on lisääntynyt: Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppakiista on kärjistynyt, kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla tunnelma on heikentynyt ja Kiinan talouden näkymät ovat vaimentuneet. Lisäksi Ison-Britannian EU-eroprosessiin ja sen talousvaikutuksiin liittyy suuria epävarmuuksia. Suomessa talouskasvu ja työllisyystilanteen koheneminen ovat toistaiseksi jatkuneet, mutta näkymät ovat meilläkin vaimentuneet.
Onko syytä odottaa uutta taantumaa maailmantaloudessa? Kääntyykö kasvu supistumiseksi? Alkaako Suomessa työttömyys taas lisääntyä?
Taantuma ei nyt näytä todennäköiseltä. Vaikka kasvu on aiempaa hitaampaa, ei hidastuminen ole ollut jyrkkää. Esimerkiksi kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi tammikuun ennusteessaan, että kehittyneiden maiden talouskasvu jatkuu, mutta vaimenee.
Maailmantalouden heikkenemiseen on yhtä kaikki syytä varautua. Jos kehitys osoittautuu nyt odotettua huonommaksi ja inflaationäkymät vaimenevat, keskuspankit ottavat tämän huomioon rahapolitiikassaan.
Myös finanssipolitiikan on syytä odottaa reagoivan. Jos taantuma uhkaisi, voitaisiin julkisia menoja lisätä ja verotusta keventää niissä maissa, joissa tällaiselle finanssipolitiikan keventämiselle on tilaa.
Tilaa finanssipolitiikan keventämiselle on sitä enemmän, mitä paremmassa kunnossa julkinen talous on lähtötilanteessa: elvytysvaraa on siis sitä enemmän, mitä pienempi on alijäämä, mitä pienempi on velka ja mitä parempi on julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys.
Onkin tärkeää, että hyvinä aikoina varaudutaan huonompiin. Tärkeää on myös korostaa pitkän aikavälin näkymien merkitystä. Jos julkinen talous varautuu väestön ikääntymiseen, sen odotetaan kykenevän hoitamaan velkojaan tulevaisuudessakin. Tällöin sillä on enemmän tilaa reagoida tarvittaessa suhdannekehityksen väliaikaiseen heikkenemiseen keventämällä finanssipolitiikkaa.
Talouskehityksen vaimenemisen vaikutukset riippuvat myös rahoitusjärjestelmän toiminnasta. Jos yleinen talouskehitys heikkenee jyrkästi, rahoituslaitosten toiminta saattaa pahentaa tilannetta edelleen, jos niiden toiminta ei ole vakaalla pohjalla.
Tähän haasteeseen vastaa Euroopan pankkiunionin rakentaminen. Se on jo vahvistanut pankkien sääntelyä ja valvontaa. Pankkiunionin viimeistely onkin erittäin tärkeää euroalueen rahoitusvakauden ja siten koko kansantalouden ja työllisyyden kannalta.
* * *
Euroopan keskuspankki ylläpitää rahapolitiikan elvyttävää mitoitusta. EKP on pitänyt korkotason matalana ja tukenut likviditeettiä. Kotitalouksien ja yritykset pankkilainojen korot ovat hyvin matalat.
Keveän rahapolitiikan syy on hintanäkymissä. Inflaatiopaineet ovat pysyneet vaimeina, vaikka tilanne on kohentunut tuntuvasti verrattuna siihen, mikä se oli muutama vuosi sitten deflaation uhatessa.
EKP:n rahapolitiikassa tärkeä rooli on ennakoivalla viestinnällä tulevista toimista. Kun rahapolitiikan strategia tuodaan selkeästi esiin, sillä on vaikutusta inflaatiota koskeviin odotuksiin.
Rahapolitiikan kannalta on tärkeää, että inflaatio-odotukset eivät ankkuroidu liian hitaan inflaation mukaiselle tasolle. Jos näin kävisi, se vaikeuttaisi merkittävästi keskuspankin tehtävää tavoitteen mukaisen inflaation saavuttamisessa. Samalla heikkenisivät vakaan talouskasvun ja suotuisan työllisyyskehityksen edellytykset.
Olen esittänyt omana näkemyksenäni, että EKP:n neuvoston olisi syytä arvioida säännöllisesti rahapolitiikkansa strategiaa. EKP:n rahapolitiikan ensisijainen tavoite on hintavakaus. Tämä tehtävä on perussopimuksiin ankkuroitu, mutta tavoitteen saavuttamisen edellyttämä strategia ei ole kiveen hakattu. Sitä tulisi muovata taloudellinen ympäristö huomioon ottaen. EKP:n rahapolitiikan strategia muodostuu niistä taustaoletuksista, periaatteista ja välineistä, joita EKP hyödyntää pyrkiessään hintavakauden ylläpitämiseen.
EKP:n rahapolitiikan strategiaa tarkennettiin vuonna 2003 eli noin 15 vuotta sitten. Tuolloin nojauduttiin sen hetkiseen taloustieteelliseen tutkimukseen ja noin viiden vuoden mittaiseen kokemukseen yhteisestä rahapolitiikasta.
