Siirry sisältöön

Pääjohtaja Olli Rehn
Suomen Pankki
Avauspuheenvuoro Maksufoorumissa
Maksufoorumi, Helsinki, 14.5.2019

Digitalisaatio muovaa finanssipalveluiden kenttää – pelisääntöjä on tarkasteltava kriittisesti

Arvoisat Maksufoorumin osanottajat, hyvät ystävät,

Tervetuloa historian 13. Maksufoorumiin. Päivän teemat ovat Reaaliaikainen maksaminen sekä Maksamisen turvallisuus. Nämä molemmat liittyvät Suomen Pankin lakisääteiseen tehtävään varmistaa osaltaan maksu- ja selvitysjärjestelmien luotettava ja tehokas toiminta.

Luotettava ja turvallinen maksaminen onkin mitä olennaisin osa toimivia rahoitusmarkkinoita. Maksaminen on meitä kaikkia koskettava, arkipäiväinen mutta samalla elintärkeä toiminto. Usein otamme sujuvasti toimivan maksamisen liiankin itsestäänselvyytenä: se on kuin juokseva vesi, jonka tärkeyden huomaamme vasta vedentulon katketessa.

Maksamisen luotettavuus ja turvallisuus ovatkin avainalueita, joiden varmistamiseksi me kaikki tänne Maksufoorumiin kokoontuneet teemme päivittäin työtä. Maksujen kulkiessa normaalisti emme kovinkaan usein kiitosta saa, mutta syytöksiä kyllä tulee silloin, kun maksut eivät kulje.

Kokonaisuutena tarkastellen suomalainen maksaminen on toiminut hyvin ja luotettavasti. Kuitenkin on syytä muistaa, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta. Tämä viisaus pätee erityisen hyvin maksamisen markkinoihin, jotka ovat nopeassa murroksessa.

Uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien myötä markkinoille on tullut kokonaan uudenlaisia finanssituotteita ja -palveluita. Käyttäjiltä vaaditaan riittävää ymmärrystä uusien palveluiden toimintalogiikasta ja mahdollisista riskeistä. Näin ollen vaatimustaso digiajan talousosaamiselle on kasvanut.

Tämän vuoksi eri toimijoiden tulisikin entisestään tiivistää yhteistyötään talouslukutaidon ja talousosaamisen parantamiseksi. Talousosaamisen kansallisen strategian laatiminen olisi tässä tärkeä työkalu.

Maksamisen murroksen kolme päätrendiä

Digitalisaatio etenee vauhdilla maksamisen markkinoilla. Uusia tuotteita ja sovelluksia lanseerataan kiihtyvää tahtia. Tulevaisuuden kehityspolkujen hahmottamiseksi Suomen Pankin vetämä maksuneuvosto julkaisi pari vuotta sitten e-kirjasen ”Millä tavoin maksamme 2020-luvulla? Näkökulmia tulevaisuuden maksamistapoihin”. Tuon kirjasen kolme keskeistä löydöstä maksamisen trendeistä olivat seuraavat:

1) maksamisen markkinat pirstaloituvat;
2) maksaminen reaaliaikaistuu; ja
3) maksaminen muuttuu aiempaa huomaamattomammaksi ja sulautuu ostoprosessiin.

Kuluneina kahtena vuonna nämä trendit ovat entisestään voimistuneet. Maksamisen markkinoiden pirstaloituminen on jatkunut: markkinoille on tullut paljon uusia toimijoita ja lisää on tulossa. Toisaalta on hyvä huomata, että vaikka maksamisen käyttöliittymät ovat uudistuneet, niin varsinainen maksujenvälitys tapahtuu edelleen perinteisten korttimaksu- ja tilisiirtojärjestelmien kautta.

Reaaliaikaistumisen saralla tilisiirtopohjainen pikamaksaminen mahdollistaa nyt rahan siirtymisen maksajalta saajalle sekunneissa, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivänä viikossa, vuoden jokaisena päivänä, asiakkaan pankista riippumatta. On odotettavissa, että pikamaksaminen yleistyy vauhdilla, kun palveluntarjoajat yhä useammin liittyvät niitä välittäviin järjestelmiin. Odotukset ovat, että pikamaksamisesta tulee maksamisen ”uusi normaali” eli yleisesti käytetty maksutapa.

Kolmas trendi, maksamisen sulautuminen huomaamattomaksi toiminnoksi ostotapahtuman taustalla, on saanut seurakseen lisäpiirteitä, kuten luoton noston kytkennän suoraan ostotapahtumaan. Maksamisen häviäminen ostotapahtuman sisään toki helpottaa ja sujuvoittaa ostamista. Toisaalta suoraan luotolla ostaminen hämärtää kuluttajan ymmärrystä budjettirajoitteistaan. Samanaikaisesti on syytä huomata, että hiljalleen yleistymässä olevat digitaaliset taloudenhallinnan työkalut helpottavat oman talouden seurantaa.  