Rahapolitiikan toimintaympäristö ja välineistö ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi edellisen, vuoden 2003 arvion jälkeen. Rahapolitiikan kannalta keskeinen reaalinen tasapainokorko on laskenut, ja todennäköisyys, että rahapolitiikka törmää uudestaan nollakorkorajaan, on lisääntynyt. Lisäksi euroalue on sitten vuoden 2003 kohdannut finanssikriisin, valtioiden velkakriisin, likviditeettiloukun ja häiriöitä rahapolitiikan välittymisessä.
Aloittamalla strategian säännöllisten arvioiden laatimisen olisimme hyvässä seurassa. Yhdysvaltain, Kanadan, Ison-Britannian ja Ruotsin keskuspankit tarkastelevat säännöllisesti strategiaansa.
Mahdollisimman onnistuneen rahapolitiikan kannalta olisikin hyödyllistä katsoa tuorein silmin niitä tekijöitä, jotka muodostavat strategiamme. Uuden arvion tekeminen olisi hyödyllistä myös riippumatta siitä, tuottaisiko se muutoksia rahapolitiikan strategiaan.
* * *
Edellä toin esiin, että rahoitusjärjestelmän toiminta vaikuttaa siihen, kuinka herkkä euroalueen talous on tulevien häiriöiden suhteen. Laajemminkin rahaliiton rakenteiden kehittäminen on ratkaisevan tärkeää sen vakauden ja sen jäsenmaiden taloudellisen hyvinvoinnin kannalta. Tämä on tullut hyvin selväksi euroalueen talouskehityksessä viimeisten 10 vuoden aikana koettujen ongelmien myötä.
Myös Suomen talouskehityksen kannalta rahaliiton rakenteiden kehittäminen on tärkeää. Suomen talous on verraten pieni ja riippuvainen ulkomaankaupasta sekä muusta kansainvälisestä taloudellisesta kanssakäymisestä. Jos euroalueen talous menestyy ja kehittyy vakaasti, tämä tukee talouskasvun ja suotuisan työllisyyskehityksen edellytyksiä myös Suomessa.
Kun keskustelua rahaliiton rakenteiden kehittämisestä käydään, kysytään usein, miten varmistetaan jäsenmaiden talouspoliittisten päätösten yhteensopivuus rahaliiton vakauden kanssa. Onko syytä luottaa markkinapaineeseen ja -kuriin vai sopimuksiin ja sääntöihin?
Pitääkö esimerkiksi luoda olosuhteet, joissa julkisen velan liiallinen kasvu johtaa varmasti ja nopeasti valtionvelan korkojen nousuun? Päätöksiä ohjaisi vahvasti markkinapaine.
Vai onko finanssipolitiikan sääntöjen käyttäminen parempi keino? Tällöin kukin jäsenmaa sitoutuu sääntöihin, jotka on suunniteltu varmistamaan julkista velkaa koskevien päätösten kestävyys.
Jos halutaan eri olosuhteissa mahdollisimman hyvin toimiva kehikko, tarvitaan molempia. On realismia, että tarvitaan sekä markkinapainetta että yhdessä sovittuja sääntöjä.
Kunkin euroalueen maan talouden tasapainoinen kehitys on ensi sijassa maan omalla vastuulla. Näin on syytä ollakin. Samanaikaisesti tasapainoista kehitystä voivat lisäksi tukea yhteiset vakauttavat rakenteet koskien julkisen talouden hoitamista ja rahoitusjärjestelmää.
Näissä yhteisissä vakuutusluonteisissa järjestelyissä voi aina piillä vapaamatkustamiseen tai liialliseen riskiottoon liittyviä riskejä. Nämä riskit on otettava tarkasti huomioon, kuin yhteisiä rakenteita kehitetään.
Millaisia päätöksiä rahaliiton kehittämiseksi olisi syytä tehdä? Edellä toin esiin pankkiunionin loppuunsaattamisen. Onnistuessaan se pienentäisi pankkijärjestelmän vakautta uhkaavien häiriöiden todennäköisyyttä ja niiden vaikutuksia veronmaksajille.
Pankkiunionin puitteissa on jo luotu yhteinen pankkivalvonta ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Seuraavia askelia tarvitaan yhteisen talletustuojan luomisessa ja kriisinratkaisumekanismin vahvistamisessa. Reilun pelin hengessä tässä on toki lähdettävä riittävän puhtaalta pöydältä koskien niitä pankkien taseissa olevia riskejä, jotka periytyvät pankkiunionia edeltävältä ajalta.
Rahaliiton kehittämisessä tärkeällä sijalla on myös Euroopan vakausmekanismin vahvistaminen. Sille tulee varmistaa tehokkaat päätöksentekomenettelyt ja toimintaedellytykset kaikissa olosuhteissa.