Ostamisen helppous ja vaivattomuus voivat rohkaista ylikuluttamiseen. Viime aikoina maksutapavalikoimiin on lisätty runsaasti vaihtoehtoja suoraan luotolla ostamiseen. Vaikuttaa siltä, että maksamisen ja luotolla ostamisen rajat ovatkin osittain jo hämärtyneet. Kolikon kääntöpuoli onkni se, että helpottunut luotolla ostaminen voi johtaa huomaamattomasti tapahtuvaan ylivelkaantumiseen.

Vahvistettuna vielä pikavippien valitettavan aggressiivisella mielikuvamarkkinoinnilla velkaantumisongelmat voivat helposti laajentua koskemaan entistä suurempaa kuluttajajoukkoa. Tässä tilanteessa meidän kaikkien – ml. viranomaiset – täytyy olla hereillä.

Pikavippien aggressiivinen markkinointi houkuttelee lainanottoon varsinkin nuoria, joilla on puutteita oman taloutensa hallinnan kanssa.  Vakuudettomien kulutusluottojen markkinoinnin ylilyönnit tulisikin saada kuriin. Kulutusluottojen valvontaa on ylipäänsä tarve merkittävästi tiukentaa. Näin on jo tehty useassa maassa ml. Ruotsi, Norja, Tanska, Viro ja Iso-Britannia. Myös Alankomaissa on vireillä lainsäädäntöuudistus kuluttajamarkkinoinnin kieltämiseksi tai rajoittamiseksi.

Kulutusluotonannon nopea kasvu on ensi sijassa sosiaalinen ongelma, mutta jossain määrin huolestuttavaa myös rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta, koska se osaltaan ylläpitää kotitaloussektorin suurta velkaantumista. Velkaantumistilastot kertovatkin karua kieltä. Suomalaisten kotitalouksien velkaantuneisuus on yli kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa. Suurin osa veloista on asunto- ja taloyhtiöluottoja, mutta kulutusluottojen osuus on viime vuosina kasvanut. 

Suuri velkaantuneisuus kasvattaa Suomen talouden ja rahoitusjärjestelmän haavoittuvuutta. Jos kansantalous ajautuu vakaviin vaikeuksiin, esimerkiksi monet työstään lomautetut tai irtisanotut velalliset voivat joutua rajusti supistamaan kulutustaan selvitäkseen veloistaan. Vähentynyt kulutus taas pienentää kokonaiskysyntää, lisää työttömyyttä ja hidastaa talouden toipumista kriiseistä.

Historian valossa luotonannon liian nopea kasvu ja liiallinen velkaantuminen ovat johtaneet useisiin suuriin finanssi- ja talouskriiseihin, kuten Suomen pankkikriisiin 1990-luvun alussa ja globaaliin finanssikriisiin kymmenen vuotta sitten. Finanssikriisi iskee aina reaalitalouteen. Osalla paikallaolijoista saattaa olla omakohtaisia kokemuksia siitä, miten valtavia finanssikriisien taloudelliset ja inhimilliset kustannukset voivat olla. Seuraukset ulottuvat pahimmillaan yli sukupolvien. 

Makrovakauspolitiikka

Pitkälti globaalin finanssikriisin opetusten pohjalta luotiin uusi talouspolitiikan osa-alue, makrovakauspolitiikka. Makrovakauspolitiikan nimenomaisena tavoitteena on pienentää finanssikriisien todennäköisyyttä ja syvyyttä. Makrovakauspolitiikasta päättäville viranomaisille on kautta maailman annettu uusia keinoja – ns. makrovakausvälineitä – muun muassa luotonannon ja velkaantumisen vaarallisen nopean kasvun hillitsemiseksi.

Suomessa makrovakausvälineiden käytöstä päättää Finanssivalvonnan johtokunta. Suomen Pankki, valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö osallistuvat päätösten valmisteluun. Laeissa säädetään, mitä makrovakausvälineitä Suomessa saa käyttää ja missä rajoissa. 

Suomessa on käytettävissä vähemmän makrovakausvälineitä kuin monissa naapurimaissamme. Finanssivalvonnan johtokunnan ainoa suora keino hidastaa luotonantoa ja velkaantumista on asuntoluottojen enimmäisluototussuhde, eli ns. lainakatto.

Lainakatolla varmistetaan, etteivät kotitalouden asuntolainat ole kohtuuttoman suuria suhteessa lainalla hankittavan asunnon ja muiden vakuuksien arvoon. Lainakatto on kylläkin tarpeellinen, mutta yksin käytettynä liian kapea-alainen väline luotonantoon ja velkaantumiseen liittyvien moniulotteisten riskien patoamiseksi.

Lainakatto kohdistuu vain asuntolainoihin, mutta ei nopeasti kasvaviin ja riskeiltään monin tavoin suurempiin kulutusluottoihin ja taloyhtiölainoihin. Lisäksi lainakatto ja muut Suomen makrovakausvälineet kohdistuvat ainoastaan luottolaitoksiin, eivät muihin luotonantajiin.

Suomeen tarvittaisiinkin sellainen luotonantoa ja velkaantuneisuutta jarruttava makrovakausväline, joka kohdistuu kaikkiin luotonantajiin ja kaikkiin kotitalouksille myönnettäviin luottoihin, mukaan luettuna kulutusluottoihin. Muissa maissa tehokkaaksi osoittautunut väline on esimerkiksi kotitalouksien enimmäisvelan suhde tuloihin (DTI; debt-to-income cap), eli lyhemmin sanottuna kotitalouksien ”velkakatto”.

Jos Suomessa olisi tällainen (kokonais)velkakatto, lainanantaja joutuisi mitoittamaan myöntämänsä uuden luoton suuruuden siten, ettei lainansaajan kaikkien yhteenlaskettujen velkojen ja vuosittaisten tulojen suhde luotonmyöntöhetkellä ylittäisi suhdeluvulle asetettua ylärajaa.  Velkakatto vahvistaisi Suomen kotitaloussektorin lainanhoito- ja kulutuskykyä, loiventaisi luotonannolle tyypillisiä voimakkaita heilahteluja ja tasaisi kilpailun edellytyksiä lainanantajien välillä. 

Kotitalouksien kokonaisvelkaantumisen seurantaan ja hallintaan tarvitaan suunnitteilla oleva positiivinen luottorekisteri, johon kerättäisiin tiedot kotitalouksien kaikista veloista ja velkaosuuksista.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan todeta, että digitalisaatio on jo muovannut ja tulee entisestään muovaamaan finanssipalveluiden pelikenttää uusien tuotteiden ja toimintamallien myötä. Siksi myös rahoituspalveluita ja niitä tarjoavia yrityksiä koskevia pelisääntöjä tulee tarkastella kriittisesti.

On ensiarvoisen tärkeää, että ylivelkaantumisen kärjistyneeseen ongelmaan puututaan riittävän järeillä toimenpiteillä. Pikavippien villinä rehottavat markkinat on saatava kuriin: korkosääntelyn lisäksi tarvitaan rajoituksia myös niiden markkinointiin, kuten monissa maissa on jo tehty. Samalla satsauksia talouslukutaidon ja -osaamisen eteen yhteistyössä kaikkien alueen toimijoiden kanssa tulee voimistaa. Talousosaamisen kansallisen strategian laatiminen antaisi tälle vankemman pohjan. Toivottavasti nämä asiat löytyvät uudesta hallitusohjelmasta.

Myös Suomessa käytettävissä olevan makrovakausvälineistön täydentäminen on tarpeen. Lainakaton lisäksi Suomeen tarvitaan ”velkakatto” (debt-to-income), joka monissa maissa on jo käytössä. Velkakatto kohdistuisi kaikkiin luotonantajiin ja kaikkiin kotitalouksille myönnettäviin luottoihin, ml. kulutusluottoihin, ja täydentäisi siten nykyisiä, kapeammin kohdistettuja makrovakausvälineitä.

Lisäksi kotitalouksien kokonaisvelkaantumisen seurantaa ja hallintaa tulee vahvistaa. Positiivinen luottorekisteri antaisi viranomaisille nykyistä yksityiskohtaisempaa tietoa kotitalouksien velkojen määristä ja jakautumisesta.

* * *

Lopuksi palaan vielä lyhyesti tämänpäiväisen – järjestyksessään jo kolmannentoista – Maksufoorumin juoksutukseen.

Päivän ensimmäisen osion teema on pikamaksaminen. Kuulemme alkuun esityksen tänään julkaistun maksuneuvoston pikamaksamisraportin keskeisistä löydöksistä ja toimipidesuosituksista, jota seuraavat tiiviit esitykset meneillään olevista hankkeista ja ratkaisuista. Osion päättää paneelikeskustelu teemalla ”Miltä pikamaksamisen tulevaisuus näyttää?”.

Toisen osion alkuun kuulemme EKP:n näkemyksiä yleiseurooppalaisten maksamismarkkinoiden kehityksestä. Tämän jälkeen vuorossa on valvojan ajankohtaiskatsaus uusista maksupalveluista sekä poliisin tarjoama tilannekuva maksupetoksista verkkoympäristössä. Päivän päätteeksi Foorumin keskeisimmän annin vetää yhteen maksuneuvoston ja Maksufoorumin puheenjohtaja Tuomas Välimäki.

Toivotan kaikille osallistujille aktiivista ja antoisaa Maksufoorumi-päivää!