Nykyisen järjestelmän puitteissa päätöksiä, jotka koskevat tiukasti ehdollisen rahoitustuen myöntämistä, voidaan tehdä vain yksimielisesti. Olisi perusteltua, että ne vastedes voitaisiin tehdä vahvistetulla määräenemmistöllä. Nykyinen yksimielisyyden vaatimus tarkoittaa, että mikä tahansa 19 jäsenmaasta voisi omista, jopa asiaan suoraan kuulumattomista syistään pysäyttää päätöksenteon.
* * *
Talouskehityksen vakauden ja menestyksen kannalta vähintään yhtä tärkeitä kuin yhteiset rakenteet ovat myös talouden rakenteet jokaisessa rahaliiton jäsenmaassa. Yksi mahdollinen rakenteellisten uudistusten kohde monessa maassa on eläkejärjestelmä.
Väestön ikääntyessä eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys on varmistettava samalla, kun turvataan eläkkeiden riittävä taso. Yksi keino on eläkkeellejäämisiän sitominen eliniän odotteeseen. Suomen eläkejärjestelmässä tällainen kytkös jo onkin.
Yksi huolestuttava piirre euroalueen viimeaikaisessa kehityksessä on rakenneuudistusten tahdin hidastuminen euroalueen maissa – koskien myös eläkejärjestelmiä. On jopa peruttu sellaisia aiemmin päätettyjä tai suunniteltuja eläkeuudistuksia, jotka olisivat parantaneet järjestelmien kestävyyttä. Näin ei onneksi ole käynyt Suomessa.
* * *
Kansainvälisen talouden kehitys on siis nyt heikkenemässä. Miten voimme varautua tuleviin laskusuhdanteisiin ja kenties torjua niitä? Tänään olen tuonut esille useampia keinoja. Kiteytän ne vielä.
Ensinnäkin ehdottamani rahapolitiikan strategian säännöllinen arviointi voisi parantaa edellytyksiä jyrkkien ja pitkäaikaisten suhdannelaskujen välttämiselle. Tulisi säännöllisesti varmistettua, että rahapolitiikan strategia on aina ajan tasalla, hintavakauden ja kasvun tähden.
Toiseksi julkisen talouden puskureiden luominen hyvinä aikoina antaa tilaa finanssipoliittiselle elvytykselle taantuman uhatessa.
Kolmanneksi rahaliiton rakenteiden vahvistaminen auttaisi vakauttamaan talouskehitystä mm. vähentämällä uhkaa siitä, että rahoitusjärjestelmän haavoittuvuudet voimistaisivat laskusuhdanteita.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, rakenteelliset uudistukset jäsenmaissa voivat pienentää talouskehityksen herkkyyttä erilaisille häiriöille. Eläkejärjestelmä tarjoaa tästä tärkeän esimerkin.
Jos eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys ja eläkkeiden riittävä taso on varmistettu, kotitaloudet voivat luottaa tulevaisuuteen. Edes talouskehityksen heikentyessä niiden ei tarvitsisi varmuuden vuoksi pienentää rahankäyttöään ja siten syventää laskusuhdannetta.
Kun rahoitusmarkkinat voivat puolestaan luottaa eläkejärjestelmän rahoitukselliseen kestävyyteen, säilyy luottamus julkisen talouden kykyyn hoitaa velkojaan. Tällöin finanssipolitiikalla on tarvittaessa liikkumavaraa laskusuhdanteen vaimentamiseen.
Kaiken kaikkiaan, kun vahvistetaan rakenteita ja varaudutaan tulevaan, ei mahdollinen kansainvälinen laskusuhdanne ole yhtä suuri huolenaihe. Kun Eurooppa ja Suomen talous ovat vakaalla pohjalla, talouskehityksen ja työllisyyden heikkeneminen voidaan välttää.
Arvoisat kuulijat, hyvät ystävät,
Kun puhutaan rahaliiton vahvistamisesta, joudutaan väistämättä tekemisiin monimutkaisten teknisten ja juridisten kysymysten kanssa. Rahaliiton vahvistaminen ei kuitenkaan ole luonteeltaan tekninen harjoitus, vaan liittyy läheisesti koko Euroopan unionin tulevaisuuteen.
EU tarvitsee rahaliiton, joka toteuttaa kansalaisten legitiimin, perustellun odotuksen talouden vakaudesta, kestävästä kasvusta ja työllistymisen mahdollisuuksista. Tämä on ensisijainen tavoite.
Samalla Euroopan rooli demokratian ja sääntöperusteisen kansainvälisen järjestyksen lipunkantajana on viime aikoina tullut vielä tärkeämmäksi kuin mitä se ehkä oli joitakin vuosia sitten.
Kun näin on, on hyvä nähdä metsä puilta. Sen sijaan, että kulutettaisiin poliittista energiaa kynnyskysymysten asettamiseen, joiden kuvitellaan miellyttävän kotimaista yleisöä, kannattaa ajaa myönteisiä uudistuksia ja keskittyä eurooppalaiseen sillanrakentamiseen. Siinä on tulevalle EU-puheenjohtajamaallekin rutkasti työsarkaa.
Kiitos.